OTT Antti Tapanila esitti Vierashuoneessa 19.3.2025 näkökulman, jonka mukaan esitutkintapöytäkirjojen julkisuutta tuomioistuimissa pitäisi rajoittaa sillä perusteella, että kyseessä olevien asiakirjojen julkisuus teettää tuomioistuimissa työtä. Hän toteaa, että salassapitoperusteiden tulkinta on eriytynyt tavalla, joka aiheuttaa käytännöllisiä ongelmia julkisuuden toteutumisen näkökulmasta.

On totta, että salassapitoperusteiden tulkinta aiheuttaa käytännöllisiä ongelmia julkisuuden toteutumisen näkökulmasta, mutta ei ainoastaan Tapanilan esittämällä tavalla. Asiaa tulee arvioida ensisijaisesti julkisuusperiaatteen näkökulmasta. Sillä on suora kytkös demokratiaan ja oikeusvaltioon, joten käytännön syillä perusteltujen julkisuuden rajoittamistoiveiden on jäätävä tässä arvioinnissa toissijaisiksi.

Esitutkintaviranomaista sitova julkisuuslaki on säätänyt esitutkinta-aineiston salassapidosta lähinnä tutkinnan suojaamisen tarkoituksessa. Julkisuusintressi oikeudellisessa prosessissa on puolestaan isompi asia. Kansalaisten on voitava valvoa myös oikeudenkäyttöä sekä poliisin toimintaa esimerkiksi sillä perusteella, miten esitutkinta-aineistoa on tulkittu ja käytetty prosessin kuluessa. Oikeusprosessiin eri syistä valikoitujen tosiseikkojen perusteella ei voi päätellä sitä, mikä on tarpeen tietää esimerkiksi poliisin ja syyttäjän toiminnan valvomiseksi.

Tämä intressi on valtavan paljon suurempi kuin tuomioistuinten käytännön työmäärä. Poliisi ja syyttäjälaitos ovat merkittäviä julkisen vallan – jopa pakkovallan – käyttäjiä, ja voivat olennaisesti rajoittaa yksilöiden mahdollisuuksia saada asiansa käsiteltyä oikeudellisesti. Esitutkinnan rajaaminen tai tuomioistuimessa esitettävän näytön valikoiminen ovat sellaista vallankäyttöä, jota on voitava tarvittaessa myös tutkia ja arvostella.

Julkisuusperiaatteen näkökulmasta ei sinänsä ole olennaista, mikä viranomainen tiedon antaa, kunhan tiedot annetaan sujuvasti ja tehokkaasti. Tällä hetkellä tuomioistuimet toimivat yhteiskunnallisen avoimuuden ja vallankäytön valvonnan näkökulmasta selvästi paremmin ja tehokkaammin kuin poliisi. Tuomioistuimet suorastaan kannattelevat demokratiaamme.

Tapanilan mukaan kuitenkin riittäisi, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutuisi käsittelyn julkisuudella ja tuomioistuimen antaman ratkaisun julkisuudella. Ajatus sysätä esitutkintapöytäkirjoja koskevien tietopyyntöihin vastaaminen ainoastaan julkisuuslakia soveltavalle poliisille ei ratkaise olennaisinta ongelmaa. Tapanilakin toteaa, että poliisin salassapitoperusteita vahvasti painottava tulkintakäytäntö on käytännön ongelma. Tuomion antamisen jälkeen esitutkinta-aineiston salassapidossa ei enää ole kysymys rikostutkinnan turvaamisesta, vaan koko rikosoikeusprosessin arvioinnista. Tällainen ratkaisu edellyttäisi siis myös julkisuuslain esitutkinta-aineistoa koskevan kohdan uudelleenarviointia. Esitetty muutos ei välttämättä yksinkertaistaisi kokonaisuutta lainkaan.

Toimiva ratkaisu saattaisi olla pohtia koko rikosprosessin kokonaisuutta julkisuuden näkökulmasta – de lege ferenda mahdollisesti laatia rikosprosessille kokonaan oma sääntelynsä.

Tytti Oras
Journalistiliiton juristi






 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää