1 Voimassa olevan sääntelyn lähtökohdat

Hallituksen esitys HE 70/2025 vp pakkokeinolain muuttamiseksi annettiin 18.6.2025. Muutosesityksen taustalla oli Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu 4.10.2024 asiassa C-548/21 CG v. Bezirkshauptmannschaft Landeck. Ratkaisu liittyi toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuuteen saada pääsy epäillyn matkapuhelimen sisältämiin tietoihin rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuus saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin edellä mainituissa käyttötarkoituksissa edellyttää kansallisessa lainsäädännössä tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittamaa etukäteisvalvontaa. Etukäteisvalvontaedellytys ei kuitenkaan koske asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia.

Suomessa 15.12.2025 asti voimassa olevan pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun 29 §:n mukaisesti laite-etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies ja 15 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tilanteessa poliisimies noudattaen soveltuvin osin 16 §:ssä säädettyä. Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä Suomessa ovat tietyt esitutkintaviranomaisen virkamiehet ja syyttäjä.

Tällä hetkellä voimassa olevan sääntelyn mukaisesti laite-etsinnän toimittaminen ei pääsääntöisesti edellytä esitutkintaviranomaisen ulkopuolisen oikeusviranomaisen etukäteisvalvontaa. Laite-etsintämenettely on siis ollut Suomessa lähtökohtaisesti etukäteisvalvomatonta. Voimassa olevassa pakkokeinolain 8 luvun 29 §:ssä on kuitenkin huomioitu pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevat tilanteet. Jos kysymys olisi tiedoista, joista on oikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta tai joihin ei saa pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n perusteella kohdistaa takavarikkoa tai jäljentämistä, sovelletaan erityistä kotietsintää koskevaa sääntelyä. Erityisestä kotietsinnästä ja etsintävaltuutetun määräämisestä päättää tuomioistuin. Poikkeuksellisesti päätöksen erityisen kotietsinnän toimittamisesta ja etsintävaltuutetun määräämisestä voi tehdä myös pidättämiseen oikeutettu virkamies. Näin ollen Suomessa erityinen kotietsintä ja myös eräät muut pakkokeinot ovat kuuluneet pääasiasiallisesti jo entuudestaan tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piiriin. ^[1]

Pakkokeinolain muuttamisesta annetulla lailla (452/2023) pakkokeinolain 8 lukuun lisättiin uusi 29 a § laite-etsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Lainmuutos tuli voimaan 1.10.2023. Tältä osin kysymys on tuomioistuimen jälkikäteisestä kontrollista. Jos laite-etsintä on toimitettu kotietsinnän tai pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 4 momentissa tarkoitetun paikanetsinnän yhteydessä tai on syytä olettaa, että etsinnän kohteeksi on joutunut pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tietoa, tuomioistuimen on laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön vaatimuksesta todettava, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa tai onko etsinnöissä menetelty pakkokeinolain 8 luvun 22 §:ssä edellytetyllä tavalla ja noudatettu soveltuvin osin 5 ja 6 §:n säännöksiä. Vaatimuksen pakkokeinon laillisuuden saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi voi tehdä 15.12.2025 asti voimassa olevan sääntelyn perusteella laitteen haltija tai muutoin siihen oikeutettu henkilö. Esitutkintaviranomaiset eivät voi saattaa laite-etsintää tuomioistuimen jälkikäteisvalvontaan. ^[2]

2 Pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n keskeiset muutokset

Pakkokeinolain 8 luku muuttuu 15.12.2025 voimaan tulevalla uudella pakkokeinolain 8 luvun 29 §:llä. Samalla pakkokeinolain 8 luvun 29 a § kumotaan. Muutoksen jälkeen tuomioistuin päättää laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Asian tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä pakkokeinolain 3 luvun 1, 3, 8 ja 10 §:ssä säädetään vangitsemisasian käsittelystä. Vaatimus on otettava viipymättä tuomioistuimessa käsiteltäväksi ja asia on ratkaistava kiireellisesti. Jos kyseessä on pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu tieto, noudatetaan soveltuvin osin, mitä erityisestä kotietsinnästä säädetään pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 1 ja 2 momentissa ja 17 §:ssä.

Lainmuutosta on kuvailtu merkittäväksi laite-etsinnän kohdehenkilön suojan parantamisen kannalta. Tuomioistuimen etu- ja jälkikäteiskontrollin myötä laite-etsinnöistä päättää riippumaton tuomioistuin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen itsenäisen päätösvallan sijaan. Lainmuutokseen johtavan esityölausuman mukaan muutokset parantavat perusoikeuksien suojan turvaamista nykytilaan verrattuna. ^[3]

Uudistetun pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n mukaisesti asia voidaan ratkaista tuomioistuimen kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Vaatimus voidaan käsitellä sen tehneen tai hänen määräämänsä asiaan perehtyneen virkamiehen läsnä ollessa, jos tuomioistuin harkitsee sen tarpeelliseksi. Käsittely voidaan pitää käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Asia ratkaistaan kuulematta laitteen haltijaa tai muuta laitteeseen oikeutettua. 

Tuomioistuimen etukäteiskontrollia ei ole säädetty kuitenkaan täysin poikkeuksettomaksi. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi nimittäin päättää laite-etsinnästä, jos laitteen sijainnin, käyttötarkoituksen tai -toimintojen tai muiden vastaavien seikkojen perusteella on perusteltu syy olettaa, ettei laite sisällä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, muita arkaluonteisia tietoja eikä tietoja henkilön yksityiselämästä. Jos laite-etsinnässä havaitaan, että laite kuitenkin sisältää tällaisia tietoja, tulee laite-etsintä keskeyttää ja saattaa viimeistään 24 tunnin kuluttua tuomioistuimen käsiteltäväksi uuden pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n  1 ja 2 momentissa säädetyn mukaisesti. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää laite-etsinnästä myös pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Tällöin laite-etsintä tulee rajoittaa tietoihin, jotka ovat välttämättömiä laitteeseen oikeutetun henkilön selvittämiseksi. Laitteesta saadut tiedot on tämän jälkeen välittömästi hävitettävä. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää laite-etsinnästä myös silloin, jos laitteen haltija tai muu laitteeseen oikeutettu vapaaehtoisesti käsillä oleva tilanne huomioon ottaen suostuu siihen ja edellytykset laite-etsinnän toimittamiselle muutoin täyttyvät.

Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää laite-etsinnästä myös, jos laite-etsinnän välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätöntä. Asian kiireellisyyden sitä edellyttäessä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätös saadaan kirjata etsinnän toimittamisen jälkeen. Asia on saatettava tuomioistuimen päätettäväksi uuden pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn mukaisesti kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua laite-etsinnän aloittamisesta. Jos kyseessä on uuden pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu tieto, noudatetaan soveltuvin osin, mitä erityisestä kotietsinnästä säädetään pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 1 ja 2 momentissa ja 17 §:ssä.

Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies on päättänyt laite-etsinnästä uuden pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, tuomioistuimen on laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön vaatimuksesta todettava, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa. Vaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa laite-etsinnän toimittamisesta tai siitä myöhemmästä ajankohdasta, jolloin vaatimuksen esittäjä on saanut tiedon laite-etsinnän toimittamisesta.

Tuomioistuimen pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa kuitenkin ilman määräaikaa kannella päätöksestä. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Tuomioistuimen pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetusta päätöksestä saa valittaa erikseen. Laite-etsintä saadaan toimittaa valituksesta huolimatta. Pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksen nojalla toimitetussa laite-etsinnässä kertynyt aineisto on viipymättä hävitettävä, jos tuomioistuin katsoo, että laite-etsinnän toimittamiselle ei ole ollut edellytyksiä. Hävittämistä voidaan kuitenkin lykätä, kunnes tuomioistuimen antama ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi.

Perustuslain 21 §:ssä on turvattu muutoksenhakuoikeus, mutta perustuslain kannalta hyväksyttävistä muutoksenhakuoikeuden rajoituksista on kuitenkin mahdollista säätää lakiin otettavilla yksilöidyillä muutoksenhakukielloilla. ^[4] Muutoksenhakuoikeus ei ole ehdoton. ^[5] Perustuslain 21 §:n säännökset eivät estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia oikeuksiin, sikäli kun tällaiset poikkeukset eivät muuta kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa. ^[6]  Koska uudessa pakkokeinolain 8 luvun 29 §:ssä nykytilasta poiketen säädetään tuomioistuimen pääsääntöisestä etukäteisvalvonnasta laite-etsinnän toimittamisen suhteen, tarpeellisena ei ole pidetty erillisen muutoksenhakuoikeuden säätämistä lukuun ottamatta niitä tilanteita, joissa laite-etsinnän toimittaminen ei ole perustunut tuomioistuimen ennakolta antamaan ratkaisuun. Laitteen haltija tai muu siihen oikeutettu voi saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos laite-etsinnän toimittaminen on perustunut ainoastaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätökseen. Näissä tilanteissa tuomioistuimen päätöksestä saa valittaa. Kohdehenkilön tiedottamisesta vastaa laite-etsinnästä vastuussa oleva virkamies. ^[7]

3 Mikä muuttuu?

Pakkokeinona laite-etsintä edustaa varsin perusmuotoista ja vähäistä puuttumista epäillyn perusoikeuksiin verrattuna esimerkiksi vapauden menetykseen. Nykyisessä toimintaympäristössä laite-etsintään liittyy kuitenkin erityistä perus- ja ihmisoikeusherkkyyttä, mihin Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun johdattamana lainsäätäjä on antanut nyt vastauksensa pakkokeinolain muutoksella. Laite-etsinnän suorittaminen edellyttää siis 15.12.2025 alkaen lähtökohtaisesti tuomioistuimen ennakolta antamaa myönteistä ratkaisua.

Käytännöllisestä näkökulmasta uusi menettely vaikuttaa ketunlenkiltä. Uudessa sääntelyssä lenkki johtaa ensin tuomioistuimeen (käytännössä pääasiassa käräjäoikeuteen) ja tämän jälkeen se palaa takaisin tutkinnanjohtajan pöydälle. Kun laite-etsintävaatimuksen käsittelyssä noudatetaan pakkokeinolain 3 luvun normeja, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että hakijan tulee esittää laite-etsintävaatimuksensa tuomioistuimelle kirjallisesti. Pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n mukaisesti puolestaan vangitsemisasian käsittelyssä on esitettävä vangitsemisen edellytyksistä selvitys, joka voi perustua pelkästään kirjalliseen aineistoon. Tutkittavana olevasta rikoksesta ei saa esittää tämän sekä vangittavaksi vaaditun vangitsemisvaatimuksen johdosta esittämän lisäksi muuta selvitystä, ellei tuomioistuin katso siihen olevan erityistä syytä. On siten ilmeistä, etteivät laite-etsintävaatimusten kirjallisesti esitettävät perusteet tule erityisen laajasti avaamaan rikosepäilyn perusteita ratkaisijalle. Tuomioistuin voi kuitenkin uuden sääntelyn perusteella kuulla ennen ratkaisun tekemistä hakijaa. Varsin ilmeistä on, että laite-etsintävaatimuksen perusteet tulevat keskittymään sen perustelemiseen, miksi kyseisessä rikostutkinnassa tulisi saada tuomioistuimen myönteinen ratkaisu hakemuksen kohteena olevan laitteen tietosisällön avaamiseksi ja tutkimiseksi. Hakemuksen hyväksymiskynnys ei voine muodostua on syytä epäillä -kynnystä korkeammaksi, mutta toisaalta pelkän hakijan väitteenkään ei tulisi riittää laite-etsintäluvan myöntämiseen.

Selvää on, että lainmuutos aiheuttaa lisätyötä erityisesti tuomioistuimille. Vastaavasti lisätyötä aiheutuu myös laite-etsintävaatimuksen tekijöille. Mikäli resursseja ei kasvateta samassa suhteessa, on riskinä, että rikosprosessit viivästyvät entisestään. Vaikka hakemuksen laatimiseen ja käsittelyyn ei kuluisi erityisen paljon aikaa yksikkötasolla, on laite-etsintöjen kokonaismäärä varsin suuri. Vuonna 2024 esitutkintaviranomaiset ovat pöytäkirjojen määrän perusteella tehneet laite-etsintäpäätöksiä 9 521 kappaletta eli keskimäärin noin 26 kappaletta päivittäin viikonloput mukaan lukien. Lukumäärällisesti eniten laite-etsintäpäätöksiä tehtiin vuonna 2024 pääkaupunkiseudulla (Helsingissä 958 kappaletta ja Itä-Uudellamaalla 1 116 kappaletta). ^[8]

Lainmuutoksen jälkeen Suomen pakkokeino-oikeuden laite-etsintää koskeva sääntely on harminisoitu Euroopan unionin tuomioistuimen edellyttämälle tasolle. Tuomioistuimen kautta heitettävä lenkki parantaa ainakin teoreettisesti epäillyn oikeusturvan toteutumista. Toisaalta myöskään tuomioistuimella ei voi olla käsitystä siitä, mitä tietoja tai tiedostoja kohdelaite sisältää. Lopulta vastuu kohdelaitteesta esitutkinnassa hyödynnettävistä tiedoista ja niiden hyödyntämisestä jää esitutkintaviranomaiselle. Nyt uudessa sääntelyssä laite-etsinnälle on kuitenkin tuomioistuimen ennakolta antama lupa. Pakkokeinoasetelma pysyy kuitenkin ennallaan. Kysymys on nimenomaisesti rikosprosessuaalisesta pakkokeinosta, joka suoritetaan edellytysten täyttyessä kohdehenkilön näkemyksestä riippumatta.

Kai Kotiranta
laamanni, dosentti
asianajaja, oikeustieteen tohtori