Arvonmäärityksen periaatteet ovat sinänsä selviä ja niistä ollaan melko yksimielisiä. Omaisuus on arvostettava käypään arvoonsa, jolla yleensä tarkoitetaan omaisuuden myyntihintaa. Omaisuuden arvona pidetään siten arvoa, joka vastaa sen todennäköistä kauppahintaa vapailla markkinoilla. Pienyrityksen ollessa arvonmäärityksen kohteena tosin jo tämä lähtökohta on hankala. Todennäköisen kauppahinnan määrittäminen pienyritykselle on vaikeaa, koska myyntimarkkinoiden puuttuessa niille ei muodostu kysyntään ja tarjontaan perustuvaa markkinahintaa. Yritystä ei myöskään ositustilanteessa useinkaan edes olla myymässä niin, että kauppahinta voisi muodostua todellisessa myyntitilanteessa. Tämän vuoksi yrityksen arvo määritetään yleensä laskennallisesti liiketaloustieteen arvonmääritysoppien avulla. Vaikka tästä ollaan yksimielisiä, epäselvyyttä näyttäisi liittyvän siihen, miten ja missä määrin niitä tulisi soveltaa.

Taustalla vaikuttaa se, että osituksen yhteydessä tehtävässä arvonmäärityksessä yhdistyy kaksi tieteenalaa: oikeustiede ja liiketaloustiede. Omaisuuden arvostamista koskeva ratkaisu on viime kädessä oikeudellinen ratkaisu, jossa kuitenkin hyödynnetään liiketaloustieteessä kehitettyjä arvonmääritysoppeja. Ratkaisu on sitä paremmin hyväksyttävissä, mitä loogisemmin ja vakuuttavammin se on perusteltu. Niinpä arvonmääritysratkaisun tulisi olla sekä oikeudellisesti että arvonmääritysteoreettisesti kestävä. Omaisuuden arvoa määritettäessä tulisikin siten edetä arvonmääritysoppien mukaisia vaiheita noudattaen, mutta avioliittolain aviovarallisuusjärjestelmän periaatteet huomioiden.

Liiketaloustieteessä arvonmäärityksen neljä keskeistä vaihetta ovat: 1) määritettävän arvon ominaisuuksien eli niin sanotun arvokäsitteen määrittely, 2) arvonmääritysmenetelmän valinta, 3) arvonmäärityslaskelmien laatiminen ja 4) lopullisen arvon vahvistaminen. Ositukseen sovellettuna siten ensimmäiseksi tulee määritellä arvokäsitteen eli käyvän arvon täsmällinen sisältö. Siinä hyödynnetään arvonmääritysoppien mukaisia käsitteitä, mutta sisältö määräytyy viime kädessä oikeuslähteisiin perustuen. Tämän jälkeen voidaan valita arvonmääritysmenetelmä, joka parhaiten tuottaa määritelmän mukaisen käyvän arvon. Käytännössä arvo määritetään tavallisesti tuotto- tai substanssiarvon tai molempien avulla ja menetelmän valinnassa hyödynnetään arvonmääritysoppeja. Arvonmäärityslaskelmien lähtökohtaoletusten ja laskelmien osatekijöiden puolestaan tulee olla alussa määritellyn käyvän arvon mukaisia. Samoin laskelmien perusteella tehtäviä johtopäätöksiä lopullisesta osituslaskelmaan merkittävästä arvosta ohjaavat viime kädessä avioliittolain aviovarallisuusjärjestelmän periaatteet.

Edilex-artikkelissani tarkastelen osituksen yhteydessä tapahtuvaa pienyrityksen arvonmääritystä. Tavoitteena on selventää sitä, miten arvonmääritysoppeja voidaan hyödyntää aviovarallisuusjärjestelmän periaatteet huomioiden. Artikkelissa käydään läpi edellä mainitut arvonmäärityksen neljä vaihetta osituksessa tehtävään arvonmääritykseen sovellettuna. Aluksi määritellään, mitä käyvällä arvolla osituksen yhteydessä tarkoitetaan. Sen jälkeen esitellään arvon määrittämistä tuotto- ja substanssiarvon avulla. Lopuksi käsitellään arvonmäärityslaskelmien pohjalta tehtäviä johtopäätöksiä osituslaskelmaan merkittävän käyvän arvon vahvistamiseksi.

Hanna Savolainen
KTT, OTK, VT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

Vertaisarvioitu artikkeli Edilex Lakikirjastossa

• Savolainen, Hanna: Pienyrityksen käypä arvo osituksessa

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää

Lakitiedon verkkokauppa: Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut