Mistä oikein on kysymys? Korkein hallinto-oikeus hyväksyi ratkaisussaan KHO 2017:78 kohdeyhtiöstä B Oy:stä 50,60 % omistaneen pääomistajan osakevaihdon vastaperustettuun sijoitusyhtiöön A Oy:öön. Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että verotuksellisesti tavanomaisena seuraamuksena on pidettävä B Oy:stä saatavien osinkojen verokohtelun muuttumista, kun osingonsaajaksi tulee pääomistajan X:n sijasta A Oy. Verojärjestelmän kannalta tavanomainen seuraamus oli sekin, että uuden emoyhtiön A Oy:n nettovarallisuus muuttui osakevaihdon seurauksena. Siten kysymys ei ollut veronkierrosta.

Päällimmäisenä ratkaisussa lienee ollut osinkojen verokohtelun muuttuminen. Jatkossa B Oy:n saatettiin jakaa verovapaasti A Oy:öön. Ratkaisusta ei ilmene, mikä X:n osakevaihdossa luovuttamien osakkeiden hankintameno oli ollut ja miten paljon korkeampi osakkeiden käypä arvo oli osakevaihdon yhteydessä. Ratkaisun merkitys on kuitenkin ymmärretty myöhemmin Verohallinnon ohjeissakin niin, että myöskään matemaattisen arvon noususta saatavaa hyötyä ei ole pidettävä verojärjestelmälle vieraana veroetuna.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa osakevaihdon yhteydessä B Oy:n omistuksessa tapahtui muitakin muutoksia. Tuossa vaiheessa myös muut osakkeenomistajat omistivat osakkeensa yhtiöidensä kautta. Kohdeyhtiö B Oy ei siis ollut yhden osakkaan omistama yhtiö, vaikka itse osakevaihto koskikin vain pääomistajan X:n osakkeita. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen myös yhden omistajan osakevaihtoihin on suhtauduttu ilmeisen myönteisesti.

Edellä mainitusti Finnwatch selvitti osakevaihtojen yleisyyttä ja tiedusteli asiaa eri toimijoilta. Selvityksen mukaan tällaisen osakevaihdoksi kutsutun holdingyhtiöjärjestelyn olivat toteuttaneet muun muassa somevaikuttaja ja tv-juontaja Sara Sieppi, juontaja ja somevaikuttaja Enni Koistinen, somevaikuttaja ja podcast-juontaja Rosanna Kulju sekä Youtubesta tuttu kuntoilualan yrittäjä Jooel Vatanen. Monet heistä puolustelivat järjestelyjä sillä, että muutkin ovat tehneet niitä.

Somevaikuttaja Hydraulic press channelin Lauri Vuorensilta selitti yritysjärjestelyään: ”Yksi kämmi, ja Laurilla on nolla euroa”. Vuorensilta viittaisi siihen, että oikeusjuttujen uhka oli liiketaloudellinen peruste tehdä osakevaihto. Muutkin perustelivat järjestelyjä varojen siirtämisellä turvaan erilliseen sijoitusyhtiöön.

Julkisuuteen tullut lista nimistä oli pitkä ja perusteluista huolimatta erityisesti Finnwatch vaati lakimuutosta. Sittemmin lakimuutosta ovat kannattaneet myös Keskuskauppakamari ja EK. Osakevaihtoon ja sitä kautta osinkojen edullisempaan verotukseen liittyvät veroedut ovatkin epäilemättä olleet huomattavia sellaisten yhtiöiden osalta, joissa nettovarallisuus on ollut vähäistä, mutta tehdyn tuloksen tai tulevaisuuden odotusten perusteella laskettu käypä arvo on ollut merkittävä. Somevaikuttajien yhtiöt olivat yleensä juuri tällaisia.

Jossain määrin epäselvää voi olla, missä laajuudessa korkein hallinto-oikeus oli ratkaisullaan tarkoittanut hyväksyä tällaiset sittemmin yleistyneet ja julkisuuteen päätyneet järjestelyt. Verohallinnon tilastoista päätellen monet olivat kuitenkin varmistaneet osakevaihdon veroneutraalisuuden hakemalla asiasta ennakkoratkaisua. Kun käytäntö on yleistynyt, on lakimuutos joka tapauksessa perustellumpi ratkaisu mahdollisen epäkohdan korjaamiseksi kuin verotuskäytännön kiristäminen ja veronkiertosäännöksen soveltaminen.

Helsingin Sanomat uutisoi näyttävästi myös entisen pääministerin Sanna Marinin laskuttavan palkkionsa osakeyhtiöön ja nostavan sieltä osinkoja. Lakimuutoksen aikaansaamiseksi Helsingin Sanomat jopa yllytti Marinia tekemään yhtiölleen osakevaihdon. Tämän sitten aikaansaamaa lakimuutosta olisi voitu kutsua Lex Mariniksi. Tiedossa ei ole, että hän olisi ainakaan vielä tällaista osakevaihtoa tehnyt.

Ensisijainen tapa ei kuitenkaan ole puuttua itse osakevaihdon verotukseen. EU:n verotusta koskeva yritysjärjestelydirektiivi ei säätele osakevaihdossa hankkivalle yhtiölle tulevaa hankittavien osakkeiden hankintamenoa ja sitä kautta vaikutusta matemaattiseen arvoon osingonjaon pohjana. Käyvän arvon pitäminen hankittujen osakkeiden hankintamenona perustuu korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, eikä direktiiviin. Siten verokohtelua olisi mahdollista muuttaa kansallisella lainsäädännöllä esimerkiksi niin, että osakevaihdossa hankittujen osakkeiden hankintamenona pidettäisiin osakkeet luovuttaneen tai osakkeita luovuttaneiden tahojen vanhaa hankintamenoa. Tämä ei kuitenkaan olisi paras vaihtoehto, koska se voisi johtaa osittain kahdenkertaiseen verotukseen, mikäli hankittuja osakkeita luovutettaisiin myöhemmin jossain vaiheessa edelleen ja kyse ei olisi verovapaasti luovutettavista käyttöomaisuusosakkeista.

Osakkeita osakevaihdossa luovuttavien osakkaiden vanhojen hankintamenojen selvittäminen voisi myös olla varsin työlästä, ellei jopa mahdotonta, jos osakkaita on ollut paljon tai osakkaat ovat olleet ulkomaisia. Ylipäänsäkään ei ole perusteltua muuttaa laajaomisteisia yhtiöitä koskevien osakevaihtojen verokohtelua. Muutoksen tulisi koskea sellaisia esillä olleita tilanteita, joissa yli puolet kohdeyhtiön osakkeista luovuttaa pääomistaja mukaan lukien hänen lähipiirinsä.

Hankintamenon sijaan muutoksen tulisi koskea matemaattisen arvon laskentaa, jota kautta julkisuudessa olleet verohyödyt osingonjaossa ovat syntyneet. Melko yksinkertaista olisi esimerkiksi säätää, että arvoperustelain mukaan tällaisessa lähipiiriosakevaihdossa hankittujen osakkeiden arvo matemaattista arvoa laskettaessa vastaisi vastaavaa osuutta kohdeyhtiön matemaattisesta arvosta. Tällöin epäasiallisena pidettävää veroetua ei syntyisi.

Samalla kun osakevaihtoon liittyvää sääntelyä näiltä osin uudistettaisiin, myös eräitä muita osakevaihtosääntelyyn liittyviä ongelmia voisi korjata. Jotta Suomen osakevaihtosääntely olisi esimerkiksi Ruotsiin verrattuna kilpailukykyinen, tulisi osakevaihtoon liittyvä 10 prosentin käteisvastikemaksimi poistaa ja samalla osakevaihdot myös ETA-alueen ulkopuolelle tulisi sallia. KHO on hyväksynyt ns. US Flipin tekemisen sulautumista käyttämällä, mutta valitettavasti se ei ole aina käytettävissä ja on osakevaihtoon verrattuna huomattavasti mutkikkaampi.

Oma kysymyksensä verotukseen liittyen on, miksi edellä mainittuja osakevaihtojärjestelyjä on tehty. Syynä ovat osaltaan ansiotulojen tiukka progressiivinen verotus ja toisaalta osinkoverotusta koskeva yhtiön matemaattiseen arvoon kytketty sääntely, joka ei suosi nuoria ideayhtiöitä. Ansiotulojen verotusta olisi toki syytä lieventää. Myös monimutkaisen listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen muuttaminen voisi olla perusteltua. Yksinkertainen malli olisi esimerkiksi se, että matemaattisesta arvosta riippumatta kaikki osingot verotettaisiin pääomatulona ja puolet osingosta olisi verovapaata. Tällöin yhteenlaskettu yhtiön ja osakkaan maksama veron määrä olisi kohtuullinen.

Ossi Haapaniemi
asianajaja, osakas, OTT, KTM
Roschier Asianajotoimisto Oy
ossi.haapaniemi@roschier.com