2.2.2021 14.30

HO tutki kantelut RL 8 luvun 5 §:n 4 momentin mukaisina kanteluina. Tämän jälkeen kysymys oli siitä, oliko syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle ollut laissa säädetyt perusteet. HO katsoi, että syyteoikeus oli ollut vanhentunut jo silloin, kun syyttäjän hakemus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiseksi oli tullut KO:sa vireille 18.2.2020. Hakemus oli siten tehty RL 8 luvun 5 §:n vastaisesti vasta vanhentumisajan päättymisen jälkeen. Sen vuoksi KO:n olisi tullut jättää hakemus myöhään tehtynä tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 2.2.2021)

25.1.2021 10.45

Kun otettiin huomioon vähimmäismäärä, jota määräaikaista vankeusrangaistusta voidaan RL 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan tuomita sekä julistetun tuomion sisältö ja tuomiosta ilmenevät perustelut rangaistuksen mittaamisen osalta sekä asiassa mainittu KKO:n ratkaisusta ilmenevä oikeusohje, kyse oli ollut siinä määrin selvästä virheestä, että se oli voitu korjata kirjoitusvirheenä ROL 11 luvun 9 §:n perusteella. Vaikka korjaus oli tehty vastaajan vahingoksi, voitiin virhettä pitää niin selvänä, ettei vastaajan kuuleminen ennen virheen korjaamista ollut ollut tarpeen. Koska vastaajalla oli lisäksi ollut tilaisuus ottaa kantaa korjaukseen HO:lle osoittamassaan kantelussa, ei asiaa ollut aihetta palauttaa KO:een tilaisuuden varaamiseksi vastaajalle tulla asiassa kuulluksi (KKO 2002:115). (Vailla lainvoimaa 25.1.2021)

15.1.2021 11.00

Koska KO ei ollut varannut B:lle tilaisuutta vastata kanteeseen, asian käsittelyssä KO:ssa oli tapahtunut menettelyvirhe. Asia ei ollut myöskään A:n kanteen osalta ollut sellainen, että kanteen olisi voinut heti jättää tutkimatta kuulematta A:ta henkilökohtaisesti asiassa. Tämän vuoksi KO:n päätös oli kumottava ja asia oli palautettava KO:een uudelleen käsiteltäväksi. Koska asia palautettiin, HO ei lausunut siitä, oliko A:n tai B:n isyyden kumoamista koskeva kanne nostettu isyyslaissa tarkoitetussa määräajassa. (Vailla lainvoimaa 15.1.2021)

29.12.2020 9.00

3.12.2020 11.00

Ottaen huomioon OK 25 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuoto ja KKO:n ratkaisu 1991:17 HO katsoi, ettei KO:n ollut kuulunut tutkia, oliko tyytymättömyyttä ilmoittanut kantelija ollut asianosainen. Harkinta siitä, oliko kantelijalla oikeus käyttää asiassa HO:ssa puhevaltaa, kuului HO:n toimivaltaan. Kantelija oli ilmoittanut tyytymättömyyttä KO:n tuomioon säädetyssä järjestyksessä ja kysymyksessä oli ollut ratkaisu, johon oli saanut hakea muutosta. Mainituilla perusteilla KO:n olisi pitänyt hyväksyä tyytymättömyyden ilmoitus. Kantelu hyväksyttiin ja KO:n päätös kumottiin. (Vailla lainvoimaa 3.12.2020)

24.11.2020 8.30

16.11.2020 8.00

YLE:n toimittaja oli 1.3.2019 pyytänyt Turun kaupungilta muistiot kaikista kaupungin tai kuntayhtymän vuonna 2018 suorittamista tarkastuskäynneistä vanhusten tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Turun kaupungin hyvinvointitoimialan vanhus- ja vammaispalvelujen palvelualuejohtaja oli 2.4.2019 hylännyt tietopyynnön, koska tarkastusmuistiot sisälsivät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettuja tietoja viranomaisen tehtäväksi säädetystä tarkastuksesta ja valvontatoimeen liittyvistä asioista. Päätöksen mukaan tiedon antaminen olisi vaarantanut valvonnan ja sen tarkoituksen toteutumisen. Koska vanhus- ja vammaispalvelujen palvelualuejohtaja ei ollut voinut kieltäytyä antamasta valittajalle hänen pyytämiään asiakirjoja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan nojalla, palvelualuejohtajan päätös oli kumottava ja asia palautettava palvelualuejohtajalle uudelleen käsiteltäväksi. (Ei lainvoima 16.11.2020)

30.10.2020 7.47

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tietosuojavaltuutetun toimiston huomiota hallintolain säännöksiin asioiden asianmukaisesta käsittelystä.

6.10.2020 11.00

Asiassa oli kysymys HAO:n päätöksen ja edelleen Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun lainmukaisuuden arvioimisesta. KHO totesi, että ennakkoratkaisun antaminen perustui niihin tosiseikkoihin, jotka verovelvollinen oli hakemuksensa tueksi esittänyt, eikä seikkojen oikeellisuutta ollut lähtökohtaisesti tarpeen selvittää. Yhtiön ennakkoratkaisun antamisen jälkeen esittämien uusien selvitysten perusteella oli todettava, ettei yhtiön Verohallinnolle tekemä ennakkoratkaisuhakemus ollut sisältänyt VML 85 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla asian ratkaisemiseksi tarvittavaa selvitystä yhtiön toiminnan luonteesta. Kysymys ei ollut ollut vain alkuperäisen ennakkoratkaisuhakemuksen täydentämisestä epäolennaisina pidettävien yksityiskohtien osalta vaan esitetyn selvityksen muuttumisesta tavalla, jolla saattoi olla merkitystä ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisemisen kannalta. (Julkaisematon 6.10.2020)

25.9.2020 11.10

Korkeimman oikeuden päätös KKO 2020:41 poistettiin kantelusta, koska Korkeimpaan oikeuteen sähköpostitse saapunutta asianosaisen lausumaa ei ollut otettu huomioon asiaa ratkaistaessa ja koska tämän virheen voitiin sen laatu huomioon ottaen otaksua olennaisesti vaikuttaneen asian lopputulokseen.

22.9.2020 15.30

Tuomiolauselmien korvausmäärät oli korjattu kirjoitusvirheinä vastaamaan tuomion perusteluja. (Vailla lainvoimaa 22.9.2020)

27.8.2020 16.00

Hovioikeus jätti tuomiovirhekantelun tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 27.8.2020)

22.7.2020 16.00

HO katsoi, ettei KO:n ROL 11 luvun 9 §:n nojalla tekemässä korjauksessa ollut ollut kysymys sellaisesta kirjoitus- tai laskuvirheeseen rinnastettavasta selvästä virheestä, jonka perusteella tuomiota olisi saanut oikaista asianomistajaa kuulematta yhtiölle maksettavan korvauksen osalta edellä mainitun lainsäännöksen perusteella. (Vailla lainvoimaa 22.7.2020)

8.6.2020 12.00

22.5.2020 15.03

6.5.2020 10.10

Kun vastaajalle annettu rangaistusmääräys oli tullut lainvoimaiseksi ennen tuomion antamista, vastaaja oli tuomittu samasta teosta kahdesti rangaistukseen. Asian käsittelyssä KO:ssa oli näin ollen sattunut OK 31 luvun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe, sillä KO ei olisi saanut tuomita vastaajaa rangaistukseen, vaan sen olisi pitänyt jättää lainvoimaisen rangaistusmääräyksen kohteena ollutta asiaa koskenut syyte omasta aloitteestaan tutkimatta. KO:n tuomio oli mainitun lainkohdan nojalla kantelun johdosta poistettava. (Vailla lainvoimaa 6.5.2020)

6.4.2020 16.00

Asiakirjoista ei ilmennyt, että kantelija olisi antanut sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla KO:lle suostumuksen, jonka perusteella KO olisi voinut toimittaa hänelle tiedoksiantoja sähköisiä viestejä lähettämällä. Pikemminkin oli huomioon ottaen kantelijan KO:lle toimittaman vastauksen sisältö pääteltävissä, että kantelija oli ilmoittanut hänen väestörekisteristä ilmenevän osoitteensa prosessiosoitteeksi. Sillä seikalla, että kantelija oli asioinut sähköpostitse KO:n kanssa, ei ollut - ottaen huomioon asiassa selostetut vastauksesta ilmenevät seikat - merkitystä KO:n tiedoksiantomenettelyn oikeellisuutta arvioitaessa. (Vailla lainvoimaa 6.4.2020)

18.3.2020 9.00

Yksipuolisen tuomion tuomiolauselma oli sinänsä yhtiön kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten mukainen. Yksipuolisen tuomion lopputulos oli kuitenkin yhtiön esittämiltä osin epäselvä, eikä ulosottoviran omainen ollut tällaisenaan suostunut panemaan tuomiota täytäntöön. Näin ollen yksipuolinen tuomio oli OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla epätäydellinen, minkä vuoksi se oli saman luvun 6 §:ssä säädetyin tavoin vaadituilta osin poistettava ja asia palautettava KO:een uudelleen käsiteltäväksi. (Vailla lainvoimaa 18.3.2020)

5.3.2020 13.00

Ottaen huomioon asiassa mainitut seikat HO katsoi, ettei kantelijan perustuslain 21 § 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä ollut tässä asiassa loukattu. (Vailla lainvoimaa 5.3.2020)

11.2.2020 11.00

KO oli valtion ja sen puhevaltaa käyttäneen ELY-keskuksen vastaajaksi merkitessään laiminlyönyt selvittää, mille taholle työnantajan puhevallan käyttäminen yksipuoliseen tuomioon päättyneessä asiassa oli kuulunut. Vaikka lakiin ei sisälly suoranaisia säännöksiä siitä, kuinka palkkaturva-asia käsitellään KO:ssa tilanteessa, jossa työnantajana ollut osakeyhtiö on poistettu kaupparekisteristä ja jossa yhtiön konkurssi on sittemmin rauennut varojen puutteeseen, osakeyhtiölakiin (OYL) toisaalta sisältyy säännöksiä rekisteristä poistetun yhtiön edustamisesta sekä haasteen ja muun tiedoksiannon toimittamisesta yhtiölle silloin, jos rekisterissä poistetulla yhtiöllä ei ole edustajaa (ks. OYL 20 luvun 21 § ja OYL 24 luvun 5 §:n 2 momentti). Koska A oli palkkaturvapäätöksen 20.3.2018 muutoksenhakuohjauksen mukaisesti nostanut kanteen määräajassa, asia oli yksipuolisen tuomion poistamisen johdosta OK 31 luvun 6 §:n nojalla palautettava käsiteltäväksi uudelleen KO:ssa. (Vailla lainvoimaa 11.2.2020)

20.12.2019 8.30

28.11.2019 12.30

Käräjänotaari oli virheellisesti vahvistanut sovinnon asiassa, vaikka sovinnon perusteena oleva sovintosopimus ei ollut koskenut tätä asiaa, vaan toista asiaa, jossa oli ollut sama kantaja. KO:n vahvistama sovinto poistettiin. (Vailla lainvoimaa 28.11.2019)

20.11.2019 14.18

8.11.2019 13.57

HO katsoi, ettei KO:n päätökseen korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:2001:8 ilmenevän oikeusohjeen nojalla voitu hakea muutosta käyttämällä kantelua varsinaisena muutoksenhakukeinona. Asiassa oli vielä ratkaistava, voitiinko KO:n ratkaisuun hakea muutosta käyttämällä kantelua ylimääräisenä muutoksenhakukeinona. Tältä osin HO katsoi, että KO:n päätös oli rinnastettavissa lainvoimaiseen tuomioon ja että rikoskomisarion kantelu voitiin ottaa tutkittavaksi OK 31 luvun 1 §:n mukaisena kanteluna. Rikoskomisario oli kantelun perusteina vedonnut siihen, että KO oli ratkaissut asian väärin hylätessään syytteen nostamiselle säädetyn määräajan pidentämistä koskevan vaatimuksen. HO katsoi, ettei kantelussa ollut esitetty sellaisia OKn 31 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja perusteita, että KO:n päätös olisi tullut tuomiovirheen perusteella poistaa. (Vailla lainvoimaa 8.11.2019)

4.11.2019 13.00

Syytteessä kuvattua tilannetta oli kiistatta edeltänyt jonkinlainen kiista 8-vuotiaan lapsen mahdollisesti häiritsevästäkin puhelimen käytöstä koulutaksissa, mutta se ei ollut oikeuttanut taksinkuljettajaa, joka on aikuinen, menettämään malttiaan ja puuttumaan tilanteeseen menettelemällä siten kuin syytteessä oli kuvattu, eikä se vaikuttanut asian rikosoikeudelliseen arvioitiin. HO katsoi, ettei KO ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan perustella tuomio. KO ei ollut myöskään menetellyt virheellisesti päiväsakon rahamäärän määräämisen osalta. (Vailla lainvoimaa 4.11.2019)

18.10.2019 15.30

A oli tuomittu 75 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomio oli julistettu istunnossa 28.8.2019, johon A oli kutsuttu poissaolon uhalla. HO totesi, että oli yleisesti tiedossa, että postia toimittava henkilöstö oli järjestänyt työtaistelutoimenpiteitä ainakin syyskuun 2019 alussa, mikä yleisen elämänkokemuksen mukaan saattoi vaikuttaa postin kulkuun sitä hidastamalla. Sanotuilla perusteilla A:n ilmoitusta siitä, ettei hän ollut saanut tietoa KO:n julistamasta tuomiosta tyytymättömyyden ilmoitukselle varatun seitsemän päivän kuluessa, ei ollut aihetta epäillä. Vaikka A:lla oli ollut etukäteistieto rikosasian käsittelystä poissaolosta huolimatta tiettynä ajankohtana, olisi A:n tullut saada asiassa, jossa hänelle oli tuomittu vankeusrangaistus, tieto seuraamuksesta viipymättä sen julistamisen jälkeen. (Vailla lainvoimaa 18.10.2019)

11.10.2019 13.26

Itä-Suomen hovioikeus katsoi Turun hovioikeuden (ään. 2-1) lailla, että tutkintavankeus alkaa vasta KO:n vangitsemispäätöksestä. Kiinniottaminen ja pidättäminen ovat tutkintavankeudesta erillisiä, itsenäisiä rikosprosessuaalisia pakkokeinoja. Kantelu jätettiin tutkimatta. (KKO:ssa)

9.10.2019 15.00

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2014:10 mainittuja periaatteita on noudatettava myös OK 31 luvun 1 §:ssä tarkoitettua tuomiovirhekantelua ratkaistaessa niissä tilanteissa, joissa tuomion poistaminen selvästi tapahtuisi vastaajan vahingoksi. Tapauksessa oli selvää, että sakonmuuntoratkaisun poistaminen johtaisi tosiasiassa siihen, että vastaajalle myöhemmin määrättäisiin pidempi vankeus kuin poistettavaksi vaaditussa ratkaisussa oli määrätty. Näin ollen asian ratkaisseella käräjänotaarilla ei ollut oikeutta hakea tuomion poistamista. Kantelu jätettiin tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 9.10.2019)

2.10.2019 16.00

Asiakirjoista ilmeni että sovittelun osapuolet, kantelija ja kaupunki/Isännöitsijäntoimisto, olivat sovittelussa 22.5.2019 ilmoittaneet, etteivät aio moittia sovintoa, ja sovinto oli tullut heti lainvoimaiseksi. Kantelija ei ollut kantelussaan esittänyt sellaista perustetta, jonka vuoksi muutoksenhakukielto ei olisi sitonut häntä ja KO:n päätös tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymättä jättämisestä olisi tullut kumota. Kantelija, jota oli sovittelussa avustanut luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, oli sovittelussa luopunut muutoksenhakuoikeudestaan, ja osapuolten sovinto oli tullut 22.5.2019 heti lainvoimaiseksi. Näin ollen kantelija oli menettänyt oikeutensa ilmoittaa tyytymättömyyttä ja valittaa tuomioistuimen vahvistamasta sovinnosta. Tämän vuoksi kantelijan sovinnon vahvistamista koskeva muutosvaatimus oli jätettävä tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 2.10.2019)

30.9.2019 11.00

Se seikka, että HO oli toisessa kokoonpanossa käsitellyt mainitun ulosottovalitusasian, ei tehnyt muista saman tuomioistuimen tuomareista esteellisiä käsittelemään nyt kysymyksessä olevaa asiaa. Tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymättä jättämisen osalta HO katsoi, ettei kantelijalla ollut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oikeussuojan tarvetta, ja hänen kantelunsa oli jätettävä tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 30.9.2019)

25.9.2019 14.14

20.9.2019 10.00

Korkein oikeus oli päätöksellään hylännyt markkinaoikeuden välituomiota koskevan valituslupahakemuksen. Valituslupa-asian oli esitellyt määräaikainen oikeussihteeri, jolla oli vakinainen tuomarinvirka markkinaoikeudessa. Kantelussa vaadittiin päätöksen poistamista, koska esittelijä oli virkansa vuoksi ollut esteellinen. Korkein oikeus katsoi, ettei esittelijän tuomarinvirka markkinaoikeudessa antanut perusteltua aihetta epäillä hänen puolueettomuuttaan. Kantelu hylättiin.

26.8.2019 9.36

Korkein oikeus vahvisti, että ennakkoratkaisupyynnön tekemisen laiminlyönti ylimmässä muutoksenhakuasteessa voi muodostaa muiden edellytysten täyttyessä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittaman oikeudenkäyntivirheen, jos ratkaisuun vaikuttava unionin oikeuden tulkinta ei ole selvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Kantelun kohteena olleessa asiassa näin ei ollut, koska unionin tuomioistuin oli antanut useita ennakkoratkaisuja samasta oikeuskysymyksestä myös samankaltaisissa olosuhteissa. Kantelu hylättiin.

6.8.2019 14.12

Asia oli tullut A:n ja hänen avustajansa antamien lausumien johdosta riitaiseksi ja A oli vaatinut kirjelmässään suullista käsittelyä. Tämän jälkeen saapuneessa A:n avustajan laatimassa lausumassa ei ollut mainittu suullista käsittelyä. Suostumusta asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä ei ollut ollut eikä KO ollut selvittänyt asianosaisilta sitä, voidaanko asia ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Asian käsittelyssä oli siten tapahtunut KO:ssa oikeudenkäyntivirhe. HO katsoi, että tämän virheen voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen siltä osin kuin kysymys oli väliaikaisen määräyksen muuttamisesta. Tämän vuoksi KO:n antama päätös oli poistettava. (Vailla lainvoimaa 6.8.2019)

28.6.2019 15.20

Asiassa oli ollut kysymys alaikäisen vuonna 2004 syntyneen lapsen täytepanttausvastuusta huoltajiensa A:n ja B:n ottamaan lainaan. HO katsoi, että lapsen ja hänen huoltajiensa välillä oli ollut ilmeinen eturistiriita. A ja B olivat siten olleet esteellisiä edustamaan asiassa lasta, eikä lasta ollut laillisesti haastettu oikeudenkäyntiin. Käsillä oli ollut OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu tuomiovirhe. KO:n tuomio oli sen vuoksi poistettava ja asia palautettava KO:een uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin tuomio oli koskenut lasta. (Vailla lainvoimaa 28.6.2019)

13.6.2019 9.00

Asian käsittelyssä tapahtuneen tuomiovirheen perusteella KO:n ratkaisu oli OK 31 luvun 6 §:n nojalla poistettava ajokiellon osalta ja asia oli siltä osin palautettava uudelleen käsiteltäväksi. KO:n ratkaisun poistamiseen muilta osin ei ollut perusteita.  Ajokiellon määränneessä KO:ssa kysymyksessä olevan rikosasian käsittely oli päättynyt 17.4.2019 kantelun kohteena olevan, sittemmin lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamiseen. Kantelu oli tehty HO:lle 29.5.2019 eli ennen ajokorttilain 64 §:n 1 momentin 1.6.2019 voimaan tulleen muutoksen voimaantuloa. Tästä huolimatta ei voitu katsoa, että KO:lla olisi 1.6.2019 jälkeen toimivaltaa määrätä ajokieltoa nyt käsillä olevan tyyppisessä tilanteessa, jossa rikosasian käsittely oli jo ennen mainittua ajankohtaa päättynyt lainvoimaiseen tuomioon. Asiaa ei siten ollut palautettava KO:een vaan ajokiellon määräämiseen toimivaltaiseen viranomaiseen, joka on Hämeen poliisilaitos. (Vailla lainvoimaa 13.6.2019)

30.4.2019 10.25

KO:ssa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe. KO:n tuomio oli siten vastaajalle määrätyn ajokiellon osalta kumottava ja asia palautettava tältä osin KO:een uudelleen käsiteltäväksi. (Vailla lainvoimaa 30.4.2019)

10.4.2019 16.00

HO katsoi, että kantelussa mainitun oikeudenkäyntivirheen korjaamiseen ei liittynyt sillä tavoin voimakasta julkista intressiä tai sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella asian ratkaisseella tuomarilla olisi voitu katsoa olleen hakijalegitimaatio eli oikeus tuomiovirhekantelun tekemiseen. Asiaa ei ollut arvioitava toisin kantelussa ja lausumassa esitettyjen seikkojen perusteella. Käräjätuomarin kantelu jätettiin tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 10.4.2019)

14.2.2019 10.11

KO oli ilmoittanut pääkäsittelyn päätteeksi asianosaisille tuomion antamisen ajankohdan ja että se oli luvannut A:n pyynnöstä toimittaa tuomion tälle sähköpostilla. Edelleen KO:n päätöksestä ilmeni, että tuomio oli lähetetty virheelliseen sähköpostiosoitteeseen eikä A siten ollut saanut tuomiota. A oli saanut tuomion postin välityksellä 30.10.2018 päivätyllä lähetteellä vasta tyytymättömyyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan 26.10.2018 päätyttyä. Vaikka B:llä ja A:lla ei ollut ollut asiassa kantelua koskevista perusteluista ilmenevällä tavalla laillista estettä määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään, edellä kerrotut olosuhteet ja KO:ssa tapahtunut virhe muodostivat OK 31 luvun 17 §:ssä tarkoitetun erittäin painavan syyn palauttaa määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle ja valituksen tekemiselle. (Vailla lainvoimaa 14.2.2019)

17.1.2019 10.00

KO:ssa oli toimittu normaalin käytännön mukaisesti eli lähetetty viralliset asiakirjat postitse. A:n 16.3.2018 lähettämä nimenomainen pyyntö ratkaisun lähettämisestä sähköpostitse oli lähetetty virastopostin sijasta suoraan asian aikaisemmalle käsittelijälle eikä se ollut tullut selvityksen antaneen käräjänotaarin tietoon. Koska kantelija ei ollut asiassa mainitusta syystä voinut ajoissa ilmoittaa KO:n ratkaisuun tyytymättömyyttä määräajassa ja oli asiasta tiedon saatuaan viipymättä toimittanut HO:een hakemuksen määräajan palauttamiseksi, asiassa oli erittäin painavia syitä palauttaa kantelijalle vaadittu määräaika. (Vailla lainvoimaa 17.1.2019)

19.9.2018 15.00

Asiassa oli riidatonta, että A oli maksanut sakon vasta käsittelypäivänä 5.12.2014. A oli ollut KO:n istunnosta poissa, eikä asiassa ollut esitetty, että hän olisi kirjallisesti ilmoittanut KO:lle sakon maksamisesta 5.12.2014 tai pyytänyt KO:lta, että KO lykkää edelleen hänen muuntorangaistusasiansa käsittelyä. KO ei ollut menetellyt virheellisesti muuntaessaan sakon tiedossaan olleen maksutilanteen perusteella vankeudeksi ja jättäessään A:n muuntorangaistuksen määräämistä koskevan asian edelleen lykkäämättä. Asiassa ei siten ollut tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä, jonka perusteella KO:n tuomio olisi tullut poistaa. (Vailla lainvoimaa 19.9.2018)

10.9.2018 8.10

Hovioikeudessa oli kysymys noudettavaksi määrätyn vastaajan oikeudesta kannella noutomääräyksestä. Hovioikeus katsoi, että vaikka muutoksenhausta rikosasian vastaajaa koskevaan noutomääräykseen ei ole erikseen säädetty, vastaajalla oli erityisesti tilanteessa, jossa hänellä oli ollut laillinen este poissaololleen oikeudesta, oltava oikeus hakea muutosta määräykseen kantelemalla päätöksestä samoin kuin noudettavaksi määrätyllä todistajalla.
Lisäksi hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko vastaajalla ollut laillinen este olla poissa käräjäoikeuden pääkäsittelystä, johon hänet oli määrätty saapumaan sakon uhalla, kun hän oli ollut istuntopäivänä poliisin toimesta kiinniotettuna ja oli vapautunut siten, ettei olisi tosiasiassa ehtinyt pääkäsittelyyn. Hovioikeus katsoi, että vastaajalla oli tässä tilanteessa ollut laillinen este.

24.8.2018 16.00

HO katsoi, että kantelijalla oli ollut mahdollisuus saada tieto tyytymättömyyden ilmoittamiselle asetetusta määräajasta ennen sen päättymistä kun hän oli 23.5.2018 saanut tiedon tuomiosta ja havainnut, että muutoksenhakuohjeet eivät avautuneet. Kantelija oli kuitenkin pyytänyt uudet muutoksenhakuohjeet vasta yli viikon kuluttua tästä eli 31.5.2018. HO katsoi näissä olosuhteissa, ettei kantelija ollut esittänyt anomuksensa tueksi sellaisia erittäin painavia syitä, joiden perusteella tyytymättömyyden ilmoittamiselle varattu aika voitiin hakemuksesta palauttaa. (Vailla lainvoimaa 24.8.2018)

12.7.2018 12.07

A katsoi kantelussaan, että käräjäoikeudessa oli rikosasian käsittelyssä tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, koska mainittua asiaa ei ollut käsitelty käräjäoikeudessa samaan aikaan vireillä olleen toisen rikosasian kanssa. Mainitun seikan oli väitetty vaikuttaneen haitallisesti A:lle ensiksi mainitussa asiassa tuomittavan sakkorangaistuksen määrään. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentissa säädetään muun muassa, että saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Vaikka pyrkimyksenä on, että saman vastaajan tekemät eri rikokset käsiteltäisiin yhdessä, säännös jättää kuitenkin tässä suhteessa harkintavaltaa tuomioistuimelle. Näin ollen kantelussa tarkoitettujen rikosasioiden käsittelyä erikseen ei ollut pidettävä oikeudenkäyntivirheenä. A:lla on myöhemmin käsitellyn rikosasian osalta käytettävissään ensisijainen muutoksenhakukeino eli mahdollisuus valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. (Vailla lainvoimaa 12.7.2018)

5.7.2018 15.34

HO totesi käsittelyratkaisussaan, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 30 §:n 1 momentin 4) kohdan mukaan valittamalla ei saa hakea muutosta päätökseen, jolla lapsen tapaamisoikeutta koskevia ehtoja on lain 13 §:n nojalla väliaikaisesti muutettu. Ensiksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan tällaisesta päätöksestä saadaan kuitenkin kannella ilman määräaikaa. HO tutki A:n vaatimukset vain tämän lainkohdan tarkoittamana kanteluna. Pääasian osalta HO hyväksyi KO:n päätöksen tapaamisoikeuden väliaikaista muuttamista koskevat perustelut. Kantelussa esitetyt seikat eivät antaneet aihetta muuttaa KO:n päätöksessään tältä osin tekemää ratkaisua. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos puolestaan katsoi, että KO oli kantelun kohteena olevalla päätöksellään muuttanut lapsen tapaamisoikeudesta vahvistettua sopimusta pysyvästi porrastamalla tapaamisoikeuden asiassa selostetulla tavalla. Kysymys ei ollut sellaisesta lain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetusta väliaikaisesta määräyksestä, josta saisi erikseen kannella. Kuten KO oli todennut, ratkaisuun saa hakea muutosta OK 25 luvun säännösten mukaisesti. Eri mieltä ollut jäsen jätti mainitsemillaan perusteilla kantelun siinä esitettyine täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevine vaatimuksineen tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 5.7.2018)

20.6.2018 13.14

18.5.2018 15.00

Koska hakemusta ei ollut riitautettu, KO oli voinut käsitellä ja ratkaista asian OK 8 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla. KO:n harkinnan varaan oli jäänyt, oliko asian ratkaisemisen kannalta ollut tarpeen hankkia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n tarkoittama olosuhdeselvitys ja oliko asian selvittämiseksi ollut tarpeen järjestää istuntokäsittely. Ei voitu päätellä, että KO olisi näiltä osin ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa. Näin ollen asiassa ei ollut kysymys OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamasta oikeudenkäyntivirheestä. (Vailla lainvoimaa 18.5.2018)

22.2.2018 15.15

Vuosi 2017 oli oikeuskanslerinvirastossa kanteluiden määrän osalta ennätysvuosi. Virastoon saapui 2346 kantelua eli 359 kantelua enemmän kuin edellisenä vuonna. Kanteluita ratkaistiin hieman saapuneita enemmän eli 2381 kappaletta.

4.1.2018 12.00

Kantelijan vammaispalvelujen tarpeen selvittämiseen ja järjestämiseen liittyvien kanteluiden käsittely aluehallintovirastossa oli kestänyt lyhimmillään noin 12 kuukautta ja pisimmillään noin 14 kuukautta. Keskimääräinen käsittelyaika virastossa oli 8,4 kuukautta, ja sosiaali- ja terveydenhuollon kanteluille viraston tulossopimuksessa määritetty käsittelyaika oli 8 kuukautta.

1.12.2017 11.00

Kantelija oli ollut KO:ssa kuultavan asemassa. Kantelijalla oli sen vuoksi asiassa kantelulegitimaatio. KO ei ollut ottanut kanteljan lausumaa huomioon asiaa ratkaistessaan. Kantelija ei näin ollen ollut tullut asianmukaisesti kuulluksi KO:ssa. HO totesi, että lähtökohtaisesti lausuman huomiotta jättämisen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttavan jutun lopputulokseen. Asiassa oli tapahtunut OK 31 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitettu muu oikeudenkäyntivirhe, minkä vuoksi asia tuli palauttaa KO:een uudelleen käsiteltäväksi. (Vailla lainvoimaa 1.12.2017)