Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

15.5.2025 11.54 Vierashuoneessa erikoistutkija, OTT Heini Kainulainen ja erityisasiantuntija, OTM Marjo Rantala: Väkivallan riskinarvioinnin puute maksaa ihmishenkiä – Suomeen tarvitaan pikaisesti uutta velvoittavaa lainsäädäntöä

Vierashuoneessa erikoistutkija, OTT Heini Kainulainen ja erityisasiantuntija, OTM Marjo Rantala: Väkivallan riskinarvioinnin puute maksaa ihmishenkiä – Suomeen tarvitaan pikaisesti uutta velvoittavaa lainsäädäntöä

Apulaisoikeuskansleri otti hiljattain kantaa poliisin toimintaan tapauksessa, jossa entinen miesystävä murhasi naisen, kun tämä oli tehnyt miehestä useita rikosilmoituksia. Kansleri katsoi, että voimassa olevan esitutkinlain perusteella poliisin olisi pitänyt arvioida, oliko nainen erityisen suojelun tarpeessa. Kansleri antoi huomautuksen useille tapauksen tutkimiseen osallistuneille poliiseille, koska he eivät olleet arvioineet naisen turvallisuutta ja väkivallan uhkaa, vaikka tähän olisi ollut useita mahdollisuuksia. Poliisi ei arvioinut väkivallan riskiä kokonaisvaltaisesti, eikä riskienhallinnasta laadittu suunnitelmaa. Kansleri katsoi, että Suomeen tarvitaan ripeää lainsäädännön muuttamista, jotta viranomaiset ryhtyvät käytännössä toteuttamaan niille kansainvälisten sopimusten nojalla kuuluvia velvoitteita.

Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeusongelma Suomessa

Kansainvälisessä oikeudessa naisiin kohdistuva väkivalta on tunnistettu ihmisoikeusongelmaksi 1990-luvulta alkaen, ja kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat olleet huolissaan Suomen tilanteesta jo vuosikymmeniä. Historiallisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty enemmin yksityisasiana ja osapuolten välisenä konfliktina kuin yhteiskunnallisena ongelmana, johon viranomaisten tulisi aktiivisilla toimilla puuttua. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisema tapaus kertoo siitä, että naisten saama rikosoikeudellinen suoja ei ole Suomessa tällä hetkellä riittävän tehokasta.

Väkivallan uhan arviointi ja uhrin suojelu virkavelvollisuutena

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva yleissopimus, ns. Istanbulin sopimus, tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Yksi sopimuksen artikloista koskee väkivallan riskiä ja riskinarviointia. 51 artiklan mukaan sopimusvaltioiden on varmistettava lainsäädännöllä ja muilla toimilla, että viranomaiset arvioivat väkivaltatilanteiden vakavuuden sekä niihin liittyvän kuolemanvaaran ja väkivallan toistumisen vaaran. Istanbulin sopimusta ratifioitaessa kyseisen artiklan ei katsottu edellyttävän lainsäädännöllisiä muutoksia.

EU:n rikosuhridirektiivin (2012/29/EU) myötä 1.3.2016 voimaan tulleessa uudistuksessa esitutkintalakiin lisättiin säännös asianomistajalle tehtävästä henkilökohtaisesta arvioinnista, jossa selvitetään erityisen suojelun tarve (ETL 11:9a). Hallituksen esityksen (HE 66/2015) mukaan yksilöllisen arvioinnin tavoitteena on asianomistajan haavoittuvuuden tunnistaminen ja sen arvioiminen, mitä erityistoimenpiteitä tarvitaan asianomistajan suojelemiseksi rikosprosessissa. Sisäministeriön vuonna 2016 julkaisemassa käsikirjassa selvitetään varsin tarkasti riskinarviointimenettelyä, jonka toisessa vaiheessa täytetään suojeluntarpeesta ja suojelutoimista lomake.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ryhtyi kantelun perusteella selvittämään, miten sittemmin murhatuksi tulleen naisen rikosilmoituksia tutkittaessa oli huolehdittu hänen suojelun tarpeen arvioimisesta.

Naisen murhaa edeltäneet tapahtumat

Nainen teki ensimmäisen rikosilmoituksen entisestä miesystävästään maaliskuun 2021 lopulla. Poliisi katsoi kyse olevan parisuhteeseen liittyvästä rikoksesta, ja se päätti väkivallan riskin takia suorittaa tutkinnan ripeästi. Kuulustelujen jälkeen tapaus siirrettiin syyteharkintaan toukokuussa 2021.

Nainen haki lähestymiskieltoa miestä vastaan. Käräjäoikeus määräsi toukokuussa 2021 naisen suojaksi lähestymiskiellon, koska miehen käyttäytymisen perusteella oli perusteltu syy olettaa, että mies tulisi tekemään henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen tai muulla tavalla vakavasti häiritsemään naista. Oikeudenkäynnissä selvitettiin, että mies oli pidemmän ajanjakson kuluessa kohdistanut naiseen useita uhkauksia, myös tappouhkauksen. Mies oli tullut naisen kotiin hakkaamaan ovea ja ikkunoita. Mies oli kuristanut naista ja harjoittanut naisen salakuvaamista. Nainen kertoi pelkäävänsä miestä, eikä pystynyt asumaan kotonaan.

Nainen teki toukokuun 2021 lopulla rikosilmoituksen lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän yritti useiden viikkojen aikana tavoittaa tapausta tutkivaa poliisia siinä onnistumatta. Nainen ilmoitti heinäkuussa uudesta lähestymiskiellon rikkomisesta, koska mies oli toistuvien yhteydenottojen lisäksi ilmestynyt naisen työpaikalle. Poliisi kuulusteli naista molemmista ilmoituksista heinäkuussa ja syyskuussa. Mies tunnusti syyskuussa tapahtuneessa kuulustelussa muun muassa lähettäneensä viestejä, mutta sanoi, ettei enää olisi yhteydessä naiseen.

Apulaisoikeuskanslerin selvittäessä tapahtumienkulkua kävi ilmi, että sama mies oli harjoittanut väkivaltaa myös toisia naisia kohtaan. Toukokuussa 2021 hovioikeus oli tuominnut miehen muun muassa törkeästä raiskauksesta kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Miestä vastaan avattiin marraskuussa jälleen uusi esitutkinta. Joulukuussa käräjäoikeus määräsi miehelle uuden lähestymiskiellon. Mies oli kiinniotettuna ja pidätettynä 17.–19.1.2022. Poliisi pohti tuolloin miehen vangitsemisen tarpeellisuutta, mutta päätti kuitenkin päästää miehen vapaaksi.

Nainen teki 20.1.2022 poliisille kolmannen rikosilmoituksen lähestymiskiellon rikkomisesta. Naista kuultiin puhelimitse helmikuun alussa ja hän kertoi miehen lyhyen tauon jälkeen ryhtyneen taas olemaan häneen yhteydessä. Miestä kuultiin tästä rikoksesta epäiltynä 18.2.2022. Kolme päivää myöhemmin hän murhasi naisen.

Miehen piti mennä suorittamaan hänelle seksuaalirikoksista määrättyä vankilarangaistusta maanantaina 21.2.2022, mutta tuona kohtalokkaana päivänä hän odotti naista tämän kodin rappukäytävässä. Mies oli varustautunut useilla väkivallan käyttöön soveltuvilla esineillä, ja hän riisti naiselta hengen. Mies tuomittiin murhasta, laittomasta uhkauksesta, pitkäkestoisesta vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta ensin käräjäoikeudessa ja sitten hovioikeudessa. Tekoaika eri rikoksissa ulottui kokonaisuudessaan ajanjaksolle 28.3.2021–21.2.2022, eli ensin käräjäoikeus ja sittemmin hovioikeus (Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus R 22/1896, Helsingin hovioikeus R 23/810) katsoi miehen syyllistyneen jatkuvaan naiseen kohdistuneeseen väkivaltaan ja sen uhkaan.

Poliisin menettely johti huomautuksiin

Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut huomautettavaa poliisin toimista liittyen naisen tekemään ensimmäiseen rikosilmoitukseen. Tämä tutkinta osoittautui ainoaksi, jossa poliisi oli esitutkintapöytäkirjamerkintöjen mukaan antanut naiselle tietoa tämän oikeuksista rikoksen asianomistajana ja arvioinut ETL 11:9a:n mukaisesti erityisen suojelun tarvetta.

Kanslerin huomio kiinnittyi ennen kaikkea lähestymiskieltojen rikkomisia koskevaan menettelyyn. Esitutkintapöytäkirjojen mukaan poliisit eivät olleet tehneet naiselle esitutkintalain 11:9a:n mukaista arviota suojelutoimien tarpeesta, eikä pöytäkirjoissa ollut merkintää edes siitä, että naista olisi informoitu rikoksen uhria auttavista tahoista.

Naisen kuulustelemisesta vastanneiden vanhempien konstaapelien mukaan he olivat kertoneet naiselle tukipalveluista, vaikka pöytäkirjamerkinnät puuttuivat. Suojelun tarvettakin he olivat arvioineet, vaikka mitään lomakkeita ei täytetty. Tutkinnanjohtajat uskoivat poliisien käsitelleen asioita naisen kanssa, mutta rastit olivat vain unohtuneet merkitä.

Kansleri piti selvänä, että suojeluntarpeen arviointia koskevaa lomaketta ei ollut täytetty heinäkuussa, ei syyskuussa, eikä edes helmikuussa. Kanslerin mukaan poliisien menettely oli huolimatonta, koska poliisin ohjeiden mukaisesti suojeluntarpeen arviointi olisi tullut tehdä kaksivaiheisena. Vanhempien konstaapelien lisäksi hän katsoi kahden tutkinnanjohtajan laiminlyöneen virkavelvollisuutensa, koska he eivät olleet puuttuneet toistuvaan pöytäkirjojenmerkintöjen puutteeseen ja pyrkineet oikaisemaan konstaapelien virheellisiä menettelytapoja. Laiminlyönti ei kuitenkaan johtanut rikosvastuuseen, vaan laillisuusvalvonnalliseen huomautukseen.

Yksittäinen tapaus konkretisoi laajemman rakenteellisen ongelman

Tapaus osoitti, että poliisi ja apulaisoikeuskansleri arvioivat naisen kokeman väkivallan ja sen uhan vakavuutta hyvin eri tavalla. Poliisin mukaan sen tiedossa ei ollut sellaisia tekijöitä, jotka olisivat kertoneet tilanteen vakavuudesta ja naisen suojeluntarpeesta. Kuultujen poliisien mielestä kyse oli lähinnä vain muutamista häiritsevistä viesteistä, eikä esitutkinta-aineistossa ollut havaittavissa seikkoja, joiden perusteella olisi ollut syytä arvioida epäillyn miehen kohdistavan naiseen tämän henkeä ja terveyttä uhkaavan vakavan rikoksen.

Kansleri oli tästä täysin eri mieltä: Naisen tilanne oli vakavoitunut jo kesän kynnyksellä 2021, kun hän ei saanut riittävää suojaa lähestymiskiellosta. Kun nainen kääntyi jälleen alkuvuodesta 2022 poliisin puoleen, suojeluntarpeen arviointi oli kanslerin mukaan ilmeinen ja käsillä oli useita vakavan väkivallan riskistä puhuvia seikkoja. Poliisin näkökulma suojeluntarpeen arvioimisessa vaikutti olevan hyvin kapea, eikä se käyttänyt kaikkea sen hallussa ja tiedossa olevaa aineistoa väkivallantekijästä, väkivallankokijasta ja heihin liittyneistä taustoista ja olosuhteista.

Kanslerin mukaan hänen saamansa selvityksen perusteella kyse ei ollut vain yksittäiseen tapaukseen liittyvästä laiminlyönnistä, vaan poliisien antamista selonteoista kävi ilmi, että kyse oli toistuvasta käytännöstä, jossa uhrin oikeuksien toteuttamisessa ja suojeluntarpeen arvioinnissa ilmeni vakavia puutteita. Kanslerin mukaan tapaus kertoi vaikeuksista tehdä järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista riskinarviointia ja sen hallinnan suunnitelmaa asianomistajan turvallisuuden takaamiseksi. Pohjimmiltaan kysymys on merkittävästä rakenteellisesta ongelmasta, koska voimassa oleva lainsäädäntö on tältä osin puutteellinen. Kansleri lähetti ratkaisunsa tiedoksi oikeusministeriölle, sisäministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle, ja pyysi niitä ilmoittamaan vuoden 2025 loppuun mennessä, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Riskinarviointivelvoitteesta säädettävä laissa

Istanbulin sopimuksen 51 artiklassa riskinarvioinnin tavoitteena on hallita yksittäisen uhrin väkivallan riskejä ja huolehtia hänen turvallisuudestaan ”yhteensovitetuin toimin”. Tällä viitataan selitysmuistion mukaan siihen, että kyse ei ole yksin poliisille kuuluvasta velvollisuudesta, vaan eri viranomaisten olisi kannettava vastuunsa, ja väkivallankokijan tilannetta ja suojeluntarvetta olisi kartoitettava moniammatillisessa yhteistyössä. Istanbulin sopimuksen noudattamista valvova GREVIO on arvioinut Suomea vuosina 2019 ja 2024. Vuonna 2024 antamassaan raportissa GREVIO suositteli ryhtymistä lainsäädäntö- ja muihin toimiin, jotta Suomi pystyisi varmistamaan kattavan naisiin kohdistuvan väkivallan riskinarvioinnin ja -hallinnan.
Ks. myös Edilex-uutinen 5.2.2024: Yhdenvertaisuusvaltuutettu esitti huolenaiheensa naisiin kohdistuvasta väkivallasta Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan asiantuntijakomitea GREVIOlle.

Lainsäädännön kriittisen arvioinnin tarve on ajankohtainen myös EU:n naisiin kohdistuvasta väkivallasta annetun direktiivin takia (2024/1385/EU). NKV-direktiivin 16 artiklan mukaan erityinen suojeluntarve on selvitettävä henkilökohtaisella arvioinnilla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuten silloin, kun uhri on ensimmäisen kerran yhteydessä viranomaisiin. Henkilökohtaisessa arvioinnissa on keskityttävä rikoksesta epäillyn henkilön aiheuttamaan riskiin. Suojelutoimenpiteistä vastaavien viranomaisten on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä muiden viranomaisten ja tukipalveluiden kanssa. Arvioinnin on myös oltava toistuvaa, eli uhrin tilannetta tulee arvioida säännöllisesti ja toimet tulee päivittää vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Lainsäädäntöuudistus saatava pikaisesti liikkeelle

Valtiohallinnossa valmistellaan tällä hetkellä Istanbulin sopimuksen uutta toimeenpanosuunnitelmaa kaudelle 2026–2033. Lisäksi oikeusministeriön johdolla selvitetään, minkälaisia lainsäädännöllisiä uudistuksia tarvitaan uuden NKV-direktiivin täytäntöönpanossa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ehdottanut, että direktiivin kansallinen täytäntöönpano olisi paitsi osa hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa, sitä tehtäisiin myös koordinoidusti ja yhteensovittaen suhteessa tulevaan Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmaan.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu osoittaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan käsittelemisessä on edelleen vakavia puutteita. Poliisin toiminnassa on kehitystarpeita, jotta väkivallankokijoiden oikeuksien toteutumisesta ja heidän suojeluntarpeestaan pystyttäisiin huolehtimaan nykyistä paremmin. Katsomme, että poliisin käytäntöjen muutos on tärkeää, mutta naisten parempi suojelu edellyttää kokonaisvaltaista otetta, jossa väkivallankokijoiden turvallisuudesta huolehdittaisiin niin rikosprosessissa kuin sen ulkopuolellakin. Tulevassa lainvalmistelussa olisi syytä lähteä kehittämään moniammatillisen yhteistyön mallia, jossa naisten väkivallanriskin ja suojeluntarpeen arviointi on osaavissa käsissä.

Heini Kainulainen
erikoistutkija, OTT, dosentti

Marjo Rantala
erityisasiantuntija, OTM, VT

Kirjoittajat työskentelevät yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edilex.fi)

Lähteet: Kuva Elli Peltonen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.