Korkein hallinto-oikeus aloittaa vuoden 2024 vuosikirjansa klassisella aiheella (KHO:2024:1). Sekä rakennus- että vesilainsäädännössä on säädetty pitkään erilaisten johtojen sijoittamisesta. Maankäyttö- ja rakennuslain johtojen sijoittamisoikeuden sanamuodot ovat perua 1980-luvulta. Säännöksen historia ulottuu 1800-luvun rakennusjärjestyksiin. Vesilainsäädännössä vesijohdon tekemisestä toisen tiluksen poikki säädettiin jo vuoden 1902 vesioikeuslaissa. Välillä hakija pääsee valitsemaan, hakeeko hän vesijohdon sijoittamisoikeutta maankäyttö- ja rakennuslain vai vesilain mukaisesti.

Kuninkaanmännyn pohjavesihankkeesta vastaava yhtiö haki usealta kunnalta maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lupaa yhdysvesijohdon sijoittamiseksi. Säkylän rakennusvalvontaviranomainen hylkäsi hakemuksen. Sen mukaan ratkaisu piti tehdä vesilain mukaisesti aluehallintovirastossa. Yhtiö valitti päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi valituksen. Korkein hallinto-oikeus asettui rakennusvalvontaviranomaisen kannalle. Johdon sijoittamista ei voitu ratkaista kunnassa.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä yhdyskuntaa palvelevan johdon sijoittamisesta, jos siitä ei päästä sopuun maanomistajan kanssa. Vesijohtojen lisäksi lainkohta soveltuu esimerkiksi sähkökaapeleihin ja kaukolämpöputkiin. Lain esitöiden ja vakiintuneen tulkinnan mukaan säännös mahdollistaa yhtä määrättyä yhdyskuntaa palvelevan johdon sijoittamisen. Kunnallisen viranomaisen toimivalta ei ulotu valtakunnallisiin tai seudullisiin hankkeisiin. Tästä lähtökohdasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vaikuttaa selvältä. Vesijohto liittyi ylikunnalliseen hankkeeseen ja oli tarkoitettu palvelemaan useita kuntia.

Kimurantiksi Säkylän tapauksen teki vuoden 2011 vesilaki ja sen esityöt. Niissä korostettiin maankäyttö- ja rakennuslain ensisijaisuutta vesijohtoja sijoitettaessa. Aiempaan vesilakiin verrattuna aluehallintoviraston toimivaltaa rajoitettiin. Hallituksen esityksessä viitataan mahdollisuuteen määrätä vesijohdon sijoittamisesta maankäyttö- ja rakennuslain mukaan, vaikka johto ulottuisi usean kunnan alueelle. Maankäyttö- ja rakennuslain vanhoja sanamuotoja ei kuitenkaan muutettu. Rakennuslainsäädäntö mahdollistaa edelleen yhdyskuntaa – vain yhtä sellaista – palvelevan johdon sijoittamisen.

KHO:n ratkaisun mukaan vesilainsäädännön uudistus ei muuttanut maankäyttö- ja rakennuslain tulkintaa. Perusteluissa korostettiin maanomistusoikeuden merkitystä. Lainkohtaa on sen poikkeussäännösluonne huomioon ottaen tulkittava suppeasti ja rajoittuen sen sanamuotoon.

Säkylän Kuninkaanmännyn pohjavesihankkeen lupa-asioita on käsitelty vuodesta 2017 alkaen. KHO:n päätös ei ainakaan nopeuta maaliin pääsyä. Muissakin hankkeissa vesijohtojen sijoittamisoikeutta haettaneen jatkossa entistä useammin aluehallintovirastolta vesilain mukaisesti. Oikeus voidaan antaa samalla kun käsitellään lupa veden ottamiselle. Jos vedenottolupaa ei tarvita eikä vesilain mukainen menettely sovellu, vaihtoehtona on vielä yleinen lunastuslaki. Valtioneuvosto ja joissain tilanteissa Maanmittauslaitos voivat myöntää lunastuslain perusteella käyttöoikeuden alueisiin, jos yleinen tarve sitä vaatii.

Lainmuutoksiakin voi olla syytä harkita ainakin tovi. Vesilain säätämisen yhteydessä korostettiin johtojen sijoittamisessa kunnallista päätöksentekoa ja paikallisten olosuhteiden tuntemista. KHO:n linjauksen vuoksi tavoitteet eivät aina toteudu. Muutaman kilometrin pituisten vesiputkien paikkoista ei liene tarkoituksenmukaista päättää ainakaan valtioneuvoston yleisistunnossa.

Petri Vesa
Asianajaja
Asianajotoimisto Petri Vesa Oy

• Petri Vesan aiempia kirjoituksia Edilexissä

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää