Viime viikkojen kestävyysraportointia koskevassa uutistulvassa yksi näkökulma on jäänyt sivuun: sijoittajat. EU:n ehdottama Omnibus-paketti ^[1] sisältää laajan joukon lainsäädäntöehdotuksia, jotka kohdistuvat ennen kaikkea viime vuosina voimaan tulleeseen kestävyysraportointidirektiiviin ^[2] (CSRD) ja vasta viime vuonna hyväksyttyyn yritysvastuudirektiiviin ^[3] (CS3D). Lyhyesti kuvattuna CSRD velvoittaa tietyt yhtiöt raportoimaan määrämuotoista, tarkastettua kestävyysdataa osana tilinpäätöstään. CS3D puolestaan edellyttää yhtiöitä hallitsemaan toimintansa ja hankintaketjunsa haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Kestävyyttä ja kestävää rahoitusta koskeva sääntely on tullut voimaan asteittain, minkä seurauksena sääntelykokonaisuudessa on päällekkäisyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia. Raportointistandardit ovat paikoittain monimutkaisia ja yksityiskohtaisia, joten selkiyttäminen ja johdonmukaistaminen on varsin tervetullutta. Etenkin pienimmille raportointivelvollisille standardit ovat suhteettoman raskaat, joten yksinkertaistaminen ja keskittyminen olennaisimpiin mittareihin on tervetullutta.

Nyt sekä CSRD:n että CS3D:n soveltamisalaan esitetään kuitenkin kevennyksiä, jotka rajaavat merkittävän osan yhtiöistä sen soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavia muutoksia finanssialaa koskevaan sääntelyyn ei kuitenkaan ole ehdotettu.

Kestävyysraportointi ei ole hallinnollinen taakka vaan sijoittajainformaatiota

Julkinen keskustelu on juuttunut kestävyysraportoinnin hallinnolliseen taakkaan, jolloin sääntelyn perimmäinen tarkoitus jää helposti varjoon. Kestävyysraportoinnin tavoitteena on lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja tuoda esiin yhtiöiden toiminnan todelliset vaikutukset ja ulkoisvaikutukset, jotta markkinatalouden mekanismit voivat asianmukaisesti hinnoitella niihin liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Ennen CSRD:n voimaantuloa sijoittajilla ja muilla sidosryhmillä ei ollut luotettavaa tapaa saada selville edes yhtiön perusasioita, kuten sen hiilijalanjälkeä tai liiketoiminnan hiili-intensiteettiä. Yhtiöiden negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus niiden arvostukseen esimerkiksi kestävyysriskien realisoituessa. Lisäksi sijoittajille on hyvinkin olennaista tietää, jos esimerkiksi yhtiö A pystyy tuottamaan saman tuotteen puolet pienemmällä hiilijalanjäljellä kuin yhtiö B – tämä voi olla kilpailuetu.

Luonnollisesti raportointivaatimuksista aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua sijoittajien saamaa hyötyä suuremmaksi. Raportointi- ja tiedonantovelvoitteiden on siis oltava oikeasuhtaisia saatavaan hyötyyn nähden. Toistaiseksi tätä hyöty-kustannusanalyysia on kuitenkin mahdoton luotettavasti tehdä, koska koko sääntelykokonaisuutta ei vielä ole sovellettu.

Sijoittajan intressi: parempi riskien ja tuoton arviointi

Sijoittajan perustehtävä on arvioida sijoituskohteen riski-tuotto-suhdetta. Kestävyystiedon merkitys tässä analyysissä on jatkuvasti kasvava. Kaiken arvopaperimarkkinoita koskevan tiedonantosääntelyn perimmäinen tavoite on tehostaa markkinoiden toimintaa vähentämällä informaatioepäsymmetriaa ja tarjota sijoittajille riittävä määrä olennaista ja luettavaa informaatiota sijoituspäätösten tekemisen tueksi. Jos sijoittajilla ei ole käytössään luotettavaa kestävyysdataa, yhtiöiden negatiiviset ulkoisvaikutukset jäävät huomiotta riski-tuotto-analyysissä. Tämä puolestaan heikentää markkinoiden toimintaa ja johtaa siihen, että kestävyysriskejä ei hinnoitella oikein.

Sääntelykevennykset eivät kohtele kaikkia tasapuolisesti

On myös huomionarvoista, että finanssilaitosten tiedonantovelvollisuuksia koskeva SFDR-sääntely ^[4] ei ole keventymässä – päinvastoin. Suomessa Finanssivalvonta on edellyttänyt rahastoilta erittäin yksityiskohtaista raportointia rahastonhoitajien kestävyysperiaatteista ja -vaikutuksista. Sijoittajien on siis jatkossakin raportoitava kestävyystietoja, mikä edellyttää tietojen pyytämistä yhtiöiltä tai datan ostamista kolmansilta osapuolilta. Tämä oli jo nähtävissä vuonna 2021 SFDR:n voimaantulon yhteydessä, kun finanssialan portinvartijan roolia haluttiin hyödyntää kestävän siirtymän edistämisessä, mutta yhtiöitä koskeva sääntely ei ollut vielä kunnolla paikallaan. Seurauksena oli huomattavia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa finanssialalle – ja sama on odotettavissa, jos Omnibus-paketti etenee ehdotetussa muodossa EU-lainsäädäntövalmistelussa.

Sääntelyn peruminen rankaisee edelläkävijöitä

Kestävyysraportointiin on jo käytetty merkittävästi aikaa, rahaa ja resursseja. Edelläkävijäyhtiöt ovat tässä tilanteessa heikoimmassa asemassa, sillä ne ovat jo investoineet järjestelmiin ja prosesseihin – ilman, että niille syntyy mahdollisuutta osoittaa toimintansa vaikutuksia suhteessa muihin. Erityisen haitallista tämä on yhtiöille, jotka kuuluvat CSRD-raportoinnin toiseen aaltoon. Käytännössä raportointiin on jo jouduttu valmistautumaan, mutta on epäselvää, tullaanko raportteja julkaisemaan. Nyt yhtiöt joutuvatkin miettimään, keskeyttävätkö ne valmistelun ja ottavat riskin siitä, että muutokset perutaan, jolloin ne ovat laiminlyöneet juridiset velvoitteensa. Toinen vaihtoehto on jatkaa valmistelua ja ottaa riski hukatuista kustannuksista.

Yhtiöt ovat perustellusti olettaneet, että kerran hyväksyttyä sääntelyä noudatetaan vähintään sen aikaa, että sääntelyn vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti. Nykyinen poukkoileva sääntelylinja on haitallinen, sillä se lisää epävarmuutta ja heikentää investointihalukkuutta tilanteessa, jossa yhtiöiden toimintaympäristö on jo valmiiksi haastava ja vaikeasti ennakoitava mm. geopoliittisten riskien vuoksi. Sääntelyn peruminen myös palkitsee yhtiöitä sen noudattamatta jättämisestä ja muodostaa negatiivisen kannustimen – tämä ei liene toivottu suunta huomioiden pyrkimykset EU:n tiiviimpään yhteistyöhön.

On myös syytä huomata, että siirtymä kestäviin liiketoimintamalleihin on EU:n kilpailukyvyn kriittinen osatekijä, joka turvaa Euroopan omavaraisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Sama pätee myös Suomen ilmastotavoitteisiin. Monet edelläkävijät ovat jo sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmasto-ohjelmiin luottaen siihen, että tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni. Nyt on aika pitää pää kylmänä ja jatkaa valitulla polulla – lopputulos palkitsee kyllä.

Suvi Collin
Pääomasijoittajat ry:n laki- ja kestävyysjohtaja