Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin

2.7.2024 11.40 Hovioikeus: Kärsimyskorvauksen määrä Vastaamon tietosuoja-asiassa

Hovioikeus: Kärsimyskorvauksen määrä Vastaamon tietosuoja-asiassa

Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin rikkonut tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Hovioikeus katsoi, että yksistään se seikka, että Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy oli käsitellyt B:n terveystietoja tietosuoja-asetuksen vastaisella tavalla, muodosti perusteen kärsimyskorvaukselle. Korvauksen määrää arvioitaessa merkitystä ei ollut sillä, kuinka monta kertaa B oli käyttänyt Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n palveluita. (Vailla lainvoimaa 2.7.2024)

Helsingin hovioikeus 1.7.2024

Tuomio Nro 1013
Diaarinumero S 23/897
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 1.3.2023 nro 8088
Asia Vahingonkorvaus
Valittaja Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n konkurssipesä
Vastapuoli B

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.8.2024.

Valitus

Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n B:lle maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvaus [7.000 euroa viivästyskorkoineen, josta määrästä vähennettiin B:n 517,32 euron velka Vastaamolle] alennetaan 2.500 euroon ja B velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 7.886,85 eurolla korkoineen 1.4.2023 lukien sekä hovioikeudessa 5.725,60 eurolla korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Toissijaisesti konkurssipesä on vaatinut, että osapuolet määrätään vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja että käräjäoikeuden tuomitsemien oikeudenkäyntikulujen määrää joka tapauksessa alennetaan.

Käräjäoikeus oli arvioinut kärsimyskorvauksen määrän virheellisesti. Tuomittu korvaus ei ollut oikeassa suhteessa yksityisyyttä loukkaavista teoista oikeuskäytännössä tuomittuihin kärsimyskorvauksiin.

Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy ei ollut syyllistynyt tahalliseen rikokseen, vaan sen korvausvastuu perustui vastuuseen tietosuoja-asetuksen mukaisena rekisterinpitäjänä. Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy ei ollut levittänyt sen hallussa olleita potilastietoja, eikä sen vastuu ulottunut potilastietojen levittämisestä aiheutuneeseen vahinkoon.

B oli käyttänyt Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n palveluita vain kaksi kertaa.

Konkurssipesä ei ollut hävinnyt asiaa käräjäoikeudessa. Konkurssipesä oli tammikuussa 2022 tehnyt sovintoesityksen, jota B ei ollut hyväksynyt. Koska B:n vaatimus oli ollut ylimitoitettu, konkurssipesällä oli ollut peruste jatkaa oikeudenkäyntiä. Käräjäoikeuden tuomitsema korvaus oli lähempänä konkurssipesän hyväksymää kuin B:n vaatimaa määrää.

Käräjäoikeus oli määrännyt konkurssipesän maksettavaksi liiallisen määrän oikeudenkäyntikuluja. Konkurssipesän oli voinut velvoittaa korvaamaan osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vain konkurssipesän puhevallan käyttämisestä. B:lle oli aiheutunut oikeudenkäyntikuluja konkurssipesän puhevallan käyttämisestä vasta 21.10.2021 lukien.

Vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy oli ollut vastuussa siitä, että tiedot olivat vuotaneet yhtiöstä rikollisille. Korvauksia määrättäessä merkitystä ei ollut sillä, kuinka monta kertaa B oli käyttänyt Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n palveluita.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen kannalta merkitystä ei ollut sillä, että käräjäoikeus oli tuominnut vaadittua alemman korvauksen. Kysymys oli harkinnanvaraisesta korvauksesta, eikä korvauksen määrällä ollut ollut vaikutusta oikeudenkäyntikuluihin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut
Kärsimyskorvauksen määrä

Asian tausta ja riidattomat seikat käyvät ilmi käräjäoikeuden tuomion sivuilta 5–7.

Hovioikeuden ratkaistavana on kysymys kärsimyskorvauksen määrästä. Hovioikeus viittaa tältä osin käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin oikeusohjeisiin sekä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin (s. 7–8).

Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin rikkonut tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Hovioikeus katsoo, että yksistään se seikka, että Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy oli käsitellyt B:n terveystietoja tietosuoja-asetuksen vastaisella tavalla, muodostaa perusteen kärsimyskorvaukselle. Korvauksen määrää arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, kuinka monta kertaa B oli käyttänyt Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n palveluita.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen (s. 9) siitä, että Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy oli rekisterinpitäjänä ollut vastuussa ainoastaan tietosuojasääntelyn mukaisista velvoitteistaan ja niiden laiminlyönneistä ja että ulkopuolisen tahon lainvastaisesta menettelystä aiheutunut kärsimys ei ole Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n vastuulla. Euroopan Unionin tuomioistuin on kuitenkin tuomiossaan C-340/21, 14.12.2023 katsonut, että yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) 82 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että rekisteröidyn kyseisen asetuksen rikkomisen seurauksena tuntema pelko siitä, että kolmannet osapuolet käyttävät väärin hänen henkilötietojaan, voi sellaisenaan olla mainitussa säännöksessä tarkoitettua ”aineetonta vahinkoa”. Näin ollen vaikka Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy ei sinänsä ole vastuussa varsinaisten kiristystoimien aiheuttamasta kärsimyksestä, sen menettelystä voidaan kuitenkin katsoa aiheutuneen pelkoa henkilötietojen käyttämisestä väärin, mikä jo itsessään muodostaa perusteen korvaukselle.

Edellä mainituin lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n menettely on aiheuttanut B:lle merkittävää kärsimystä (s. 8).

Hovioikeus hyväksyy myös käräjäoikeuden johtopäätöksen (s. 8) siitä, ettei henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista tai korkeimman oikeuden ratkaisuista ole saatavissa suoraa johtoa kärsimyskorvauksen arvioimiseen tässä tapauksessa. Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n menettelyn aiheuttamaa kärsimystä voidaan edellä mainituin perustein verrata siihen, että erittäin arkaluonteisia ja luottamukselliselle hoitosuhteelle perustuneita henkilötietoja oli levitetty erittäin laajan henkilöpiirin tietoon. Hovioikeus katsoo, että suuntaa antavana lähtökohtana voidaan pitää henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohtaa 4.1.2, jonka mukainen korvausmäärä on 1.500–5.000 euroa.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen korvauksen määrästä (s. 8–9). Aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei ole ilmennyt.

KO:n tuomiosta (s. 7–9)

Kärsimyskorvauksen määrän arvioimisesta

Tietosuoja-asetuksen rikkomisesta aiheutuneen vahingon määrä arvioidaan kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Kärsimyksellä tarkoitetaan vahingonkorvausoikeudessa henkistä kärsimystunnetta, joka aiheutuu henkilölle häneen kohdistetun oikeudettoman loukkauksen seurauksena. Kärsimys ilmenee esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena (HE 167/2003, s. 10 ja 54).

Esitöissä kärsimyskorvauksen määrän arvioinnin sitomista yleiseen mittapuuhun on perusteltu sillä, että näytön esittäminen kärsimyksen määrään vaikuttavista psyykkisistä tekijöistä sekä syy- ja seuraussuhteista on usein mahdotonta. Tämän vuoksi korvaus tulee määrätä lähtökohtaisesti sen perusteella, kuinka suurta kärsimystä kulloinkin arvioitavana olevan loukkauksen kaltaiset loukkaukset tyypillisesti aiheuttavat. Loukkauksen uhrin subjektiiviselle kokemukselle loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen määrästä ei lähtökohtaisesti voida antaa merkitystä (HE 167/2003, s. 60).

Korkein oikeus on syyttömästi pidätetylle ja vangitulle määrättävää korvausta koskevassa ratkaisussaan katsonut, että kärsimyskorvauksen määrän harkinnassa tulee ottaa huomioon myös yleisessä vahingonkorvausoikeudellisessa sääntelyssä sekä oikeus- ja korvauskäytännössä tapahtunut kehitys ja lainsäädännöstä ilmenevä pyrkimys yhdenmukaistaa aineettomien vahinkojen korvauskäytäntöä (KKO:2017:73, kohta 7.). Korkein oikeus on kunniaan ja yksityiselämään kohdistuvista rikoksista määrännyt muun muassa seuraavia korvauksia kärsimyksestä: kunnianloukkaus iltapäivälehdessä 3.500 euroa (KKO 2006:62), yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen televisiossa 5.000 euroa (KKO 2009:3), törkeä kunnianloukkaus televisiossa 10.000 euroa ja 5.000 euroa (KKO 2010:88) sekä yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen internetissä 1.000 euroa (KKO 2018:51). Ratkaisukäytännöstä on pääteltävissä, että yleistettäviä päätelmiä korvausmääristä ei ole tehtävissä ja siten kärsimyskorvauksen määrän arvioiminen on tapauskohtaista.

Henkilövahinkojen ja kärsimyksen korvaamista koskevaa oikeus- ja korvauskäytäntöä yhtenäistämään perustetun henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista ilmenee, että yksityisyyttä loukkaavien tekojen keskeiset loukkauksen laadun arviointiin vaikuttavat tekijät ovat yleensä millaiseen yksityiselämää koskevaan seikkaan loukkaus on kohdistunut, kuinka laajaa yksityiselämään kohdistunut loukkaus on ollut ja kuinka laajalle yksityiselämää koskevat tiedot ovat levinneet. Vakavimmillaan teko on esimerkiksi silloin, kun loukatun intiimejä terveyteen liittyviä asioita on levitetty laajan joukon tietoisuuteen tiedotusvälinettä käyttämällä. Lievimmillään teko on esimerkiksi silloin, kun tekijä on käyttänyt henkilörekisteriä rekisterin käyttötarkoituksen vastaisesti omiin tarkoituksiinsa. Neuvottelukunnan korvaussuositus yksityiselämää koskevan tiedon toimittamisesta lukuisten ihmisten saataville on 500 - 2 000 euroa ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä hyvin laajan henkilöpiirin saataville 1 500 - 5 000 euroa. Korvaussuositus tietosuojarikokseen liittyvästä arkaluonteisten henkilötietojen oikeudettomasta käsittelystä on 300 - 800 euroa.

Arviointi tässä tapauksessa

Vastaamo on rikkonut tietosuoja-asetusta laiminlyömällä potilastietojen asianmukaisen turvallisuuden varmistamisen. Potilastietojärjestelmän suojauksessa olleet puutteet ovat mahdollistaneet potilastietokantaan kohdistuvat ulkopuoliset hyökkäykset, ja ulkopuolinen hyökkäys on tietokannan puutteellisen suojauksen aikana tosiasiallisesti tapahtunut 20.12.2018 ja 15.3.2019. Vastaamo on lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa 15.3.2019 tapahtuneesta tietoturvaloukkauksesta rekisteröidyille ilman aiheetonta viivytystä. Potilastietojärjestelmä on ollut puutteellisesti suojattuna noin kaksi ja puoli vuotta. Tietosuojavaltuutetun toimiston päätöksessä Vastaamon tietosuoja-asetuksen rikkomista on pidetty erittäin vakavana ja Vastaamon menettelyä osin tahallisena ja osin törkeän huolimattomana.

Vastaamo on toiminut psykoterapiapalvelujen tuottajana. Siten potilastietokannan tiedot ovat olleet erityisen arkaluonteisia ja hoitosuhde Vastaamon ja potilaiden välillä on ollut erityisen luottamuksellinen. B:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että B on Vastaamon palveluita käyttäessään kertonut erittäin arkaluonteisia tietoja. Vastaamon tietosuoja-asetuksen vastainen menettely on mahdollistanut sen, että ulkopuolisilla tahoilla ja mahdollisesti hyvin laajalla henkilöpiirillä on ollut pääsy näihin tietoihin. On ilmeistä, että Vastaamon menettely on aiheuttanut B:lle merkittävää kärsimystä.

Käräjäoikeus toteaa, ettei henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksista tai korkeimman oikeuden ratkaisuista ole saatavissa suoraa johtoa kärsimyskorvauksen arvioimiseen tässä tapauksessa. Ottaen huomioon, että loukkaus on kohdistunut erityisen luottamukselliseen hoitosuhteeseen ja potilaan yksityisyyden suojaan käräjäoikeus katsoo, että tuomittavan kärsimyskorvauksen tulee olla korkeampi kuin henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksissa todetussa loukkauksessa koskien yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä hyvin laajalle henkilöpiirille, jonka suosituksenmukainen enimmäiskorvaus on 5 000 euroa. Se, että B on käyttänyt Vastaamon palveluita vain kaksi kertaa ei käräjäoikeuden arvion mukaan vähennä B:n kokemaa kärsimystä eikä sillä siten ole korvausta vähentävää vaikutusta.

B on tuonut esille, että häntä on tietomurron jälkeen kiristettyjä tämä on aiheuttanut hänelle kärsimystä. Käräjäoikeus katsoo, että Vastaamo on rekisterinpitäjänä vastuussa ainoastaan tietosuojasääntelyn mukaisista velvoitteistaan ja niiden laiminlyönneistä eikä ulkopuolisen tahon lainvastaisesta menettelystä aiheutunut kärsimys ole siten Vastaamon vastuulla. B on lisäksi katsonut, että Vastaamon silloisen toimitusjohtajan menettely tulee ottaa huomioon korvausta korottavana. Käräjäoikeus katsoo, että tietosuoja-asetuksen mukaisesti Vastaamo on rekisterinpitäjänä vastuussa laiminlyöntien aiheuttamista vahingoista eikä yksittäisen henkilön menettelyllä ole siten vaikutusta korvattavaan määrään.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo kohtuulliseksi kärsimyskorvauksen määräksi 7.000 euroa. Ylimenevin osin B:n vaatimus hylätään. Määrästä on vähennettävä B:n 517,32 euron velka Vastaamolle.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Luvun 3 §:n 1 momentin mukaan osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Kysymys on ollut ainoastaan vahingonkorvauksen määrästä. Valittaja oli hyväksynyt 2.500 euroa B:n alkuperäisen vaatimuksen ollessa 20.000 euroa. Tuomittu korvaus on siten lähempänä valittajan hyväksymää kuin B:n vaatimaa määrää.

Hovioikeus toteaa, että maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvaus on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin myönnetty määrä, eikä asian lopputulosta voida B:n kannalta pitää vähäisenä. Hovioikeus katsoo, että vahingonkorvauksen määrä on tässä tapauksessa ollut sellainen harkinnanvarainen seikka, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen (s. 9-10) oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Aihetta oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiseen ei ole ilmennyt.

Konkurssilain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä voidaan velvoittaa korvaamaan vain konkurssipesän puhevallan käyttämisestä toiselle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Lainkohdan esitöiden mukaan konkurssipesä ei saisi joutua vastaamaan sellaisista kuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen itsensä tekemistä toimista. Näiden syiden vuoksi on perusteltua, että pesä voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolelle vain pesän puhevallan käyttämisestä toiselle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut olisivat konkurssisaatavan asemassa siltä osin kuin ne kohdistuvat velallisen ennen konkurssin alkamista tekemiin toimenpiteisiin. (HE 26/2003 vp s. 50).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun kohdalla konkurssin alkamista voidaan pitää vedenjakajana, koska velallinen menettää silloin asiavaltuutensa, joka ei palaa ennen kuin pesä on ottanut kantaa jatkamiseen. On pesän asia reagoida vireillä olevaan oikeudenkäyntiin mahdollisimman joutuisasti. (Mikko Könkkölä & Tuula Linna, Konkurssioikeus, 2020, s. 203 alaviite 351).

Edellä mainituin lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen (s. 9-10) konkurssipesän korvausvastuusta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen (s. 10) myös B:n asianosaiskulujen osalta.

Valittaja on hävinnyt asian hovioikeudessa. Valittajan tulee näin ollen korvata valtiolle oikeusapulain nojalla vastapuolelle valtion varoista korvatut oikeudenkäyntikulut. Asianajaja H on vaatinut B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiota 495 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 118,80 euroa. Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n konkurssipesällä ei ole ollut huomauttamista laskun määrään. B:lle on myönnetty asiaan oikeusapua 0 prosentin omavastuulla.

H:lle maksetaan palkkio valtion varoista B:n avustamisesta laskun mukaan, mikä määrä Psykoterapiakeskus Vastaamo Oy:n konkurssipesä velvoitetaan oikeusapulain 22 §:n nojalla korvaamaan takaisin valtiolle viivästyskorkoineen.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.8.2024.

Lue myös Edilex-uutiset


Edilex arvioitiin Julkaisufoorumi-luokituksen tasolle 1

Kirjoita Edilexiin

Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.