Rovaniemen hovioikeus 25.9.2023

Tuomio 23/136310
Asianumero R 22/128
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Oulun käräjäoikeus 2. osasto 17.12.2021 nro 154923
Asia Kunnianloukkaus
Valittajat JL ja LL:n (entinen W) oikeudenomistajat
Vastapuolet Aluesyyttäjä ja B

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24.11.2023.

Käräjäoikeus oli muun muassa tuominnut JL:n ja W:n kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon ja velvoittanut molemmat korvaamaan B:lle kärsimyksestä 400 euroa viivästyskorkoineen. 

Asian käsittely hovioikeudessa

JL ja LL ovat valittaneet hovioikeuden tuomiosta. LL on vaatinut syytteen ja siihen liittyvien korvausvaatimusten hylkäämistä sekä Suomen valtion velvoittamista korvaamaan hänelle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Syyttäjä ja B ovat vastanneet valituksiin.

LL on kuollut 25.5.2023. LL:n oikeudenomistajat ovat ilmoittaneet, että he jatkavat LL:n valitusta.

LL:n kuoleman vuoksi lausunnon antaminen valituksesta syyksilukemisen ja rangaistusseuraamuksen osalta raukeaa. Koska LL:n oikeudenomistajat ovat ilmoittaneet jatkavansa LL:n valitusta, hovioikeus ratkaisee asian LL:n valituksen siltä osin kuin siinä on vaadittu B:n korvausvaatimusten hylkäämistä sekä vaadittu Suomen valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Vaatimukset hovioikeudessa

JL:n valitus

JL on vaatinut, että syyte kunnianloukkauksesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

JL on lausunut, ettei hänellä ollut ollut asianomistaja B:n halventamistarkoitusta. Hänen B:hen kohdistuneet lausumansa olivat liittyneet tämän toimintaan virkamiehenä. Asiassa oli ollut kyse sananvapauden nojalla esitetystä poliittisesta mielipiteestä B:n toimintaa kohtaan eivätkä lausumat olleet selvästi ylittäneet sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Lisäksi keskustelun aiheeksi nostettu kysymys vaalipaneeliin osallistumisesta oli ollut yleistä mielenkiintoa herättävä aihe, jolloin sananvapauden rajoittamiseen oli tullut suhtautua erityisen pidättäytyvästi.

Hän oli ottanut yhteyttä Moniheli ry:hyn ja sopinut osallistumisestaan Kaikkien vaalit -vaalipaneeliin. Hän oli myös tavoitellut tämän vuoksi B:tä, mutta tämä oli vältellyt häntä. B oli laiminlyönyt virkatehtäviään ja käyttäytynyt myös provosoivasti. Hänen tunteensa olivat kuumenneet, kun hänet pienryhmän edustajana oli mielivaltaisesti suljettu ulos vaalipaneelista. Lausuma ”uusnatsin näköinen tyyppi” oli provosoituna töksäytetty luonnehdinta siitä, kuka paikalla olleista henkilöistä oli B. Tämän lausuman sisältö oli lisäksi ollut sellainen, ettei se ollut lausuman nähneelle rajatulle yleisölle uskottava, koska B oli pitkän linjan sosialidemokraattisen puolueen aktiivijäsen. Lisäksi lausuma ”uusnatsi” oli leikattu kontekstistaan. Vaalitilaisuuden alkamisesta oli tällöin kulunut jo kaksi tuntia, eikä useiden tuntien lähetyksestä ollut asianmukaista poimia yksittäisiä hetkiä ilman koko lähetyksen kontekstia. B:n aktiivisen poliittisen toiminnan johdosta kunnianloukkauksen toteutumisen kynnys oli korkeampi kuin tavallisen henkilön kohdalla. Asiassa oli myös otettava huomioon, ettei hän ollut toiminut yhdessä LL:n kanssa ja että hän ei ollut vastuussa tämän teoista. B:n kanne oli tehty kiusanteko- tai vaientamistarkoituksessa. Lisäksi B:n oma kertomus tälle aiheutuneista haitoista ei ollut uskottava.

B:n oikeudenkäyntikulujen osalta oli otettava huomioon, että B:n avustaja oli Oulun kaupungin lakimies ja tämä oli tehnyt työn virka-ajalla, mistä tämä oli saanut korvauksen kuukausipalkkana. Näin ollen häntä ei tullut joka tapauksessa velvoittaa korvaamaan B:n avustajan ilmoittamia oikeudenkäyntikuluja.

Oikeudenkäynti oli viivästynyt, joten hän oli oikeutettu hyvitykseen. Asian käsittely tekopäivästä alkaen oli kestänyt yli neljä ja puoli vuotta ja asian käsittely oli kestänyt käräjäoikeudessa lähes kolme vuotta. Asian viivästymiselle ei ollut hyväksyttävää syytä. Asian viivästyminen aiheutti myös hänelle lisärangaistuksen, koska korvausten viivästyskorko oli laskettu rikoksen tekopäivästä lukien.

LL:n oikeudenomistajien valitus

LL:n oikeudenomistajat ovat vaatineet, että kunnianloukkausta koskevaan syytteeseen liittyvät korvausvaatimukset hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan heille hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

LL:n oikeudenomistajat ovat lausuneet, että LL:n B:stä käyttämänsä ilmaisu ”äärivassari” ei ollut sellainen valheellinen tieto tai vihjaus, että se olisi ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä B:lle taikka tähän kohdistuvaa halveksuntaa, eikä se ollut halventava. Joka tapauksessa ilmaisu ei ollut selvästi ylittänyt sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. LL:n kirjoituksessa ”B on niin äärivassari, ettei takuulla voi itselleen mitään” oli kyse luonnehdinnasta B:n poliittisesta ideologiasta Oulun kaupungin viranomaisena sekä aktiivisena sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaana aluevaaleissa ja tämän menettelystä julkisessa tehtävässä, kun tämä oli syrjinyt JL:ää ja LL:ää sekä estänyt heitä osallistumasta vaalipaneeliin. Tästä toiminnasta apulaisoikeusasiamies oli Oulun kaupunkia huomauttanut. Asiassa tuli myös ottaa huomioon, että ”äärivassari” ei ollut edes sanana haukkumasana eikä näin halventava ilmaisu. ”Vassari” sanaa käytettiin arkipäiväisenä vasemmistolaista kuvailevana ilmaisuna ja edellä mainittu puolue oli vahvasti vasemmistolainen puolue. ”Ääri” etuliite oli tavanomaista poliittista kielenkäyttöä ja tässä tapauksessa tulkintaa B:n toiminnasta, jossa maahanmuuttomielipiteitä edustavia ehdokkaita pidettiin ulkona vaalipaneelista.

Lausumassa oli kyse arvoasetelmasta, jonka osalta ei ollut lähtökohtaisesti mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. LL:n kirjoitus oli julkaistu samana päivänä, jolloin B oli estänyt JL:n ja LL:n osallistumisen vaalipaneeliin, joten kirjoitus oli selvästi kohdistunut B:n virheelliseen menettelyyn. Lisäksi B:n oma kertomus tälle aiheutuneista haitoista ei ollut uskottava.

B:n oikeudenkäyntikulujen osalta oli otettava huomioon, että B:n avustaja oli Oulun kaupungin lakimies ja että tämä oli tehnyt työnsä kaupungin toimeksiannosta. Tälle oli siten maksettu työstään kuukausipalkkaa.

Oikeudenkäynti oli viivästynyt kohtuuttomasti. Yli neljän vuoden odotusaikaa vähäisen rikosepäilyn oikeudenkäynnille oli pidettävä kokonaisuudessaan perusteettoman pitkänä.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein.

B:n vastaus

B on vaatinut, että valitukset hylätään ja että JL ja LL:n oikeudenomistajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 360 eurolla.

B on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. Hän ei ollut omalla toiminnallaan tai käytöksellään vaalipaneelissa taikka poliittisen mielipiteen ilmaisuissaan yksityishenkilönä provosoinut JL:ää tai LL:ää tavalla, joka olisi oikeuttanut heidät käyttämään hänestä halventavia nimityksiä. Hän ei ollut syrjinyt JL:ää tai LL:ää millään tavalla. Hän ei ollut osallistunut vaalitilaisuuteen kutsuttavista päättämiseen tai kutsujen lähettämiseen. JL oli käyttänyt sanoja ”uusnatsi” ja ”uusnatsin näköinen” yhteensä viisi kertaa ja nämä ilmaisut ylittivät sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Lisäksi LL:n käyttämä ilmaisu ”niin äärivassari, ettei takuulla voi itselleen mitään” kohdistui epäasiallisella tavalla häneen virkamiehenä ja ylitti sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Sana ”äärivassari” oli yleisesti loukkaava ilmaisu ja ilmaisu ”ei takuulla voi itselleen mitään” kohdistui loukkaavalla tavalla hänen henkilöönsä. Hän ei ollut ollut aktiivisesti mukana puoluetoiminnassa vuonna 2017. Hänen korvausvaatimuksensa perustui Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin eikä kannetta ollut tehty rahastus- tai kiusantekotarkoituksessa. Varatuomari J ei ollut erehdyttänyt käräjäoikeutta roolistaan hänen avustajanaan.

- - -

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

JL

Sovellettavat oikeusohjeet

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa (1 kohta), taikka muuten kuin edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista (2 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Pykälän 4 momentin mukaan kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa on kysymys valheellisesta tiedosta tai vihjauksesta. Saman momentin 2 kohdassa on puolestaan kysymys muunlaisesta halventavasta lausumasta, joka voi olla tosiseikkoihin perustuva lausuma tai arvostelulausuma, jollaisen osalta ei ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. Pykälän 3 momentin rajoitussäännöksen perustelujen mukaan toista halventavakin arvostelu voi olla rankaisematonta, jos sen kohteena on tämän menettely tietyillä julkisen toiminnan alueilla.

Ollakseen sallittua arvostelun on kohdistuttava pikemminkin henkilön poliittiseen tai muuhun julkiseen toimintaan kuin hänen henkilöönsä. Arvostelun tarkoituksena ei tällöinkään saa olla toisen loukkaaminen.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön (KKO 2009:3, KKO 2010:39, KKO 2011:72 ja KKO 2022:1) mukaan kunnianloukkausta koskevan säännöksen tulkinnassa on myös otettava huomioon sananvapauden suoja. Yksityiselämän suojan ja sananvapauden välistä suhdetta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen yksityiselämän ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä.

Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenee, että sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa. Arviointiin vaikuttaa myös se, millä tavalla ja missä yhteydessä artikkeli on julkaistu ja millainen on ollut sen esittämistapa. Merkitystä on vielä julkaistujen tietojen totuudenmukaisuudella, yksityiselämään tunkeutumisen laadulla ja vakavuudella sekä julkaisemisesta aiheutuneilla seuraamuksilla. Toisaalta sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon (von Hannover v. Saksa 24.6.2004, kohta 65, von Hannover v. Saksa (no. 2) 7.2.2012, kohdat 108-113, Axel Springer AG v. Saksa 7.2.2012, kohdat 90-94, Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska (suuri jaosto) 10.11.2015, kohdat 100-103 ja Bédat v. Sveitsi (suuri jaosto) 29.3.2016, kohta 58).

JL:n menettely

Käräjäoikeus on lukenut JL:n syyksi, että hän on kutsunut julkaisemallaan videolla B:tä ”uusnatsin näköiseksi” ja ”uusnatsiksi”.

Hovioikeus toteaa, että JL:n ilmaisu ”uusnatsi” kuvaa henkilöä, joka kannattaa kansallissosialismin uutta nousua sekä valkoisen ylivallan kannattajaa. Monesti ”uusnatsin” ajatellaan myös kuuluvan valkoista ylivaltaa kannattaviin ryhmiin, joiden ulkonäköön liittyy usein muun muassa erittäin lyhyeksi leikatut hiukset. Sana on itsessään myös voimakkaan negatiivisia mielleyhtymiä sisältävä haukkumasana.

Hovioikeus katsoo, että JL:n ilmaisut ”uusnatsin näköinen” ja ”uusnatsi” ovat itsessään selvästi halventavia. Asiassa on näytön perusteella selvää, että JL ei ole millään tavalla mieltänyt B:n olevan ”uusnatsi” tai omaavan kansallissosialismia lähellä olevia ajatuksia. Sanan käytöllä on siten ollut pelkästään halventamistarkoitus. JL on valituksessaan myöntänyt, että hänellä oli tarkoitus viitata ”uusnatsin näköinen” ilmaisulla B:n ulkonäköön. JL on käyttänyt tietoisesti tätä halventavaa nimitystä B:stä monta kertaa. Myöskään se seikka, että JL on mieltänyt B:n sulkeneen hänen ja hänen edustamansa pienryhmän osallistumisen vaalitilaisuuteen ei muuta arviointia, koska videotallenteesta ilmenee, että JL on käyttänyt halventavia sanoja jo heti tilaisuuden alussa ennen keskusteluaan B:n kanssa, eikä B ole videon perusteella provosoinut tilanteessa tahallisesti JL:ää. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut JL:n osalta.

LL

LL:n kuoleman vuoksi lausunnon antaminen valituksesta raukeaa syyksilukemisen osalta.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut JL:n osalta.

LL:n kuoleman vuoksi lausunnon antaminen valituksesta hänen rangaistusseuraamuksensa osalta raukeaa.

Oikeudenkäynnin viivästyminen

Yksityisellä asianosaisella voi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentin nojalla olla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lain 4 §:n mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian laatu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä, asian merkitys asianosaiselle sekä lisäksi asiaa koskeva Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Mainitun lain 6 §:n 4 momentin mukaan oikeutta hyvitykseen ei ole siltä osin kuin rangaistusta alennetaan viivästymisen perusteella.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:87 todennut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön viittaavan siihen, että viivästyksestä saattaa olla kyse, kun tavallisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan yli viisi vuotta.

JL:ää ja LL:ää on kuultu asiassa rikoksesta epäiltynä 5.2.2018, josta on alkanut kulumaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika. Haastehakemus on toimitettu käräjäoikeuteen 29.3.2019. Asia on ratkaistu käräjäoikeudessa 17.12.2021. Käräjäoikeusvaihe on kestänyt lähes 2 vuotta 9 kuukautta. Käräjäoikeuden pitkää käsittelyaikaa selittää osittain Covid-19-pandemian aiheuttamat viivästykset asioiden käsittelyissä viranomaisissa keväällä 2020. Kokonaiskesto ensimmäisestä kuulemisesta käräjäoikeuden tuomioon on kestänyt yli 3 vuotta 10 kuukautta. Asiaa ei voida laadultaan ja laajuudeltaan pitää erityisen vaikeana tai laajana. Hovioikeudessa asia on kestänyt noin puolitoista vuotta. Keskimääräisesti asian käsittelyaika hovioikeudessa katsotaan viivästyneen, jos se on ollut hovioikeudessa vireillä yli vuoden. Asia on tullut vireille hovioikeudessa 8.2.2022 eli se on ollut viivästyneenä hovioikeudessa hieman yli kolmisen kuukautta ennen LL:n kuolemaa. Tämän jälkeinen viivästyminen on johtunut LL:n kuoleman aiheuttamista toimista.

Covid-19-pandemiasta johtuneet rajoitukset ja vaikutukset tuomioistuinten toimintaan ovat seikkoja, jotka eivät ole olleet ennakoitavissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon asian yli 5 vuoden käsittelyaika sekä asian laatu ja laajuus hovioikeus katsoo, että asian käsittelyn kesto on viivästynyt vähintään vuoden, jolta ajalta JL:llä ja LL:n oikeudenomistajilla on oikeus hyvitykseen.

Kun otetaan huomioon JL:n sakkorangaistuksen rahamäärä hovioikeus katsoo, että hyvitystä ei korvata rangaistusta alentamalla. Näin ollen JL:llä ja LL:n oikeudenomistajilla on oikeus 1 500 euron hyvitykseen Suomen valtiolta oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Yksityisoikeudelliset korvaukset

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut JL:n osalta.

Käräjäoikeus on velvoittanut LL:n maksamaan B:lle korvausta kärsimyksestä, koska tämä on loukannut B:n vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää rangaistavaksi säädetyllä teolla kutsumalla Facebook-kirjoituksessaan B:tä ”niin äärivassariksi, ettei tämä takuulla voi itselleen mitään”. Lisäksi LL on velvoitettu korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja yhdessä JL:n kanssa.

Hovioikeus katsoo, että LL:n käyttämä ilmaisun ”ettei takuulla voi itselleen mitään” ei yksittäin arvioituna voida katsovan olevan halventava, vaan sillä selvästi viitataan B:n muuhun käytökseen ja käräjäoikeuden jo hylkäämään syytteessä mainittuun LL:n ilmaisuun. Näin ollen arvioitaessa, onko LL asiassa loukannut B:n kunniaa rangaistavaksi säädetyllä teolla on arvioitava sanan ”äärivassari” halventavuutta. LL:n B:stä käyttämä ilmaisu ”äärivassari” eli äärivasemmistolainen on poliittisen vasemmiston äärimmäiseen osaan kuuluvasta henkilöstä käytetty nimitys. Edellä mainittu ilmaisu ei kuitenkaan sisällä yhtä voimakkaan negatiivisia mielleyhtymiä kuin esimerkiksi toisen henkilön uusnatsiksi kutsuminen, vaan ilmaisu on halventavuudessa verrattavissa sanana lähinnä ”äärioikeistoon”, jota media on muun muassa käyttänyt Yhdysvaltain republikaanisen puolueen radikaalimmasta oikeistosiivestä.

B on kuulunut sosialidemokraattiseen puolueeseen ja hän on ollut puolueen ehdokkaana. Mainitun puolueen on yleisesti katsottu edustavan politiikassa vasempaa laitaa. On kuitenkin selvää, että sosialidemokraattisen puolueen jäsenen kutsumista äärivasemmistolaiseksi on selvästi pidettävä liioitteluna ja että ilmaisun käyttäminen voi siten olla myös halventavaa.

Kun otetaan huomioon, että LL on Facebook-kirjoituksessaan kritisoinut sitä, että JL ei ole päässyt panelistiksi vaalitilaisuuteen ja että LL on luullut B:n olevan tästä vastuussa, hovioikeus katsoo, että julkaisussa on ollut kyse arvostelusta, joka on kohdistunut B:n toimintaan virkamiehenä. Vaikka LL:n ei olisi tarvinnut esittämässään kirjoituksessa käyttää B:stä edellä mainittua loukkaavaa ilmaisua äärivassari, ei se ole ilmaisuna selvästi yhtä halventava kuin esimerkiksi ilmaisun uusnatsi käyttäminen. Kun lisäksi otetaan huomioon sananvapauteen kuuluva oikeus liioitteluun ja se asiayhteys, missä ilmaisu on tehty, ei sitä kokonaisuutena arvioituna voida pitää selvästi sen ylittävänä, mitä voidaan pitää tässä asiassa hyväksyttävänä. Näin ollen hovioikeus katsoo, että LL ei ole loukannut B:n kunniaa vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin ja näin ollen vaatimus kärsimyskorvauksesta LL:n oikeudenomistajien osalta on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa

B on toimittanut Oulun kaupungin henkilöstöjohtajan lausuman B:n avustaja varatuomari J:n tehtävästä oikeudenkäynnissä. Siitä ilmenee, että J:n työtehtävänä Oulun kaupungin lakimiehenä on ollut toimia työnantajansa toimeksiannosta B:n avustajana tässä asiassa ja että J ei ole toiminut asiassa yksityisesti. Lisäksi ilmenee, että B:n vastapuolen korvattavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut peritään B:ltä Oulun kaupungille. Ottaen edellä mainitun selvityksen huomioon hovioikeus katsoo, että varatuomari J:n laskulla esittämät toimenpiteet ovat tässä asiassa olleet B:n oikeudenkäyntikuluja. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut JL:n osalta.

JL on hävinnyt valituksensa, joten hän on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan B:n kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Edellä yksityisoikeudelliset korvaukset kohdassa mainituilla perusteilla B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus käräjäoikeudessa on LL:n oikeudenomistajien osalta hylättävä.

Asian lopputulos huomioon ottaen B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa on LL:n oikeudenomistajia kohtaan on hylättävä.

• Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24.11.2023.

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää

Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut