Kirjoittajat ovat tutkineet merenpohjan mineraaleihin kuuluvien malmivarojen hyödyntämissääntelyä Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla ja verranneet sitä Ruotsin, Viron, Saksan ja Tanskan sääntelyyn. Muiden mineraalien, kuten merihiekan, hyödyntäminen ei ole sisältynyt aiheeseen. Tutkimus käsittää oikeudellisen selvityksen malminetsintään, kaivostoimintaan sekä mineraalisaostumien ruoppauksiin liittyvistä viranomaisten lupajärjestelmistä ja muista menettelyistä. Lisäksi tarkastellaan toimintoihin liittyviä oikeuksia, hyödyntämissuunnitelmia. Aluevalvonnasta ja meriliikenteestä johtuvia tarpeita havainnollistetaan kaavioin ja kuvin. Kirjoituksessa ei oteta kantaa yksittäisten hyödyntämishankkeiden toteuttamisedellytyksiin. Tutkimuksessa selvitetään eri viranomaismenettelyjen päällekkäisyyksiä, joiden vähentämiseksi ehdotetaan mahdollisuuksia prosessuaaliseen ja aineelliseen yhteensovittamiseen. 

Aavan meren tuolla puolen

Viime aikoina erityisesti kansainvälisillä merialueilla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuoliseen aavan meren pohjaan kohdistuva malmivarojen ja muiden mineraalien hyödyntämistoiminta on herättänyt valtioiden, järjestöjen sekä yksityisten tahojen vastustusta. Viimeksi 9.–13.6.2025 pidetyssä YK:n kolmannessa valtamerikonferenssissa, jossa käsiteltiin YK:n aavaa merta ja syvänmeren pohjaa suojelevaa sopimusta, Ranskan presidentti Macron toi esiin huolensa hyödyntämistoiminnan arvaamattomista vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Merenpohjan luonnonvarat ovat ainutlaatuisia ja samalla korvaamattomia monimuotoisia ekosysteemejä. Kriittiset mineraalit ovat merenpohjan hyödyntämispaineen ohella olleet keskeisesti esillä myös globaalissa geopolitiikassa. 

Suomen merialueiden malmivarat 

Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvien merialueiden pohjassa on runsaasti hyödyntämiskelpoisia malmivaroja ja muita mineraaleja. Niihinkin kohdistuu suojelu- ja ennallistamistavoitteita ja muita intressejä. Sekä EU että Suomi tarvitsevat kriittisiä mineraaleja vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Suomelle kysymys on lisäksi kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden sekä merensuojelun ristiriitaisten tavoitteiden kestävästä yhteensovittamisesta. Luopumista aikoinaan omaksutusta konsessiojärjestelmästä olisi saatettu harkita toisin nykyisen kaltaisessa geopoliittisessa tilanteessa, jossa aluevalvonnan, maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden merkitykset korostuvat. 

Suomen lainsäädännön lisäksi merenpohjan mineraalien hyödyntämisestä ja muista oikeuksista ja merialueista rajoineen sekä vaatimuksista meriliikenteelle ja suojelulle on sovittu kansainvälisillä sopimuksilla. Suomen lainkäyttövaltaan kuuluu 82 000 km2 merialuetta, josta aluemeren ja sisäisten aluevesien osuus on yli 52 000 km2. Näillä alueilla meren pohjassa on suhteellisen paljon arvokkaita mineraalisaostumia eli ns. noduuleja. Suomen maaperässä tiedetään olevan suhteellisesti paljon kriittisiä mineraaleja, joten maaperän jatkuessa rannikolta mannerjalustana merelle niitä epäilemättä löytyy myös merenpohjan sisustasta, jossa toiminta merenpohjan alla olisi osin samankaltaista kuin mantereella maanpinnan alla. Merenpohjan sisustan mineraalivarojen tutkiminen syväkairauksin rannikolta, saarista tai porauslautoilta on kuitenkin kallista. 

Artikkeli Edilex Lakikirjastossa

• Tomi Rinne, Erkki Hollo ja Ari Ekroos: Oikeus meren malmivaroihin – Sääntely ja menettelyt
   

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää