Kesäkuun 28. perjantai-iltapäivänä kello 15 alkaen Elokapina järjesti mielenosoituksen Porkkalankadun ja Länsiväylän risteyksessä sekä Porkkalankatu 1 kohdalla olevalla aukiolla. Liike yritti pysäyttää liikenteen ajoradalla istumalla. Poliisi ilmoitti etukäteen mielenosoituksen järjestäjälle, että Länsiväylän liikenteen estämistä ei sallita. Myös paikan päällä mielenosoittajille annettiin käskyjä, ettei ajoradalle saa mennä. Ruoholahdessa järjestetyn mielenosoituksen yhteydessä mielenosoittajien katsottiin vaarantavan toiminnallaan oman, muiden tienkäyttäjien sekä poliisien turvallisuuden ja poliisin puolestaan toimineen väkivaltaisesti turvatessaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta.  

Kirjoittamishetkellä on tiedossa, että poliisin toimenpiteistä on tehty kaksi rikosilmoitusta. Mielenosoittajia puolestaan epäillään mm. virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, pahoinpitelystä ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tapahtumien johdosta eduskunnan oikeusasiamiehelle ei ole tehty kanteluita. Lisäksi joukko kansanedustajia on tehnyt toimenpidealoitteen (TPA 39/2024 vp.) Elokapinan toiminnan kieltämiseksi.

Mielenosoituksen rauhanomaisuus ja viranomaisen turvaamisvelvollisuus

Mielenosoitusvapaus on demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluva itsenäinen perusoikeus, joka sisältää useiden muiden perusoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden ja sananvapauden, käyttämisen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 11 artiklan kohdan 1 mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Poliisilla on positiivinen velvollisuus turvata mielenilmaisun häiriötön kulku, sillä Suomen perustuslain (731/1999) 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) mukaan viranomaisen turvaamisvelvollisuus ulottuu myös tilanteisiin, joissa ilmoitus mielenosoituksen järjestämisestä on laiminlyöty. Viranomaisten positiivinen velvoite edistää ja turvata rauhanomaisten mielenosoitusten järjestämistä on vahvistettu EIT:n oikeuskäytännössä (Plattform Ärtze für das Leben v. Austria (1988)).

Kokoontumislain (530/1999, jälj. KokL) 3 §:n 1 momentin mukaan yleinen kokous (mielenosoitus) on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Poliisin tehtävänä on turvata kokoontumisvapauden käyttämistä ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi (19 § 1 momentti). Poliisi voi saman lain 20 §:n mukaan tarvittaessa antaa yleisen kokouksen (mielenosoituksen) järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä mm. yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi.

Helsingin poliisin laatimasta tiedotteesta (30.6.2024) ilmenee, että Elokapina oli tehnyt poliisille ilmoituksen mielenosoituksesta perjantaina 28. kesäkuuta kello 15–21 Porkkalankadun ja Länsiväylän risteyksessä sekä Porkkalankatu 1 kohdalla olevalla aukiolla. Poliisi ilmoitti etukäteen mielenosoituksen järjestäjälle, että Länsiväylän liikenteen estämistä ei sallita.

EIS 11 artikla suojaa vain rauhanomaisia mielenosoituksia. Näin ollen, mikäli tilaisuuden alkuperäisenä tavoitteena on epäjärjestyksen aikaan saaminen, ei tällainen yleinen kokous nauti EIS:n suojaa. Mielenosoituksen ei voida katsoa menettävän kokoontumisvapauden suojaansa silloin, kun järjestys ja turvallisuus vaarantuvat muista kuin kokouksen järjestäjästä ja osanottajista johtuvista syistä (Pohjolainen – Majuri 2000).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useissa tapauksissa tunnustanut EIS 11 artiklan tarjoavan suojaa näennäisesti rauhanomaisille mielenosoittajille mielenosoituksissa, joissa muut mielenosoittajat ovat käyttäytyneet väkivaltaisesti. Tapauksessa Laurijsen ym. The Netherlans (2023) mielenosoitus määrättiin hajotettavaksi tunti sen alkamisen jälkeen. Tässä yhteydessä poliisia kohti heitettiin mm. olutpulloilla ja käytettiin savupommeja. Tapauksen Ezelin v. France (1991) yhteydessä EIT on katsonut, että ei-rauhanomaisiksi muuttuneissa mielenosoituksissa jokainen yksilö on mielenosoituksessa vastuussa vain omista teoistaan.

Elokapinan toiminta perjantaisessa mielenosoituksessa oli poliisin mukaan erilaista kuin aikaisemmin. Pienet ryhmät yrittivät katkaista liikennettä keskellä Länsiväylää ja Porkkalankadun varrella. Toiminta oli muulle liikenteelle ja poliisille vaikeasti ennakoitavaa. Mielenosoittajat vaaransivat toiminnallaan oman, muiden tienkäyttäjien ja poliisien turvallisuuden.

”Ei me istuta huvin vuoksi kadulla. Me istutaan, koska meidän on pakko” – Elokapina-liikkeen aktivisti

Liikenteelle ei saa aiheuttaa kohtuutonta häiriötä

KokL 10 §:ssä säädetään kokouspaikkaa koskevista rajoituksista. Jos yleisen kokouksen järjestäminen ilmoitetussa paikassa vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä taikka valtiovierailuun tai julkisyhteisön järjestämään kansainväliseen kokoukseen kuuluvaa tai suojelun tarpeeltaan niihin rinnastettavaa tilaisuutta, poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan. Säännöksestä ilmenee yksiselitteisestä, että liikenteen osalta on kysymys kohtuuttomasta häiriöstä.

Lainvalmisteluaineistosta tai oikeuskirjallisuudesta ei näyttäisi löytyvän selvää perustetta sille, että poliisi voisi soveltaa KokL 10 §:ää jo alkaneeseen mielenosoitukseen. Koska poliisin toimivaltuuksia on kokoontumislain suhteen tulkittava suppeasti ja koska kyse on perusoikeuksien rajoittamisesta, näyttää vahvasti siltä, ettei perustetta KokL 10 §:n soveltamiseen jo käynnissä olevaan mielenosoitukseen olisi. Toisaalta, jos kuitenkin katsottaisiin, ettei KokL 10 § tulisi sovellettavaksi, tarkoittaisi se sitä, että poliisilain toimivaltuudet astuisivat jälleen voimaan. Tätä ei kuitenkaan voida pitää lainsäätäjän tarkoituksena. Näin ollen näyttäisi perusteltua olevan hyväksyä se, että myös käynnissä oleva mielenosoitus voitaisiin poliisin päätöksellä siirtää tai mielenosoituskulkueen reittiä muuttaa, mikäli a) asiasta neuvoteltaisiin järjestäjän tai puheenjohtajan kanssa, b) lain 10 §:n kriteerit täyttyisivät, eikä c) siirtovaltuuden käyttäminen johtaisi mielenosoittajien kannalta tilanteeseen, jossa heidän sanomansa teho tai painoarvo heikkenisi (Rikander – Muukkonen 2020).

Hallintovaliokunnan lausunnosta 29/1998 vp ilmenee, että mielenosoitukseen saattaa luonnollisesti sisältyä ainakin jonkinasteista kohtuullista haittaa muille tahoille, mikä on hyväksyttävä mielenosoituksen luonteeseen kuuluvana. Valiokunnan käsityksen mukaan ainakin hengen, terveyden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojaaminen ovat sellaisia oikeushyviä, joita kokoontumisvapauden käyttämisellä ei saa loukata. Myöskään toisen omaisuuden tahallinen vahingoittaminen ei voi olla mitenkään hyväksyttävää.

Liikenteelle aiheutuvan kohtuuttoman häiriön osalta löytyy EIT:n ratkaisu Schmidberger v. Austria (2003). Mielenosoituksen järjestäjä oli ilmoittanut tulevasta mielenosoituksesta toimivaltaiselle viranomaiselle sekä tiedotusvälineille, jotka puolestaan välittivät tietoa eteenpäin itävaltalaisille, saksalaisille ja italialaisille tienkäyttäjille. Koska Bezirkshauptmannschaft katsoi, että tilaisuus oli sallittu Itävallan oikeuden mukaan, se päätti olla kieltämättä sitä. Merkille pantavaa ratkaisussa on sekä kattava tiedottaminen järjestäjän, viranomaisen ja median toimesta että Itävallan viranomaisten liikenteen ohjaaminen, jotta häiriöt olisivat mahdollisimman vähäiset. Mielenosoituksen tavoitteen kannalta oli myös keskeistä sekä paikka että sijainti. EIT:n ratkaisusta ilmenee, että tilaisuuden järjestäminen Brennerin moottoritien vieressä tai keston rajoittaminen muutamaan tuntiin olisi voitu katsoa liialliseksi rajoittamiseksi, jolla olisi vesitetty tilaisuuden vaikutuksen olennainen sisältö.

Olisiko mielenosoitus ollut mahdollista hyväksyä nyt valitulla paikalla?

EIT on oikeuskäytännössään katsonut, että kokoontumisvapauteen puuttuminen on mahdollista vain erittäin tiukoin perustein ja rauhanomaiseen kokoontumiseen puuttumiselle tulee olla pakottava yhteiskunnallinen tarve. Mielenilmaisusta voi siis seurata, että se samalla rajoittaa muiden/muita perusoikeuksia (Acik and Others v. Turkey (2009)). Tapauksissa Gazioglu ym. v. Turkey (2011) ja Berladir v. Russia (2012) mielenosoittajat olivat häirinneet/estäneet liikennettä, mutta tästä huolimatta viranomaisten tulee olla pidättyväisiä rauhanomaisia mielenosoituksia kohtaan. Yleiskommentista (CCPR/C/GC/37) ilmenee, että oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen suojaa henkilöiden väkivallattomia kokoontumisia. Liikenteelle aiheutettu häiriö ei ilmennä mielenosoitukseen väkivaltaisuutta.

Tieliikennelain (729/2018, jälj. TLL) 2 § 2 kohdan mukaan tienkäyttäjällä tarkoitetaan jokaista, joka on tiellä ja saman pykälän 3 kohdan mukaisesti jalankulkijalla mm. jalan liikkuvaa (3 kohta). TLL 4 §:n sisältämän tienkäyttäjän ennakointivelvollisuuden mukaan tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi. Tämä on yksi tieliikenteen tärkeimpiä periaatteita. TLL 13 §:n 1–3 momenteissa todetaan, että jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätien tai ajoradan reunaa. Ajoradalla jalankulkijan on käytettävä sen vasenta reunaa, jollei oikean reunan käyttäminen ole kulkureitin tai muun syyn vuoksi turvallisempaa.

TLL 3 §:n (1040/2020) 2 momentin mukaan liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata. Rikoslain (39/1889) 23 luvun (545/1999) 1 §:n 1 momentin (1094/2002) mukaan ”Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Vaaralla tarkoitetaan tässä niin sanottua abstraktia vaaraa. Rangaistavuuden edellytyksenä ei siis ole todellisen vaaran tai vahingon aiheutuminen vaan varteenotettava mahdollisuus sellaiseen (Tolvanen – Kallio 2023).

Mielenosoittajat, jotka ovat ajoradalla, kadulla tai tiellä, ovat tienkäyttäjiä ja jalankulkijoita tieliikennelain tarkoittamassa merkityksessä. Tieliikennelain esitöiden mukaan ennakointivelvollisuus edellyttää, että tienkäyttäjä havainnoi liikenneympäristöään ja toisten tienkäyttäjien toimintaa sekä mukauttaa toimintansa vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Tienkäyttäjän osallistuessa liikenteeseen tulisi hänen mieltää osallistumisesta niin hänelle itselleen kuin muillekin tienkäyttäjille aiheutuvat henkeen, terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat riskit. Oikeuskirjallisuudessa ennakointivelvollisuus onkin tämän vuoksi asetettu erityisen korkealle tasolle. Tienkäyttäjä ei voi täysin sokeasti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa kaikissa tilanteissa liikennesääntöjä. (HE 180/2017 vp.) Ajoradalla oleva mielenosoittaja ei voi siis olla varma siitä, että muut tienkäyttäjät toimivat tieliikenteen sääntöjen mukaisesti eikä mitään vaaraa ja vahinkoa pääse syntymään. Riskit niin omalle kuin muidenkin turvallisuudelle on miellettävä. Liikenneympäristön havainnointi ja oman toiminnan mukauttaminen sen mukaisesti on haastavaa mielenosoituksen ollessa käynnissä.

Onkin selvää, että niin mielenosoittajille, virkatehtävää suorittaville poliiseille kuin muillekin tienkäyttäjille aiheutuu vaaraa sellaisella tiellä, jossa on paljon liikennettä ja nopeudet ovat suuria. Haitan aiheuttaminen liikenteelle siten, että on olemassa vaaran tai vahingon varteenotettava mahdollisuus, täyttää liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. Vaaran mahdollisuus on erilainen riippuen esimerkiksi siitä, onko tiellä tai kadulla vallitseva nopeusrajoitus esimerkiksi 60 vai 30 km/h. Vaara on olemassa erityisesti mielenosoituksen alkuvaiheessa, jolloin autoilijoiden ja muiden tienkäyttäjien ei välttämättä ole helppo havaita ennakoimatonta liikennehaittaa.

Edellä on todettu, että poliisin tehtävänä mielenosoituksissa on siis turvata yleinen järjestys ja turvallisuus sekä mielenosoittajien oikeus osoittaa mieltään. Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kytkeytyy myös liikenneturvallisuus. Mielenosoituksissa poliisin tehtävänä on näin ollen myös liikenneturvallisuustyö, eli sellaisten toimien suorittaminen, joilla pyritään vaikuttamaan liikenneturvallisuuteen. Kuten poliisin toiminnassa yleisesti myös liikenneturvallisuustyössä on keskeistä mahdollisimman monen rikoksen ja onnettomuuden ehkäiseminen ennalta (Poliisi 2022). Poliisin on suoritettava mielenosoitusten yhteydessä liikenteen ohjaamista, varmistettava liikenteen turvallisuus, esimerkiksi varoittamalla ja ohjaamalla muuta liikennettä ennalta sekä mahdollisesti myös hidastamalla liikennevirran ajonopeuksia lähellä mielenosoituspaikkaa.

Mielenkiintoiseksi edellä kuvatun asetelman tekee kysymys siitä, oliko poliisilla mahdollisuus etukäteen kieltää mielenosoituksen järjestäminen nyt tarkasteltavana olevassa vilkkaasti liikennöidyssä kohdassa vai olisiko Helsingin poliisin tullut ryhtyä EIT:n vakiintuneen linjan mukaisesti liikenteenohjaustehtäviin mielenosoituksen turvallisuuden takaamiseksi?

Yleisen kokouksen keskeyttäminen

KokL 21 §:n 2 momentin mukaan mm. silloin jos kokouksen jatkamisesta aiheutuu välitöntä vaaraa ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, päällystöön kuuluvalla poliisilla on oikeus keskeyttää yleinen kokous tai määrätä se päättymään, jos muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Poliisi määräsi Länsiväylällä järjestetyn mielenosoituksen päättyneeksi ja antoi videoillakin kuuluneen poistumiskäskyn ajoradoilta. Mielenosoittajat, jotka eivät noudattaneet sitä, otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä.

Elokapinan aktivistit ovat omassa tiedotustilaisuudessaan ja Ylen haastattelussa todenneet, että ainoa turvallisuusriski, joka aiheutui, oli poliisin ylimitoitettu voimankäyttö. Liikkeen tiedotteessa on todettu, että mielenosoitusten tavoitteena ei ole vastustaa poliisia, vaan luoda poliittista painetta, jotta kriittiset ilmasto- ja ympäristökysymykset nousevat yhä laajemmin yleiseen tietoisuuteen. Elokapina kutsuu poliisin toimintaa poliisiväkivallaksi.

Poliisin voimankäytön laillisuusarviointi tapahtuu kokonaisarvostelun perusteella, jossa ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan virkatehtävän lainmukaisuutta (primäärinormi) ja tämän jälkeen tilanteessa käytettyjen voimakeinojen (sekundäärinormi) tarpeellisuutta ja puolustettavuutta. Tarpeellisuuden arvioinnissa on kyse yhteiskunnan näkökulmasta eli siitä, mitä tarvitaan virkatehtävän suorittamiseksi. Tarpeellisuusvaatimus sisältää kiellon ryhtyä voimakäyttöön, mikäli tilanteessa ei ylipäätään ole mahdollista saavuttaa haluttua lopputulosta voimakeinoja käyttäen. Tarpeellisuusvaatimus sisältää myös voimankäytön aikarajoja, voimankäyttöä ei tule aloittaa liian aikaisin ja se tulee lopettaa heti, kun vastarinta on lakannut. Kyse on myös tehokkuuden mittaamisesta eli siitä, että tilanteessa käytetty voimakeino ei ole ali- tai ylimitoitettu. Mitä suuremmat resurssit poliisilla on käytettävänä sitä pidättyväisempää suhtautumista voimankäyttöön voidaan edellyttää.

Tarpeellisuusarvioinnin jälkeen tarkastellaan, oliko voimankäyttö myös puolustettavaa eli kohtuullisessa ja järjellisessä suhteessa virkatehtävän laatuun ja sillä tavoiteltavaan päämäärään. Arvioinnissa huomioidaan tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.  Kyse on intressivertailusta keinon ankaruuden ja siitä koituvien seurauksien välillä. Oikeasuhteisuusvaatimuksesta seuraa, että tietyissä tilanteissa voimankäytöstä tulee osata myös luopua tai siirtää virkatehtävän loppuun saattaminen myöhemmäksi.

On erikseen mainittava, että sekä EIT:n käytännön että jo vanhastaan suomalaiseen voimankäyttösääntelyn mukaan passiivista henkilöä ei voi pakottaa voimakeinoin esimerkiksi kävelemään poliisiautolle. Suomalaisen poliisin pidättyväisyys voimankäyttöön on arvo sinänsä, jota poliisin itsensä tulee vaalia ja yhteiskunnan siltä sitä vaatia. Sosiaalisessa mediassa jaetuista videotallenteista ilmenee, miten poliisit ovat raahanneet mielenosoittajia pitkin asfalttia näitä yhdestä kädestä vetämällä tai riistämällä banderolli maassa istuvalta mielenosoittajalta niin, että irrottamisen yhteydessä banderollikeppi on osunut mielenosoittajaa päähän. Kyseiset yksittäiset toimenpiteet eivät ole poliisille eduksi. Yleisesti ottaen poliisin voimankäyttö oli kuitenkin perustelua.

Rikosepäilyt kiinniottojen taustalla

Poliisin kiinniottamien Elokapinan mielenosoittajien rikosepäilyissä kyse on käytännössä pääasiassa niskoittelusta poliisia vastaan (RL 16:4, 815/2011), jonka rangaistusasteikko ulottuu sakosta enintään kolmeen kuukauteen vankeutta. Niskoitteluksi katsotaan lain mukaan esimerkiksi se, jos jättää noudattamatta poliisimiehen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon, jos kieltäytyy antamasta poliisimiehelle henkilötietoja tai jos antamalla vääriä tietoja vaikeuttaa poliisin toimintaa.

Pääasiassa poistumiskäskyjen noudattamatta jättämisestä aiheutuneet rikokset ovat toki olleet lieviä, mutta mukaan on mahtunut myös vakavampia tekoja, kuten esimerkiksi virkamiehen väkivaltaista vastustamista (RL 16:1), josta maksimirangaistus on jo neljä vuotta vankeutta. Virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistyy se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen.

Lopuksi

Toimiva kansalaisyhteiskunta näkyy moniarvoisena ja kriittisenä yhteiskunnallisena keskusteluna ja mielenosoitukset tarjoavat yksilöille keinon osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja olla täten osa yhteisöä. Mielenosoittamista ei kuitenkaan tule sekoittaa kansalaistottelemattomuuteen, vaikka Elokapinan mukaan niskoitteluja eli kansalaistottelemattomuutta syntyy, kun he ovat eri mieltä lain tulkinnasta niissä tilanteissa, kun poliisi on ennenaikaisesti lopettanut mielenilmaukset.

Kansalaistottelemattomuuden määritelmässä olennaista on väkivallaton toiminta. Ilmaisunvapauden heikentyminen on tunnistettu yhdeksi keskeiseksi tekijäksi demokratian rapautumiselle. Kansalaistottelemattomuutta on mahdollista ennaltaehkäistä vahvistamalla riittävät ja tosiasiallisesti vaikuttavat osallistumismahdollisuudet (Mäntylä 2023).

Mielenosoituksen luonteeseen kuuluu tavoite medianäkyvyydelle ja tarkkailevan auditorion sympatian kerääminen. Poliisitoiminnallisesti asetelma on dualistinen. Kysymys on siitä, miltä konkreettiset toimet näyttävät yhteiskunnallisesti, vaikka poliisin normiperusta olisikin kunnossa. Kumotun poliisilain esitöissä on todettu, että toimenpiteestä luopuminen saattaisi tulla kysymykseen, kun muita vaihtoehtoisia keinoja ei ole olemassa ja toimenpiteestä aiheutuvat seuraukset eivät ole oikeassa suhteessa tehtävään. Yhteiskunnan edun mukaisena ei voida pitää sitä, että poliisin olisi pakko toimia myös sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli tarkoituksellisesti hakee ristiriitatilannetta ja tätä kautta pyrkii vaikuttamaan yleisön luottamukseen poliisin toimintaa kohtaan.

Kirjallisuus

• Hallintovaliokunnan lausunto 29/1998 vp hallituksen esityksestä kokoontumislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
• Hallituksen esitys eduskunnalle tieliikennelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 180/2017 vp.
• Mäntylä, Niina, Kansa oikeusvaltion uhkana s. 29–47, teoksessa Tieto, valta ja vaikuttaminen oikeusvaltiossa, Gaudeamus 2023.
• Poliisi, Poliisin liikennevalvonnan ja -turvallisuuden toiminta- ja kehittämissuunnitelma 2022–2030. Poliisihallituksen julkaisusarja 1/2022. https://poliisi.fi/julkaisut/-/asset_publisher/Ga8MkKWl5ss3/content/poliisin-liikennevalvonnan-ja-turvallisuuden-toiminta-ja-kehittamissuunnitelma-2022-2030.
• Pohjolainen, Teuvo – Majuri, Tuula, Kokoontumisvapaus. Lakimiesliiton kustannus 2000.
• Rikander, Henri – Muukkonen, Matti, Elokapinan jälkipyykkiä, Edilex 2020.
• Tolvanen, Matti – Kallio, Heikki, Liikennerikokset, teoksessa Dan Frände – Tatu Hyttinen – Heikki Kallio – Heli Korkka-Knuts – Jussi Matikkala – Jussi Tapani – Matti Tolvanen – Pekka Viljanen – Markus Wahlberg (toim.), Keskeiset rikokset. 5., uudistettu painos. Digikirja. Edita Publishing Oy 2023.

Henri Rikander   
OTT, poliisioikeuden dosentti
Itä-Suomen yliopisto     

Mika Sutela 
OTT, empiirisen rikosoikeustutkimuksen dosentti
Itä-Suomen yliopisto

 

 

 

 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

---

Edilex arvioitiin Julkaisufoorumi-luokituksen tasolle 1

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää

Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut