Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus

Sosiaalihuollon viranomaisella on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, asiakastietolaki) 64 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Tietoja on oikeus saada säännöksessä luetelluilta tahoilta, jotka ovat velvollisia luovuttamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyytämät tiedot maksutta ja salassapitosäännöksien estämättä. Tietoja voi olla oikeus saada muun muassa valtion viranomaisilta, kuten poliisilta.

Erityisesti lastensuojeluasioita selvitettäessä tyypillistä on, että poliisilta pyydetään tietopyynnöillä tietoja esimerkiksi lapsen vanhemmista tai läheisverkostoon kuuluvista henkilöistä. Itä-Suomen hallinto-oikeuden käsittelemässä tapauksessa oli kyse huostaanoton valmistelusta ja sijaishuoltopaikan valinnasta, jota varten selvitettiin lapsen perhehoitajiksi suunniteltujen henkilöiden taustoja. Lastensuojelulain (417/2007) 41 §:n 2 momentin perusteella lapsen huostaanoton ja sijaishuollon valmistelun osalta sosiaalityöntekijän tiedonsaantioikeutta koskee se, mitä asiakastietolain 53, 55 ja 64 §:ssä säädetään sosiaalihuollon viranomaisen tietojensaantioikeudesta. Perhehoitajiksi suunnitellut henkilöt olivat esittäneet heitä koskevat rikosrekisteriotteet, mutta hyvinvointialue arvioi, etteivät ne olleet riittävä selvitys heidän taustoistaan. Poliisilaitosta olikin pyydetty asiakastietolain 64 §:n nojalla luovuttamaan perhehoitajien mahdolliseen väkivaltaisuuteen ja päihteidenkäyttöön liittyvät rekisteritiedot.

Tietopyynnön hylkäämisen perusteet tarkemmassa tarkastelussa

Poliisilaitos hylkäsi lastensuojelun tietopyynnöt. Poliisilaitoksen päätösten perustelujen mukaan asiassa tuli sovellettavaksi asiakastietolain 64 §:n 1 momentin sijaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 5 §, jonka nojalla kunnan tai kuntayhtymän ennen toimeksiantosopimuksen tekemistä on mahdollista pyytää henkilöltä nähtäväksi ainoastaan rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä. Rekisterinpitäjä ei siten voinut ottaa käyttöön rinnakkaisia menettelytapoja yleisemmän lainsäädännön perusteella ja käsitellä rikostietoja laajemmin kuin erityislaki salli.

Tapausta arvioitaessa herää kysymys, mistä juontuu poliisilaitoksen tulkinta siitä, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettu laki syrjäyttää asiakastietolain. Asiakastietolain 64 § ei ole uutta sääntelyä, sillä täysin vastaava sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus muun muassa poliisilta sisältyi aiemmin sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) 20 §:ään. Poliisilaitoksen päätöksen perusteluissa näyttäisivät vaikuttavan apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisut 15.1.2021 dnro 6689/186/20 ja 18.2.2022 dnro 8979/162/21. Ratkaisuissa on linjattu rikostaustan selvittämisestä annettujen erityislakien ja asiakastietolain 64 §:ää edeltäneen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n tulkinnasta ja soveltamisesta.

Apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisut koskivat tapauksia, joissa tukihenkilö-, tukiperhe- tai sijaisperhetoimintaan hakeutuvien henkilöiden taustoista pyydettiin säännönmukaisesti poliisilta tietoja sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n nojalla. Tältä osin apulaistietosuojavaltuutettu katsoi, että perhehoitajaksi tai tukihenkilöksi haluava ei ole sosiaalihuollon asiakas ja heitä koskevia rikostietoja ei ole mainittu asiakaslaissa tai sen esitöissä. Apulaistietosuojavaltuutetun tulkinta näyttää olleen, että tästä syystä perhehoitajaksi tai tukihenkilöksi haluavaa henkilöä koskevia rikostietoja ei voi pyytää sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n nojalla. Sen sijaan sovellettavana säännöksenä tulisi kyseeseen tilanteesta riippuen vain joko laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä tai laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä.

Kummassakin ratkaisussa todetaan, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ja lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä on säädetty erityislaeilla, joten ”rekisterinpitäjä ei voi ottaa käyttöön säännönmukaisia rinnakkaisia menettelytapoja yleisemmän lainsäädännön perusteella ja käsitellä rikostietoja laajemmin kuin erityislaki sallii”. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisusta 11.3.2025 T 539/2025 ilmenee, että tämä sama perustelu esitettiin nyt poliisilaitoksen päätöksenteossa. Tietosuojavaltuutetun ratkaisuun 15.1.2021 dnro 6689/186/20 on vedottu myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonka päätöksessä 13.12.2024 T 7517/2024 (julkaisematon) katsottiin, että sosiaaliviranomaisella oli oikeus saada adoptioneuvonnan asiakkaasta poliisilta pyydetyt rekisteritiedot sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n nojalla. Hallinto-oikeuden mukaan kyseisessä asiassa ei edes tullut sovellettavaksi rikostaustan selvittämistä koskenut erityislaki, johon poliisilaitos oli vedonnut.

Erityislainsäädännön suhde asiakastietolakiin

Kiinnostavaa on, että alkujaan apulaistietosuojavaltuutettu näyttää tulkinneen sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeutta koskevaa erityissäännöstä virheellisesti katsomalla, että tiedonsaantioikeus ei voisi koskea muita tietoja kuin sosiaalihuollon asiakasta itseään koskevia tietoja. Apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisua 15.1.2021 dnro 6689/186/20 käsiteltiin myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonka ratkaisussa 23.9.2022 H5259/2022 ei otettu yksiselitteistä kantaa siihen, voitiinko silloisen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n perusteella yksittäistapauksessa pyytää välttämättömiä tietoja myös muusta henkilöstä kuin sosiaalihuollon asiakkaasta. Ratkaisussa vain todetaan, että lainkohdan sanamuodon ja sen perustelujen perusteella lainkohdassa on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaalihuollon asiakasta koskevien tietojen antamista.

Koska asiakastietolain 64 §:n 1 momentti vastaa aiempaa sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momenttia, nykyistä lakia edeltänyt ratkaisukäytäntö on yhä merkityksellistä. Näin varsinkin, kun huomioidaan, että poliisilaitos on uuden asiakastietolain säätämisen jälkeenkin nojautunut apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisuista ilmenevään tulkintaan sosiaaliviranomaisen tiedonsaantioikeussäännöksen ja rikostaustan selvittämistä koskevien erityislakien suhteesta.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisu 11.3.2025 T 539/2025 ilmaisee nähdäkseni oikean tulkinnan asiakastietolain 64.1 §:n sisältämästä tiedonsaantioikeudesta ja sen suhteesta erityislakeihin. Hallinto-oikeus toteaa, että kyseisessä lainkohdassa säädettyä viranomaisen tiedonsaantioikeutta ei ole lain sanamuodon tai lainvalmisteluaineiston (HE 246/2022 vp, StVM 48/2022 vp) perusteella määritelty koskemaan ainoastaan sosiaali- tai terveydenhuollon asiakasta  koskevia tietoja ja selvityksiä. Tällaista rajausta ei sisältynyt myöskään sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n esitöihin (HE 137/1999 vp). Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus määrittyy siis sen mukaan, vaikuttavatko tiedot olennaisesti sosiaalihuollon asiakassuhteeseen ja ovatko ne välttämättömiä asiakassuhteen kannalta. Tällaiset tiedot voivat koskea muutakin henkilöä kuin sosiaalihuollon asiakasta, mikä eroaa olennaisesti apulaistietosuojavaltuutetun esittämistä tulkinnoista.

Rikostaustan selvittämisestä säädettyjen erityislakien tarkoituksena on ollut luoda ensisijaiset menettelyt, joilla työnantaja tai vapaaehtoistehtävän järjestäjä voi selvittää lasten kanssa toimivien henkilöiden rikostaustaa tavalla, joka turvaa lasten asemaa ja näiden henkilöiden yksityisyyden suojaa (HE 3/2002 vp, s. 27 ja HE 149/2013 vp, s. 12–13). Kummankaan lain esitöistä tai soveltamisalasta ei ole saatavissa tukea sille tulkinnalle, että niillä olisi tarkoitettu syrjäyttää asiakastietolain kaltaisissa erityislaeissa säädettyjä tiedonsaantioikeuksia. Vaikka nämä erityislait ovat soveltuessaan ensisijainen tapa henkilön rikostaustan selvittämiseksi, Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisu osoittaa, että huomioon on otettava tapauskohtaiset olosuhteet, joiden perusteella muidenkin rikostietojen kuin henkilön saamien rikostuomioiden antaminen sosiaaliviranomaiselle voi olla yksittäisessä tapauksessa perusteltua.

Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeuden rajat

Lakisääteisen, asiakkaan tahdonilmaisuista riippumattoman viranomaisen tiedonsaantioikeuden käyttäminen tarkoittaa merkittävää puuttumista perustuslain 10 §:n takaamaan yksityisyyden suojaan. Laillisuusvalvonnassa on korostettu, että sosiaalihuollon viranomaisen on yksilöitävä tietopyyntönsä ja perusteltava se laissa tiedonsaantioikeudelle asetetuista edellytyksistä käsin. Siinäkin tapauksessa, että tilanne olisi kiireellinen, viranomaisessa on arvioitava tietojen pyytämisen välttämättömyyttä ja rajattava tietopyyntöä sen mukaisesti (ks. esim. AOA 18.3.2024 dnro 37/2023). Apulaistietosuojavaltuutetun käsittelemissä tapauksissa rekisterinpitäjän menettely oli ollut perustellusti moitittavaa, kun rikostietoja oli pyydetty säännönmukaisesti kaikista perhehoitajaksi tai tukihenkilöksi haluavista henkilöistä. Ainakin osittain saadut tiedot olivat olleet tarpeettomia henkilöiden soveltuvuuden arvioinnin kannalta.

Selvää siis on, että sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus on tarkoitettu käytettäväksi yksittäisissä tilanteissa, joissa ensisijaisilla keinoilla ei ole kyetty hankkimaan riittävästi viranomaisen tarvitsemia tietoja. Itä-Suomen hallinto-oikeus katsoi, että hyvinvointialue oli rajannut tietopyyntönsä koskemaan ainoastaan väkivaltaisuuteen ja päihteidenkäyttöön liittyviä tietoja, joilla voi objektiivisesti arvioiden olla vaikutusta huostaanotettujen lasten sijaishuollon järjestämiseen eikä tietoja ollut siten pyydetty laajemmin kuin mikä oli katsottu välttämättömäksi. Tietopyyntöjä oli perusteltu sijoitettavien lasten iällä, taustoilla ja huostaanoton perusteilla sekä toisen lapsen erityishoitoisuudella. Tietopyynnöt oli tehty yksittäistapauksissa, joissa oli tarve varmistua perhehoitajien sopivuudesta kahden pienen lapsen pitkäaikaisen perhehoidon toteuttamiseksi ja rikosrekisteriotteet eivät riittäneet selvitykseksi.

Hallinto-oikeuden arvion mukaan hyvinvointialue oli esittänyt tietopyynnössään selvityksen siitä, että tiedot olivat välttämättömiä lastensuojeluviranomaisen tehtävän hoitamiseksi. Tiedoilla oli ollut tarkoitus varmistua lasten turvallisesta kasvuympäristöstä sijaisperheessä. Huostaanottoon liittyen sijaishuoltopaikan valinta ja sen sopivuuden arviointi siten, että sijaishuoltopaikka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla lapsen etua, on lastensuojelulain 40 §:n ja 50 §:n mukaisesti lastensuojeluviranomaiselle kuuluva keskeinen tehtävä. Hallinto-oikeus katsoi, että pyydetyt tiedot kuuluivat lastensuojeluviranomaisen lakisääteisen tehtävän ja vieläpä sen lastensuojelulain 1 §:n mukaisen ydintehtävän hoitamiseen.

Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantimahdollisuudet on turvattava

Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus on suorassa yhteydessä sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien turvaamiseen. Lastensuojeluasiat ovat esimerkki tapauksista, joissa erilaiset poliisin hallussa olevat tiedot voivat olla välttämättömiä viranomaisen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Vaikka nyt jälkikäteen hallinto-oikeudelta saatiin vahvistus, että sosiaalihuollon viranomaisella oli oikeus saada pyytämänsä tiedot, ei tämä ole tyydyttävää, kun tietoja olisi tarvittu silloin, kun lapsen sijaishuoltopaikkaa arvioitiin lastensuojelussa. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisusta ei ilmene, miten lasten sijaishuoltopaikkaa koskenut asia ratkaistiin. Tiedonsaannin viivästyminen voi kuitenkin konkreettisesti vaikeuttaa lapsen edun mukaisten tukitoimien ja palvelujen selvittämistä, järjestämistä ja toteuttamista, jos esimerkiksi puutteellisen tiedon pohjalta valittu ensimmäinen sijaishuoltopaikka ei olekaan lapsen edun mukainen. Toistuvat sijaishuoltopaikan muutokset ovat tutkitusti vakava riski lapsen hyvinvoinnille ja sijaishuollon onnistumiselle (ks. esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Sijaishuoltopaikan jatkuvuuden turvaaminen Lastensuojelun käsikirjassa, 11.6.2025).

Tiedonsaantioikeuksia määrittelevän lainsäädännön monimutkaisuus luonnollisesti johtaa erilaisiin tulkintamahdollisuuksiin ja toisinaan lakimuutokset ovat tarpeen oikeustilan selkiyttämiseksi. Tietopyyntöasioissa lain soveltajalta vaaditaan nykyisin laaja-alaista ymmärrystä eri lakien suhteesta sekä viranomaisten lakisääteisistä tehtävistä ja niihin kytkeytyvistä tiedontarpeista. Asiakastietolain 64 §:ssä on kuitenkin kyse selkeästä sosiaalihuollon viranomaiselle säädetystä oikeudesta tiedonsaantiin salassapidon estämättä, ja sääntely on pysynyt sisällöltään muuttumattomana yli 20 vuotta.

Viimeistään nyt tulisi säännöstä yksiselitteisesti tulkita niin, että tiedonsaantioikeus ei rajaudu vain sosiaalihuollon asiakasta itseään koskevaan tietoon ja se voi tulla sovellettavaksi erityissääntelyn rinnalla. Tämä tulisi tunnistaa paitsi valvovissa viranomaisissa, myös tietopyyntöjä käsittelevissä toimijoissa. Huolestuttavaa on, mikäli apulaistietosuojavaltuutetun esittämiin osin virheellisiin tulkintoihin tukeudutaan poliisilaitoksissa, kun ne käsittelevät rikostaustoja koskevia tietopyyntöjä. Tietopyynnöt tulee yksilöidä ja perustella riittävästi, mutta sosiaalipalvelujen oikea-aikaisen järjestämisen ja asiakkaiden oikeuksien kannalta on kestämätöntä, jos tällaisia tiedonsaantikysymyksiä joudutaan ratkaisemaan pitkäkestoisten oikeusprosessien kautta. Ratkaisuja, joilla varmistetaan riittävä osaaminen tietojen käsittelyssä ja sosiaalihuollon tiedonsaanti, tulisi hakea ennakollisesti viranomaisyhteistyötä tiivistämällä ja vahvistamalla lainsäädännön tuntemusta esimerkiksi koulutuksen ja oikeudellisen asiantuntijaresurssin avulla.

Kirjoittaja

Asiantuntija, OTM Amanda Lindström on laajasti sote-juridiikkaan ja asiakastietojen käsittelyyn perehtynyt juristi. Hän on myös kirjoittajana teoksissa ”Asiakastietojen käsittely sosiaali- ja terveydenhuollossa” ja ”Vammaispalvelujen lainsäädäntö käytännössä” (tulossa 2025).

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää