Poliisin tiedonsaantioikeus

Poliisilla on poliisilain (872/2011) 4 luvun 2 §:n mukaan oikeus saada päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Kun poliisi tutkii rikosta, kuulusteltavan ilmaisuvelvollisuuteen ja oikeuteen kieltäytyä todistamasta sovelletaan esitutkintalain (805/2011) 7 luvun 8 §:ää, jonka nojalla esitutkinnassa sovelletaan oikeudenkäymiskaaren todistamiskieltoja. Poliisilla ei siten ole oikeutta saada esitutkinnassa tietoa, joka voidaan tulkita oikeudenkäymiskaaren 17:14:ssä tarkoitetuksi terveydentilaa koskevaksi arkaluonteiseksi tiedoksi. Todistamiskielto väistyy ainoastaan silloin, kun poliisi tutkii rikosta, jonka ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta tai jos se, jota hoitosuhteen luottamuksellisuus suojaa, antaa suostumuksensa tietojen antamiselle.

Hoitosuhdetta koskevan tiedon arkaluonteisuus

Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei siis saa todistaa henkilön terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon (OK 17:14.1). Todistamiskiellon tavoitteena on hoitosuhteen luottamuksellisuuden turvaaminen. Oikeus hoitosuhteen luottamuksellisuuteen liittyy keskeisesti perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan, jonka lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä (HE 309/1993 vp, s. 53). Terveydentilaa koskevat arkaluonteiset tiedot ovat yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ytimessä (ks. esim. PeVL 3/2024 vp, s. 4).

Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa KHO 2025:11 poliisi oli pyytänyt tietoa sairaalassa hoidettavan olleen potilaan henkilöllisyydestä, ei potilaan terveydentilasta. Potilaan henkilöllisyyttä koskeva tieto paljastaa kuitenkin hoitosuhteen terveydenhuollon toimintayksikköön, minkä vuoksi arvioitavaksi tuli kysymys siitä, pidetäänkö tietoa psykiatrisesta hoitosuhteesta oikeudenkäymiskaaren tarkoittamalla tavalla arkaluonteisena.

Korkeimman hallinto-oikeuden aiemmassa ratkaisukäytännössä henkilöllisyystieto on sellaisenaan rinnastettu terveydentilaa koskevan arkaluonteiseen tietoon. Toisin kuin aiemmassa ratkaisukäytännössään (KHO 2018:93), korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2025:11 pitänyt selvänä sitä, että todistamiskieltoa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi niin laajasti, että tieto mistä tahansa hoitosuhteesta olisi oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu terveydentilaa koskeva arkaluonteinen tieto. Oikeudenkäymiskaaren todistamiskieltoa koskevien säännösten kohdalla hoitosuhdetta koskevan tiedon arkaluonteisuus on sen sijaan arvioitava tapauskohtaisesti.

Oikeudenkäymiskaaren 17:14:n todistamiskiellon muodostavaa terveydentilaa koskevan tiedon arkaluonteisuutta on arvioitava säännöksen nykyisen sanamuodon mukaisesti tiedon luonteen kannalta. Arviossa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, mitä kielteisiä vaikutuksia tietojen paljastamisella olisi asianosaisen yksityis- ja perhe-elämälle, sosiaalisille oloille ja työelämälle. Kielteisellä vaikutuksella ei poliisin selvittäessä rikosta tarkoiteta pelkästään sellaista haittavaikutusta, että tieto saattaisi toimia näyttönä henkilön syyllisyydestä, koska näytön kerääminen on esitutkinnan tiedonhankinnan tarkoitus. OK 17:14:n tarkoittamaa arkaluonteisuuden käsitettä ei voida suoraan johtaa tietosuojasääntelystä (ks. Tiura-Virta – Kurvinen 2023, s. 742).

Todistamiskiellon soveltuvuuden kannalta merkityksellinen on henkilön yhteys terveydenhuollon toimintayksikköön. Esimerkiksi tieto yleisen sairaalan tai terveyskeskuksen asiakkaan henkilöllisyydestä ilman lisätietoa asiakkuuden laadusta tai terveydentilasta ei ole oikeudenkäymiskaaren tarkoittamalla tavalla arkaluonteinen. Jos kuitenkin terveydenhuollon toimintayksikön toimialasta tai nimestä taikka muusta pelkästään asiakkuudesta pääteltävästä seikasta voidaan saada tietoa henkilön terveydentilasta, henkilöllisyyttäkin koskeva tieto muodostuu arkaluonteiseksi.

Korkein hallinto-oikeus onkin ratkaisussaan KHO 2025:11 pitänyt keskeisenä terveydentilaa koskevan tiedon arkaluonteisuuden kannalta sitä, että esillä olevassa tilanteessa kyse oli psykiatrisesta hoitosuhteesta. Tuomioistuimen mukaan mielenterveyttä pidetään korostuneesti henkilökohtaisena asiana. Tämän lisäksi terveydenhuoltojärjestelmän toimintaedellytyksenä oleva luottamuksellisuus on keskeinen osa psykiatrista hoitoa. Hoitosuhteen luottamuksellisuus on siten edellytyksenä mielenterveydelliseen hoitoon hakeutumiselle.

Luottamuksellisen hoitosuhteen suoja ei voi mennä kaikkien muiden intressien edelle

Luottamuksellisen hoitosuhteen suoja asettuu joissakin tilanteissa jännitteiseen suhteeseen muiden tärkeiden yleisten ja yksityisten intressien kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2025:11 poliisi on tuonut esille, että hoitosuhdetta koskevan tiedon pitäminen arkaluonteisena estää poliisia selvittämästä terveydenhoitolaitoksen tiloissa tapahtuvia rikoksia ja vaarantaa rikoksen uhrin oikeusturvan. Koska todistamiskiellon väistymisestä rikoksen selvittämiseksi on säädetty erikseen, korkein hallinto-oikeus ei pitänyt mahdollisena todistamiskiellon väistymistä tilanteissa, joissa epäillyn rikoksen rangaistusasteikko jää alle oikeudenkäymiskaaressa säädetyn kynnyksen. Näissä tilanteissa hoitosuhteen luottamuksellisuuden suoja on siten painavampi kuin muiden potilaiden perustuslain 7 §:n mukainen oikeus elämään ja turvallisuuteen.

KHO:n tapauksessa 2025:11 on pyritty selvittämään tilannetta yksittäisen tapauksen kannalta sen sijaan, että tulkinta tehtäisiin kategorisesti. Omien tulkintojemmekaan mukaan tapausta ei olisi voinut lain mukaisesti ratkaista toisin. Ongelma on siis itse lainsäädäntö, jonka tulkinta johtaa tällä hetkellä siihen, että sairaalasta on tullut alue, jossa väkivalta on oikeusjärjestyksen mukaan hyväksytympää kuin muualla, koska hoitosuhteessa olevaa tekijää ei välttämättä saada vastuuseen teostaan. Kun otetaan huomioon, että potilaat ovat haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä ja saattavat olla kykenemättömiä puolustautumaan, heidän tulisi voida luottaa siihen, että he ovat sairaalassa turvassa, viranomaiset puuttuvat väkivaltaan, ja jos sellaista tapahtuu, tekijä saatetaan vastuuseen. Tämän tulisi olla lähtökohta perustuslain 7 §:ssä säädettyjen oikeuksien lisäksi myös perustuslain 22 §:n valossa.

Potilaiden lisäksi asia liittyy myös sairaalan henkilökunnan turvallisuuteen. Apulaisoikeusasiamies tutki tapauksessa AOA 2910/2023 omasta aloitteestaan, voiko sairaalan henkilökuntaan kuuluva tehdä rikosilmoituksen työssään potilaan taholta kohtaamastaan väkivallasta. Yhteistä AOA:n tapauksessa ja KHO:n tapauksessa 2025:11 on se, että tiedon antamisen viime kädessä estää oikeudenkäymiskaaresta johtuva todistamiskielto, koska väkivallan tekijäksi epäilty on hoitosuhteen luottamuksen piirissä oleva potilas. Apulaisoikeusasiamies piti vakavana, että terveydenhuollon henkilökuntaan kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita. Hän katsoi, että sekä potilaiden että terveydenhuollon työntekijöiden oikeuksien turvaaminen edellyttää lainsäädännön selkeyttämistä.

Hoitosuhteen luottamuksellisuus on tärkeä ja vahva periaate, mutta sen asema oikeusjärjestyksessä on muodostunut superoikeudeksi, joka menee jopa perustuslain 7 §:ssä säädettyjen perusoikeuksien edelle muissa kuin kaikkein vakavimpia rikoksia koskevissa tilanteissa. Perustuslakivaliokunnan laatimien perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella perusoikeuteen puuttumisen on oltava muun muassa laissa tarkkarajaisesti säädettyä, suhteellisuusperiaatteen mukaista ja perusoikeuksien kokonaisuuden kannalta hyväksyttävää (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 5). Toisen henkilön hengen ja terveyden suojaamista voidaan pitää hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena perusteena puuttua sääntelyllä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan alueelle kuuluvan hoitosuhteen luottamuksellisuuteen, kun tällainen sääntely kaiken kaikkiaan täyttää perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Lailla tulisi siis säätää poliisille oikeus saada tieto terveydenhuollon toimintayksiköltä henkeä tai terveyttä vaarantavasta rikoksesta epäillyn henkilöllisyydestä siitä riippumatta, onko rikoksesta epäilty hoitosuhteessa vai ei.

Evgeniya Kurvinen
OTT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

Helinä Tiura-Virta
HTM, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto

Lue myös

• Tiura-Virta, Helinä – Kurvinen, Evgeniya: Poliisin oikeus saada potilaan henkilöllisyystietoja selvitettäessä rikosta. Lakimies 5/2023 s. 727–746.
• Tiura-Virta, Helinä – Kurvinen, Evgeniya: KHO 2024:80 – poliisin tiedonsaantioikeus kadonneen henkilön etsimiseksi.
  Lakimies 7–8/2024 s. 1200–1209.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää