Syksyllä 2015 The Wall Street Journal nosti esiin ongelmat Theranos-nimisen terveysteknologiayrityksen toiminnassa. Lehden mukaan yhtiö ei käyttänytkään kehittämäänsä innovatiivista tekniikkaa kaikkiin tarjoamiin testeihin. Hiljalleen tämän – jopa yhdeksän (9) miljardin arvoiseksi arvostetun ja aikanaan 19-vuotiaan Stanfordin yliopistossa opintonsa keskeyttäneen Elizabeth Holmesin johtaman – yhtiön huijaus alkoi paljastua. Uudenlaisia testejä ei ollut edes olemassa. Loppuvuodesta 2022 Holmes tuomittiin 11 vuoden ja tämän miesystävä 13 vuoden vankeuteen petoksista.

Holmesin ja Theranoksen tarina on surullinen, mutta ei ainutlaatuinen. Tieteeseen liittyviä petoksia on tehty aiemminkin. Tutkimustieto on kumulatiivista, ja tekaistut tai muunnellut havainnot, aineistot ja tulokset saattavat vaikuttaa laajasti koko tieteenalalla, mikäli vääristeltyjä aineistoja ja tuloksia on käytetty uuden tutkimuksen pohjana. Pahimmillaan tieteeseen liittyvien petosten seurauksena on kuollut ihmisiä. 1980-luvulta alkaen tiedeyhteisö on pyrkinyt kuitenkin suitsimaan tutkimustoiminnan epärehellisyyttä luomalla omia eettisiä ohjeistuksiaan siihen, miten tutkimusta tulee tehdä. Myös Suomessa keskustelua on käyty tuolta ajalta lähtien. Suomen Akatemiassa käynnistyneen keskustelun seurauksena Suomeen perustettiinkin lopulta ”kansallinen tutkimuseettinen komitea”, joka sai vuonna 1991 annetussa asetuksessa nimeksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). Sen tarkoituksena on ollut toimia asiantuntijaelimenä tutkimuseettisissä kysymyksissä.

Nyttemmin TENK:n keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut hyvää tieteellistä käytäntöä (HTK) koskevan HTK-ohjeen antaminen, vaikkei siitä nimenomaisesti asetuksessa ole säädettykään. Tämä (asiasta säätämättömyys) ei ole sinänsä yllättävää, koska perustuslakivaliokunta on toistuvasti suhtautunut kriittisesti ohjeiden antamista koskevien toimivaltuuksien säätämiseen viranomaisille. Valiokunnan mukaan viranomaisilla on tehtäväkentässään oikeus antaa ohjeita muutoinkin. Lainsäädäntö kuitenkin sisältää myös tällaisia toimivaltuuksia, jotka tyypillisesti ovat menneet läpi silloin, kun perustuslakivaliokunta ei lakiehdotusta ole käsitellyt. Tuoreimmin näin on tehty Oikeushallinnon erityisviranomaiset -virastosta annetun lain (24/2024) 8 §:n 3 momentissa.

Hyvään tieteelliseen käytäntöön viitataan myös yliopistolain (558/2009) 2 §:n 2 momentissa, jonka mukaan ”[y]liopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen”. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 7/2009 vp, s. 53) mukaan tähän on tarvetta, sillä ”[l]uotettavan ja vakavasti otettavan tutkimuksen tunnusmerkkejä on niin kutsuttu hyvä tieteellinen käytäntö. Sen loukkaukset esimerkiksi tieteellisten aineistojen säilyttämisessä, tutkimustulosten ja -menetelmien raportoinnissa sekä julkaisutoiminnassa voivat johtaa laadun heikentymiseen.”

Oikeuskirjallisuudessa niin Olli Mäenpää kuin Markku Helin ovat liittäneet yliopistolain tarkoittaman hyvä tieteellisen käytännön nimenomaan TENK:n HTK-ohjeeseen. Helinin ohella myös Liisa Nieminen on korostanut HTK-ohjeen kautta syntyvän järjestelmän olevan itsesääntelyjärjestelmä, jolle verrokkeja ovat esimerkiksi Journalistin ohjeet, Lääkärin eettiset ohjeet tai Hyvä Asianajajatapa -ohjeistus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tammikuussa 2023 tilintarkastus- ja konsulttiyhtiö KPMG:n laatiman selvityksen koskien ennen kaikkea Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV), mutta myös TENK:n ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) juridista asemaa sekä näitä koskevan lainsäädännön kehittämistarpeita. Selvitykseen oli tarve, sillä nykyisessä laissa ei ole säännöksiä koskien TSV:n jakamia valtionavustuksia. Tätä voitiin pitää valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena. Toisaalta selvitystarvetta puolsi myös se, että TSV vastaa oman henkilöstönsä ohella myös kaikista TENK:n ja TJNK:n työsuhdeasioista sekä tarjoaa näille toimitila- ja toimistopalvelut, vaikkei tällaisesta yhteistyöstä missään ole säädettykään.

Selvityksessä esitettiin säädettäväksi uusi ns. TSV-laki, jolla mainittu valtionavustuksia koskeva ongelma voitaisiin ratkaista. Tässä yhteydessä ehdotukseen ei sisältynyt ajatusta siitä, että myös TENK:n ja TJNK:n sääntely sijoitettaisiin tuohon lakiin. Vaalien jälkeen ministeriö kuitenkin käynnisti neuvottelut siitä, että uudessa laissa TENK ja TJNK sijoitettaisiin lain tasolla uuden TSV:n yhteyteen ja samalla niitä koskevat vanhat asetukset kumottaisiin. Tämän myötä avautui myös keskustelu siitä, miten TENK:n hallinnoimasta tutkimusetiikasta tulisi Suomessa säätää.

Oikeuskirjallisuudessa oli jo aiemmin havaittu, että nykymalliin liittyy joitain juridisia kysymysmerkkejä. Tällaisia liittyy muun muassa siihen, miten HTK-ohjeen velvoittavuus synnytetään. Toisaalta ongelmalliseksi tunnistettiin myös se, ettei HTK-loukkausepäilyilmoitusten käsittelystä ollut säädetty, vaikka se muistuttaa vahvasti julkisen vallan käyttöä, josta Suomen perustuslain (731/1999) 2 §:n 3 momentin mukaan pitäisi säätää eduskuntalailla. Myös Mäenpää on ottanut kantaa viime vuonna LUT-yliopistolle kirjoittamassaan lausunnossa teemaan.

Edellä mainitut ovat myös puhuttaneet TENK:ssa. Vaikka sinänsä neuvottelukunta, ohjeeseen sitoutuneet tutkimusorganisaatiot sekä koko tiedeyhteisö on pitänyt nykyistä järjestelmää toimivana ja luottamusta nauttivana, nähdään vireillä olevassa lakihankkeessa mahdollisuus muutoksiin. Tässä yhteydessä on syytä harkita myös sitä, mikä TENK:n kotipesä todella on? TSV:n jäsenistä vain harva on sitoutunut HTK-ohjeeseen, joka onkin enemmän korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ”juttu”. Tähänastisen historiansa ajan TENK on toiminut opetus- ja myöhemmin opetus- ja kulttuuriministeriön ”yhteydessä”. Hallinnon alaan se varmasti kuuluu jatkossakin.

Kirjoittamassamme artikkelissa ”Tutkimusetiikan sääntely valinkauhassa – miten tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta ja hyvää tieteellistä käytäntöä koskevasta ohjeesta tulisi säätää?” avaamme tematiikkaan liittyvää käsitteistöä sekä tuomme esiin näkökulmia, jotka olisi syytä huomioida käynnissä olevaa lakihanketta toteutettaessa. Kirjoittajista Kalle Videnoja on vastannut ennen kaikkea tutkimusetiikan kansainvälisten vaatimusten ja toteutusten esittelystä, johon hän on perehtynyt niin tutkimustoiminnassaan kuin työssään TENK:n kansainvälisistä asioista vastaavana asiantuntijana. Matti Muukkonen, TENK:n jäsen, taas on pyrkinyt oikeustieteellisellä asiantuntemuksellaan tunnistamaan tematiikkaan liittyviä juridisia kysymyksiä sekä muotoilemaan ehdotuksia siitä, mitä asioita pitää ratkaista ja millaisia ratkaisuvaihtoehtoja näihin kysymyksiin liittyy. Artikkeli täydentää eräänlaisen TENK-oikeustrilogian, jonka kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin viime vuonna Tiedepolitiikka-lehden numeroissa 2 ja 3. Käsitteiden täsmentämisen ja ongelmien tunnistamisen kautta nyt on päästy pisteeseen, jossa muovaillaan uutta. Jatko-osa on luvassa sen jälkeen, kun uusi lainsäädäntö on olemassa.

Matti Muukkonen
HTT, OTT, dosentti, julkisoikeuden yliopistonlehtori
Itä-Suomen yliopisto, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen

Kalle Videnoja
VTM, väitöskirjatutkija, kansainvälisten asioiden koordinaattori, Tutkimuseettinen neuvottelukunta

Vertaisarvioitu artikkeli Edilexin Lakikirjastossa

• Muukkonen, Matti – Videnoja, Kalle: Tutkimusetiikan sääntely valinkauhassa – miten tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta ja hyvää tieteellistä käytäntöä koskevasta ohjeesta tulisi säätää?

Matti Muukkonen on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen. Kalle Videnoja työskentelee kansainvälisten asioiden koordinaattorina Tutkimuseettisessä neuvottelukunnassa. Edellä mainitusta huolimatta tässä artikkelissa on kyse itsenäisestä tutkimustyöstä eikä se välttämättä edusta Tutkimuseettisen neuvottelukunnan kantaa.