16.1.2023 8.35

Helsingin hallinto-oikeus antoi 2.1.2023 tärkeän ratkaisun [päätös 15/2023, dnro 25914/03.04.04.04.16/2021] kalustettujen asuntojen lyhytaikaisesta vuokrauksesta. Ratkaisussaan hallinto-oikeus totesi, että koska majoitustoiminta on ollut taloyhtiön kokoon nähden pienimuotoista eikä toiminnasta ole aiheutunut häiriöitä, kaupungin rakennusvalvonta on voinut katsoa sen olleen sallittua asumiskäyttöön tarkoitetussa huoneistossa.

10.11.2022 9.07

Vuokralainen oli laiminlyönyt vuokraamansa asuinhuoneiston puhtaanapidon ja siivoamisen säilyttämällä huoneistossa huomattavan suurta määrää tavaraa. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että vuokralainen oli hoitanut huoneistoa huonosti ja että vuokranantajalla oli oikeus purkaa vuokrasopimus.

4.11.2022 15.00

Vuokralaisen menettely ei ollut ollut tahallista. Vuokralainen ei ollut asiassa sanotulla tavalla vahingon aiheuttaessaan tai vahingon aiheuttaneella tavalla toimiessaan rikkonut sitä, mitä terveyden tai järjestyksen säilyttämiseksi oli säädetty tai määrätty. Siten purkuperustetta vuokranantajan vetoamalla perusteella ei ollut olemassa ja vaatimus vuokrasopimuksen purkamisesta oli hylättävä. Ei voitu kuitenkaan kohtuudella edellyttää, että vuokranantaja jatkaa vuokrasopimussuhdetta. Vuokranantajalla oli hyväksyttävä syy vuokrasuhteen irtisanomiselle. HO ei myöntänyt tuomiosta valittaneelle vuokralaiselle jatkokäsittelylupaa. Vuokranantajan vastavalitus vuokrasopimuksen purkuvaatimuksen hyväksymisestä raukesi. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi. (Vailla lainvoimaa 4.11.2022)

2.11.2022 8.00

20.10.2022 10.07

Käräjäoikeus oli tuominnut vuokranantajan kotirauhan rikkomisesta 50 ps rangaistukseen ja korvamaan vuokralaiselle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 900 euroa ja vuokralaisten 1.188,38 euron oikeudenkäyntikulut. Toisin kuin käräjäoikeus HO hylkäsi syytteen kotirauhan rikkomisesta. Syytteen tultua hylätyksi vuokranantaja vapautettiin kaikesta syytteeseen perustuvasta korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 20.10.2022)

26.9.2022 15.42

Kantajan vahingonkorvausvaatimuksen perustetta ei ollut haastehakemuksessa tai sen täydennyksissä riittävästi yksilöity ja eritelty. KO:n olisi siten pitänyt kehottaa kantajaa täydentämään haastehakemustaan vaatimuksen ja sen perusteiden tarkemmaksi yksilöimiseksi. KO:n päätös kumottiin. Asia palautettiin KO:een, jonka on palautuspäätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan otettava asia käsiteltäväkseen. (Vailla lainvoimaa 26.9.2022)

14.9.2022 13.45

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A velvollinen korvaamaan VAV Asunnot Oy:n oikeudenkäyntikulut sen peruutettua kanteensa. VAV Asunnot Oy:n valituksen johdosta asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko asiassa erityistä syytä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaisesta korvausvelvollisuuden pääsäännöstä. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoi, että olisi kohtuutonta, mikäli VAV Asunnot Oy joutuisi vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. (Vailla lainvoimaa 14.9.2022)

16.8.2022 8.00

HAO katsoi, että oikeutettu etu ulottui puheena olevassa tilanteessa myös lasten henkilötunnusten käsittelyyn. Koska henkilötunnuksen käsittelyä oli tällä perusteella pidettävä tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a) alakohdassa ja 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla lainmukaisena, sitä ei voitu pitää puheena olevan käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomana sovellettaessa tietojen minimointia koskevaa ensin mainitun artiklan c) alakohtaa. Yhtiön käsittelytoimet puheena olevilta osin olivat siten olleet lainmukaiset, minkä vuoksi apulaistietosuojavaltuutetun päätös oli kumottava. (Ei lainvoim. 16.8.2022)

12.7.2022 10.10

Kun tiedot uusista opiskelu- ja työpaikoista kilahtavat sähköpostiin heinä-elokuussa, käyvät vuokramarkkinat kuumina. Tällaisissa tilanteissa voi usein olla tarve päättää vanha ja aloittaa uusi vuokrasopimus nopeammin, kuin mitä irtisanomisajat antaisivat myöden. Myös yllättävä remontti tai muu elämänmuutos voi edellyttää asumiskuvioiden nopeaa uudelleenjärjestelyä. Tällöin vuokrasuhteen voi päättää yhteisymmärryksessä haluttuun ajankohtaan. Suomen Vuokranantajien neuvontalakimies Saara Penttilä avaa tarkemmin, mistä tässä usein unohdetussa vuokrasuhteen päättämiskeinossa on kysymys.

18.5.2022 15.10

Vuokralainen oli myöntänyt tehneensä kyseisen reiän, laittaneensa reikään tuulettimen, vetäneensä sähköjohdon reiän kautta toiseen asuntoon ja kasvattaneensa kannabista naapuriasunnossa. HO totesi, että sitä, että vuokralainen oli harjoittanut laitonta huumausaineen kasvattamista ei voitu pitää tässä laajuudessaan AHVL 61 §:n 1 momentin 6 kohdan esitöissä tarkoitetulla tavalla (HE 304/1994, s. 83) vakavana rikoksena. Kuitenkin, kun menettelyä arvioitiin yhdessä sen kanssa, että vuokralainen oli tätä tarkoitusta varten omavaltaisesti tunkeutunut naapurihuoneistoon rikkomalla asuntojen välisen seinän ja käytännössä ottanut tuon asunnon haltuunsa rikollista toimintaa varten, oli menettelyä pidettävä erittäin moitittavana. Tämän perusteella kaupungilla oli oikeus purkaa vuokrasopimus ilman kirjallista varoitusta. (Vailla lainvoimaa 18.5.2022)

15.2.2022 14.00

Vastaaja tuomittiin syyksiluetusta teosta 30 päiväsakon sakkorangaistukseen, jonka KO oli katsonut olevan riittävä ja oikeudenmukainen seuraamus. Ottaen huomioon vastaajan aiheuttaman vahingon määrä, korkeammalle rangaistukselle ei ollut perusteita. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan vahinkovakuutus Oyj:lle sen vakuutuksen perusteella asianomistajalle korvaamasta määrästä 738 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen korvauksen viimeisestä maksupäivästä 22.9.2020 lukien ja oikeudenkäyntikulut 200 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. HO ei myöntänyt tuomiosta valittaneelle vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 15.2.2022)

21.1.2022 11.00

Asiassa oli ollut ensin kysymys siitä, oliko vuokranantajalla ollut oikeus purkaa vuokrasopimus ilman varoitusta, koska vuokralainen oli huoneenvuokralain 62 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla viettänyt häiritsevää elämää ja toiminut erittäin moitittavalla tavalla. Kysymys ei ilmeisesti ollut kovin suuritehoisesta aseesta, koska isännöitsijän mukaan vain ulompaan ikkunaan oli tullut reikä ammuksesta ja vuokranantaja oli arvellut, että kysymys oli ilma-aseesta, kuula-aseesta tai värikuula-aseesta. Vuokranantajan vaatimuksesta vuokrasopimus purettiin ja vastaaja velvoitettiin heti häädön uhalla muuttamaan huoneistosta ja jättämään se vuokranantajan vapaaseen hallintaan. KO:n tuomiosta valittaneelle vuokralaiselle ei myönnetty jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 21.1.2022)

18.1.2022 11.44

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja valtion tukemien vuokratalojen asukkaiden ja omistajien yhteishallintoa koskevan lakiesityksen luonnoksesta. Hallitusohjelman mukaisesti yhteishallintolain uudistuksella halutaan vahvistaa vuokratalojen asukkaiden päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Suomessa on lähes 370 000 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, jotka tarjoavat kohtuuhintaista asumista yli 600 000 asukkaalle. Valtion tukemissa asunnoissa asukasvaikuttaminen on tärkeä osa talojen oikea-aikaista kunnossapitoa ja viihtyisyyttä, mutta se tarjoaa asukkaille myös yhteisöllisyyttä ja osallistumisen mahdollisuuksia.

29.12.2021 12.12

Kun terveysvaara jäi näyttämättä, vuokralaisilla ei ollut perustetta purkaa heidän ja vuokranantajien välistä vuokrasopimusta asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 63 §:n 1 momentin nojalla. Vuokralaisten vahvistuskanne oli näin ollen hylättävä. Vähemmistöön jäänyt jäsen hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että vuokralaiset olivat saaneet purkaa vuokrasopimuksen. (Ään. 2–1; vailla lainvoimaa 29.12.2021)

9.12.2021 14.30

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on edistänyt sovintoa kahdessa asumiseen liittyvässä syrjintätapauksessa. Toisessa tapauksessa vuokranantaja kieltäytyi vuokraamasta asuntoa samaa sukupuolta olevalle parille, ja toisessa tapauksessa seurakuntayhtymä kieltäytyi tarjoamasta asuntoa perhesuhteen perusteella aviopuolisoille, joista toinen on kotoisin Irakista. Molemmissa tapauksissa vuokranantaja on maksanut syrjityille henkilöille hyvityksen syrjinnästä. 

25.11.2021 12.00

HO katsoi, että yhtiön haastehakemuksen mukainen velkomus oli sinänsä ollut tutkittavissa OK 5 luvun 3 §:n tarkoittamana summaarisena riita-asiana. Haastehakemuksessa ei kuitenkaan ollut yksilöidysti eritelty vaatimuksen perusteissa kuvattuja eri vahinkoja ja niiden määriä, vaan ainoastaan ilmoitettu korvausvaatimuksen kokonaismäärä. KO:n ei siten olisi tullut jättää kannetta tutkimatta yksinomaan sillä perusteella, että vahingonkorvausta koskevaa haastehakemusta ei voida käsitellä summaarisena asiana, vaan kehottaa yhtiötä täydentämään haastehakemustaan asiassa kerrotuin tavoin vaatimuksen ja sen perusteiden tarkemmaksi yksilöimiseksi. Käräjäoikeuden päätös kumottiin. Asia palautettiin käräjäoikeuteen. (Vailla lainvoimaa 25.11.2021)

1.11.2021 11.00

Verohallinnon ohjeessa kerrotaan luonnollisen henkilön vuokratulojen ja niihin kohdistuvien vähennysten verotuksesta. Ohjeen seuraavia lukuja on päivitetty: Luvussa 2.1.1 kerrotaan lyhyesti saadun asumiskorvauksen verotuksesta. Luvuissa 2.3.1 ja 2.3.2 kerrotaan pääperiaatteet sille, milloin lyhytaikainen vuokraustoiminta on elinkeinotoimintaa. Ohjeen luvussa 3.5 kerrotaan, miten omasta käytöstä vuokrauskäyttöön otetuun irtaimen omaisuuden hankintameno määräytyy. Ohjeeseen on myös lisätty uusi luku 3.7.5, jossa kerrotaan saadun vakuutuskorvauksen vaikutuksesta korjausmenojen vähentämiseen. Lisäpoistosta kerrotaan uudessa luvussa 3.9.6. Lisäksi ohjeen tekstiä on täsmennetty joiltain osin. Ohje on voimassa 29. lokakuuta 2021 lukien toistaiseksi.

12.10.2021 11.00

Vuokranantaja ja vuokralaiset eivät olleet sopineet, että vuokralaiset olisi vapautettu vuokranmaksuvelvollisuudesta väliaikaisen luovutuksen aikana. Sillä, mitä vuokralaiset ja luovutuksensaaja olivat keskenään sopineet, ei ollut vaikutusta vuokranantajan ja vuokralaisten väliseen maksuvelvollisuuteen. Näin ollen vuokralaiset olivat vastuussa maksamattomista vuokrista myös siltä ajalta kun he olivat luovuttaneet asunnon väliaikaisesti toisten käyttöön. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, miksi luovutuksensaajat eivät olleet maksaneet vuokraa tai olisivatko he olleet oikeutettuja Kelan maksamaan asumistukeen tai muuhun etuuteen. Vuokralaiset olivat jättäneet maksamatta 3 kuukauden vuokrat ja vuokravelkaa oli ollut oikeudenkäynnin aikana enemmänkin, noin 5 kuukauden vuokraa vastaava määrä. Vuokralaiset olivat siten olennaisesti laiminlyöneet vuokranmaksuvelvollisuutensa. Näin ollen KO oli vahvistanut vuokranantajan ja vuokralaisten välisen vuokrasopimuksen puretuksi ja velvoittanut jättämään asunnon häädön uhalla vuokranantajan vapaaseen hallintaan. HO ei myöntänyt tuomiosta valittaneelle vuokralaiselle jätkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 12.10.2021)

6.9.2021 12.00

Kysymyksessä ei ollut ollut yleistakaus. Pelkästään se, että takaaja oli sitoumuksen sanamuodon mukaisesti sitoutunut vastuuseen vuokrasopimuksen kaikista velvoitteista, joista suuri osa oli vielä erikseen yksilöity, ei tehnyt takauksesta yleistakausta, vaan osoitti ainoastaan sen, että takaaja oli sitoutunut vastuuseen myös päävelkasopimuksen mukaisista liitännäiskustannuksista. Vuokrasopimusta tai siihen liittyvää takausta ei ollut katsottava pätemättömäksi. KO oli tuomionsa perusteluissa lausunut muuttavansa KO:n 4.6.2019 antamaa yksipuolista tuomiota. Oli selvää, ettei KO ollut voinut muuttaa kyseistä yksipuolista tuomiota. KO:n ei olisi tullut lausua sanotulla tavalla. HO poisti tältä osin kyseisen lausuman KO:n tuomiosta. Selvyyden vuoksi HO totesi, ettei HO:ssa ollut kysymys saatavien määristä, erittelystä eikä maksettavaksi tuomittujen viivästyskorkojen määräytymisestä. KO:n tuomion lopputulosta ei ollut aihetta muuttaa. (Vailla lainvoimaa 6.9.2021)

9.8.2021 10.30

KO oli velvoittanut naisen muuttamaan häädön uhalla pois miehen omistamalta kiinteistöltä ja maksamaan miehelle kiinteistön oikeudettomasta käytöstä ajalta 14.3.2021 - 7.7.2021 korvausta 5.700 euroa sekä korvaamaan miehen oikeudenkäyntikulut 5.548,80 euroa viivästyskorkoineen. Nainen vaati HO:ssa, että KO:n tuomion täytäntöönpano keskeytetään tai kielletään. Valituksessaan nainen oli lausunut, että asiassa oli epäselvää oliko asia käsitelty KO:ssa lainmukaisessa kokoonpanossa. Lisäksi päätös tarkoittaa kodin menettämistä naiselle ja hänen kolmelle lapselleen tilanteessa, jossa hänen oli vahvistettu maksaneen miehelle ainakin 2.757 euroa. HO katsoi, ettei asiassa ollut esitetty perusteita, joiden vuoksi tuomion täytäntöönpano tulisi määrätä keskeytettäväksi. Vaatimus täytäntöönpanon keskeyttämisestä hylättiin.

22.7.2021 16.00

Vaikka vuokralaisen vuokrien omavastuuosuuksien maksulaiminlyönnit osoittivat sinänsä moitittavaa huolimattomuutta, HO katsoi asiassa selostetuilla perusteilla ja ottaen huomioon laiminlyöntiin johtaneet syyt, että omavastuuosuuksien maksulaiminlyönnin merkitystä oli kuitenkin kokonaisuutena arvioiden pidettävä vähäisenä. Koska maksamattomia omavastuuosuuksia ei tällä hetkellä ollut eikä niitä vuokralaiselle määrätyn edunvalvojan määräämisen johdosta ollut myöskään odotettavissa, vuokrasuhteen jatkamista ei voitu pitää vuokranantajan kannalta kohtuuttomana. KO:n tuomio kumottiin ja yhtiön kanne hylättiin ja vuokralainen vapautettiin velvollisuudesta maksaa yhtiölle sen oikeudenkäyntikulut KO:ssa 3 397,20 eurolla korkoineen. (Vailla lainvoimaa 22.7.2021)

15.7.2021 11.30

Vuokralainen oli laiminlyönyt suorittaa vuokria säädetyssä tai sovitussa ajassa sekä viettänyt tai sallinut vietettävän huoneistossa, rakennuksen yhteisissä tiloissa ja pihamaalla häiritsevää elämää. HO ei myöntänyt KO:n tuomiosta valittaneelle vuokralaiselle jatkokäsittelylupaa. KO:n tuomo jäi pysyväksi. (Vailla lainvoimaa 15.7.2021)

14.6.2021 15.30

Kantelija arvosteli Helsingin kaupungin toimintaa kriisimajoituksen järjestämisessä. Kantelija oli alaikäisen lapsensa kanssa asunnoton, koska vuokra-asunto oli asuinkelvoton kosteusvaurion vuoksi. Kantelun mukaan lastensuojelu ei antanut apua, eikä aikuissosiaalityö joustanut. Kriisiasunnon vuokraa nostettiin jälkikäteen. AOA antoi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle vastaisen varalle huomautuksen kohdassa 3.7.2 toteamistaan menettelyyn liittyvistä virheistä. Päätös lähetettiin tiedoksi kaupungille. AOA saattoi myös päätöksen kohdassa 3.7.1 esittämänsä käsityksen menettelyn virheellisyydestä Helsingin kaupungin tietoon. Samalla AOA kiinnitti vakavaa huomiota siihen, että päätöksessä mainitut rakenteelliset ongelmat korjataan.

7.6.2021 9.23

Kah­des­sa pää­tök­ses­sään KHO otti kan­taa asuin­huo­neis­to­jen käyt­töön ma­joi­tus­ti­loi­na. Kol­mas pää­tös liit­tyi asun­non luo­vu­tuk­sen ve­ro­va­pau­teen. Ensimmäisessä tapauksessa (KHO 2021:77) KHO katsoi, että kaupungin rakennusvalvontaviranomainen ei ollut voinut olla ryhtymättä toimenpiteisiin huoneistojen vuokraustoiminnan lopettamiseksi. Toisessa asiassa (KHO 2021:76) KHO katsoi, että kaupungin rakennusvalvontaviranomainen oli voinut velvoittaa kerrostalossa kalustettujen asuinhuoneistojen vuokraustoimintaa harjoittavan yhtiön sakon uhalla lopettamaan huoneistojen käyttö majoitustiloina, sillä asuinhuoneistojen käyttötarkoitusta oli olennaisesti muutettu eikä käyttötarkoituksen muutokselle ollut haettu eikä myönnetty rakennuslupaa. Velvoite lopettaa sakon uhalla asuinhuoneiston käyttö majoitustilana oli voitu kohdistaa myös osakkeenomistajaan siltä osin kuin kysymys oli asuinhuoneistosta, jonka hän oli vuokrannut yhtiölle. Kolmannessa ratkaisussa (KHO 2021:75) katsottiin, että lyhytaikainenkin vuokraus katkaisee kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisajan.

5.5.2021 16.00

Asiassa oli HO:ssa kysymys siitä, oliko kesämökki ollut AHVL:n edellyttämässä kunnossa vuokrasuhteen alkaessa. Jos kesämökissä katsottiin olleen puutteellisuuksia, asiassa oli arvioitava, oliko puutteellisuuksilla ollut AHVL:n 20 §:n mukainen olennainen merkitys siten, että kantajalla oli ollut oikeus purkaa vuokrasopimus. Asiassa oli lisäksi kysymys siitä, oliko vastaajalle vuokranantajana annettu kehotus huolehtia puutteellisuuksien poistamisesta ja oliko vuokranantaja viivytyksettä tai sovitussa ajassa huolehtinut puutteellisuuksien poistamisesta sekä siitä oliko puutteellisuudet voinut korjata. Edelleen oli kyse siitä, oliko kantajalla oikeus saada palautetuksi maksetun vuokran määrä sekä korvatuksi uuden mökin hankinta- ja asian selvittelykulut tai oliko kantajalla oikeus korvaukseen perusteettomasta edusta. Aihetta KO:n tuomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 5.5.2021)

19.4.2021 8.27

Verohallinto muistuttaa, että vuokratulot ja niihin kohdistuvat kulut on aina ilmoitettava verotuksessa. Vuokratulojen saajien lukumäärä on kasvanut viidessä vuodessa. Myös vuokraamisesta saatujen tulojen euromäärä on ollut kasvussa.

14.4.2021 16.00

Sen seikan, että suoritusapulainen tahallaan rikkoo velvollisuuksiaan tai syyllistyy rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn, ei ole katsottu vaikuttavan päämiehen vastuuseen suoritusapulaisen laiminlyönnistä (ks. esim. Lars Erik Taxell: Avtal och rättsskydd. 1972 s. 106 – 113, s. 112). Tällaista tulkintaa puoltaa yleisemminkin se näkökohta, että riski suoritusapulaisen valinnasta kuuluu velalliselle (ks. Taxell s. 332). Vastaajat eivät siten voineet vapautua vastuustaan sen johdosta, että heidän suoritusapulaisensa olisi väitetysti syyllistynyt kavallukseen, eikä suoritusapulaisen menettely ollut myöskään sellainen ylivoimainen este, joka vapauttaisi vastaajat vastuusta. Kantajalla oli vastaajien velkojana ollut mahdollisuus vaatia kanneteitse näitä palauttamaan vuokravakuus, minkä hän oli tehnyt. Asian arviointiin ei vaikuttanut se, olisiko kantajalla ollut väitetyn kavallusrikoksen osalta asianomistajan asema vai ei. (Vailla lainvoimaa 14.4.2021)

24.3.2021 11.00

Asiassa oli kysymys siitä, oliko vuokrakohteena ollut omakotitalo ollut vuokraushetkellä kantajien väittämällä tavalla puutteellisessa kunnossa ja oliko taloa voinut käyttää asumiseen. Perusteena vuokralaiset olivat esittäneet, että talossa oli ollut mikrobi- ja sädesienivaurioita, jotka olivat aiheuttaneet terveyshaittaa. Näyttötaakka näistä seikoista oli vuokralaisilla. HO totesi, että todettu mikrobitoimintaan viittaava kellarikerroksen haju saattoi olla sellainen, että se tarttui tekstiileihin. Talon kellarikerros ei kuitenkaan ollut varsinainen asuinkerros, vaan siellä sijaitsivat sauna pesutiloineen ja varastohuone. Koska haju oli vuokralaisten omankin kertoman perusteella ollut huoneilmassa tuntuva, oli asukkaidenkin toisaalta täytynyt ymmärtää, etteivät kellarikerroksen tilat soveltuneet tekstiilien säilytykseen. Hajun vuoksi ja muutoinkin heidän oli täytynyt käsittää, että 1950-luvun talon kellarikerroksessa todennäköisesti on kosteutta. Kun otettiin huomioon se, ettei asunnossa ollut näytetty olleen muunlaista vikaa kuin kellarikerroksessa ollut haju ja kosteus, sekä asunnon ikä, yleinen nähtävissä ollut kunto sekä vuokrataso, oli asiassa jäänyt näyttämättä, että asunnon kunto ei olisi vastannut sitä, mitä vuokralaiset olivat voineet kohtuudella vaatia. Näin ollen vuokralaisten kanne oli kokonaisuudessaan hylättävä. Perustetta velvoittaa vuokralaisten avustajaa (OTM) korvaamaan vuokranantajan oikeudenkäyntikuluja ei ollut. (Vailla lainvoimaa 24.3.2021)

4.3.2021 10.16

Jäljet lattiassa - Wc:n pesuallas - Rikkoutunut rahi - Halkeamat ja reiät seinissä ja ovissa - Lukon uudelleensarjoittaminen - Siivous - Vuokravakuus (Vailla lainvoimaa 4.3.2021)

9.2.2021 10.21

Teon rikosoikeudellista moitittavuutta lisäsi se, että tekoaika oli ollut pitkä sekä se, että vahingonteko oli ollut laajaa ja kohdistunut asunnossa eri kohteisiin. Vastaaja tuomittiin vahingonteosta 75 ps rangaistukseen. Siitä, että juuri vastaaja olisi syyllistynyt tavaroiden anastamiseen, jäi varteenotettava epäilys. Syyte varkaudesta hylättiin. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan vakuutusyhtiölle korvauksena sen maksamista vakuutuskorvauksista yhteensä 2.000 euroa viivästyskorkoineen. Lisäksi vastaaja velvoitettiin korvaamaan vuokranantajalle vahingonkorvauksena kolmen kuukauden vuokran 1.320 euroa ja asunto-osakeyhtiölle vahingonkorvauksena 3.795 euroa. HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. KO:n tuomio jäi pysyväksi. (Vailla lainvoimaa 9.2.2021)

31.12.2020 15.30

Asianomistajille aiheutuneen vahingon määrä oli ollut yhteensä noin 124.000 euroa. KO oli alentanut yhtiön vakuutuskorvauksen suorittamiseen perustuvaa vastaajan korvausvelvollisuutta yhdellä kolmasosalla. HO katsoi, että vaikka asiassa todettu KKO:n ratkaisu 1989:70 ja viitatut kannanotot oikeuskirjallisuudessa koskevat vahingonkorvauksen sovittelua VahLn 2 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella ja erityisesti vahingonaiheuttajan ja vakuutusyhtiön välisten varallisuuserojen merkitystä sovitteluperusteena, todettu tulee ottaa huomioon myös arvioitaessa vahingonkorvauksen sovittelua VahL 2 luvun 3 §:n perusteella ja arvioitaessa korvauksen määrää. Siten pelkästään vakuutuksen olemassaolo ja vakuutusyhtiön varallisuusasema eivät yksinään puoltaneet vahingonkorvauksen määrän sovittelua enemmän kuin KO oli harkinnut kohtuulliseksi taloyhtiön osalta. Vastaaja oli vastauksessaan arvioinut käsillä olevaa asiaa VahL 2 luvun 1 §:n 2 momentin säännöksen perusteella. HO katsoi, ettei asiaa tullut arvioida edellä todetusta poiketen myöskään siinä tapauksessa, että vahingonkorvauksen määrän sovittelua olisi harkittu viimeksi mainitun säännöksen nojalla. Vastaaja velvoitettiin suorittamaan vakuutusyhtiölle KO:n tuomitseman määrän (26.501,20 euroa) asemesta 31.801,44 euroa KO:n tuomitsemine korkoineen. (Vailla lainvoimaa 31.12.2020)

10.12.2020 11.30

HO katsoi, että liikehuoneiston vuokralainen oli menettelyllään aiheuttanut vahingon yhtiölle. HO katsoi kuten KO, että yhtiölle aiheutuneen vahingon määrä oli ollut alkuperäisessä kanteessa vaadittu 28.123,74 euroa. HO hyväksyi KO:n perustelut koskien vastaajan vaatimusta korjauskustannusten jakamisesta yhtiön osakkaiden kesken. Vaatimus oli näin ollen lakiin perustumattomana hylättävä. HO hyväksyi myös KO:n perustelut ja ratkaisun koskien vastaajan vaatimusta alentaa korvausvelvollisuutta alivakuutuksen perusteella. KO:n tuomiota ei ollut tältäkään osin syytä muuttaa. KO oli sovitellut vahingonkorvauksen määrää 18.749,16 euroon eli kahteen kolmasosaan aiheutuneesta vahingosta, mihin ratkaisuun yhtiö oli tyytynyt. HO katsoi, ettei asiassa ollut perustetta sovitella korvausvelvollisuutta enempää. KO:n tuomion lopputulosta ei siten ollut tältä osin syytä muuttaa. Asian näin päättyessä aihetta määrätä KO:ssa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta toisin ei ollut. HO harkitsi kohtuulliseksi, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikuluja myöntämänsä määrän 40 tuntia 190 euron tuntiveloituksella eli 7.600 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä 1.824 euroa sekä aiheutuneet todistelukustannukset 800 euroa. (Vailla lainvoimaa 10.12.2020)

30.11.2020 16.00

Vuokraehdon kohtuullistamisen osalta HO totesi, että kyseessä oli vakavaan väkivallan uhkaan perustuva purkamisoikeus eli vahva peruste vuokrasopimuksen purkamiselle. Nämä seikat merkitsivät sitä, että vuokranantajan olisi puheena olevissa olosuhteissa ollut kohtuutonta vedota vuokrasaatavaan kesäkuulta. Siten asiassa olisi ollut kohtuutonta velvoittaa vuokralainen suorittamaan kesäkuun 2018 vuokraa osaksikaan yhtiölle. KO:n tuomio kumottiin muilta osin paitsi asianajajalle valtion varoista määrätyn palkkion osalta ja oikeusavun omavastuuosuutta koskevan vuokralaisen maksuvelvollisuuden osalta. Vuokralainen vapautettiin vuokranmaksuvelvollisuudesta ja kaikesta oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvausvelvollisuudesta vuokranantajayhtiölle. (Vailla lainvoimaa 30.11.2020)

22.10.2020 16.00

Kanteessa tarkoitettu vuokrasopimus oli riidattomasti päättynyt irtisanomisen johdosta 31.8.2019. Vuokralaisten ei ollut, kuten KO oli todennut, edes väitetty laiminlyöneen sopimusvelvoitteitaan, joiden täyttämiseksi vakuus oli annettu. Näin ollen vuokravakuus oli vuokrasopimuksen päätyttyä pitänyt palauttaa heille. Tässä tapauksessa vastuussa vakuuden palauttamisesta vuokralaisille oli ollut vuokranantajayhtiö, jonka puolesta ja jota sitovin vaikutuksin X Vuokravälitys oli sopimusta tehtäessä toiminut. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sen vuokranantajan väitteen johdosta, että vakuus olisi kavallettu vuokravälitysliikkeen tililtä. (Vailla lainvoimaa 22.10.2020)

13.10.2020 10.00

Asiassa oli selvitetty, ettei vuokrasopimuksen irtisanomista ollut pidettävä kohtuuttomana ja että irtisanomiselle oli ollut hyväksyttävä syy. Siten vuokralaisen vaatimus irtisanomisen julistamisesta tehottomaksi AHVL:n 56 §:n nojalla hylättiin samoin kuin vuokralaisen vahingonkorvausvaatimuksetkin. Koska irtisanomisen oli katsottu tapahtuneen hyväksyttävästä syystä, oli irtisanomista pidettävä vuokrasuhteissa noudatettavan hyvän tavan mukaisena, jolloin vuokralaisella ei ollut oikeutta vahingonkorvaukseen myöskään AHVL 57 §:n nojalla, kuten lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on mainittu (HE 127/84, s. 77). Koska vuokralainen oli hävinnyt asian, oli hän velvollinen korvaamaan vuokranantajan asianosaiskulut, joiden määrä oli riidaton. Vuokralaiselle ei myönnetty jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 13.10.2020)

25.9.2020 11.17

HO katsoi, KO:n tuomiossa todetuin tavoin, että vuokralaisen menettely oli esitetyn selvityksen perusteella ristiriidassa kaupungin vuokraustoiminnan tarkoituksen kanssa. Toisin kuin KO, HO kuitenkin katsoi, ettei mainitunlainen ristiriita ollut AHVL 17 §:ssä tarkoitettua huomattavaa haittaa. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä muunlaisesta kaupungille aiheutuneesta haitasta tai häiriöstä. Vuokralaisen harjoittama alivuokraus ei siten ollut edellyttänyt joko vuokrasopimuksessa annettua suostumusta tai kaupungin erikseen antamaa lupaa. Näin ollen HO katsoi, ettei kaupungilla ollut ollut perusteita purkaa vuokrasopimusta AHVL 61 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Edellä lausutun vuoksi asiassa ei ollut tarpeen lausua siitä, oliko menettelyllä siten vähäinen merkitys, ettei oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen tällä perusteella ollut ollut. Nyt oli kysymys vaatimuksesta, josta KO ei ollut lausunut sen hyväksyttyä kantajan ensisijaisen vaatimuksen. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asianosaisten muutoksenhakuoikeuden säilyminen ja siten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen puolsivat jutun palauttamista. (Vailla lainvoimaa 25.9.2020)

16.9.2020 11.42

Vuokralainen teki ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle, kun asuntoesittelyssä ollut henkilö otti häneen yllättäen yhteyttä sähköpostitse. Kiinteistönvälittäjä oli näyttänyt vuokralaisen vuokrasopimusta asunnon ostoa pohtivalle henkilölle ilman vuokralaisen suostumusta. Sopimukseen oli kirjattu vuokralaisen yhteystiedot ja henkilötunnus. Tietosuojavaltuutettu antoi rekisterinpitäjänä toimivalle kiinteistönvälitysliikkeelle huomautuksen tietosuoja-asetuksen rikkomisesta.

11.9.2020 8.46

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin tutkii, onko kuluttajasopimukseen sisältyvä ehto kohtuuton näissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla, on direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ehtojen osalta otettava huomioon kyseisen sopimusehdon ja muiden ehtojen välisen vuorovaikutuksen aste siten, että otetaan huomioon erityisesti kunkin ehdon ulottuvuus. Arvioitaessa, onko kuluttajalle määrätty korvaus suhteettoman suuri kyseisen direktiivin liitteessä olevan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on painotettava erityisesti niitä näistä ehdoista, jotka koskevat samaa noudattamatta jättämistä.

12.8.2020 9.29

Vuokralaista ei voitu velvoittaa maksamaan tuomion antamishetkellä erääntymättömiä vuokria siihen saakka, kunnes huoneisto oli luovutettu vuokranantajan hallintaan. Kun kantaja ei ollut edes väittänyt saatavaansa erääntyneeksi, kanne tuli tältä osin jättää tutkimatta.

4.6.2020 11.00

Riittävää on lain 54 §:n mukaan, että ilmoitus tehdään kirjallisesti ja siitä ilmenee irtisanomisen lisäksi vuokrasuhteen päättymisajankohta ja irtisanomisen peruste. Vuokrasuhteen irtisanominen oli perustunut vuokralaisen toistuvaan häiriökäyttäytymiseen, eikä se ollut ollut syrjivää tai suhteetonta. Irtisanomisen peruste ei siten ollut ollut hyvän tavan vastainen. Vuokralaisen 5 000 euron vahingonkorvauskanne hylättiin.

7.5.2020 16.00

Vastaaja oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt säätiötä vuokraamaan itselleen syytteessä tarkoitetun huoneiston salaten sen, ettei hänellä tosiasiassa ollut ollut aikomustakaan maksaa asunnon vuokria eikä erilliskorvauksia. Esitetyn selvityksen perusteella säätiö ei ollut valituksessa väitetyin tavoin aiheuttanut tarpeetonta vahinkoa viivyttelemällä velkomusprosessin vireille laittamisessa. HO katsoi KO:n tavoin, että vastaajan menettelystä oli aiheutunut säätiölle syytteen teonkuvauksen mukaisesti ainakin 8.470 euron suuruinen taloudellinen vahinko. HO katsoi, että KO:n tuomitsema kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus oli oikeudenmukainen seuraamus vastaajan syyksi luetusta menettelystä. (Vailla lainvoimaa 7.5.2020)

27.4.2020 13.00

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa velkojataho ei ollut KO:n tiedustelusta huolimatta esittänyt yksipuolisen tuomion tiedoksiantoa koskevaa selvitystä. Myöskään ulosottomiehen KO:lle toimittamasta selvityksestä ei ilmennyt, että valittaja olisi hänen läsnäollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muullakaan tavoin todisteellisesti saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Näin ollen HO katsoi, ettei takaisinsaantiaika ollut lähtenyt kulumaan KO:n päätöksessä mainitusta ajankohdasta eikä takaisinsaantihakemuksen tutkimiselle ollut KO:n päätöksessä mainittua estettä. Asia palautettiin KO:een takaisinsaantihakemuksen tutkimista varten. (Vailla lainvoimaa 27.4.2020)

23.3.2020 11.30

KHO ei tutkinut Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimusta HAO:n ja verotuksen oikaisulautakunnan päätösten sekä toimitetun verotuksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta Verohallinnolle uudelleenkäsiteltäväksi sen selvittämiseksi, täyttyivätkö VML 28 §:n soveltamisedellytykset siltä osin kuin verotuksen oikaisulautakunta oli katsonut rahoitusvastikkeet vähennyskelpoisiksi. Valituslupahakemus hylättiin hoitovastikkeiden osalta. KHO ei siten antanut ratkaisua valitukseen näiltä osin. Rahoitusvastikkeiden osalta KHO myönsi valitusluvan ja tutki asian ratkaisun kohdassa 1 mainituin rajoituksin. Valitus hyväksyttiin osittain. HAO:n ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitettu verotus kumottiin tältä osin ja rahoitusvastikkeen vähennyskelpoiseksi määräksi vahvistettiin 31 724 euroa. (Julkaisematon 23.3.2020)

2.3.2020 15.00

Asiassa lausuttuun viitaten KO oli todennut vahingonkorvausvelvollisuuden edellytysten täyttyneen. Vahinko oli riidattomasti aiheutunut kanteessa kuvatun laajuisena, vastaajan menettelyn ja vahingon välillä oli olemassa syy-yhteys, minkä lisäksi vastaajan menettely oli ollut luonteeltaan tuottamuksellista. KO oli katsonut, ettei asunto-osakeyhtiön vaatimuksen mukaisesti tuomittavaa korvausvelvollisuutta ollut pidettävänä kohtuuttoman raskaana asianosaisten varallisuusolojen tai muidenkaan olosuhteiden perusteella. Vuokralainen oli velvoitettu suorittamaan asunto-osakeyhtiölle vahingonkorvauksena 16.892,85 euroa viivästyskorkoineen 26.10.2016 lukien sekä korvauksena oikeudenkäyntikuluista 27.239,78 euroa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Vuokralainen oli haettuaan muutosta KO:n tuomioon peruuttanut valituksensa 24.2.2020 HO:een saapuneella ilmoituksella. Vuokralaisen mukaan asianosaiset olivat sopineet asian pääkäsittelyn jälkeen. Asia jäi KO:n tuomion varaan.

6.2.2020 13.30

28.1.2020 11.00

Huoneistossa olleen tulipalon oli näytetty saaneen alkunsa asunnon kiukaasta, jonka ainoaksi mahdolliseksi ja ilmeiseksi syttymissyyksi oli näytetty jääneen saunatilaan päässeiden koirien toiminta. Kiukaan päällä ollut irtain materiaali oli mahdollistanut tulipalon syttymisen. Vuokralaisen toiminnan ja aiheutuneen vahingon välillä oli katsottu olleen syy-yhteys. KO oli todennut mm., että vuokranantaja oli ottamiensa vakuutusmaksujen osalta ottanut kiinteistövakuutuksen, jossa oli varsin korkea omavastuuosuus. KO:n mukaan vuokranantajan oli voitu olettaa tietävän, ettei vuokralaisella vahingon sattuessa useinkaan ole mahdollisuutta korvata suurena pidettävää 20.000 euron omavastuuta. Vuokralaisen oli puolestaan katsottu tuoneen esille syyt, miksi hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta varautua vahinkoon vakuutuksella. KO oli myös katsonut, ettei vuokralaisen huolimattomuutta ollut voitu pitää tapauksessa suurena. KO oli sovitellut vaadittua 18.538,16 euron vahingonkorvausta siten, että vuokralaisen korvausvelvollisuuden määrä oli 10.000 euroa, josta vähennettiin vuokravakuus 1.466,84 euroa joten vuokralaisen maksettavaksi jäi 8.533,16 euroa. Lisäksi vuokralainen oli velvoitettu korvaamaan vuokratalosäätiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiamiehen toimenpiteiden osalta 6.000 euroa. HO ei muuttanut KO:n tuomiolauselmaa. Osapuolet saivat pitää kulunsa HO:ssa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 28.1.2020)

14.1.2020 15.36

Kysymys oli ollut siitä, oliko vuokaralainen itse viettänyt taikka sallinut vieraittensa viettää huoneistossa tai sen ulkopuolella yleisissä tiloissa häiritsevää elämää ns. senioreille tarkoitetussa asuinvuokratalossa sen jälkeen kun vuokralainen oli saanut asiasta varoituksen 26.6.2019. KO oli katsonut vastaajan viettäneen ja erityisesti sallinut vieraittensa viettää vuokra-asunnossaan ja sen yleisissä tiloissa AHVL 61 §:n 4 kohdassa tarkoitettua häiritsevää elämää. Vuokrasaatavien maksamatta jättäminen neljältä kuukaudelta oli jo itsessään AHVL 61 §:n vastaista ja sillä oli vuokranantajalle vähäistä suurempi merkitys ja se oli siten purkuperuste. Vuokranantajan nostama kanne vuokralaista vastaan ei ollut sellainen laissa tarkoitettu syy, jonka perusteella vuokralaisella olisi ollut oikeus jättää täyttämättä hänen oma sopimussuhteeseen perustuva velvollisuus, eli vuokran maksaminen vuokranantajalle. (Vailla lainvoimaa 14.1.2020)

23.12.2019 16.00

Asukkaiden mukaan mahdollisesti kuuluneet äänet olivat olleet normaaleja elämään kuuluneita ääniä kuten lapsen ääniä ja osin ne olivat johtuneet B:n sairauskohtauksista. Kaupungin asunnot Oy oli puolestaan esittänyt sille A:n ja B:n viettämästä häiritsevästä elämästä tehdyt kirjalliset ilmoitukset, joita oli yhteensä yksitoista. Asiassa todetuilla perusteilla HO katsoi, että kaupungin asunnot Oy:llä oli ollut oikeus purkaa vuokrasopimus asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 61 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla perusteella, ja asukkaat oli velvoitettava muuttamaan pois huoneistosta. (Vailla lainvoimaa 23.12.2019)

19.12.2019 11.00

Asumisoikeussopimuksen purkamista tukevat seikat olivat selvästi painavampia kuin vastaajan henkilökohtaiset syyt asumisoikeuden säilyttämiseksi. Vaikka menettely olisikin osin tapahtunut vastaajan vieraiden toimesta, oli vastaajan kuitenkin vastannut itse hänen asunnossaan tapahtuneesta. Kerrotuissa olosuhteissa oli lisäksi pääteltävissä, ettei vastaajan menettelyllä ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen merkitys. Näin ollen häädön tuomitsemiselle oli perusteet. HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 19.12.2019)

12.12.2019 11.15

Valtion vuokrajärjestelmä uudistui vuoden 2016 alussa, jolloin vuokrien hinnoittelussa siirryttiin omakustannusperiaatteeseen. Saman vuoden toukokuussa julkaistiin uutta vuokrajärjestelmää koskeva valtion vuokrakäsikirja. Valtion vuokrakäsikirjaa on päivitetty heinäkuussa 2019 julkaistun Vuokraperusteiden ja toimintatapojen kehittämisryhmän loppuraportin suositusten mukaisesti. Päivitetty käsikirja tulee valtiovarainministeriön määräyksenä voimaan 1. tammikuuta 2020.