17.10.2025 15.06 Vierashuoneessa OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja: Työnantajuuden rajoista – esimerkkinä yhteistoimintalain soveltamisala
OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja tarkastelee juuri Edilexissä julkaistussa Työnantajuuden rajoista -artikkelissaan mahdollisuutta ulottaa laissa säädetyt työnantajan velvoitteet työsopimuksen solmineen työnantajan muodollis-juridisten rajojen ulkopuolelle. Lähtökohtana tarkastelussa on työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentti, jossa on säädetty niin kutsutusta vastuunläpimurrosta. Artikkelissa selvitetään, voisiko mainitun säännöksen mukainen velvoitteiden laajentuminen soveltua myös muun ohessa takaisinottovaiheessa ja irtisanottaessa työntekijää sairauden, vamman ja tapaturman aiheuttaman työkyvyn aleneman johdosta. Vastuunläpimurron ohella kirjoituksessa pohditaan työnantajan velvoitteiden laajentamismahdollisuutta kirjoittamattoman lojaliteettivelvoitteen perusteella. Kysymys oikeasta työnantajasta voi tulla esille myös useassa muussa tilanteessa, kuten selvitettäessä yhteistoimintalain (1333/2021) soveltamisalasäännöksessä edellytetyn työntekijämäärän täyttymistä.
Yhteistoimintalain soveltamisalasta säädetään sen 2 §:ssä. 1.7.2025 voimaan tulleen muutoksen (252/2025) myötä yhteistoimintalain ’täysimääräinen’ soveltaminen edellyttää, että yrityksessä, yhteisössä tai lain soveltamisalaan kuuluvassa sivuliikkeessä on työsuhteessa säännöllisesti vähintään 50 työntekijää. 20–49 työntekijää säännöllisesti työsuhteessa työllistävät yritykset, yhteisöt ja sivuliikkeet kuuluvat yhä lain soveltamisalaan, mutta niihin sovelletaan ainoastaan
1) 7 a §:ää vuoropuhelun toteuttamisesta,
2)16 a §:ää työnantajan velvollisuudesta käydä muutosneuvottelut eräissä tapauksissa,
3) 4 lukua liikkeen luovutuksesta, sulautumisesta ja jakautumisesta sekä
4) 5 §:ää henkilöstön edustamisesta sekä 6 lukua 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Yhteistoimintalaissa tarkoitettua henkilöstömäärää laskettaessa ratkaisevana on pidetty muodollis-juridisen työnantajan palveluksessa säännöllisesti olevan työsuhteisen henkilöstön määrää kokonaisuudessaan, eikä mitään muutosta tähän näyttäisi tuoneen edellä kerrottu yhteistoimintalain 2 §:n muutos. Yhteistoimintalain velvoitteiden kohteena olevan työnantajan henkilöstömäärä tulee laskea ottamalla huomioon työnantajana olevan oikeussubjektin kaikkien työpaikkojen ja toimipisteiden, kuten eri toimistojen, myymälöiden, tehtaiden ja konttoreiden, työsuhteessa säännöllisesti olevan henkilöstön kokonaismäärä. Työntekijän työntekopaikalla ei ole vaikutusta, joten etä- ja hybridityössä olevat työntekijät lasketaan mukaan henkilöstömäärään samalla tavoin kuin työnantajan kiinteällä työpaikalla työskentelevät työntekijät. Työajan pituudella tai työsuhteen kestolla ei myöskään ole merkitystä, kunhan työn tekeminen täyttää säännöllisesti-edellytyksen. Säännöllisesti-vaatimus on katsottu täyttyvän suoritettaessa työnantajan säännönmukaiseen toimintaan kuuluvia tehtäviä. Yhteistoimintalain soveltamisedellytykseksi säädettyyn henkilöstömäärään on laskettava pääluvun mukaan muun ohessa osa-aikaisesti ja harvakseltaan työtä tekevät työntekijät. Henkilöstömäärää koskevassa laskelmassa on otettava huomioon myös niin kutsutulla nollatuntisopimuksella ja sen perusteella tarvittaessa työhön ryhtyvä työntekijä suoritettavan työn satunnaisuudesta huolimatta (ks. TN 1499-24). Jos työnantajana olevan yrityksen, yhteisön tai sivuliikkeen kokonaishenkilöstömäärä täyttää laissa säädetyn rajan: joko 20 tai 50, tulee yhteistoimintalaki sovellettavaksi kaikissa kyseisen työnantajan työpaikoissa niiden työntekijämäärästä riippumatta.
Yhteistoimintalaissa tarkoitettua henkilöstömäärää tarkasteltaessa ei ole hyväksytty työnantajan muodollis-juridisten rajojen ylittämistä (ks. TN 1441-11) ja henkilöstömäärän laskenta on suoritettu vain työnantajana olevan oikeussubjektin muodollis-juridisten rajojen puitteissa. Jos työnantaja kuuluu yritysryhmään, ei se ole vaikuttanut yhteistoimintalain soveltamisalasäännöksessä tarkoitetun työntekijämäärän laskentaan. Jokaisen yritysryhmään kuuluvan yrityksen, yhteisön ja sivuliikkeen henkilöstömäärä on laskettu erikseen.
Yhteistoimintalain 2 §:n tuoreen muutoksen perusteluissa (HE 198/2024 vp) ei ole mitään viitteitä siitä, että edellä kuvatusta yritysrajojen sisällä pysyvästä laskentatavasta olisi ollut tarkoitus poiketa. Näin ollen työntekijämäärää laskettaessa tulee ottaa yhä huomioon vain kunkin työnantajana olevan yrityksen, yhteisön tai sivuliikkeen omat työsuhteiset työntekijät. Henkilöstömäärää ei olisi mahdollista laskea esimerkiksi konsernikohtaisesti laskemalla yhteen yritysryhmään kuuluvien kaikkien yhtiöiden työntekijöiden määrä.
Vastuunläpimurtoa, joka johtaisi työnantajana olevan yrityksen, yhteisön tai sivuliikkeen muodollis-juridisten rajojen ylittämiseen, ei ole ulotettu yhteistoimintalain soveltamisalasäännökseen. Toisaalta – ainakin työneuvoston esittämän näkemyksen mukaan – poikkeuksen voisivat muodostaa tilanteet, joissa liiketoimintayksiköitä on järjestelty nimenomaisessa tarkoituksessa kiertää yhteistoimintalaissa säädetyt työnantajavelvoitteet (TN 1441-11).
Jaana Paanetoja
OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti
Asiantuntija-artikkeli Edilexin Lakikirjastossa
Jaana Paanetoja, Joel Salminen: Uudistunut yhteistoimintalaki. Ennakkotilattavissa. Tuote ilmestyy 20.12.2025 ja toimitetaan sen jälkeen.
- Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edilex.fi)