2.7.2026 14.26 (päivitetty 16.7.2026 11.07) Prejudikaattipalsta (KHO) – lue uusimmat kommentit
Prejudikaattipalstalla (KHO) julkaistaan kommenttikirjoituksia korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksistä. Kirjoittajina toimivat hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar, hallinto-oikeustuomari, OTT Matti Haapaniemi, hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén, asianajaja Laura Leino, hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen, ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund, esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm, hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen, hallinto-oikeustuomari Anu Punavaara, markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola, hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme, valiokuntaneuvos Tuire Taina ja hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto. Kaikki kirjoittajat ovat aiemmin työskennelleet korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittelijän tehtävissä. Kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Hyvinvointialueen taloutta koskeva normi vs. järjestämisvastuuta määrittävä lainsäädäntö (KHO 2026:58)
Asiassa oli arvioitavana, oliko hyvinvointialueen aluevaltuusto voinut perusoikeuksien turvaamiseksi päättää sellaisen taloussuunnitelman hyväksymisestä, jossa ei ollut noudatettu hyvinvointialueesta annetun lain (hyvinvointialuelaki) 115 §:n 2 momentin mukaista määräaikaa alijäämän kattamiselle. KHO katsoi, että hyvinvointialueen oli tullut kattaa alijäämät mainitussa lainkohdassa määritellyssä ajassa, eikä tällaisessa yhteydessä ollut mahdollista soveltaa hyvinvointialueen esittämällä tavalla ”perusoikeusmyönteistä laintulkintaa”.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Perusteettomaksi katsottava oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus oikeusapuasiassa hylättiin (KHO 2026:57)
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen mukaan avustaja ei voi veloittaa asiakastaan niistä toimenpiteistä, joista tuomioistuin on määrännyt suoritettavaksi hänelle korvausta valtion varoista, eikä myöskään sellaisista toimenpiteistä, joita tuomioistuin ei ole pitänyt tarpeellisina. Tämän vuoksi tuomioistuin ei voinut velvoittaa myöskään muuta oikeudenkäynnin osapuolta korvaamaan palkkiokustannuksia, joita oikeusapu ei kattanut.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Laina vai lahja – lahjaverotus vaanii lainanottajaa (KHO 2026:54)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että henkilön vanhemmiltaan ottamaa lainaa ei asian olosuhteissa kokonaisuutena arvioiden voitu pitää vanhemmilta saatuna lahjana.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Asianosaisella oli oikeus saada poliisin tutkintamuistioon kirjattu tieto häntä koskevan rikosilmoituksen tekijästä (KHO 2026:53)
Asiassa oli kyse henkilön oikeudesta saada tieto siitä, kuka oli tehnyt häntä koskevan rikosilmoituksen. KHO katsoi, että esitutkintalain mukaan asiaosaisella on lähtökohtaisesti oikeus saada tieto rikosilmoituksen tekijästä. Tietoa ei voitu jättää antamatta pelkästään sillä hyvin yleisellä perusteella, että rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyyden paljastuminen asianosaiselle korottaisi kynnystä ilmoittaa rikoksista poliisille. Tiedon antamatta jättäminen ei ollut tässä tapauksessa välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi ja siksi tieto rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä oli annettava valittajalle. KHO on aiemmin katsonut, että ilmoitushalukkuuden laskuun liittyvillä perusteilla oli mahdollista jättää asianosaiselle antamatta tieto siitä, kuka oli tehnyt tämän ajoterveyden heikkenemistä koskevan ilmoituksen poliisille (KHO 2024:69), samoin kuin tieto siitä, kuka oli tehnyt asianosaisen eläintenpitoa koskevat eläinsuojeluilmoitukset (KHO 2024:31).
Hallinto-oikeustuomari Anu Punavaara: Maatalouden harjoittaminen ja toimintamuodon muutos (KHO 2026:52)
Korkein hallinto-oikeus arvioi maatalouden harjoittamisen käsitettä tuloverolain 24 §:n soveltamisedellytysten valossa.
Lisäksi korkein hallinto-oikeus puntaroi täydentävän selvityksen prosessuaalista merkitystä verotuksen ennakkoratkaisuasiaa käsiteltäessä.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Maanvuokrasopimukset ja tasapuolisen kohtelun vaatimus (KHO 2026:51)
KHO katsoi, että lautakunta ei ollut menetellyt tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti eikä käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se oli ollut käytettävissä päättäessään olla tekemättä uutta maanvuokrasopimusta polttonesteiden jakelua harjoittavan yhtiön kanssa edellisen määräaikaisen sopimuksen päätyttyä.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Oma-aloitteisten verojen oikaisuilmoituksen määräaikaa ei voitu palauttaa verovelvolliselle, mutta järjestelmän ongelmat nostettiin esiin (KHO 2026:49)
KHO punnitsi menetetyn määräajan palauttamista tilanteessa, jossa arvonlisäveron vähennysoikeus tietyistä kuluista oli ollut epäselvä ja muutoksenhaun kohteena. Verovelvollinen ei ollut veronkorotusriskin ja Verohallinnon verotarkastuksessa antaman kirjallisen ohjauksen vuoksi ilmoittanut vastaavia vähennyksiä muilta verokausilta, jotka olivat ehtineet vanhentua ennen kuin oikeus vähennysten tekemiseen ratkesi verovelvollisen eduksi. KHO totesi johtopäätöksenään, että verojen ilmoittamiseen ja veronkorotusriskiin liittyviä järjestelmätason ongelmia ei voida korjata ylimääräisin muutoksenhakukeinoin.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: Kunnan rakennusvalvontaviranomainen oli voinut määrätä lopettamaan asuinkerrostalojen käyttämisen vastaanottokeskuksena (KHO 2026:47)
Kahta asemakaavassa osoitetulla asuinkerrostalojen (AK) korttelialueella sijaitsevaa kerrostaloa käytettiin vastaanottokeskuksena, jossa oli 300 asiakaspaikkaa. KHO totesi, että vaikka kiinteistöllä harjoitettu vastaanottokeskustoiminta vastasi monelta osin tavanomaista asumista, liittyi siihen toisaalta piirteitä, jotka poikkesivat tavanomaisesta asuinkäytöstä ja voitiin rinnastaa majoitustoimintaan. KHO katsoi, että toiminnan vaikutukset vastasivat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa arvioinnissa vastaanottokeskustoiminnan tilapäinen luonne ja laajuus huomioon ottaen läheisemmin majoitustoimintaa kuin asemakaavan AK-korttelialueen pääkäyttötarkoituksen mukaista asumista.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Yhdenmukaisen tulkinnan periaate rahoitusmarkkinoiden valvonta-asiassa (KHO 2026:46)
KHO katsoi, että Finanssivalvonta ei ollut voinut katsoa yhtiön tarjonneen sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 1 kohdan mukaista sijoituspalvelua pelkästään sillä perusteella, että yhtiö olisi markkinoinut vaihtoehtorahastoja.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Välipäätöksen muutoksenhakukelvottomuus hallintoprosessilain mukaan (KHO 2026:45)
Korkein hallinto-oikeus linjasi, että hallinto-oikeuden välipäätökseen, jolla oli hylätty muutoksenhakijan vaatimus väliaikaisen määräyksen antamisesta lastensuojelulain mukaisessa asiassa, ei saanut hakea erikseen muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Alueellisesti rajatun referenssivaatimuksen hyväksyttävyyden arvioinnista julkisessa hankinnassa (KHO 2026:44)
Hoitohenkilöstön ulkomailta rekrytointia koskevassa julkisessa hankinnassa oli arvioitavana sen hyväksyttävyys, voitiinko tarjoajilta edellyttää referenssejä rekrytointien toteuttamisesta Suomeen. Tarkasteltavana oli, oliko alueellinen referenssivaatimus riittävästi perusteltu ja olisiko päämäärän yrityksen palvelukyvyn ja laadun varmistamisesta voitu toteuttaa kilpailua vähemmän rajoittavilla keinoilla. Tässä tapauksessa hankinnan muiden sisältövaatimusten katsottiin palvelevan samaa tavoitetta, ja alueellinen referenssivaatimus katsottiin markkinaoikeuden tavoin hankintasäännösten vastaiseksi.
Hallinto-oikeustuomari Anu Punavaara: Osakkeen käypä arvo ja osakkuusyhtiön erillisarvostus perintöverotuksessa (KHO 2026:43)
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan verojärjestelmän ennakoitavuus ja verotuskäytännön yhtenäisyys edellyttävät, että käyvän arvon käsitteen tulkintojen tulee olla eri verolajien osalta johdonmukaiset, ellei erityistä syytä erilaisiin ratkaisuihin ole.
Korkein hallinto-oikeus arvioi ennakkopäätöksessä myös uuden vaatimuksen ja uuden valitusperusteen välistä suhdetta hallintoprosessilakia sovellettaessa.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Piilevän verovelan vähentäminen lahjaverotuksessa (KHO 2026:42)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että piilevä verovelka voitiin ottaa vähennyksenä huomioon lahjoitettavan omaisuuden arvostamisessa, kun yhtiö, jonka osakkeita oli tarkoitus lahjoittaa, oli tarkoitus purkaa 1–2 vuoden sisällä lahjoituksesta.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Siirtyvien varojen ja velkojen negatiivinen erotus liiketoimintasiirrossa (KHO 2026:41)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n edellytykset jääneet täyttymättä sen takia, että liiketoimintasiirrossa siirtyneiden velkojen määrä oli ylittänyt varojen kirjanpitoarvon.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Lisää selvennystä velvoittavia päätöksiä koskevien hallintotuomioistuinten päätösten tiedoksiantotapaan (KHO 2026:40)
Korkein hallinto-oikeus jatkoi uudella ennakkopäätöksellään aikaisempaa linjaansa hallintoprosessilain todisteelliseen tiedoksiantoon velvoittavan lainkohdan tiukasta tulkinnasta.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Poikkeuksen poikkeus – professorin valintaa varten tehdyn arvioinnin julkisuus (KHO 2026:39)
KHO katsoi, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 29 kohdassa ei sen sanamuodosta huolimatta voitu katsoa tarkoitetun, että kaikentyyppiset ja -sisältöiset työntekijän valintaa varten tehdyt arvioinnit ovat poikkeuksetta salassa pidettäviä.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Julkisuuslakiin perustuva osajulkisuus tuli sovellettavaksi myös asiakastietolain nojalla salassa pidettäviin sosiaalihuollon järjestämistä koskeviin viranomaisen asiakirjoihin (KHO 2026:38)
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen salassapito perustuu erityissääntelyyn, jonka suhde yleislakiin eli lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) on ollut esillä useissa KHO:n ennakkopäätöksissä. Nyt käsillä olevassa ennakkopäätöksessä oli kyse sosiaalihuollon järjestämistä koskevista hyvinvointialueen asiakirjoista. KHO totesi, että asiakirjojen salassapitoon sovellettiin julkisuuslakiin nähden ensisijaisia sosiaalihuollon järjestämistä koskevaan erityislainsäädäntöön sisältyviä salassapitosäännöksiä, mutta osajulkisuutta koskeva julkisuuslain 10 § tuli täydentävästi sovellettavaksi kyseisiin asiakirjoihin, koska sen soveltamista ei ollut edellä mainituissa erityissäännöksissä suljettu pois.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: KHO määräsi hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä rakennusvalvontaa koskevassa asiassa (KHO 2026:37)
KHO kumosi kuntien yhteisen ympäristölautakunnan rakennusvalvonta-asiassa tekemän päätöksen virheellisessä järjestyksessä syntyneenä, koska asian oli lautakunnassa esitellyt rakennustarkastaja, joka ei asiaan sovellettavan kunnan hallintosäännön mukaan ollut toimivaltainen toimimaan asiassa esittelijänä. Asiassa oli lisäksi kysymys muutoksenhakijoiden oikeudesta saada valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. KHO katsoi asian käsittelyn sen kokonaiskeston perusteella viivästyneen viranomaisen vastuulla olevasta syystä, kun oikeudenkäynti oli kestänyt kokonaisuudessaan noin kuusi vuotta.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Poikkeusluvan myöntämiselle karhujen tappamiseen ei ollut luontodirektiivin mukaista estettä (KHO 2026:36)
Hallinto-oikeus oli suojelujärjestön valituksen johdosta kumonnut Suomen riistakeskuksen päätöksen, jolla oli myönnetty poikkeuslupa 15 karhun tappamiseen Pohjois-Karjalassa. Korkein hallinto-oikeus kumosi riistakeskuksen sille tekemän valituksen johdosta hallinto-oikeuden päätöksen viitaten hallinto-oikeuden tavoin asiaa koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja omiin aikaisempiin suurpetojen metsästystä koskeviin ratkaisuihinsa. KHO katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että ihmisten ja karhujen kohtaamisten vaara oli poikkeuslupapäätöksessä tarkoitetulla alueella merkittävästi lisääntynyt. Tämän ongelman poistamista oli pidettävä sellaisena hyväksyttävänä päämääränä, jonka saavuttaminen kannanhoidollisella metsästyksellä oli luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla mahdollista. Poikkeusluvan myöntämiselle ei siten tässä tapauksessa ollut luontodirektiivin mukaista estettä.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Yhdenvertaisuuslain säännösten soveltamisalasta ja prosessuaalisen asetelman vaikutuksesta muutoksenhakuun (KHO 2026:35)
KHO katsoi, että asunto-osakeyhtiötä ei voitu pitää kyseisessä asiassa yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna sellaisena tavaroiden ja palvelujen tarjoajana, joka ammattimaisesti tarjoaisi tavaroita tai palveluja yleisesti saataville ja jonka olisi tehtävä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset. Asiassa ei muutenkaan ollut syntynyt perusteltua olettamaa siitä, että asunto-osakeyhtiön toiminnassa olisi kyse yhdenvertaisuuslaissa kielletystä osakkeenomistajan vammaisuuteen perustuvasta välillisestä syrjinnästä. Ennakkopäätöksestä ilmenee myös prosessuaalisen asetelman vaikutus muutoksenhakuun.
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Henkilökohtaisen avun työnantajamalli – tusinatavaraa vai kotimaista käsityötä? (KHO 2026:34)
Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialue voinut päättää myöntää henkilökohtaista apua työnantajamallilla niin, että asiakkaan mielipiteestä ja toivomuksista huolimatta hyvinvointialue hoitaa asiakkaan palkkaaman avustajan palkanmaksuun liittyvät toimet.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Lastensuojelun avohuollon tukitoimia koskee jatkovalituskielto (KHO 2026:33)
Lyhyen ytimekkäässä prejudikaatissaan korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeuden päätökseen, joka koski lastensuojelun avohuollon tukitoimea, ei saanut valittamalla hakea muutosta. Asiassa oli hallinto-oikeudessa ollut kyse avohuollon tukitoimien myöntämisestä. Hallinto-oikeuden päätökseen oli liitetty valitusosoitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO poisti hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jätti valituslupahakemuksen tutkimatta. Sinänsä selkeä prejudikaatti herättää kysymyksen jatkovalituskieltojen tarpeellisuudesta KHO:n toimiessa nykyään lähinnä valituslupatuomioistuimena.
Asianajaja Laura Leino: Rakentaminen naapurikiinteistön puolelle ja rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuus puuttua asiaan (KHO 2026:32)
Asiassa oli kysymys sen arvioimisesta, oliko rakennusvalvontaviranomainen voinut päättää olla ryhtymättä toimenpiteisiin kiinteistönomistajien vaadittua naapurin velvoittamista poistamaan heidän kiinteistönsä puolelle tehdyt rakenteet. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että salaojitus- ja hulevesijärjestelmän uusiminen on sellainen rakennuksen peruskorjaushankkeeseen välittömästi liittyvä toimenpide, jota rakennuslupa koskee. Tällaisten rakennuslupaan kuuluvien rakenteiden poistamista koskevan vaatimuksen käsittely kuului rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviin eikä viranomainen voinut päättää olla ryhtymättä toimenpiteisiin asiassa. Vähäisempien rakentamiseen liittyvien toimenpiteiden osalta rakennusvalvonta oli voinut olla puuttumatta asiaan.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Maakuntakaavoituksessa oli otettava asianmukaisesti huomioon vesienhoidon suunnittelun tuottama selvitysaineisto ja kalojen vaellusreitteihin oli ekologisina yhteyksinä kiinnitettävä erityistä huomiota (KHO 2026:31)
Maakuntakaavasta tehdyn valituksen johdosta KHO:ssa oli arvioitavana, täyttikö kaava vaelluskalakantojen ja muiden vesieliöiden kulkuyhteyksien osalta laissa asetetut alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen liittyvät sisältövaatimukset ja mikä merkitys aluetta koskevalla vesienhoitosuunnitelmalla oli tässä arvioinnissa. KHO totesi, että vesienhoidon suunnittelun tuottama selvitysaineisto oli otettava kaavoituksessa asianmukaisesti huomioon. Kalojen vaellusreiteissä oli kysymys sellaisista ekologisista yhteyksistä, joihin oli maakuntakaavaa laadittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota. KHO hylkäsi valituksen ja pysytti hallinto-oikeuden päätösten lopputuloksen katsoen, että maakuntakaavan merkinnät ja määräykset mahdollistivat maakuntakaavan ohjausvaikutus huomioon ottaen vaelluskalojen kulkuyhteyksien säilyttämisen ja palauttamisen.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Julkisten hankintojen oikeussuojakeinojen käyttäminen riittävän nopeasti, kun tarjouskilpailuun ei ole voinut osallistua (KHO 2026:30)
Kun potentiaalinen tarjoaja ei ole voinut hankintayksikön virheelliseksi väitetyn menettelyn vuoksi osallistua tarjouskilpailuun, julkisten hankintojen oikeussuojakeinoja on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti käytettävä riittävän nopeasti. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole kuitenkaan pyritty antamaan siihen, mikä on ”riittävän nopeasti”. Uutena tilanteena oli nyt arvioitavana se, että dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisessä kilpailutuksessa tarjouksia pyydettiin vain järjestelmään hyväksytyiltä tarjoajilta. Muutoksenhakukeinojen oikea-aikaisuuden arviointi kiinnitettiin ainakin tässä tilanteessa siihen ajankohtaan, jolloin muutoksenhakija oli tullut tietoiseksi tarjouskilpailusta ja sen ehdoista. Muutoksenhaku noin neljän viikon kuluttua tästä oli tapahtunut liian myöhään.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: Vaalikelpoisuutensa menettäneiden ehdokkaiden saamien äänien huomioon ottaminen seurakuntia yhdistettäessä (KHO 2026:29)
Kaksi seurakuntaa oli lakkautettu ja liitetty X:n seurakuntaan. X:n seurakunnan vaalilautakunta oli muodostanut kirkkovaltuuston uusia vaaleja toimittamatta edellisten vaalien tuloksen perusteella. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, miten tällaisissa poikkeuksellisissa seurakuntavaaleissa otetaan huomioon edellisten vaalien jälkeen vaalikelpoisuutensa menettäneiden ehdokkaiden saamat äänet. Korkein hallinto-oikeus katsoi samoin kuin vaalilautakunta ja hallinto-oikeus, että vaalikelpoisuutensa menettäneiden ehdokkaiden saamat äänet oli laskettava sen ehdokaslistan hyväksi, jolla ehdokas oli ollut ehdolla.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Saiko seurakunta käyttää vaaleista ilmoittaessaan kirjekuoria, joista oli pääteltävissä tieto seurakunnan jäsenyydestä (KHO 2026:28)
Uskonnolliseen vakaumukseen liittyvää erityiseen henkilötietoryhmään kuuluvan tiedon evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä käsittelyä tuli arvioida kontekstisidonnaisesti. Keskeisenä ja yleistettävissä olevana oikeusohjeena todettiin, että asianmukaisia suojatoimia ja muita tietosuojan käsittelyvaatimuksia arvioitaessa oli otettava huomioon tiedon luonne, käsittelytapa ja tarkoitus. Erinäisin perusteluin äänestyksestä kertovien kirjekuorten käyttämistä ei pidetty tietosuojasääntelyn vastaisena. George Orwellin ”Eläinten vallankumousta” mukaillen voisikin todeta, että jotkut erityisistä henkilötietoryhmistä ovat vähemmän erityisiä kuin toiset.
Hallinto-oikeustuomari Anu Punavaara: Sukuelinten silpomisen uhka kansainvälisen suojelun perusteena (KHO 2026:27)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijan alaikäisen tyttären on Somaliaan palautettaessa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa johdosta. KHO palautti asian Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi muutoksenhakijan tyttärelle.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Oikeusnormin muutoksenhakukelvottomuus (KHO 2026:26)
Suomen perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaisesti myös muu viranomainen kuin tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.
Vaikka niin sanottu normivalitus on jäljempänä selostetuin tavoin tietyin edellytyksin mahdollinen, lähtökohtaisesti vain hallintopäätös voi olla hallinnonsisäisen oikaisuvaatimuksen ja tuomioistuimelle tehtävän muutoksenhaun kohteena. Prejudikaatissa KHO 2026:26 on katsottu, että luetteloa keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista oli pidettävä viranomaisen perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtuutuksen perusteella antamana, oikeussääntöjä sisältävänä määräyksenä. Kysymys ei näin ollen ollut sellaisesta päätöksestä hallintoasiassa, johon voitaisiin soveltaa lääkelain 102 §:n 1 momentin säännöstä oikaisun vaatimisesta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) päätös, jolla oikaisuvaatimus oli jätetty tutkimatta, saatettiin voimaan.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Tilapäisen suojelun epääminen Ukrainan kansalaiselta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen perusteella (KHO 2026:25)
Kun hakija kuuluu henkilöryhmään, jolle valtioneuvoston päätöksen mukaisesti on myönnettävä tilapäistä suojelua, ei tilapäisen suojelun tarvetta ole erikseen arvioitava. Kuitenkin ukrainalaisen hakijan katsottiin tässä tapauksessa rikollisen toimintansa perusteella olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle siten, että hänelle voitiin jättää myöntämättä tilapäistä suojelua valtioneuvoston periaatepäätöksestä huolimatta. Korkein hallinto-oikeus arvioi Ukrainan turvallisuustilanteen olevan kokonaisuudessaan sellainen, ettei ehdoton palautuskielto estänyt hakijan karkottamista sinne.
Asianajaja Laura Leino: Rakennuksen purkamislupa RKY-alueella ja rakennuksen suojelua koskevan asian ratkaiseminen kohtuullisessa ajassa (KHO 2026:24)
Asiassa oli kysymys sen arvioimisesta, oliko kaupungille voitu myöntää lupa purkaa asuinkerrostalo, joka kuului osaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). Aluetta koskien oli vuodesta 2014 lähtien ollut vireillä asemakaavan muutos. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suojelukysymyksen asemakaavalliseen ratkaisemiseen kuluneen ajan ei voitu katsoa muodostuneen kohtuuttomaksi ja purkaminen saattaisi merkitä rakennetun ympäristön arvojen hävittämistä tai haitata kaavoituksen toteuttamista. Purkamislupa kumottiin.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Itseoikaisumahdollisuuden rajoista hallintolainkäytössä (KHO 2026:23)
Hallinto-oikeus oli erehtynyt asian tosiseikoista ja oli pyrkinyt myöhemmin oikaisemaan kirjoitusvirheenä tosiseikkaerehdyksensä muuttamalla antamansa päätöksen kertoelmaa ja perusteluja. Korkein hallinto-oikeus totesi, että lainkäyttöasian käsittelyn lopettavaa päätöstä koskee itseoikaisukielto. Hallintoprosessilain mukaan vain kirjoitus- ja laskuvirheen ja muun niihin verrattavan selvän virheen voi korjata. Asian puutteellisesta selvittämisestä johtuvaa virhettä tai päätösharkinnassa tapahtunutta virhettä ei kuitenkaan voida korjata kirjoitusvirheenä tai siihen verrattavana virheenä.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: KHO määräsi kuntavaalien tuloksen oikaistavaksi (KHO 2026:22)
Kunnan keskusvaalilautakunnan suorittamassa tarkastuslaskennassa oli tapahtunut lasku- tai kirjaamisvirheitä tiettyjen ehdokkaiden ja puolueiden äänimäärissä. Yksi virheistä oli vaikuttanut yhden puolueen valitsematta jääneiden ehdokkaiden keskinäiseen järjestykseen. KHO otti ratkaisussaan kantaa siihen, oliko tällaista virhettä pidettävä vaalilaissa tarkoitettuna vaalien tulokseen vaikuttaneena lainvastaisuutena, jonka takia vaalien tulosta oli oikaistava.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Valtion valvontaviranomaisella ei ollut valitusoikeutta jätelain nojalla kunnallisvalituksen piiriin kuuluvasta kunnallisen viranomaisen päätöksestä (KHO 2026:21)
Jätelain mukaisina yleisinä valvontaviranomaisina toimivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset olivat hakeneet muutosta kuntien yhteisen jätelautakunnan jätelain 37 §:n nojalla tekemiin päätöksiin, jotka koskivat asumisessa syntyvien saostus- ja umpisäiliölietteiden kuljetuksen järjestämistä kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Hallinto-oikeus jätti valitukset tutkimatta katsoen, etteivät kyseiset valvontaviranomaiset olleet oikeutettuja kunnallisvalituksen tekemiseen. KHO pysytti hallinto-oikeuden päätösten lopputuloksen ja katsoi, ettei valvontaviranomaisilla ollut lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja muuta ympäristölainsäädäntöä koskevan vertailun perusteella valitusoikeutta sellaisesta jätelain mukaisesta kunnan päätöksestä, johon tuli hakea muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Vapaaehtoisen paluun idea ja suhde maahantulokieltoon (KHO 2026:20)
Vapaaehtoiselle paluulle määrätty aika ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan esteenä samalla päätöksellä määrättävälle maahantulokiellolle, kun maahantulokiellon määrääminen oli viranomaisen harkinnassa.
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Sammuttakaa savukkeenne (KHO 2026:19)
Asiassa oli kysymys tupakointikiellon määräämistä koskevan kunnan valvontaviranomaisen päätöksen laillisuudesta. KHO pohti aikaisemman ratkaisunsa jatkoksi erityisesti asuntoyhteisön suorittaman kuulemisen suhdetta hallintoviranomaisen selvitysvelvollisuuteen.
Asianajaja Laura Leino: Muuttolinnustoselvitysten riittävyys tuulivoimarakentamista ohjaavaa osayleiskaavaa laadittaessa (KHO 2026:17)
Asiassa oli kysymys tuulivoimarakentamista ohjaavaa osayleiskaavaa varten laadittujen muuttolintuselvitysten ja vaikutusten arviointien riittävyyden arvioimisesta. Osayleiskaava sijaitsi alueella, jolle sijoittui kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviä lintujen muuttoreittejä sekä tärkeitä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. KHO katsoi, että kaava ei perustunut sellaisiin selvityksiin, joiden perusteella olisi ollut mahdollista arvioida täyttyivätkö luonnonarvojen vaalimiseen liittyvät kaavan sisältövaatimukset. Kaupunginvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä kumottiin lainvastaisena.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Tekijänoikeuslain mukaisten lainauskorvausten arvonlisäverokohtelu ratkesi KHO:ssa äänestyksellä – kyse oli verollisen palvelun myynnistä (KHO 2026:16)
KHO katsoi äänestysratkaisussa, että valtion budjettivaroista maksetut lainauskorvaukset, joita suoritettiin teosten tekijöille kirjastolainausten perusteella, olivat vastiketta arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta palvelun myynnistä. Korvaukset maksettiin kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestönä toimivalle A ry:lle, joka jakoi osuudet tekijänoikeuksien haltijoille. Ennakkopäätöksen mukaan kysymys oli komissiokaupasta, ja A ry:n oli suoritettava valtion sille maksamista lainauskorvauksista arvonlisäveroa.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Unionin tuomioistuin linjasi ennakkoratkaisussaan, että kolmannen maan kansalaiselle aiemmin myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon uusimatta jättämistä ei voitu rinnastaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämiseen (KHO 2026:15)
Ratkaistavana oikeuskysymyksenä asiassa oli, oliko Maahanmuuttovirasto voinut tehdä vastuunmäärittämisasetuksen mukaisen siirtopäätöksen Tanskaan sillä perustella, että Tanska oli viranomaisen aloitteesta tekemällään päätöksellä jättänyt uusimatta muutoksenhakijalle myönnetyn oleskeluluvan. Asiassa oli otettava huomioon EU:n ja Tanskan väliseen sopimukseen perustuva Tanskan erityisasema. Tanskassa sovelletut kansalliset menettelyt kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn osalta poikkeavat osin muiden jäsenvaltioiden menettelyistä. Unionin tuomioistuimen mukaan ennakkoratkaisupyyntöön oli siten vastattava tämän erityisen oikeudellisen asiayhteyden perusteella, joka johtuu Tanskan erityisasemasta. Oleskeluluvan uusimatta jättäminen viranomaisaloitteisesti ei rinnastunut vastuunmäärittämisasetuksessa tarkoitettuun hakemuksen hylkäämiseen.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Yksin turvapaikkaa hakenut alaikäinen muutoksenhakija voitiin käännyttää kotimaahansa, koska tosiasiassa häntä ei oltu käännyttämässä yksin (KHO 2026:14)
Asiassa oli kysymys kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan käännyttämispäätöksestä. Alaikäiselle muutoksenhakijalle oli haettu Suomesta kansainvälistä suojelua eri aikaan kuin muulle perheelle. Muutoksenhakija vetosi siihen, että hänet ollaan käännyttämässä kotimaahansa yksin. Korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan tosiasiassa kyse ei kuitenkaan ollut yksin maahan tulleesta alaikäisestä eikä muutoksenhakijaa oltu käännyttämässä kotimaahansa yksin, vaan yhdessä perheensä kanssa.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Teleyrityksen konsernin sisaryhtiöllä oli oikeus hakea radiomaston sijoittamista toisen kiinteistölle (KHO 2026:13)
Kansallisessa lainsäädännössä vain teleyritykset voivat hakea sähköisen viestinnän palvelulaissa säädetyin erityisin edellytyksin oikeutta sijoittaa esimerkiksi radiomasto toisen kiinteistölle. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus tulkitsi kuitenkin edellytystä muun ohella teledirektiivin laajempi operaattorin määritelmä huomioon ottaen niin, että myös teleyrityksen kanssa samaan konserniin kuuluva sähköisten viestintäverkkojen liitännäistoiminnoista vastaava erillinen sisaryritys saattoi hakea tätä sijoittamisoikeutta.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: KHO tiukensi ratkaisulinjaansa muukalaispassin myöntämiselle esitettävän muun erityisen syyn osalta (KHO 2026:11)
Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asunut ulkomaalainen oli hakenut muukalaispassia sillä perusteella, että kansallisen passin hakeminen edellyttäisi matkustamista kansalaisuusvaltioon, mikä altistaisi hänet ihmisoikeuksien vastaisille kohtuuttomille rikosoikeudellisille seuraamuksille. Korkein hallinto-oikeus totesi, että muukalaispassia oli haettu perusteilla, jotka koskivat hakijan henkilökohtaista turvallisuutta suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa. Tällaisten perusteiden selvittäminen kuuluu lähtökohtaisesti kansainvälisen suojelun tarvetta koskevaan hakemusmenettelyyn. Muukalaispassin myöntämiselle ei ollut ulkomaalaislain 134 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös KHO 2026:10 pysäköintitaloon sovellettavasta kiinteistöveroprosentista (KHO 2026:10)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asunto-osakeyhtiön osin omistamaan pysäköintitaloon voitiin soveltaa vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia, vaikka pysäköintitalo ei sijainnut asuinkiinteistöllä ja vaikka myös muilla kuin asukkailla saattoi olla mahdollisuus hankkia pysäköintioikeus pysäköintitaloon. Pysäköintitalo joka tapauksessa palveli asuinrakennuksen asuinkäyttöä.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Terrafamen kaivoksen saaga jatkuu (KHO 2026:9)
Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä Terrafamen kaivoksen määräaikaisen ympäristö- ja vesitalousluvan kaivostoiminnan ja metallien talteenottotoiminnan jatkamiseen sekä toiminnan olennaiseen muuttamiseen ja laajentamiseen Talvivaaran kaivospiirin alueella. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on nostettavissa ensisijaisesti tulkintaoppia sille, missä tilanteessa pilaantumisen ehkäisemiseksi annettaviin lupamääräyksiin nähden toissijainen tuotantomäärän rajoitus voi olla sallittua, ja millaisia häiriö- ja poikkeustilanteita tulee ennakoida jo luvan mukaisissa lupamääräyksissä ja millä tavalla päästön häiriö- ja poikkeusluonteisuus tulee lupamääräyksissä ottaa huomioon.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: KHO:n ennakkopäätös selkeytti factoring-toiminnan arvonlisäverokohtelua (KHO 2026:8)
KHO pyysi asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta, jonka antaman Kosmiro-tuomion mukaisesti yhtiön harjoittama laskurahoitus- ja kauppamuotoinen factoring katsottiin kokonaisuudessaan arvonlisäverollisiksi saatavien perimistä koskeviksi palveluiksi. Ennakkopäätöksellä muutettiin ratkaisun KHO 2022:17 mukaista tulkintalinjaa, jossa epäaito factoring-palvelu oli jaettu verolliseen saamisten perimiseen ja verottomaan luotonantopalveluun. Unionin tuomioistuimen mukaan factoring-palveluja on lähtökohtaisesti pidettävä yhtenä kokonaisuutena, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Väestönsuojapaikkaoikeuksien arvonlisäverotusta koskeva ennakkopäätös (KHO 2026:7)
KHO katsoi, että yhtiön pysäköintilaitoksessa sijainneiden väestönsuojapaikkaoikeuksien luovuttamisessa alueen kiinteistönomistajille oli kysymys arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan mukaisesta verollisen palvelun myynnistä. Yhtiöllä oli oikeus vedota arvonlisäverodirektiivin välittömään oikeusvaikutukseen, eikä arvonlisäverolain 27 §:n säännös rasiteoikeuksien ja muiden kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien verottomuudesta tullut asiassa sovellettavaksi.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Teon kokonaisarviointi ampuma-aseluvan peruuttamista koskevassa asiassa (KHO 2026:6)
KHO totesi, että luvanhaltijan sopivuutta pitämään hallussaan ampuma-aselaissa tarkoitettuja aseita oli arvioitava hänen tekemänsä rikoksen perusteella.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Meluilmoituksen suhde ympäristöluvanvaraiseen toimintaan ja toimenpidelupaan (KHO 2026:5)
Asiassa oli kysymys ympäristönsuojelulain mukaisen meluilmoituksen käyttöalasta varastointikentän rakentamiseen tilanteessa, jossa samalla kiinteistöllä harjoitettiin myös ympäristöluvanvaraista toimintaa, sekä meluilmoituksen ja maankäyttö- ja rakennuslain nojalla myönnettävän toimenpideluvan keskinäisestä suhteesta. Kun varastointikentän rakentaminen ei sisältynyt samaan toimintakokonaisuuteen kuin kiinteistöllä harjoitettu ympäristöluvanvarainen louhintatoiminta, ei toiminta edellyttänyt ympäristölupaa. Meluilmoituksen ja toimenpideluvan välillä ei ollut säädetty niiden keskinäisestä edellytyssuhteesta, mutta korkein hallinto-oikeus selvyyden vuoksi totesi, että ilmoituspäätös olisi tullut tehdä vasta sen jälkeen, kun yhtiölle oli myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain edellytykset täyttävä toimenpidelupa maarakennustoimintaan. Ilmoituspäätöksellä ei ollut vielä ratkaistu sitä, oliko louhintaan kuuluva maa-aineksien irrottaminen ilmoituksessa tarkoitetulla alueella ylipäätään ollut mahdollista.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Veronkorotusten määräämättä jättämisen ja alentamisen uudistettujen säännösten tulkintalinjan jatkoa (KHO 2026:4)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että veronkorotus oli voitu määrätä, mutta alensi veronkorotuksen yhteen prosenttiin lisätystä tulosta. Perustason mukaista kahden prosentin veronkorotusta oli pidettävä erityisestä syystä kohtuuttomana.
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Hallinto-oikeudellisen valituksen käyttöalan rajat (KHO 2026:2)
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli ratkaistavana, oliko tilauskoulutukseen perustuvan ammattikorkeakoulun opiskeluoikeuden päättämisessä ollut kysymys sellaisesta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (jäljempänä HOL) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta viranomaisen hallintoasiassa tekemästä päätöksestä, johon sai valittamalla hakea muutosta. KHO katsoi, että tilauskoulutukseen perustuvan opiskeluoikeuden päättäminen sopimusrikkomuksen perusteella oli yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen liittyvä toimi, jota koskevien vaatimusten tutkiminen ei kuulunut hallintotuomioistuimen toimivaltaan. Hallinto-oikeuden oli tullut jättää tutkimatta opiskelijan valitus ammattikorkeakoulun päätöksestä.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Lapsen sijoittaminen kotiin huostaanoton yhteydessä (KHO 2025:88)
Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2025 poikkeuksellisen vähän ennakkopäätöksiä: ennakkopäätöksiä annettiin yhteensä 88, kun aiempina vuosina määrä on ollut useita kymmeniä suurempi. Vuoden 2025 viimeisessä ja samalla vuoden ainoassa lastensuojelua koskevassa ennakkopäätöksessään korkein hallinto-oikeus lausui siitä, millä edellytyksillä huostaanotettava lapsi voidaan sijoittaa kotiin vanhempiensa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Korkein hallinto-oikeus korosti kotiin sijoittamisen poikkeuksellisuutta: Lapsen sijoittaminen huostaanotettuna kotiin on tiettyihin tilanteisiin rajoittuva erityinen järjestely, joka on yleensä mahdollista vain silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen. Kotiin sijoittaminen huostaanoton yhteydessä ei ollut mahdollista tilanteessa, jossa hallinto-oikeus arvioi, ettei huostaanottohakemuksessa esitetty sijaishuoltopaikka ollut lapsen edun mukainen.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Kun omistajayhtiöt olivat vähintään potentiaalisia kilpailijoita, vain yhteisyrityksen jättämä tarjous merkitsi kilpailulain vastaista tarjousyhteistyötä (KHO 2025:87)
Julkisten hankintojen sääntelyssä erilaiset tarjouskonsortiot ovat lähtökohtaisesti sallittuja, mutta kilpailuoikeudellisesti todellisten tai potentiaalisten kilpailijoiden väliset yhteistyöjärjestelyt voivat olla siitä huolimatta ongelmallisia. Tässä tapauksessa yhteisesti omistettu yritys oli jättänyt kolmessa kilpailutuksessa tarjoukset, eivätkä joukkoliikennealalla pitkään toimineet omistajayhtiöt olleet itse jättäneet tarjouksia. Potentiaalisen kilpailusuhteen toteamiseksi ratkaisevaa oli sen arvioiminen, olisiko omistajayhtiöillä ollut tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet osallistua kyseessä oleviin tarjouskilpailuihin. Asiaa oli arvioitava tarjouskilpailu- ja yhtiökohtaisesti. Menettelyssä oli kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, joka oli ilmentänyt jo luonteensa puolesta riittävää vahingollisuutta kilpailulle, ja mistä määrättiin seuraamusmaksuja.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Vakuutusyhtiön oikeudellinen peruste käsitellä vapaaehtoisen henkivakuutuksen hakijan arkaluonteisia terveystietoja (KHO 2025:86)
Yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella arkaluonteisten muun muassa terveyttä koskevien henkilötietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Eräänä keskeisenä lähtökohtana on henkilön nimenomainen ja hyväksyttävä suostumus tiettyä tarkoitusta varten. Käsittely on myös mahdollista tavanomaisia henkilötietoja suppeammilla poikkeusperusteilla. Korkein hallinto-oikeus tulkitsi (Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide) tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa siten, että poikkeus soveltui myös vapaaehtoisen henkivakuutuksen hakijan henkilötietojen käsittelyyn ennen kuin vakuutussopimusta oli tehty. Vähemmistö ja esittelijä katsoivat, ettei säännöstä olisi tullut tulkita tällä tavoin laajentavasti.
Asianajaja Laura Leino: YVA-menettelyn tarve yksittäistapauksessa kaupunkirakentamiseen liittyvässä vesirakentamishankkeessa (KHO 2025:85)
Päätöksessä otettiin kantaa YVA-lain mukaisen hankkeen määrittelyyn sekä yksittäistapauksellisen YVA-menettelyn soveltamisen edellytysten arviointiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kaupunkirakentamiseen liittyvä varsin laaja vesirakentamishanke, joka käsitti muun muassa merialueen ruoppausta ja täyttöä, ei edellyttänyt YVA-menettelyä yksittäistapausta koskevan arvion perusteella. Ratkaisussa korostuu vesirakentamishankkeen luonne vasta myöhemmin toteutettavan kaupunkirakentamisen mahdollistavana esirakennushankkeena.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Vanhan vesilain voimassa ollessa aloitettuun pohjavedenottoon tuli alueen käytön oikeudellisen perusteen muututtua soveltaa voimassa olevaa vesilakia (KHO 2025:84)
Vanhan vesilain voimassa ollessa laillisesti aloitettu vesiosuuskunnan pohjavedenotto oli 30 vuoden ajan perustunut maanomistajan kanssa tehtyyn määräaikaiseen vuokrasopimukseen. Vuokrasopimus oli päättynyt uuden vesilain voimaantulon jälkeen vuonna 2018 eikä vedenotosta ollut vesiosuuskunnan ja maanomistajan välillä sovittu. Aluehallintovirasto oli myöntänyt osuuskunnalle oikeuden veden ottamiseen ja vedenottorakenteiden ja laitteiden pysyttämiseen maanomistajan kiinteistöllä. KHO katsoi, että vedenottamon alueen käytön oikeudellisen perusteen muututtua asiassa ei ollut enää kysymys samasta vanhan vesilain aikaan laillisesti aloitetusta vesitaloushankkeesta. Vesiosuuskunnan hakemukseen oli tämän vuoksi ja vesilain siirtymäsäännös huomioon ottaen sovellettava voimassa olevaa vesilakia siihen tehtyine muutoksineen. Vesilain säännökset käyttöoikeuden myöntämisestä olivat muuttuneet vuoden 2018 alusta. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset ja palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Arkistoituihinkaan ministerien kalentereihin ei sovelleta julkisuuslakia (KHO 2025:83)
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 5 §:n 4 momentin mukaan julkisuuslakia sovelletaan viranomaisissa työskentelevien sekä viranomaisten ja niiden lukuun toimivien yksityisten ja yhteisöjen välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Jos asiakirjat kuitenkin liitetään arkistoon, viranomainen voi määrätä, että tietoja niistä saa antaa vain viranomaisen luvalla. KHO katsoi, että niin sanotussa hallituksen arkistossa olevat ministerien kalenterit eivät ole sellaisia asiakirjoja, joihin julkisuuslaki tulisi saman lain 5 §:n 4 momentin nojalla sovellettavaksi.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Toimivallan siirto, horisontaalinen yhteistyö, lakisääteinen yhteistoiminta, hankintasopimuksen määritelmä – lähes kaikki väitteet hankintalain soveltamispoikkeuksista samassa paketissa (KHO 2025:82)
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä tuli arvioitavaksi suuri määrä poikkeuksia hankintasäännösten mukaisesta kilpailuttamisvelvollisuudesta. Mikään väitteistä ei menestynyt. Näistä toimivallan siirtoa ja horisontaalista yhteistyötä on ylipäätään sovellettu vain muutamia kertoja ja siksi prejudikaatti lienee arvokas kuvaamaan näiden rajoja. Hyvinvointialueiden velvollisuutta hankkia yhdessä potilasvakuutuksia ei myöskään ollut, ja kyse oli vastikkeellisesta hankintasopimuksesta sen tietyistä erityispiirteistä huolimatta. Ratkaisu vielä muistuttaa siitä, että muutoksenhaun tueksi esitettävien lisäperusteluiden esittämiselle ei ole lähtökohtaisesti estettä edes korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Ministeriöiden hallitusneuvottelujen tausta-aineistoksi laatimien asiakirjojen julkiseksi tulemisen ajankohta (KHO 2025:81)
Ennakkopäätöksen mukaan hallitusneuvottelujen pohjaksi ministeriöissä laaditut tausta-asiakirjat olivat julkisuuslain soveltamisen piirissä ja niiden katsottiin myös valmistuneen sinä ajankohtana, kun ne oli ministeriöstä luovutettu eteenpäin. Näin ollen ne tulivat KHO:n näkemyksen mukaan julkisiksi siinä vaiheessa, kun ne luovutettiin ministeriöstä, eikä vasta hallitusneuvottelujen päättymisen jälkeen, vaikka ne olivat myös hallitusohjelman laadinnassa vaikuttavia tausta-asiakirjoja.
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Apteekkiluvan myöntäminen hallintoviranomaisen kokonaisharkinnan perusteella (KHO 2025:80)
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (jäljempänä Fimea) oli ratkaissut, kuka hakijoista valitaan lääkelain mukaan tietyn apteekkiliikkeen harjoittamisen edellytyksenä olevan apteekkiluvan saajaksi. Vaille lupaa jäänyt hakija valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus (Turun HaO 25.10.2024, H1889/2024, ei julkaistu) kumosi Fimean päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. KHO myönsi Fimean apteekkiluvan saajaksi valitsemalle hakijalle valitusluvan, kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, ja saattoi Fimean päätöksen voimaan.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: KHO:n täysistuntoratkaisu kuulemisvelvollisuudesta kansalaisuusaseman määrittämistä koskevan päätöksen yhteydessä (KHO 2025:79)
Asiassa oli ratkaistavana, voiko kansalaisuusaseman määrittämispäätöksellä olla sellaista oikeudellisesta merkitystä, että se edellyttää asianosaisten kuulemista. KHO:n mukaan tässä tapauksessa kansalaisuusaseman määrittäminen olisi edellyttänyt asianosaisten kuulemista, vaikka aiemmin KHO on päätynyt myös toiselle kannalle (KHO 2012:38). Ratkaisu osoittaa, että kuulemisvelvollisuuden laajuutta pohdittaessa ratkaisevaa ei ole ainoastaan päätöstyyppi, vaan toisinaan myös se, seuraako kyseisestä päätöksestä konkreettisesti jotain oikeudellista merkitystä yksilöiden oikeusasemaan kyseisessä yksittäistapauksessa.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Suuntaviivoja viranomaisten välisten erilaisten salassapito- ja tiedonsaantisäännösten viidakossa navigointiin (KHO 2025:78)
Korkein hallinto-oikeus arvioi Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituuttia koskevan erityisen poliisiin kohdistuvan tiedonsaantioikeuden, poliisin henkilötietosääntelyn sekä yleisten julkisuus- ja henkilötietosäännösten suhdetta. Viranomaisten väliset erilaiset salassapito- ja tiedonsaantisäännökset muodostavat verraten hankalan kokonaisuuden, jossa erivahvuiset tiedonsaantioikeudet ja yleis- ja erityissäännökset täytyy osata asemoida oikein. Korkein hallinto-oikeus päätyi myös eri asiakirjatyyppien osalta peräti kolmeen erilaiseen päätelmään, mikä myös muistuttaa edelleen asiakirjakohtaisen arvioinnin tärkeydestä.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Voiko vieraan valtion asevoimien humanitaariseen tukemiseen järjestää rahankeräystä? (KHO 2025:77)
Kun otettiin huomioon, mitä yhdistys oli ilmoittanut Ukrainan asevoimille keräysvaroilla hankittavan avun sisällöstä, apua ei voitu pitää rahankeräyslaissa tarkoitettuna yleishyödyllisenä toimintana. Poliisihallitus oli voinut hylätä rahankeräyslupaa koskevan hakemuksen. (Äänestys 3–2)
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: Vesialueelle sijoittuvien kelluvien tai paalujen päälle sijoitettavien loma-asuntojen maisemavaikutukset ranta-asemakaavan osittaisen kumoamisen perusteena (KHO 2025:76)
Ranta-asemakaavassa oli osoitettu ranta-alueen edustalle vesialueelle alueen osa, jolle sai sijoittaa kelluvia tai paalujen päälle sijoitettavia loma-asuntoja. Rakentaminen sijoittui ranta-asemakaavan laatimista ohjaavassa yleiskaavassa vesialueelle ja alueelle, jota koskevat yleiskaavamääräykset edellyttivät maiseman ja kulttuuriympäristön vaalimista. Asiassa oli kysymys siitä, oliko ranta-asemakaavaa laadittaessa otettu vesialueelle osoitetun loma-asuntorakentamisen osalta riittävällä tavalla huomioon yleiskaavan ohjausvaikutus sekä maisema-arvojen ja kulttuuriympäristön arvojen huomioon ottamista koskeva ranta-asemakaavan sisältövaatimus.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan myöntäminen edellyttää turvattua toimeentuloa (KHO 2025:75)
KHO totesi ennakkopäätöksessään, että unionin oikeudessa ja siihen perustuvassa kansallisessa oikeudessa vaatimus vakaista ja säännöllisistä varoista on yksi aineellisista edellytyksistä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle, eikä pitkään oleskelleita koskevassa direktiivissä säädetä poikkeamismahdollisuutta tästä. Koska muutoksenhakijan toimeentulo ei ollut turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kyseistä oleskelulupaa ei voitu myöntää.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: Kunta käytti etuosto-oikeutta kiinteistön kaupassa tunturialueen vanhan vaellusreitin virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi (KHO 2025:74)
Kunta oli käyttänyt etuosto-oikeutta kiinteistön kaupassa, jonka kohteena ollut pinta-alaltaan noin 56 hehtaarin suuruinen kiinteistö rajoittui kansallispuistoon. Kiinteistön kautta kulki vanha vaellusreitti, joka oli merkittävä osa kansallispuiston ja sen ympäristön yleistä virkistyskäyttöä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko kunnalla ollut etuostolain mukainen peruste käyttää etuosto-oikeutta kiinteistön merkittävän virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Kaksivaiheisessa yrityskauppajärjestelyssä saatujen vastikeosakkeiden hankintamenon määräytyminen ja osakkeiden omaisuuslaji (KHO 2025:73)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön luovuttaessa yrityskauppajärjestelyissä saamansa osakkeet, niiden hankintameno tuli määrittää yrityskaupan täytäntöönpanovaiheen (”closing”) hetken käyvän arvon mukaisesti. Osakkeita oli pidettävä vaihto-omaisuutena siitä huolimatta, että ennakkoratkaisua annettaessa niitä ei ollut lainkaan myyty ja oli kulunut yli kaksi vuotta niiden hankkimisesta. (Äänestys 4–1 ja eriävä mielipide hankintamenon osalta.)
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Vakuutusoikeus arvioi virheellisellä perusteella valituksen myöhästyneeksi (KHO 2025:72)
KHO päätyi purkamaan päätöksen vakuutusoikeuden virheellisen menettelyn perusteella. Vakuutusoikeus oli jättänyt tutkimatta sinne valitusajan puitteissa saapuneen valituksen, kun valitus olisi pitänyt vakuutusoikeuden sijaan toimittaa Kelaan. Vakuutusoikeudessa valituksen siirtämisen kuluneen ajan vuoksi valitus saapui Kelaan vasta valitusajan päättymisen jälkeen. KHO:n mukaan valitusta ei olisi tullut jättää tutkimatta, kun se oli saapunut määräajassa toimivaltaiselle tuomioistuimelle.
Asianajaja Laura Leino: Toissijainen vastuu, ympäristöluvanvaraisen toiminnan lopettamista koskevat määräykset ja miten välttää muutama sudenkuoppa hallintopakkopäätöksessä (KHO 2025:71)
Asia koski kiinteistön haltijan toissijaista vastuuta huolehtia kiinteistön jätehuollosta tilanteessa, jossa ympäristöluvanvarainen toiminta kiinteistöllä oli päättynyt ja toimintaa harjoittanut yhtiö oli konkurssissa. Ympäristönsuojelulain mukainen tarkkailua koskeva vastuu voitiin toissijaisesti kohdentaa myös kiinteistön haltijaan. Ympäristönsuojelulain mukaisia toiminnan lopettamiseen liittyviä määräyksiä ei kuitenkaan voitu antaa hallintopakkomenettelyssä. Tällaiset määräykset tuli antaa lupaviranomaisen toimesta lupamenettelyä koskevia säännöksiä soveltaen.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Virkanimityspäätöksen tuomioistuinkontrollin rajat (KHO 2025:70)
Periaatetasolla kiinnostus tässä ratkaisussa kohdistuu tehtävien ja toimivallan jakoon virkanimityspäätöksen tekevän viranomaisen ja hallintotuomioistuimen välillä, vaikka ratkaisulla ei olekaan luotu uutta oikeusohjetta tähän rajanvetoon liittyen. Erityisesti kysymys on siitä, mikä on hallintotoiminnan tuomioistuinvalvonnan laajuus (scope of judicial review of administrative action) ansiovertailun osalta. Tässä kirjoituksessa asiaa lähestytään mainitusta periaatteellisesta näkökulmasta. Siksi ratkaisusta ilmenevien tosiseikkojen ja muiden oikeuskysymysten kasuistinen tarkastelu jää tässä katsauksessa vähemmälle huomiolle.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Tehostettua palveluasumista koskeva hankintasopimus oli luonteeltaan hallintosopimus ja vaatimus sopimussakon palauttamisesta tuli käsitellä hallintoriita-asiana (KHO 2025:69)
Julkisena hankintana kilpailutettua ostosopimusta ikäihmisten tehostetun palveluasumisen tuottamisesta yhdistyksen palvelutalossa pidettiin hallintosopimuksena. Vaatimus hallintosopimuksessa sovitun sopimussakon palauttamisesta tuli ratkaista hallintoriitana hallinto-oikeudessa eikä yleisessä tuomioistuimessa. Sopimussakkoa hankintasopimuksen vastaisten liian korkeiden vuokrien perimisestä ei tullut palauttaa, koska yhdistys oli sitoutunut sopimusehtoon eikä ehtoa voitu sivuuttaa muun ohella ARA-lainsäädäntöön liittyvän ristiriidan vuoksi.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Oliko asuntolainan lisävakuudesta maksettu määrä vähennettävissä asunnon luovutusvoittoverotuksessa? (KHO 2025:68)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lisävakuudesta suoritettu maksu liittyi rahoituksen hankkimiseen eikä välittömästi omaisuuden hankkimiseen, eikä sitä voitu huomioida osana hankintamenoa. Lisävakuudesta aiheutunutta kulua ei myöskään voitu vähentää voiton hankkimisesta johtuneena kustannuksena, koska sillä ei ollut välitöntä yhteyttä omaisuuden myymiseen. (Äänestys 3–2)
Lisäksi korkein hallinto-oikeus otti kantaa verotuksen muutoksenhakuprosessiin tilanteissa, joissa muutosta haetaan ennakkoperintään ja tuloverotus on vahvistettu.
Hallinto-oikeustuomari Petri Hellstén: Ulkopuolisten asiantuntijoiden läsnäolo tuulivoimaosayleiskaavan valmisteluvaiheen kokouksissa (KHO 2025:67)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kaupunginvaltuuston päätös tuulivoimaosayleiskaavan hyväksymisestä oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska kaavan valmisteluvaiheen kokouksissa ympäristölautakunnassa ja kaupunginhallituksessa oli ollut asiasta päätettäessä kunnan hallintosäännön vastaisesti läsnä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Non liquet vs. ratkaisupakko hallintoriita-asiassa (KHO 2025:66)
Asiassa oli kyse hallintoriita-asian ratkaisemisesta. Hallintoriita-asiassa ensimmäisenä asteena toimivan hallinto-oikeuden oli annettava ratkaisu esitettyyn suoritusvaatimukseen eikä jättää maksuvelvollisuuden määrän arviointia osapuolten tehtäväksi.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Oikea marssijärjestys asianosaisen tiedonsaantioikeuden arvioinnissa (KHO 2025:65)
Asiassa oli kyse Digi- ja väestöviraston (DVV) käsittelemään edunvalvonta-asiaan liittyvien salassa pidettävien asiakirjojen asianosaisjulkisuudesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiakirjoihin sovelletaan julkisuuslakia, ja lausui asianosaisjulkisuuden rajoitusten arvioinnissa noudatettavasta menettelystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asianosaisjulkisuutta arvioitaessa on ensin arvioitava, miltä osin asiakirjat ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa asian käsittelyyn, ja vasta tämän jälkeen voidaan arvioida, olisiko kyseisten tietojen antaminen julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeätä yksityistä etua.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Lahjaveroa ja tuloveroa koskeva ennakkopäätös – tuliko lahjoitetusta säästöhenkivakuutuksesta maksaa sekä lahjaveroa että tuloveroa koko vakuutussäästön määrästä? (KHO 2025:64)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että piilevää tuloverovelkaa ei tullut lahjaverotuksessa vähentää, ja että A:n saamana veronalaisena muuna pääomatulona oli pidettävä vain lahjaverotuksessa käytetyn säästöhenkivakuutuksen käyvän arvon ylittävää osaa vakuutuksen takaisinoston perusteella hänelle maksettavasta määrästä.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Kaupallisen kalastuksen harjoittamisen edellytykset kalastuslain mukaisessa päätöksenteossa (KHO 2025:62 ja 2025:63)
KHO arvioi kahdessa samana päivänä julkaistussa ennakkopäätöksessään kaupallisen kalastuksen harjoittamisen edellytyksiä kalastuslain 37 §:n mukaisen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymismenettelyn ja toisaalta lain 13 §:ssä säädetyn kaupallisen kalastuksen harjoittamista koskevan alueellisen lupamenettelyn yhteydessä. KHO korosti kalatalousalueen laajaa harkintavaltaa kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määrityksen osalta, ja hylkäsi kaupallisen kalastajan käyttö- ja hoitosuunnitelmaa koskevan valituksen. Kaupalliseen kalastukseen myönnetyn alueellisen luvan osalta korostui puolestaan ELY-keskuksen selvittämisvelvollisuus, kun KHO kumosi ELY-keskuksen lupapäätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Tytäryhtiön osakkeiden hankinnasta aiheutuneiden kulujen vähennysoikeudesta arvonlisäverotuksessa (KHO 2025:61)
Osakkeet hankkineella emoyhtiöllä ei ollut vähennysoikeutta asiantuntijapalveluista siltä osin kuin palveluiden katsottiin hyödyttäneen omistusrakenteessa ylempänä olevaa pääomasijoittajaa. KHO:n ratkaisun mukaan arviointia siitä, kenen toimintaan yritysostoon liittyvät hankinnat tosiasiassa kohdistuvat, tulee tehdä tapauskohtaisesti ja näyttövelvollisuus arvonlisäveron vähennysoikeudesta on verovelvollisella.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Kiinteistöverotusta koskeva ennakkopäätös (KHO 2025:60)
Korkein hallinto-oikeus painotti kiinteistön tosiallisen käyttötarkoituksen merkitystä tilanteessa, jossa asemakaavan mukainen käyttötarkoitus johti maapohjan korkeampaan arvostamiseen.
Hallinto-oikeustuomari, OTT Matti Haapaniemi: Voiko ulkomainen yhtiö vähentää Suomessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan verotettavasta tulostaan ulkomaiselle sisaryhtiöilleen antamansa konserniavustukset, vaikka suunniteltujen konserniavustusten osapuolet eivät ole konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3 §:ssä edellytetyllä tavalla kotimaisia (KHO 2025:59)
KHO otti kantaa konserniavustuksen symmetriseen käsittelyyn, ulkomaisten yhtiöiden syrjintäkieltoon sekä sijoittautumisvapauteen.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Kiinteistön verotusarvoa koskeva ennakkopäätös (KHO 2025:58)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kiinteistön verotusarvon enimmäismäärää koskevaa säännöstä voidaan tulkita veroverovelvollisen hyväksi lain sanamuodosta poikkeavalla tavalla.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Autoveroa koskeva ennakkopäätös – vientirekisteriin merkityn auton käyttämisestä Suomessa tuli puoli miljoonaa euroa maksettavaa (KHO 2025:57)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että verovapaata tilapäistä käyttöä koskevaa autoverolain säännöstä voitiin soveltaa, vaikka kyseessä oli Suomessa vakinaisesti asuva henkilö. Auton käyttö ei kuitenkaan ollut tapahtunut säännöksessä tarkoitetun pakottavan syyn taikka tavanomaisen lomamatkan tai siihen verrattavan lyhyehkön oleskelun johdosta, ja auton käyttämisestä Suomessa 53 päivän ajan oli voitu määrätä autovero.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Ruokavirasto oli voinut päättää kaikkien turkistarhan turkiseläinten lopettamisesta sille kuuluvan harkintavallan puitteissa (KHO 2025:56)
KHO arvioi ensin, oliko Ruokavirasto voinut pitää vasta-ainetestejä eläintautilaissa tarkoitettuna yleisesti hyväksyttynä eläinlääketieteellisenä perusteena lintuinfluenssan esiintymisen havaitsemiseen. EU:n säännösten tulkinnallinen merkitys huomioon ottaen Ruokavirasto oli syksyllä 2023 vallinneessa tilanteessa voinut pitää kahden testausmenetelmän yhdistelmää riittävän luotettavana. KHO katsoi, että turkiseläinten lopettaminen ei suhteettomasti loukannut muutoksenhakijan omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta, kun lisäksi otettiin huomioon epidemiaan väestön kannalta liittyneet vaarat.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös valmisteveron palauttamista koskevassa asiassa (KHO 2025:55)
Korkein hallinto-oikeus poisti kaksinkertaisen verotuksen. Suomessa sääntöjenvastaisen menettelyn perusteella kannettu valmistevero oli verovelvollisen hakemuksesta palautettava.
Hallinto-oikeustuomari, OTT Matti Haapaniemi: Voitiinko osakevaihdossa syntynyt voitto lukea Sveitsiin muuttaneen henkilön Suomessa veronalaiseksi tuloksi muuttovuonna joko kokonaan tai ainakin siltä osin, kuin hän on muuttonsa jälkeen samana vuonna luovuttanut osakevaihdossa saamiaan osakkeita (KHO 2025:54)
KHO otti kantaa siihen, onko EVL 52 f §:n 3 momentin maastapoistumisverotukselle verosopimuksesta, yritysjärjestelydirektiivistä tai liikkuvuussopimuksesta johtuvaa estettä.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Päätöksen tiedoksianto uhkasakkolain edellyttämällä tavalla (KHO 2025:53)
Asiassa oli kysymys siitä, oliko uhkasakkolain mukainen päätös voitu antaa tiedoksi hallintolain mukaisella yleistiedoksiannolla. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan yleistiedoksianto ei ollut käytettävissä, kun uhkasakkolaissa oli kattavasti säädetty mahdolliset tiedoksiantotavat. Kun päätöstä ei siten ollut annettu tiedoksi lain edellyttämällä tavalla, ei valitusaika päätöksestä ollut alkanut kulua.
Hallinto-oikeustuomari, OTT Matti Haapaniemi: Ulkomaisen rahaston väliyhteisöstatuksen arviointia (KHO 2025:52)
KHO otti kantaa siihen, täyttyikö ulkomaisen rahaston osalta väliyhteisölaissa tarkoitettu verotuksen alhaista tasoa koskeva edellytys sekä taloudellisen toiminnan poikkeuksen edellytys. Lisäksi KHO arvioi väliyhteisölainsäädännön ja sijoittautumisvapauden yhteensopivuutta.
Hallinto-oikeustuomari Liisa Selvenius-Hurme: Pankin asiakkaalla ei ollut oikeutta saada kellonajan tarkkuudella tietoa siitä, milloin hänen asiakastietoihinsa oli tehty kyselyjä (KHO 2025:51)
Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitelläänkö häntä koskevia henkilötietoja, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada tutustua henkilötietoihin sekä saada muun ohella tiedot käsittelyn tarkoituksista. Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös KHO 2025:51 vastaa osaltaan kysymykseen yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklaan perustuvan oikeuden ulottuvuudesta. KHO:n ennakkopäätös on uusin käänne unionin tuomioistuimessakin käyneessä pankki S:n käyttäjälokitietoja koskevassa saagassa. Asiassa on ollut monta kiinnostavaa vaihetta jo ennen KHO:n ratkaisua ja kokonaiskuvan hahmottaminen vaatii asian taustoittamista.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Korkein hallinto-oikeus linjasi uudelleen perheenjäsenen valitusoikeudesta ulkomaalaisen maasta poistamista koskevaan päätökseen (KHO 2025:50)
Asiassa oli kysymys maasta poistamista koskevasta päätöksestä, johon muutosta hakivat maasta käännytettävän henkilön puoliso ja alaikäinen lapsi. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkääminen ei siten ollut asiassa tutkittavana. Korkein hallinto-oikeus poikkesi oikeuskäytännössä aiemmin ilmaistusta kannastaan ja katsoi, ettei maasta käännytettävän henkilön perheenjäsenillä ollut itsenäistä muutoksenhakuoikeutta tässä tilanteessa. Perheenjäsenillä ei katsottu olevan sellaista hakijasta erillistä oikeussuojan tarvetta, jonka perusteella heidän tulisi voida hakea päätökseen muutosta omasta puolestaan.
Valiokuntaneuvos Tuire Taina: Vähemmän tärkeän lunastuksen käsite viranomaisen toimivallan perusteena nauhamaisen hankkeen lunastusluvassa (KHO 2025:49)
KHO arvioi vesihuoltolinjan rakentamista palvelevan nauhamaisen lunastuksen merkitystä erikseen lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun yleisen ja yksityisen edun kannalta ja katsoi, että kysymys oli yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta. Lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaiseminen oli tällä perusteella kuulunut Maanmittauslaitoksen toimivaltaan.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Ulkomaista allokaatio-oikeutta koskeva ennakkopäätös – mitä tuloa Scrip dividend -järjestelystä realisoitui ja milloin (KHO 2025:48)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että allokaatio-oikeuksien saaminen tai osakkeiden saaminen allokaatio-oikeuden perusteella ei realisoinut verotettavaa tuloa. Allokaatio-oikeuksien luovuttamisesta takaisin niitä jakavalle yhtiölle kertyi veronalaista tuloa, jota oli verotettava luovutusvoittona. Verohallinnon ennakkoratkaisu. Äänestysratkaisu (4–1).
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Huoltajan ja lapsen välisen perhesiteen arvioiminen tapauksessa, jossa huoltajalla on tapaamisoikeus ja toinen vanhempi on estänyt tapaamisoikeuden käyttämisen vieraannuttamalla lasta (KHO 2025:47)
Asiassa oli kysymys ulkomaalaisen huoltajan oleskelulupahakemuksesta alaikäisen lapsen perheenjäsenyyden perusteella, kun huoltaja ei ollut tosiasiallisesti osallistunut lapsen huoltoon. Tämä oli kuitenkin johtunut siitä, että toisena huoltajana ollut vanhempi oli käytännössä omilla toimillaan perusteetta estänyt vanhemman ja lapsen välisen kanssakäymisen. Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että vanhempaa tuli pitää alaikäisen lapsensa perheenjäsenenä, vaikka hän ei ollut kyennyt viime vuosina tosiasiallisesti osallistumaan lapsen huoltoon.
Hallinto-oikeustuomari, OTT Matti Haapaniemi: Sähköisen sovelluksen kautta maksetun ravintoedun arvonlisäveron vähennysoikeudesta (KHO 2025:46)
KHO otti kantaa siihen, ketä on pidettävä lounasseteliin rinnastettavalla arvosetelillä maksettavan ravintoedun ostajana tilanteessa, jossa sähköistä sovellusta hallinnoiva ja ylläpitävä yhtiö laati ja lähetti työnantajayhtiölle arvonlisäverollisen laskun ravintolan nimissä ja lukuun.
Hallinto-oikeustuomari Suvi Leskinen: Vakuutuspalvelun välitystä koskeva ennakkopäätös (KHO 2025:45)
Vakuutuspalvelujen arvonlisäverottomuus koskee vakuutuspalvelun myynnin lisäksi myös vakuutuspalvelun välittämistä. Minkälaisia välityspalveluja tähän käytännössä kuuluu ja mitä kaikkea on ollut tarkoitus vapauttaa arvonlisäverosta – tai oikeastaan, mihin palveluihin verovapautus ei ulotu?
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Vanha työntekijä, uusi koeaika – viranhaltijan palvelussuhdeturva sote-uudistuksen pyörteissä (KHO 2025:44)
Viranhaltija oli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen (sote-uudistus) voimaantuloon asti ollut kuntayhtymän palveluksessa. Hän oli osa hyvinvointialueelle liikkeen luovutuksena siirtynyttä henkilöstöä, eli ”vanha työntekijä”. Viranhaltija oli valittu hyvinvointialueelle perustettuun uuteen virkaan ilmoittautumismenettelyn perusteella, ja hänelle oli siinä yhteydessä määrätty koeaika. Työnantaja oli purkanut virkasuhteen koeajalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi asiassa tehdyt päätökset lainvastaisiksi sillä perusteella, että koeajan määrääminen oli merkinnyt viranhaltijan palvelussuhdeturvan heikentämistä liikkeen luovutusta koskevien vaatimusten vastaisesti.
Hallinto-oikeustuomari Jukka Vanto: Virantoimituksesta pidätetty virkamies ei ollut oikeutettu täyteen irtisanomisajan palkkaan (KHO 2025:43)
”Virkaura on meillä monen toiveiden päämäärä, siinä kun on vuotuinen toimeentulo taattu, työ turvattu ja asema arvossapidetty”, todetaan Kaarlo Kerkkosen vuonna 1918 julkaistussa Miksi aijot -ammatinvalintakirjassa. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätöksen 2025:43 kuvaamissa olosuhteissa Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) ylijohtajan virasta irtisanotun virkamiehen kannalta tilanne ei ollut näin valoisa ja optimistinen. Virkamiehen toimeentuloa, tarkemmin hänen täyttä palkkaustaan vastaavaa korvausta irtisanomisajalta, ei pidetty tapauksen olosuhteissa taattuna eli turvattuna.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentin soveltamisedellytyksistä ja verosta vapauttamista koskevasta harkinnasta (KHO 2025:42)
Korkein hallinto-oikeus lausui rakennuspaikan tosiasiallisesta rakentamiskelpoisuudesta ja sen merkityksestä. Ratkaisu koski kolmiulotteisen rakentamisen tilannetta, mutta se on myös huomioitava tätä laajemmin.
Markkinaoikeustuomari, OTT Pekka Savola: Korkein hallinto-oikeus katsoi Wolt-ruokalähettien tekevän työtä työsuhteessa eikä itsenäisinä yrittäjinä (KHO 2025:41)
Alustatyön työoikeudellisiin tulkintakysymyksiin on jouduttu hakemaan vastauksia hallintotuomioistuimista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Wolt-ruokalähettiyrittäjien itsenäisyys oli osin vain näennäistä ja peitti todellisen työsuhteen. Kyse oli työsuhteesta, mutta työaika-autonomian vuoksi työhön ei sovellettu työaikalakia, eikä työsuojeluviranomaisen vaatimukselle velvoittaa Wolt pitämään työaikakirjanpitoa ollut perusteita. Tässä asetelmassa ratkaisu ei siten velvoita suoraan ketään ja on myös epäselvää, mitä siitä seuraa.
Esittelijäneuvos, OTT Elina Nyholm: Kansainvälisten suhteiden vaarantamisen arvioiminen Schengenin rajasäännöstön ja valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan (KHO 2025:40)
Asiassa oli kysymys Venäjän federaation kansalaisen maahantulon rajoittamisesta valtioneuvoston periaatepäätöksen suuntaviivojen mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rajavartioston päätös oli tehty Schengenin rajasäännöstön edellyttämällä tavalla tapauskohtaisin perustein, ja että Venäjän federaation kansalaisen maahantulo oli voitu evätä sillä perusteella, että tämä vaarantaa yhden tai useamman Euroopan unionin jäsenvaltion kansainvälisiä suhteita Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetulla tavalla.
Hallinto-oikeustuomari Mika Paavilainen: Lain mukainen ratkaisukokoonpano hallinto-oikeudessa kehitysvammaisten erityishuoltoon liittyvää rajoitustoimenpidettä koskevassa asiassa (KHO 2025:39)
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sillä perusteella, ettei hallinto-oikeuden ratkaisukokoonpano ollut kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (kehitysvammalaki) tarkoitettua rajoitustoimenpidettä koskevassa asiassa hallinto-oikeuslain mukainen.
Ma. hallinto-oikeustuomari, esittelijäneuvos Stina-Maria Lund: Ennakkopäätös sairaalarakennukseen sovellettavasta ikäalennuksesta (KHO 2025:38)
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sairaalakäytössä olevien osarakennusten verotusarvon laskennassa oli sovellettava arvostamislain 30 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista ikäalennusta.
Hallinto-oikeustuomari Andreas Byggmästar: Veron kiertämistä koskevien säännösten soveltaminen yritysjärjestelytilanteissa (KHO 2025:37)
Korkein hallinto-oikeus katsoi koko jaoston istunnossa antamassaan ennakkopäätöksessä muun ohella, että direktiivipohjaisen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 h §:n erityisen veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen ei ollut esteenä verotusmenettelylain (VML) 28 §:n yleisen veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamiselle. Asiassa oli kysymys yritysjärjestelyjä ja tappioiden siirtymistä koskevista Verohallinnon ennakkoratkaisuista. Äänestysratkaisu VML 28 §:n soveltamista koskevien perusteluiden osalta (6–4).
Toimittaja: Mia Pihkala, Edilex-toimitus (mia.pihkala@edilex.fi)
Lähteet: Kuva Shutterstock