Professori (em.) Tuula Linna avasi Vierashuoneessa keskustelun siitä, miten korkein oikeus laatii prejudikaattiensa perustelut (15.10.2025). Yksittäinen ratkaisu, jonka perusteella Linna konkretisoi huomioitaan, on KKO 2025:77. Linna pohtii, voidaanko nykyistä argumentaatiotapaa pitää hyväksyttävänä korkeimman oikeuden ottaessa tavakseen ohjata oikeuskäytäntöä tapauksen faktapohjasta irtaantuneilla yleisillä ohjeilla. Professori Tuomas Hupli on opponoinut Vierashuoneessa (4.11.2025) sitä, kuinka irrallaan kyseisen ratkaisun faktat lopulta ovat Linnan mainitsemista yleisistä ohjeista. 

Yleisten tuomioistuinten ratkaisuja koskeva perustelemisvelvollisuussäännös on tunnetusti oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 4 §:ssä (vrt. HOL 87 §). Perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös kuuluu seuraavasti: Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Keskustelun kohteena oleva oikeuskysymyksen perustelemista koskeva normi on toisin sanoen varsin yleinen: perusteluissa on ilmoitettava, mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu.  Yleisen perustelemisvelvollisuussäännöksen perusteella korkeimmassa oikeudessa, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa voidaan päätyä hyvinkin erilaisiin tuotoksiin. Syyt ovat moninaisia: asian laatu, laajuus, prosessiasetelma, prosessilaji, tuomioistuinaste, tuomioistuinkulttuuri jne. Lisäksi nykymuotoisten perustelujen sisältöön on vaikuttanut oikeudellista argumentaatiota koskeva tutkimus, jonka juuret voidaan tarkastelutavasta riippuen jäljittää aina aristoteeliseen perinteeseen saakka. 

Tuomarin pöydän takaa katsottuna argumentaatioteorioita, joissa määritellään hyväksyttävien ja vakuuttavien perustelujen kriteereitä, voidaan hyvällä syyllä kutsua toiveiden tynnyriksi. Ideaalihorisontti pakenee sitä kauemmas mitä enemmän teorioita lukee, ja vaatimusten painopiste vaihtelee kirjoittajan mukaan. Argumentaatioteorioista on kuitenkin tiivistettävissä tietyt perusteesit, joista vallitsee varsin laaja konsensus. Nämä perusteesit ovat luettavissa myös oikeudenkäymiskaaren ja niin ikään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksistä ja esitöistä. Niistä ensimmäinen on se, että tuomioistuimen on perusteltava ensinnäkin premissien valinta (ns. ulkoinen perusteleminen). Tuomioistuimen on toisin sanoen perusteltava, miten normipremissi ja faktapremissi on valittu. Toiseksi tuomioistuimen on perusteltava, miten valittua normipremissiä on yksittäistapauksen faktoihin sovellettu (ns. sisäinen perusteleminen). 

Siltä osin kuin kysymys on normipremissin valinnasta, tuomioistuimen on vähintäänkin osoitettava, mitkä oikeuslähteet ovat olleet ratkaisun perustana. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa tämä elementti löytyy yleensä hetimmiten kysymyksenasettelua koskevan osuuden alta (”oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat”, ”sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet” tmv. otsikko; myös räätälöidympiä otsikkoja näkee käytettävän). Ajatus siitä, että prejudikaattituomioistuin muotoilisi normipremissinsä ainoastaan luettelemalla sovellettuja oikeuslähteitä, on nähdäkseni varsin konservatiivinen lainsäädännön päällekkäisyyden, ristikkäisyyden ja linkittyneisyyden sekä ylipäätään oikeuslähteiden moninaisuuden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi, ja se tarkoittaisi esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä paluuta useampia kymmeniä vuosia taaksepäin. Nykymaailmassa käytettyjen oikeuslähteiden tulkintaperiaatteiden avaamista pidetäänkin olennaisena osana normipremissin muotoilemista. Sisäisen perustelemisen vaatimukseen (miten valittua normipremissiä on yksittäistapauksessa sovellettava) korkein oikeus vastaa puolestaan tavanomaisesti otsikon ”arviointi tässä asiassa” alla. Premissien valinnan perustelemisen ja tehdyn valinnan legitimiteetin varmistamisen vuoksi kaikki tuomioistuimen arviointi ei siis voi olla ”arviointia tässä asiassa”.

Jos tuomioistuin laiminlyö jommankumman mainituista argumentaatiovaiheista, oikeudenkäymiskaaressa säädetty vaatimus oikeudellisen päättelyn perustelemisesta ei nähdäkseni täyty. Sen kontrolloiminen, että ratkaisu on oikeudellinen (eikä esimerkiksi mielivaltainen), edellyttää oikeudellisen päättelyn avaamista. Tämä puolestaan edellyttää sekä normipremissin muotoilemista että sen yksittäistapauksellisen soveltamisen perustelemista. Jos tuomari ohittaa ensiksi mainitun vaiheen, myös muutoksenhakutuomioistuimen on vaikea arvioida ratkaisun oikeellisuutta ilman, että juttu tutkitaan uudestaan. Ohittaminen voi käytännössä merkitä myös sitä, että erityisesti rikos- ja siviiliprosesseissa faktat voivat viedä ratkaisijaa enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti joko oikeaan tai väärään suuntaan. Ulkoisen ja sisäisen perustelemisen vaatimukset koskevat kaikkia tuomioistuimia, mutta prejudikaattituomioistuimessa, jonka tehtävänä on edistää oikeuskäytännön yhtenäisyyttä, vaatimustaso luonnollisesti kasvaa.  

Siitä, miten laajasti normipremissi pitäisi nimenomaan prejudikaattituomioistuimessa avata ja perustella, olisi syytä laajemminkin keskustella. Tästä ei välttämättä vallitse konsensusta myöskään korkeimman oikeuden sisällä (ks. KKO 2022:20 eri mieltä olleen jäsenen lausuntoineen). Tähän keskusteluun olisi runsaasti referenssejä pohjoismaisista ja muista mannereurooppalaisista järjestelmistä anglosaksisista järjestelmistä puhumattakaan. Keskustelulle ja tutkimukselle on ollut tilaus jo pitkään, kun otetaan huomioon, miten merkittävässä asemassa oikeuskäytäntö on tämän päivän lainkäytössä.  

Keskustelun kohteena olleessa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2025:77 on ollut kysymys siitä, mitä oli pidettävä yrityksen saneerauksesta annetun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuullisena korvauksena vuokralle antajalle aiheutuneesta vahingosta. Korkein oikeus on jakanut arviointinsa kolmen otsikon alle: sovellettava säännös ja sen tulkinta-aineisto, korkeimman oikeuden arviointi ja korkeimman oikeuden arviointi kohtuullisesta korvauksesta tässä asiassa. Kaksi ensiksi mainittua perustelujen alalukua koskevat normipremissin valinnan perustelemista. Avattuaan ensin sovellettavan säännöksen, sitä koskevat esityökannanotot ja kaksi aikaisempaa prejudikaattia, korkein oikeus ottaa kantaa sovellettavan säännöksen tarkoitukseen (vakiintunut tulkintaperiaate lakia sovellettaessa) ja tekee vertailua sopimusoikeudessa vakiintuneisiin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin (systeeminen tulkinta, yksi tärkeimmistä tulkintaperiaatteista). Koska yrityssaneerauslaissa ei ole tarkemmin säädetty seikoista, joita kohtuullista korvausta määritettäessä on otettava huomioon, korkein oikeus avaa vielä niitä kriteereitä, joilla arviointi on sen käsityksen mukaan tehtävä (tavanomaista joustavan normin punnintaa). Erityyppinen kohtuullisuusarviointi on yksi mystisimmistä tuomioistuimen harkintavaltaan jätetyistä arvioinneista. Mikäli kohtuullisuusharkinnan soveltamista ohjaavia kriteereitä ei kirjoiteta avoimesti auki, tuomioistuinjärjestelmää on helppo kritisoida pajatsoksi, josta ei koskaan tiedä, mitä sieltä tipahtaa. Ilman soveltamiskriteerien punnintaa myös prejudikaatin ohjausarvo on selvästi heikompi. En näin ollen näe korkeimman oikeuden normipremissin muotoilemista koskevissa perusteluissa oikeuslähde-, tulkinta- ja argumentaatio-oppien näkökulmasta ongelmia. Mitä avoimemmin prejudikaattituomioistuin avaa sekä oikeudellisen arviointinsa lähtökohdat että arviointinsa yksittäisessä asiassa, sitä hyödyllisempi ratkaisu on prejudikaattina. 

On kuitenkin varsin tulkinnanvarainen kysymys, luonnehditaanko jotain oikeuskysymyksen perustelemiseen liittyvää yleistä kannanottoa muutoksenhakuasiasta irralliseksi oikeusohjeeksi vai oikeusohjeeksi kyseisessä muutoksenhakuasiassa. Tämä rajapinta ei muodostu välttämättä kovinkaan kriittiseksi aikoina, jolloin luottamus demokraattisen oikeusvaltion oikeusjärjestelmään on korkealla. Reunaehdot määrittyvät vallan kolmijaon kautta, ja siitä, milloin toimivaltarajoja kolkutellaan, voidaan olla perustellusti eri mieltä (ks. esim. vanhemmasta ratkaisukäytännöstä KKO 1995:215 ja tuoreemmasta KKO 2024:71 eri mieltä olleiden jäsenten lausuntoineen). Korkeimmilla oikeuksilla on näin ollen – niin halutessaan – varsin paljon liikkumavaraa, ja ne voivat osallistua oikeusjärjestelmän ja oikeuskäytännön kehittämiseen yksittäisiä muutoksenhakuasioita ratkaistessaan (vrt. esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen perustelujen ”general principles”). Alemmat asteet ovat puolestaan tyytyväisiä, kun saavat korkeimmalta oikeudelta myös periaatteellisia kannanottoja argumentaationsa ja tulkintansa tueksi. Toisenlaisina yhteiskunnallisina aikoina myös tästä rajapinnasta voi tulla kohtalonkysymys. 

Suomalaisen tutkijayhteisön olisi syytä ryhtyä aktiivisesti keskustelemaan prejudikaattiopista ja perustellusti arvioida sitä, mitä mannermainen, pohjoismainen ja suomalainen prejudikaattioppi voisi olla. Meillä on pitkät tutkimukselliset perinteet lainsäädännön asemasta ja laintulkintaperiaatteista, mutta ei juuri mitään kättä pidempää prejudikaattien tulkintaan. Sillä, mikä asema ja tarkoitus tietylle oikeuslähteelle annetaan, on välitön vaikutuksensa myös siihen, miten niitä on syytä laatia.

Tuomioistuimet käyttävät merkittävää sitovaa oikeudellista valtaa, joten ne eivät voi avoimessa yhteiskunnassa olla suojassa kovaltakaan kritiikiltä. Prejudikaattituomioistuimen normipremissin muotoamista koskeva kysymys on ja on ollut jo pitkään hyvin relevantti, ja prejudikaattiopin kehittäminen on jäänyt akateemisessa keskustelussamme prejudikaattitulvan jalkoihin. En olisi sen vuoksi heti huolissani oikeuden vähättelystä, mutta argumenttien pitää toki kestää muillakin kuin tuomareilla.

Mirjami Paso 
Hovioikeudenneuvos, Helsingin hovioikeus 
Työelämäprofessori, Itä-Suomen yliopisto 

Lue myös

• Vierashuoneessa professori (em.) Tuula Linna: Suutari pysyköön lestissään – entä korkein oikeus? (15.10.2025)
• Vierashuoneessa prosessioikeuden professori OTT Tuomas Hupli: KKO 2025:77 – Keskustelua prejudikaatista sekä professori (em.) Tuula Linnan kolumnista ja kommenteista (4.11.2025)

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi). Lue lisää.