Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus, Julkisoikeus

23.5.2023 11.52 Ensimmäinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki 80 vuotta: Syyttäjistön rooli oikeusvaltioperiaatteiden kestävyyden kannalta

Ensimmäinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki 80 vuotta: Syyttäjistön rooli oikeusvaltioperiaatteiden kestävyyden kannalta

Oikeusvaltioperiaatteiden vahvistamiseksi kestämään myös tulevaisuuden ehkä tuomat uhat on syytä perustuslain tasoisesti arvioida
- tulisiko syyttäjistön asema ja toiminta riippumattomana lainkäyttäjänä ilmaista perustuslaissa nykyistä selvemmin ja
- tulisiko valtakunnansyyttäjällä ja muilla syyttäjillä olla sama virassapysymisoikeus kuin tuomarilla.

Tämän ohella on hyvä selvittää, voisiko Suomessakin tavalla tai toisella valtakunnansyyttäjän nimitystoimivallan legitimiteettiä vahvistaa ja syyttäjälaitoksen toimenkuvan ulospäin suuntautuneisuutta edistää, kirjoittaa Matti Kuusimäki Edilexin Lakikirjastossa julkaistussa artikkelissa.

Kirjoitus fokusoituu syyttäjistön perustuslaillisen aseman ja lainkäyttäjäroolin tarkasteluun siitä näkökulmasta, että myös syyttäjäntoimen suhteen osana oikeuslaitosta nousisi tulevaisuudessa esiin oikeusvaltion kestävyyttä koettelevia ongelmia. Tarkastelukulma on eteenpäin katsova, eikä syyttäjälaitoksen tähänastista toimintaa käsitellä.

Geopoliittisten mannerlaattojen värähdellessä ovat länsimaisen oikeusvaltion periaatteet saaneet yhä enemmän kolhuja myös Euroopan neuvostoon ja Euroopan unioniin kuuluvissa maissa. Suomessakin on havahduttu pohtimaan sitä, ettei oman oikeusvaltiomme lujana koettu perusta välttämättä kestä sellaisena ideologisten ja poliittisten tuulien riepotellessa yhteiskuntia. Vaikka tämän päivän tilanne oikeusvaltion vakauden kannalta Suomessa vaikuttaa stabiililta, vaatii tämän vakauden säilyminen jatkuvaa vaalimista ja ennen muuta valmiutta havaita hyvissä ajoin ennakoitavissa olevien suojatoimien tarve.

Ylimpien tuomioistuintemme presidentit ovat viimeaikaisissa julkisissa puheenvuoroissaan kiinnittäneet tuomioistuinten kannalta huomiota tällaisen ennakoinnin tarpeeseen. Presidentti Kari Kuusiniemi on todennut sangen sattuvasti, että ”epävarmuuden aika on omiaan lisäämään oikeusvaltion kysyntää”. Oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisesta lainkäytössä ollaan vastuussa kuitenkin käräjäsalin kaikissa kulmissa, myös syyttäjien ja asianajajien miehittämissä. Koska syyttäjälaitoksella on myös valtio-oikeudellisesta perspektiivistä katsoen nykyisin olennaisesti aikaisempaa laajempi rooli oikeudenhoidossa, on aiheellista lähestyä myös syyttäjäntoimen kannalta kysymystä oikeusvaltion periaatteiden kestävyydestä tulevaisuudessa.

Sen painoarvon osoittamiseksi, mikä syyttäjälaitoksella on Suomen oikeudenhoidossa, voidaan viitata vaikkapa professori emeritus Antti Jokelan prosessioikeuden perusteoksen (Oikeudenkäynti II s. 9-10; 3. painos 2012) tyhjentävään määritykseen kuvattaessa syyttäjistön lainkäyttöroolin kokonaisuutta:

”Valtion rikosoikeudellinen järjestelmä rakentuu olennaisesti syyttäjien toiminnan varaan. Syyttäjät ovat avainasemassa koko rikosoikeudenhoidon onnistumisessa sekä laillisuusperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä. Syyttäjien tulee huolehtia siitä, että rikoksiin syyllistyneet saatetaan mahdollisimman nopeasti edesvastuuseen ja ettei rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin toisaalta ryhdytä syyttömiä vastaan.”

Sitomalla tuomioistuimen kädet pilkuntarkasti syyttäjän vetoamaan seikastoon tuomiovaltaa on siirretty olennaisesti tuomioistuimelta syyttäjälle. Syyttäjän ammattitaidon varaan jää se, että tuomioistuimen arvioitaviksi tulevat varmuudella nostetuksi esiin juridisesti relevanteimmat tosiseikat – eli että oikeutta käydään ylipäätään oikean argumentaation puitteissa. Tällä on todella suuri käytännön merkitys erityisesti laajoissa ja komplisoiduissa rikosjutuissa.

Valtakunnansyyttäjän viran ja välillisesti koko syyttäjälaitoksen valtio-oikeudellisesti lainkäytöllinen luonne onkin nähty asianmukaiseksi todeta perustuslain 104 §:ssä, samassa luvussa tuomioistuinten kanssa (9. luku - Lainkäyttö). Syyttäjien riippumattomuuden ulottuvuus on tästä toteamisesta huolimatta jäänyt vähintäänkin epäselväksi. Riippumattomuuden olemassaoloa ei mainita perustuslain tekstissä eikä sen vahvimmaksi tueksi ole säädetty samanlaista virassapysymisoikeutta kuin tuomareilla on (PL 103 §). Säännökset syyttäjälaitoksen toiminnan järjestämisestä ja syyttäjän työn riippumattomuudesta olisi saatava perustuslain tasoisiksi.

Syyttäjäntoimeen liittyvinä uhkina oikeusvaltioperiaatteen kannalta Kuusimäki mainitsee:

  • rikosvastuu ei toteudu asianmukaisesti
  • nimitysvallan väärinkäyttö
  • mahdollisuus devoluutio- ja substituutio-oikeuden väärinkäyttöön ja
  • mahdollisuus johtamisvallan väärinkäyttöön.

Matti Kuusimäki
Matti täytti 3.5.2023 80 vuotta. Hän toimi vuosina 1997–2010 valtakunnansyyttäjän viran ensimmäisenä haltijana

Artikkeli Edilexin Lakikirjastossa


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.