Sähkö yleistyy paitsi autojen niin myös vesiliikenteen voimanlähteenä. Nauvon Högsarissa aloitettiin vetovaijerilossin kokeilu. Sähkömoottori vetää lossia vaijeria pitkin rannalta toiselle. Dieselmoottorin päästöjä ei synny, ja käyttövoimana on mahdollista käyttää uusiutuvista energianlähteistä peräisin olevaa sähköä.

Sähkölossilla ajelu loppui lyhyeen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston myöntämän vesilain mukaisen luvan. Pulmaksi muodostuivat sähkölossin vetovaijerit. Ne saattoivat perinteisen lossin ohjausvaijerista poiketen nousta veden pinnan yläpuolelle. Hallinto-oikeus arvioi, että vaijerit voivat aiheuttaa onnettomuuden, joka voi johtaa jopa kuolemaan. Hankkeen toteutuminen vaarantaisi yleisen turvallisuuden. Kyseessä oli ehdoton luvanmyöntämiseste. Vesilain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan lupaa ei saa myöntää ”jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.”.

Aluehallintoviraston myöntämiä lupia kumotaan toisinaan, mutta hallinto-oikeuden soveltama säännös oli poikkeuksellinen. Yleensä vesilain mukaisen luvan myöntämisen ratkaisee hankkeen hyötyjen ja haittojen intressivertailu, ei ehdoton luvanmyöntämiseste.

Ehdoton luvanmyöntämiseste on ollut vesilaissa samankaltaisena vuodesta 1961. Luvan myöntämisen lainkohta on estänyt yhden kerran. Kyse oli Vuotoksen tekoaltaasta. Vuotos-päätöksen (KHO:2002:86) innoittamana keskusteltiin, pitäisikö pykälä poistaa laista tai pitäisikö valtioneuvoston voida myöntää siitä poikkeuksia. Näin lainsäädäntöä ei muutettu, vaan ehdoton luvanmyöntämiseste otettiin myös vuoden 2011 vesilakiin. Säännöksen sanamuotoja viilattiin hiukan, ja siinä mainittiin aiemmasta poiketen yleinen turvallisuus.

Noin 300 metriä pitkien vaijereiden asentaminen lossireitille ei vertaudu Vuotoksen tekoaltaaseen, joka olisi jättänyt veden alle yli 200 neliökilometriä maa-alueita. Korkein hallinto-oikeus myönsikin lossiasiassa valitusluvan ja antoi vuosikirjapäätöksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi (KHO 2023:77), että vesilakiin oli lain sisällytetty ehdoton luvanmyöntämiseste erityisesti suurhankkeiden yleistä toteuttamistapaa ohjaavan vaikutuksen vuoksi. Lossihankkeesta aiheutuva vaara rajoittui lossiväylälle ja sen välittömään läheisyyteen. Vesialueen käyttäjien voitiin edellyttää olevan tietoisia vaarasta ja varautuvan siihen. Lossihanke ei vaarantanut yleistä turvallisuutta vesilaissa tarkoitetulla tavalla. Luvan myöntämiselle ei ollut ehdotonta estettä. Aluehallintoviraston lupapäätöksen kumoamiselle ei ollut muitakaan syitä.

Niin suuremmat kuin pienemmätkin vihreän siirtymän hankkeet voivat kompastua lupamenettelyihin. Tällä kertaa kompurointi jäi lyhytaikaiseksi, ja lossikokeilua on tarkoitus jatkaa. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaijerivetoinen lossi tarjoili tilaisuuden linjata vesilain mukaista ehdotonta luvanmyöntämisestettä. KHO pitäytyi perinteisessä tulkinnassa, jossa ehdoton este liittyy kaikkein suurimpiin hankkeisiin. Vuoden 2011 vesilaissa säännökseen lisätty kielto vaarantaa yleistä turvallisuutta ei muuttanut tätä lähtökohtaa.

Petri Vesa
Asianajaja
Asianajotoimisto Petri Vesa Oy

Lue myös

• KHO:2023:77
• KHO:2002:86

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää