27.5.2026 9.16

A ja B olivat törkeästä huolimattomuudesta laiminlyöneet noin 15 koiran, noin 15 kissan, 4–6 hevosen, noin 20 vuohen, noin 20 kanan, noin 20 kanin, 2–4 lehmän ja kahden kilpikonnan eli yhteensä noin sadan eläimen asianmukaista hoitoa ja huolenpitoa noin puolentoista vuoden aikana.
Korkein oikeus katsoi, että rikoksen kohteena oli ollut huomattavan suuri määrä eläimiä mutta että rikos ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A ja B olivat menettelyllään syyllistyneet eläinsuojelurikokseen.
Kysymys myös eläintenpitokiellon määräämisen edellytyksistä. (Ään.)

24.3.2026 14.10

Korkein oikeus käsitteli ratkaisussaan sitä, oliko eläintenpitokiellolle ollut peruste, kun kielto käytännössä esti vastaajien ammatinharjoittamisen.

24.2.2026 13.59

Rangaistusta alentavana seikkana on rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla otettava huomioon, että rikoksesta on kulunut huomattavan pitkä aika. B:n syyksi luetun rikoksen tekoaika oli 20.9.2017–12.4.2018. Syyte asiassa oli nostettu 30.11.2020 ja B oli saanut haasteen tiedoksi 26.3.2021. Käräjäoikeuden tuomio oli annettu 12.9.2023. Rikoksen tekoajan päättymisestä hovioikeuden tuomion antamiseen kulunut aika oli siten noin 8 vuotta. Näin ollen hovioikeus katsoi, että asian käsittelyn kokonaiskesto oli ollut teon laatuun nähden huomattavan pitkä, ja että vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus johtaisi B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällä perusteella hovioikeus katsoi, että rangaistusta oli lievennettävä, ja että oikeudenmukainen rangaistus B:n syyksi luetusta rikoksesta oli 45 päivän vankeusrangaistus. (Vailla lainvoimaa 24.2.2026)

19.2.2026 12.59

A oli tuomittu kahdesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta hänen laiminlyötyään huolehtia siitä, että hänen kaksi koiraansa saivat riittävästi hoitoa, ruokaa ja juotavaa, sillä seurauksella, että toinen koira oli nälkiintymisen seurauksena kuollut ja toinen oli myöhemmin löydetty A:n asunnosta sairaalloisen alipainoisena, nälkäisenä ja janoisena.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei A:ta ollut pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista. Pysyvän eläintenpitokiellon edellytykset eivät siten täyttyneet, eikä hovioikeuden A:lle määräämää 15 vuoden pituista eläintenpitokieltoa ollut aihetta muuttaa.

28.11.2025 13.20

Syyttäjä oli valituksessaan katsonut, että vastaajat tulisi tuomita lievän eläinsuojelurikoksen asemesta eläinsuojelurikoksesta. Vaatimuksensa perusteluina syyttäjä oli muun muassa lausunut, että kuuden viikon ikäiset pennut eivät olleet lähtökohtaisesti olleet kuljetuskuntoisia ilman emoaan. (Vailla lainvoimaa 28.11.2025)

10.11.2025 15.56

Hovioikeuden ratkaistavaksi jäi, oliko 29.10.2021 ja 24.5.2022 tehdyissä tarkastuksissa havaittu syytteessä väitettyjä eläinsuojelulainsäädännön vastaisia puutteita tai laiminlyöntejä, oliko niistä aiheutunut eläimille tarpeetonta kipua tai kärsimystä, ja oliko vastaaja menetellyt tahallaan tai törkeän huolimattomasti. Eläinsuojelurikoksen syyksilukemisen edellytyksenä on, että vastaus kaikkiin kysymyksiin on myöntävä. (Vailla lainvoimaa 10.11.2025)

8.10.2025 11.44

Asiassa oli ratkaistavana vastaajan valituksen osalta, oliko vastaaja menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla ja oliko vastaajan menettelystä aiheutunut eläimille tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Kysymys oli lisäksi siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön vastaajan syyksi luettava menettely täytti. Lisäksi kysymys oli rangaistusseuraamuksesta ja eläintenpitokiellosta. (Vailla lainvoimaa 8.10.2025)

8.8.2025 8.00

Arviomuistio eläinsuojelurikosten rangaistuksista ja eläintenpitokiellosta oli lausuntokierroksella 26.5 – 13.7.2025. Oikeusministeriö sai arviomuistiosta yhteensä 29 lausuntoa. 

13.5.2025 11.11

Ottaen huomioon, että yhtään hevosta ei ollut kuollut eikä niitä ollut eläinsuojelullisista syistä jouduttu lopettamaan, hovioikeus katsoi olevan riittävää, että B:lle määrättävä eläintenpitokielto määrättiin koskemaan hevosia. Rikoslain 17 luvun 23 a §:n 3 momentin mukaan eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita eläintenpitokieltoon määrättävä päätöstä annettaessa pitää tai jotka hän omistaa, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Hovioikeus harkitsi kohtuulliseksi varata B:lle tilaisuuden itse myydä tai muuten luovuttaa omistamansa kiellossa tarkoitetut eläimet määräajassa viimeistään 31.8.2025. Mikäli B näin menettelee, menettämisseuraamus raukeaa. (Vailla lainvoimaa 13.5.2025)

17.4.2025 16.00

Ratkaisun merkitys rangaistuksen mittaamisohjeena on todennäköisesti vähäinen tapauksen poikkeuksellisen moitittavuuden takia. Toisaalta se kuvaa osaltaan sitä, että korkeimman oikeuden rangaistuksen mittaamista koskevilla ratkaisuilla voi olla myös yhteiskunnallisia funktioita.

7.4.2025 11.32

Hovioikeus katsoi muun muassa, että A-K:n ja K:n antama hoito ei ollut asianmukaista ja riittävää ja näin ollen he olivat laiminlyöneet hankkia hevoselle asianmukaista hoitoa ja laiminlyöneet sijoittaa sairaan eläimen erilleen muista eläimistä asianmukaiseen tilaan ja menettelyllään aiheuttaneet sille tarpeetonta kärsimystä ja kipua. (Vailla lainvoimaa 7.4.2025)

10.12.2024 9.21

A oli syyllistynyt eläinsuojelurikokseen lyömällä raveissa ohjastamaansa hevosta lukuisia kertoja ajopiiskalla ja ohjilla. A oli toiminut ammattimaisesti hevosten parissa 1980-luvulta lukien, eikä sen osalta ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet A:n kykenemättömäksi tai soveltumattomaksi huolehtimaan hevosten hyvinvoinnista.
Korkein oikeus katsoi, että eläinsuojelurikoksen perusteella eläintenpitokiellon määräämistä harkittaessa keskeinen merkitys oli sillä, osoittiko eläinsuojelurikokseen syyllistyneen henkilön teko tämän kykenemättömäksi tai soveltumattomaksi huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että A:n syyksi luetun eläinsuojelurikoksen tai muunkaan asiassa esille tulleen perusteella häntä ei voitu pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan hevosten hyvinvoinnista. Vaatimus eläintenpitokiellon määräämisestä hylättiin. (Ään.)

10.10.2024 11.10

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan eläinsuojelurikoksista syytetyt perustelivat tekojaan käräjäoikeuksissa eri tavoin tekotyypin mukaan. Sillä, miten syytetyt perustelevat tekojaan tai vakuuttavat syyttömyyttään, on merkitystä rikoksiin puuttumisen ja niiden ehkäisyn kannalta. Väitöskirjatutkija Elli Valtonen eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta kävi tutkimustaan varten läpi 1443 eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta annettua käräjäoikeuden tuomiota manner-Suomesta vuosilta 2011–2021. Rikoksista noin kolmasosa kohdistui tuotantoeläimiin, loput lemmikkieläimiin.

14.8.2024 8.50

Hovioikeus hyväksyi eräin lisäyksin käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen syyksilukemisen osalta. P oli menettelyllään syyllistynyt eläinsuojelurikokseen. P:n syyksi oli luettu eläinsuojelurikos, joka oli ollut tahallinen. Ilmeistä oli, että P:n menettelyyn oli osaltaan vaikuttanut myös muu syy kuin piittaamattomuus eläinten hyvinvointia kohtaan eli hänen puolisonsa sairastuminen, minkä johdosta P oli joutunut huolehtimaan eläimistä yksin. Tämä oli otettava huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana. (Vailla lainvoimaa 14.8.2024)

7.5.2024 11.00

Vastaaja oli mm. suihkuttanut käsisuihkulla kissan päälle vettä ja tämän jälkeen heittänyt kissan alas ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan asuntonsa parvekkeelta. Vastaajan menettelystä oli kissalle aiheutunut nirhaumia alaleukaan, kaksi ompelun vaatinutta viiltohaavaa lantioon ja mustelmia lantioon. Vastaaja oli myös jättänyt huolehtimatta kahden kissan riittävästä ravinnonsaannista sekä laiminlyönyt eläinten sairastuessa viipymättä hankkia niille hoitoa ja siten kohdellut eläimiä tarpeetonta kipua ja kärsimystä aiheuttaen. (Vailla lainvoimaa 7.5.2024)

15.4.2024 15.45

Syytteessä oli teon ankaroittamisperusteena lähdetty siitä, että N:ien rikoksen kohteena oli ollut huomattavan suuri määrä eläimiä eli enimmillään 57 nautaa. Rikoslain 17 luvun 14 a §:n esitöissä tai oikeuskäytännössä ei ole määritelty sitä, mitä on pidettävä huomattavan suurena nautojen määränä. Hovioikeus katsoi, ettei N:ien rikoksen kohteena ollut törkeän eläinsuojelurikoksen rangaistussäännöksessä tarkoitettua huomattavan suurta määrää eläimiä. N:t olivat menettelyllään syyllistyneet perusmuotoiseen eläinsuojelurikokseen. 60 päivän vankeusrangaistukset voitiin määrätä ehdollisina. Oikeudenmukainen eläintenpitokiellon kesto oli tässä tapauksessa viisi vuotta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut menettämisseuraamuksen tuomitsemisen osalta. (KKO:2026:20: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu)

8.12.2023 15.14

Syytteen mukaan T oli tekoaikana kahdella eri kerralla ampunut ilmakiväärillä sillä seurauksella, että koiraan oli osunut kolme luotia. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että T:n menettely oli aiheuttanut koiralle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. T oli siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänelle syyksilukemaan eläinsuojelurikokseen. T oli heti tapahtuman jälkeen luovuttanut Nova-koiran omistusoikeuden H:lle. Toinen T:n hoidossa tapahtuma-aikaan ollut koira oli T:n ja H:n kertomusten ja kirjallisena todisteena esitetyn kauppakirjan mukaan ollut koko ajan H:n omistama. Molemmat koirat olivat lisäksi sekä T:n että H:n kertomusten mukaan H:n hoitovastuulla. T ei siten tuomiossa todetun perusteella tuomion antamishetkellä omistanut koiria eikä hänellä ollut pidettävänään koiria. Menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle ei ollut siten perusteita. (Vailla lainvoimaa 8.12.2023)

6.10.2023 12.33

17.5.2023 10.32

Maatalousyrittäjänä toiminutta A:ta syytettiin eläinsuojelurikoksesta. A oli syyttäjän mukaan laiminlyönyt huolehtia maitotilallaan siitä, että naudat saavat riittävästi hyvälaatuista ravintoa, ja aiheuttanut näin eläimille tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että
- A oli laiminlyönyt riittävän ravitsemuksen siten, että pienehkö osuus naudoista ei ollut saanut riittävää ravintoa,
- laiminlyönnillä oli aiheutettu naudoille kärsimystä,
- A:n menettely oli huolimatonta, mutta ei törkeän huolimatonta.
A:n syyksi luettiin eläinsuojelurikkomus.
Asiassa oli erityinen syy velvoittaa valtio korvaamaan osa A:n oikeudenkäyntikuluista sillä perusteella, että A:n kannalta erittäin merkitykselliset eläintenpitokieltoa ja menettämisseuraamusta koskevat vaatimukset oli hylätty.

10.3.2023 8.00

Vastaajaa (s. 1963) oli pidettävä pysyvästi kykenemättömänä omistamaan, pitämään ja hoitamaan eläimiä. Tilanne varsinkin vastaajan kissojen lukumäärän suhteen oli jatkunut samankaltaisena useita vuosia ja vastaajan syyksi luetut laiminlyönnit olivat vakavia. Vastaaja oli siten syytä määrätä pysyvään eläintenpitokieltoon, joka koski kaikkia eläimiä. HO ei myöntänyt tuomiosta valittaneelle naiselle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 10.3.2023)

30.12.2022 14.00

Hovioikeudessa oli riidatonta, että Tao-kissa oli kuollut, että ennen sen kuolemaa sen ravitsemustila oli ollut huono ja että sillä oli todettu syytteessä mainitut sairaudet. Lisäksi oli riidatonta, että Helmi-kissa oli ollut tiineenä. Hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko A menetellyt törkeän huolimattomasti ja syyllistynyt menettelyllään eläinsuojelurikokseen. (Vailla lainvoimaa 30.12.2022)

21.12.2022 8.08

31.10.2022 10.06

Lehden aiheena ovat muun muassa poliisitoimenpiteet, Queer-kansalaisjärjestöt, hallintoasian selvittämisvelvollisuus, tekijänoikeus yliopistossa, whistleblowing yliopistossa sekä syyttämättäjättäminen ja kohtuuttomuusperusteen soveltuminen eläimiin kohdistuneisiin rikoksiin.

3.5.2022 10.55

Koira oli kärsinyt ampumisen jälkeen ainakin vajaan tunnin kunnes asianomistajat olivat tulleet mökilleen. Kokonaisuudessa koira oli kitunut ennen lopettamistaan ainakin kolme tuntia. (Vailla lainvoimaa 3.5.2022)

27.12.2021 12.45

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että vastaajat maallikkoina eivät välttämättä olleet ymmärtäneet sitä, että myrkkyä syöneen kissan ruokkiminen oli lisännyt sen kärsimystä. Todistaja S piti mahdollisena, että myös kodinhoitajat olivat yrittäneet ruokkia kissaa. Tämä tuki vastaajien väitettä siitä, etteivät he olleet ymmärtäneet kissan juottamisen ja syöttämisen lisänneen eläimen kärsimystä. Näissä olosuhteissa hovioikeus päätyi siihen, että vastaajien menettelyn ei voitu katsoa olleen erityisen raakaa tai julmaa. Rikos ei siten täyttänyt törkeän tekomuodon tunnusmerkistöä. (Vailla lainvoimaa 27.12.2021)

25.11.2021 9.15

Hovioikeus rajasi eläinlajien piirin siten, että poikkeus pysyvästä eläintenpitokiellosta viiden vuoden jälkeen koskee kissoja ja koiria. (Vailla lainvoimaa 25.11.2021)

20.10.2021 11.25

KO:n määräämä 15 vuoden pituinen eläintenpitokielto olisi muodostunut vastaajan kannalta kohtuuttomaksi. Tämän vuoksi eläintenpitokieltoa oli aihetta lyhentää. Kohtuullisena eläintenpitokiellon pituutena voitiin pitää kuutta vuotta. Rikoksen kohteena oli ollut useita eri eläinlajeja. Vakavia laiminlyöntejä oli kohdistunut myös koiriin ja useampi koira oli jouduttu lopettamaan. Asiassa ei ollut perusteita rajata koiria eläintenpitokiellon ulkopuolelle. Vastaaja oli vaatinut, että eläintenpitokielto ei koske hänen omistamiaan koiria, jotka eivät olleet olleet rikoksen kohteena. HO katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella koirien omistaminen olisi voitu sallia. (Vailla lainvoimaa 20.10.2021)

5.7.2021 10.12

Eläimet olivat laiminlyönneistä huolimatta olleet pääasiassa terveitä ja hyvin ravittuja. Hovioikeus katsoi, että menettely itsessään puhui käsillä olevassa asiassa rikoksen törkeänä pitämistä vastaan siinä määrin, että sille oli kokonaistörkeyden arvostelussa annettava merkittävä painoarvo. Näin ollen hovioikeus päätyi toisin kuin käräjäoikeus siihen, ettei eläinsuojelurikosta ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vastaajat olivat hovioikeudessa kertoneet, että heillä on tällä hetkellä kaksi koiraa, kolme kanaa ja kolme kania. Näihin seikkoihin nähden ja kun otettiin lisäksi huomioon teosta kulunut aika, hovioikeus katsoi, ettei eläintenpitokiellon tai siihen liittyvän menettämisseuraamuksen määräämiselle tässä tapauksessa ollut perustetta. (Vailla lainvoimaa 5.7.2021)

3.6.2021 8.00

Hovioikeus harkitsi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi kohtien 1 eläinsuojelurikoksen ja 2 huumausainerikoksen teoista 70 päivää vankeutta. Sakkorangaistus ei tullut kysymykseen ottaen huomioon kohdan 1 teon pitkäkestoisuus ja A:n tuottamuksen aste sekä kohdan 2 teon kohteena olleen huumausaineen suurehko määrä. Rangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi, kun A:n aiemmista rikoksista oli kulunut varsin pitkä aika ja kysymys oli ollut erilaatuisesta rikollisuudesta kuin tässä tapauksessa. Eläintenpitokielto oli kuitenkin määrättävä koskemaan kaikkia eläimiä, koska puutteet A:n vastuulla olevan eläimen hoidossa olivat liittyneet sellaisiin eläimen perustarpeisiin, jotka ovat eläinlajista riippumattomia. (Vailla lainvoimaa 3.6.2021)

19.1.2021 13.50

Käräjäoikeuden ratkaisun perusteluista ilmenee, että asiassa on esitetty sekä syytteen puolesta että syytettä vastaan puhuvaa näyttöä. Ratkaisussa on eritelty esitettyä näyttöä sekä arvioitu näytön merkitystä ja menettelyn kokonaistörkeyttä. Tuomion perusteluista ei kuitenkaan ilmene, mitkä yksittäiset syytteessä kuvatut laiminlyönnit vastaajan syyksi oli luettu ja miltä osin. Kun käräjäoikeuden tuomion syyksilukeminen jäi tällä tavoin epäselväksi, oli epäselvää myös se, miltä osin ratkaisu oli oikeudenkäynnin kohteena hovioikeudessa. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tuomion perusteluiden olevan edellä esitetyllä tavalla niin puutteelliset, ettei asiaa voitu ottaa hovioikeuden ratkaistavaksi. Asia oli palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. (Vailla lainvoimaa 19.1.2021)

27.11.2020 14.59

A:n auto oli ollut kooltaan koirille liian pieni ja muutenkin soveltumaton niiden pääasialliseksi pitopaikaksi. Paikoitusaluekaan ei ollut ollut lainmukainen ulkotila koirien pitämiseksi kytkettyinä tai vapaina. Miisu-koira oli myös toistuvasti karannut. Näissä oloissa valvontaeläinlääkäri oli voinut katsoa, että Miisu-koiran palauttaminen A:lle vaarantaisi sen turvallisuuden ja välittömänä toimenpiteenä päättää olla palauttamatta koiraa A:lle ja hankkia sille hoitoa muualta. (Vailla lainvoimaa 27.11.2020)

31.8.2020 13.00

A:n syyksi oli luettu eläinsuojelurikos, joka oli kohdistunut asianomistaja K:n omistamaan koiraan. A:n syyksi luettujen toimien ja laiminlyöntien perusteella hänet oli määrättävä määräaikaiseen eläintenpitokieltoon. Kiellon kestoa arvioitaessa hovioikeus otti huomioon koiralle tarpeellisen hoidon laiminlyönnit, julman kohtelun ja teon keston. Oli perusteltua määrätä A eläintenpitokieltoon 2 vuoden määräajaksi. Määräaika alkoi käräjäoikeuden tuomion antopäivästä 4.6.2020. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että eläintenpitokielto voitiin määrätä rajoitettuna koskemaan vain koiria. Rikoslain 17 luvun 23 a §:n 1 momentin mukaan eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita päätöstä annettaessa pitää tai jotka omistaa eläintenpitokieltoon määrättävä, on tuomittava valtiolle menetetyiksi. Menettämisseuraamus tuomitaan siitä riippumatta, kenen omaisuutta menetetyksi tuomittavat eläimet ovat. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiselle varataan tilaisuus itse myydä tai muuten luovuttaa omistamansa kiellossa tarkoitetut eläimet. Jos menettämisseuraamus kohdistuu eläimiin, jotka omistaa kokonaan tai osaksi muu kuin eläintenpitokieltoon määrätty, tälle voidaan varata tilaisuus noutaa eläimet korvauksetta itselleen. Edellä lausuttu huomioon ottaen käräjäoikeudella oli ollut perusteet määrätä koirat ”Pirkko” ja ”Isäntä” valtiolle menetetyiksi. Käräjäoikeus oli varannut A:lle tilaisuuden myydä tai luovuttaa koiransa ”Pirkko” ja ”Isäntä” viimeistään 26.6.2020. A ei ollut myynyt tai luovuttanut koiria hänelle asetetussa määräajassa, joten menettämisseuraamus ei ollut rauennut ja se oli voitu panna täytäntöön. (Vailla lainvoimaa 31.8.2020)

16.6.2020 9.57

Eläinsuojelurikoksen kohteena oli ollut yhteensä noin 50 koiraa ja neljä ponia. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että rikoksen kohteena oli ollut RL17 luvun 14 a §:n 2 kohdassa tarkoitettu huomattavan suuri määrä eläimiä ja eläinsuojelurikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Vastaaja oli syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen. Puolustajaksi määrätty asianajaja ei yleisesti hoitanut asianajoa tuomioistuinpaikkakunnalla. Hän oli vaatinut HO:n toimittamaan pääkäsittelyyn osallistumisesta palkkiota matka-ajalta ja korvausta matkaan liittyvistä kuluista kuten tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle olisi maksettu. Puolustajalle maksettiin palkkiona ja kulujen korvauksena hänen vaatimansa määrät.

26.3.2020 12.05

A oli laiminlyönyt koiran hoitoa 4.6.2014 alkaen aina 25.11.2015 sydänlääkityksen aloittamiseen asti. Lääkityksen sopivuutta ei ollut arvioitu A:n laiminlyötyä kontrollikäynnin. Koira oli menehtynyt alle kolmen kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta 17.2.2016. Hovioikeus katsoi, että A oli ajalla 4.6.2014 - 17.2.2016 jättänyt koiran tarpeellista hoitoa vaille. Valvontaeläinlääkäri K ei ollut puuttunut koiran hoitoon 3.9.2014 jälkeen. Tällä seikalla ei ollut merkitystä tekoajan tai rangaistusvastuun kannalta. A:n oli tullut huolehtia koiran hoidosta ilman valvontaeläinlääkärin määräyksiäkin. A määrättiin eläintenpitokieltoon neljäksi vuodeksi. A:n ei selvitetty laiminlyöneen muiden eläinlajien hoitoa. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että eläintenpitokielto voitiin määrätä rajoitettuna koskemaan vain koiria. (Vailla lainvoimaa 26.3.2020)

27.11.2019 13.00

Asian tapahtumainkulku ei ollut ollut merkittävästi riitainen. Vastaaja oli ruiskuttanut ammoniakin ja veden sekoitusta asianomistajan koiriin. KO oli katsonut asiassa tulleen näytetyksi, että liuosta oli joutunut myös asianomistajan silmiin. Liuoksen joutuminen asianomistajan silmiin oli aiheutunut vastaajan toiminnasta. Vaikka ammoniakki oli ollut vanhaa, ei sen syövyttävyyttä ja muuta myrkyllisyyttä ollut voitu sulkea täysin pois ja siksi tekomuotoa ei ollut kummassakaan syytekohdassa pidettävä lievänä. Tätä oli tukenut myös se, että vastaaja oli tiennyt ammoniakin tehon entisenä maalarina ja hänellä oli ollut selkeä tarkoitus toiminnalleen, koirien hiljentäminen ammoniakin avulla. (Vailla lainvoimaa 27.11.2019)

3.10.2019 14.09

Vastaajan syyksi luettu menettely ja sen seuraukset hevosten osalta olivat olleet vakavat. Tekoaika oli ollut noin puoli vuotta. Vastaajan syyksi luettujen laiminlyöntien laatu ja laajuus huomioon ottaen oikeudenmukaisena eläintenpitokiellon kestona oli pidettävä noin viittä vuotta. Rikoslain 17 luvun 23 a §:n 1 momentin mukaan eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita päätöstä annettaessa pitää tai jotka omistaa eläintenpitokieltoon määrättävä, on tuomittava valtiolle menetetyiksi. Koska vastaaja oli määrätty kaikkia eläimiä koskevaan eläintenpitokieltoon, hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun vastaajan pitämien tai omistamien eläinten tuomitsemisesta valtiolle menetetyiksi. (Vailla lainvoimaa 3.10.2019)

22.7.2019 11.00

Vastaaja oli teurastanut 8 vuohta, 2 lammasta ja 2 pientä sonnia syytteen teonkuvauksen tarkoitetulla tavalla, eli sitomalla ensin eläinten raajat ja sen jälkeen viiltämällä niiden kurkut auki ilman, että eläimiä oli tainnutettu lainkaan. HO piti rikoksen tekotapaa laissa tarkoitetulla tavalla erityisen raakana ja erityisen julmana. HO totesi vielä, ettei vastaaja ollut voinut olla teon erityisen raakuuden ja erityisen julmuuden perustavista seikoista tietämätön. Vastaajan syyksi luettua eläinsuojelurikosta voitiin pitää myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun huomioon otettiin hänen noudattamansa teurastustapa sekä lisäksi se, että teot olivat kohdistuneet 12 eläimeen ja että teot oli tehty vastaajan elinkeinotoiminnassa. HO katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus kohtien 1-2 ja 6 teoista oli yhteinen 7 kk vankeusrangaistus, joka voitin määrätä ehdolliseksi. Kohtuullinen eläintenpitokiellon pituus oli tässä tapauksessa noin 5 vuotta. Kielto koskee tuotantoeläimiä: nauta, sika, lammas, vuohi, siipikarja, turkiseläin. (Vailla lainvoimaa 22.7.2019)

31.5.2019 9.22

Tuomiot törkeissä eläinsuojelurikoksissa ovat lieviä, ja tuomioistuinten tulkinta törkeänä pidettävästä eläinsuojelurikoksesta vaihtelee, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus. Eläintenpitokielto määrätään lähes poikkeuksetta, mutta ne ovat usein lyhyitä. Tutkimuksessa analysoitiin 70 tuomioita, joissa henkilöä oli syytetty törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Törkeistä eläinsuojelurikostuomiosta lähes neljäsosa oli annettu Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Artikkeli on luettavissa Edilexissä.

28.3.2019 11.00

Laiminlyönnit olivat liittyneet vanhan ja sairaan koiran pitämiseen. Menettely oli ollut moitittavinta turkin, korvien ja hampaiden huolenpidon laiminlyöntien osalta. Tekoaika oli päättynyt koiran eutanasiaan A:n omasta päätöksestä.

15.1.2019 9.15

Eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain tavoitteisiin nähden, joita ovat erityisesti eläintautien leviämisen estäminen, nyt kysymyksessä oleva A:n ja B:n laiminlyönti ei hovioikeuden arvion mukaan ole ollut tahallista eikä törkeän huolimatonta etenkin, kun otettiin huomioon myös rekisterinpitäjän antama ohje, jonka mukaan ilmoitusta ei olisi ollut tarpeen vielä nyt kysymyksessä olevana tekoaikana tehdä. Näin ollen A:n ja B:n tahallisuutta ja myös tuottamusta vähensi olennaisesti se, että olivat voineet luottaa mainittuun ohjeeseen. A ja B eivät olleet tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta jättäneet ilmoittamatta syytteessä kuvattuja tietoja eläinrekisteriin ja siten he eivät olleet syyllistyneet eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain rikkomiseen. (Vailla lainvoimaa 15.1.2019)

7.11.2018 7.41

Vastaajat olivat laiminlyöneet hoitaa kissaa ja viedä se saamaan tarvitsemaansa hoitoa. He eivät olleet laiminlyönnillään pyrkineet tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamiseen kissalle. Kissa oli kuitenkin suun aukeamisrajoituksen ja kivun vuoksi jäänyt runsaan kahden kuukauden ajan vaille tavanomaista ravintoa ja oli ollut pari päivää kokonaan ilman kiinteää ruokaa. Tämän johdosta kissa oli muuttunut niin laihaksi, ettei sitä oltu voitu enää hoitaa kuntoon. Kissan tänä aikana tuntema kipu ja nälkä olivat aiheuttaneet sille tarpeetonta kärsimystä, mikä vastaajien eläimiä paljon pitäneinä olisi pitänyt ymmärtää. Lyödessään tässä tilanteessa laimin kissan hoidon ja lääkäriin toimittamisen he ovat suhtautuneet velvollisuuksiinsa piittaamattomasti. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että heidän menettelynsä oli ollut törkeän huolimatonta. Menettelyllään he olivat syyllistyneet syytteessä kuvattuun eläinsuojelurikokseen. Oikeudenmukainen seuraamus oli tuntuva, 50 päiväsakon sakkorangaistus. Vastaajien syyksi luetun eläinsuojelurikoksen kohteena ollut kissa oli heidän laiminlyöntiensä vuoksi nälkiintynyt niin, että se oli jouduttu eläinsuojelullisista syistä lopettamaan. Tämän vuoksi oli perusteltua määrätä heidät yleiseen, kaikkia eläinlajeja koskevaan eläintenpitokieltoon kahdeksi vuodeksi. (Vailla lainvoimaa 7.11.2018)

4.4.2018 16.17

Vastaaja tuomittiin 60 päivän yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja korvaamaan lapselle KO:n kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta tuomitseman 1 000 euron korvauksen asemasta 400 euroa. (Vailla lainvoimaa 4.4.2018)

29.11.2017 8.05

Eläinsuojelurikos koski nautoja, joiden hoitaminen oli ollut A:n ja B:n vastuulla usean vuoden ajan. Merkittävimmät puutteet eläintenpidossa olivat liittyneet eläinten likaisuuden lisäksi laiduntamattomuuteen. Riidatonta oli, että eläimet olivat eri tarkastuskerroilla vaikuttaneet muutoin hyväkuntoisilta. Tekoa kokonaisuutena arvostellen hovioikeus ei pitänyt A:ta tai B:tä eläintenpidossa ilmenevistä puutteista huolimatta täysin soveltumattomana huolehtimaan eläimistä. Vastaajat olivat vuosina 2014-2016 vähitellen luopuneet tuotantoeläimistään. B oli 15.1.2015 tehdyn tarkastuksen yhteydessä siitä laaditun pöytäkirjan mukaan ilmoittanut, ettei tilalta tuolloin ollut toimitettu maitoa meijeriin maidon määrän pienuuden vuoksi. Samassa yhteydessä hän oli ilmoittanut, ettei lehmiä enää ollut siemennetty poikimisen jälkeen. B illmoitti hovioikeudessa, ettei tilalla ollut enää tuotantoeläimiä. B, joka oli pääasiallisesti ollut vastuussa eläinten hoidosta, on eläkkeellä. Näin ollen rikoksen uusimisen riski voitiin arvioida pieneksi, eikä eläintenpitokieltoa ollut tarpeen määrätä myöskään rikoksen kohteena olleiden eläinten suojelemiseksi. Hovioikeus katsoi, että eläintenpitokieltoon tuomitseminen ei ollut tarpeen. Eläintenpitokieltoa koskeva vaatimus ja samalla menettämisseuraamusta koskeva vaatimus hylättiin. (Vailla lainvoimaa 28.11.2017)

28.9.2017 8.10

Todistajan kertomuksella näytettiin, että naudoille oli aiheutunut vastaajan menettelystä tarpeetonta kipua tai tuskaa ja kärsimystä. Asiaan oli kiinnitetty vastaajan huomiota jo heinäkuussa 2015. Tilanne oli jatkunut samanlaisena arviolta vuoden verran, ja puutteita oli ollut havaittavissa vielä viimeisellä tarkastuskäynnillä. Menettely oli siten jatkunut pitkähkön ajan. Vastaaja oli rikkonut useita eläinsuojelusäännöksiä tai -määräyksiä. Käräjäoikeus katsoi, että menettelyä oli pidettävä törkeän huolimattomana. Vastaaja oli menettelyllään syyllistynyt eläinsuojelurikokseen. Menettely oli sakkorangaistuksella sovitettavissa. Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen rangaistuksen ja menettämisseuraamuksen osalta ja eläintenpitokiellon määräämisen osalta ei ilmennyt aihetta. Eläintenpitokiellon pituuden osalta hovioikeus kuitenkin totesi, että määräaikaisen eläintenpitokiellon keskimääräinen pituus on noin 4 vuotta. Koska A:n syyksiluetussa menettelyssä ei ollut katsottava olleen kysymys keskimääräistä moitittavammasta menettelystä, käräjäoikeuden määräämää eläintenpitokieltoa oli perusteltua vastaavasti lyhentää. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017)

24.2.2017 10.31

Kissoja oli pidetty pysyvästi suljettuna liian ahtaisiin kuljetushäkkeihin. Kissojen pitopaikan ilmanlaatu oli ollut erittäin huono. Kissoja oli pidetty ikkunattomassa tilassa, missä ei ole ollut valaistusta. Kaikilla kissoilla ei ollut juomavettä tarjolla. Kissoilla oli ollut hoitamattomia sairauksia kuten silmätulehduksia, ihoon kasvaneita ylipitkiä kynsiä, ihottumaa, korvapunkkioireita, ienpaiseita ja neurologista oireilua. Pentukissoja oli vieroitettu emoistaan jo kahden viikon ikäisinä. Kissoilla ei ollut sopivia rakenteita tai paikkoja kiipeilyä ja kynsimistä varten eikä kissoilla ollut kuulo- ja näköyhteyttä pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan eikä myöskään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Laiminlyöntien johdosta eläinlääkäri oli joutunut lopettamaan kiireellisesti 48 kissaa niiden enempien kärsimysten välttämiseksi. Kissoja oli ollut ainakin 67. Käräjäoikeus katsoi, että sanottu määrä täytti rikoslain 17 luvun 14 a §:n mukaisen kvalifiointiperusteen siitä, että kysymys oli ollut huomattavan suuresta määrästä eläimiä. A:n ja B:n menettely oli jatkunut pitkään ja menettely oli ollut hyvin moitittavaa. Käräjäoikeus katsoi, että tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Siten A ja B olivat menettelyillään syyllistyneet törkeään eläinsuojelurikokseen. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 24.2.2017)

13.2.2017 16.01

Omistajat olivat viikon ajan olleet epätietoisia ja huolissaan kissastaan. Kun kissa oli löytynyt, oli se pitänyt hakea Orivedeltä ja kissasta oli maksettu löytöeläimen lunastusmaksu. Aiheutettua haittaa ei pidetty hallinnanloukkausta koskevan RL 28 luvun 11 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla vähäisenä. Vastaajan menettely oli ollut tahallista, koska hän oli tahallaan nostanut kissan kyytiinsä ja ajanut se kyydissään Orivedelle, minne hän oli kissan jättänyt. Kissa oli vastaajan tieten ollut asianomistajien perheen lemmikkieläin, ei villikissa. Vastaaja oli kissan Orivedelle jättäessään tiennyt sen joutuvan kauas elinpiiristään ilman ihmisen huolenpitoa. Kissan hylkääminen vieraaseen ympäristöön ilman huolenpitoa aiheuttaa kissalle tarpeetonta kärsimystä. Vastaajan menettely täytti eläinsuojelurikkomuksen tunnusmerkistön. (Vailla lainvoimaa 13.2.2017)

1.2.2017 14.12

Koska vastaajien laiminlyönnit olivat kohdistuneet suureen määrään eläimiä (70 - 120 koiraa ja 5 kissaa) ja jatkuneet pitkään, käräjäoikeus katsoi, etteivät teot olleet sakolla sovitettavissa. Oikeudenmukainen ja yleisen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus vastaajien syyksi luetuista teoista oli lyhyt ehdollinen vankeusrangaistus. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat 30 päivän ehdolliseen vankeuteen, määräsi heille 3 vuoden eläintenpitokiellon sekä tuomitsi ne koirat ja kissat jotka olivat vastaajilla päätöstä annettaessa, valtiolle menetetyksi. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 2.2.2017)

5.10.2016 13.35

Hovioikeus totesi, että ottaen huomioon eläintenpitokieltoa koskeva oikeuskäytäntö ja se, että laiminlyöntien yhtenä syynä olivat A:n esittämin ja käräjäoikeuden toteamin tavoin olleet hänen henkilökohtaiset olosuhteensa, hovioikeus harkitsi kohtuulliseksi eläintenpitokiellon pituudeksi puolitoista vuotta. (Vailla lainvoimaa 5.10.2016)

12.5.2016 8.00

Huomioon ottaen yleinen oikeuskäytäntö ja se, ettei teosta esitetty aiheutuneen eläimille vähäistä suurempaa haittaa, hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli liian ankara. Hovioikeus arvioi oikeudenmukaiseksi
rangaistukseksi 80 päiväsakkoa. Ottaen huomioon muun muassa se, että käräjäoikeuden määräämä eläintenpitokielto poikkesi pituudeltaan yleisestä oikeuskäytännöstä, hovioikeus katsoi, että A:lle määrättyä eläintenpitokieltoa oli lyhennettävä. Suhteessa A:n menettelyyn hovioikeus arvioi kohtuulliseksi eläintenpitokiellon pituudeksi vuoden ja kuusi kuukautta. (Vailla lainvoimaa 11.5.2016)

11.12.2015 13.13

A oli ampunut pienoskiväärillä vajaan 30 metrin etäisyydeltä kohti kissaa lopettaakseen tämän. Asiassa ei osoitettu, että A olisi sinänsä tarkoituksellisesti pyrkinyt pahoinpitelemällä aiheuttamaan kissalle tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. A:n oli kuitenkin täytynyt käsittää, että kissaa kohti ampumisesta tältä etäisyydeltä ja täten pahoinpitelemisestä aiheutuu kissalle vammoja. A oli siten tahallaan pahoinpitelemällä aiheuttanut kissalle tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. Eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko kyseessä lemmikkieläin vai villiintynyt kissa. A oli ampunut kissaa vajaan 30 metrin etäisyydeltä, joten eläin ei ollut eläinsuojeluasetuksen 30 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin kiinni tai hallinnassa eikä sitä oltu yritetty lopettaa eläinsuojeluasetuksen 32 §:ssä tarkoitetuin tavoin eläinlääkärin toimesta tai ampumalla aivoihin taikka käyttämällä kaasua, ja tavalla, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. A oli menettelyllään syyllistynyt  eläinsuojelurikokseen. Teon aikana vallinneet olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen A:n omistaman aseen tuomitseminen valtiolle menetetyksi ei ollut tässä tapauksessa kohtuutonta. (Vailla lainvoimaa 11.12.2015)