Rikosten tekeminen on vahvassa yhteydessä nuoreen ikään. Rikollisuuden esiintyvyys on yleensä huipussaan myöhään murrosiässä ja laskee aikuisiässä. Useimmat nuoret lopettavat rikosten teon iän myötä ja vain harva on rikosaktiivinen enää aikuisiässä. Suomessa alle 21-vuotiaat vastaavat noin viidesosasta kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista, ja ikäryhmän kokoon suhteutettuna nuoret tekevät muita ikäryhmiä enemmän rikoksia (Saarikkomäki ym. 2018). Nuorisorikollisuus on Suomessa vähentynyt sekä tehtyjen rikosilmoitusten että kyselytutkimusten perusteella noudattaen kehittyneiden maiden Crime Drop -ilmiötä (Pitkänen ym. 2022). Tästä huolimatta useassa Euroopan maassa nuorisorikollisuus, nuoriso- ja katujengit sekä järjestäytyneen rikollisuuden jengien väkivaltainen käytös ovat yleisenä huolen aiheena. Lisäksi erityistä huolta Suomessa on aiheuttanut lasten teräaseilla toteuttama väkivalta.

Ei ole lainkaan yllättävää, että yhtenä ratkaisukeinona on esitetty rikosvastuun alaikärajan laskemista 14 ikävuoteen. Tämä johtuu siitä, että ihmiset tarkastelevat herkästi rikosoikeusjärjestelmää symbolisesta näkökulmasta. Rangaistus symboloi keinoa, jolla viranomaiset voivat vähentää rikollisuudesta aiheutuvia haittoja sekä vahvistaa yhteiskunnan moraalisia rajoja (Lähteenmäki 2022). Kontrollipolitiikan tunnusomaisin piirre on vaikuttaminen ylhäältä alaspäin pääasiassa yksittäisiin henkilöihin. Useimmiten yhteiskunnan ylläpitämä vallankäyttö ja kontrolli on tarvehakuista: sitä kohdistetaan suuntaan, josta odotetaan eniten ongelmia. Valvonta kohdistuu tällöin yhteiskunnalle vaarallisiin, haitallisiin tai muuten hyväksytyistä käyttäytymissäännöistä poikkeaviin henkilöihin, kuten rikollisiin tai päihdeongelmaisiin.

Rikosvastuun alaikärajan laskeminen olisi yksinkertaistettu keino kansalaisten tyytyväisyyden varmistamiseksi, sillä turvattomuudesta kärsivät kansalaiset ottavat lainsäätäjän konkreettiset toimet yleensä helpottuneina vastaan. Näin myös lasten ja nuorten rikollisuuden osalta vaatimukset ankaroittaa rangaistuksia kohentavat helposti kansalaisten mielialaa. Tähän toiveeseen on syytä suhtautua varauksella.

Kriminalisoinnin yleisestävä vaikutus syntyy pelotteen, normien sisäistämisen ja tapanormien vahvistamisen kautta. Yleisprevention suorin ja välittömin muoto on pelotuspreventio. Yleispreventiolla halutaan vaikuttaa yksittäisen rikoksen tekijän sijasta muihin kansalaisiin. Yleispreventiossa on kyse sekä pelotevaikutuksesta (välitön/negatiivinen), että välillisestä yleispreventiosta (positiivinen).

Pelotevaikutuksen tehokkuus on sidoksissa sanktioankaruuteen ja sanktiovarmuuteen eli siihen, miten tekijä subjektiivisesti kokee kiinnijäämisriskin. Pelotevaikutuksen periaatteellinen idea on vaikuttaa potentiaaliseen tekijään siten, että odotettavissa oleva rangaistus painaa enemmän kuin teosta saatava hyöty.

Pelotevaikutuksen teho on kuitenkin riippuvainen yksittäisestä potentiaalisesta rikoksentekijästä, mahdollisesta teosta ja vallitsevista olosuhteista. Vaikka rikosoikeusjärjestelmä perustuu ajatukseen rikoksentekijän rationaalisesta ajattelusta, todellisuudessa potentiaalisen tekijän suorittama ”riskiarviointi” hyödyn, kiinnijäämisriskin ja seurauksen välillä lienee vähäistä, erityisesti nuorilla lapsilla.

Alaikäisten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt

Tilastollinen tarkastelu osoitti, että sekä ryöstö- että pahoinpitelyrikoksissa ikäryhmän kokoon suhteutettuna ja myös täysi-ikäisiin verrattuna alaikäisten epäiltyjen henkilöiden määrä on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Ryöstörikoksissa aiemmin epäillyt henkilöt olivat käytännössä 14–17 -vuotiaita, mutta viime vuosien aikana epäiltyjen joukkoon mukaan on tullut yhä nuorempia, erityisesti 11–13 -vuotiaita epäiltyjä.

Pahoinpitelyrikoksista epäiltyjen joukossa on vuosia ollut useita kymmeniä 7–8 -vuotiaita. 16–17 -vuotiaiden epäiltyjen henkilöiden määrä ei ole juuri muuttunut. Alueellisesti ryöstörikoksista epäillyt alaikäiset henkilöt ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Helsingissä epäiltyjen määrä ei ole lisääntynyt samassa määrin kuin monissa muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Pahoinpitelyrikoksista epäiltyjen henkilöiden määrä on lisääntynyt paitsi kaikissa suurimmissa kaupungeissa myös koko maassa. Erot kaupunkien välillä pahoinpitelyrikoksista epäiltyjen alaikäisten henkilöiden määrässä suhteessa kaupungin alle 18-vuotiaisiin asukkaisiin ovat pienempiä kuin ryöstörikoksissa.

Lapsen kasvu- ja kehittymisympäristö

Neurotieteen näkökulmasta nuoruusiässä on riskejä rikollisuralle ajautumiseen, ja nuoret ovat alttiimpia toimimaan hetken mielijohteesta hermoston kypsymättömyyden vuoksi. Varhaisen kasvuympäristön riskitekijät, kuten vanhempien mielenterveysongelmat, päihteidenkäyttö ja rikollisuus ovat keskeisiä nuorten rikoskäyttäytymisen selittäjiä. Hermostollisia ja kehityksellisiä haavoittuvuustekijöitä ovat sikiöaikaiset kehityshäiriöt, tietyt raskaudenaikaiset riskitekijät, kielteiset lapsuusajan kokemukset ja kiintymyssuhdetekijät. Useat yhtäaikaiset ongelmat yhdessä psyykkisten sairauksien kanssa lisäävät riskiä väkivaltaiseen ja rikolliseen käyttäytymiseen. Myös koulukiusaamisen on todettu olevan merkittävä riskitekijä myöhempään rikolliseen toimintaan.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin sekä Demos Helsingin tekemän raportin (2023) mukaan syrjäytymisellä on yhteys turvallisuusongelmiin: Rikokset ja onnettomuudet kasautuvat pienituloiselle ja työn ja koulutuksen ulkopuolella olevalle väestölle. Erityisesti vakavien ja toistuvien rikosten tekeminen ja myös rikosten ja onnettomuuksien uhriksi joutuminen ovat yhteydessä sosioekonomiseen huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen. Pienituloisten perheiden lasten hyvinvointivaje kasvaa Suomessa. Pelastakaa lapset ry:n kyselyyn vastanneista 12–18 -vuotiaista lapsista noin kolmannes oli kokenut hyvinvointinsa heikoksi ja elämänsä epävakaaksi (Lapsen ääni 2022). Toimeentulon ongelmat, työttömyys ja matala koulutus ovat merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä (VNK 2021:48).

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman väliarvioinnissa (2023) todetaan, että koulutus on lasten hyvinvoinnin, suotuisan tulevaisuuden ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta avainasemassa. Turvallinen kasvuympäristö vähentää asuinalueiden eriytymistä, jengiytymistä, vihapuhetta ja väkivaltaista ekstremismiä.

Katujengeistä

Katujengijäsenyyden riskitekijöinä toimivat muun muassa miessukupuoli, maahanmuuttajataustaisuus sekä heikko vanhempien suorittama valvonta. Ehkäiseviä tekijöitä ovat puolestaan korkea itsekontrolli sekä päihteiden käyttämättömyys. On todennäköistä, että nuorilla katujengiläisillä on kavereita ja perheenjäseniä rikollisjengeissä ja he myös viettävät aikaa rikollisryhmien jäsenten kanssa. Myös nuorten vakavan ja jatkuvan rikollisuuden ja myöhempien velka- tai taloudellisten ongelmien välillä on todettu olevan vahva yhteys.

Jos nuori kokee jääneensä yhteiskunnassa tai lähiyhteisössään ulkopuoliseksi, tai hänellä on kokemus, ettei häntä kohdata, nuori voi ajatella olevansa arvoton, tai ettei kukaan ole hänestä itsestään kiinnostunut. Esimerkiksi nuoret pyrkivät aktiivisesti erottelemaan rikoksia tekeviä niistä, jotka eivät tee rikoksia. Rikoksia tekevät nuoret päätyvätkin marginaaliin niistä nuorista, jotka eivät tee rikoksia (Kinnunen 2021). Polarisoituminen saattaa voimistaa rikollista käyttäytymistä, mikäli ympäristö itsessään suhtautuu positiivisesti rikollisuuteen. Tämä omassa elämässä tai yhteiskunnassa tunnistettu epäkohta sekä kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ruokkivat ajatusta hakea syyllistä itsensä ulkopuolelta. Kun sopiva syyllinen on löytynyt, alkaa tämän mustamaalaaminen ja demonisointi. Ryhmään liittyminen voi tarjota nuorelle yhteisöllisyyttä, statusta, jännitystä ja merkityksellisyyttä tavalla, jota tavanomaisessa arjessa ei ole saatavilla.

Nuorten rikollisuus ja syrjäytymisen ennalta ehkäiseminen edellyttävät laajaa ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Tehokkaimmat ratkaisut rikosten varhaiseen ennaltaehkäisyyn ovat pääasiassa muualla kuin poliisin käsissä, esimerkiksi sosiaali-, terveys-, nuoriso- ja koulutuspalveluilla. Koska nuorisoväkivalta ja katujengit saatetaan nähdä jatkumona toisilleen, ja nuori voi teoillaan siirtyä rikollisella polulla eteenpäin, rikoskierteen katkaiseminen on erityisen tärkeää.

Mihin tulisi kiinnittää huomiota

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin sekä Demos Helsingin raportista ilmenee, että työllisyyden lisääminen ja työttömien osallistaminen sekä koulutuksen laajentaminen ovat lupaavia keinoja rikosten ja onnettomuuksien vähentämisessä. Väkivaltarikoksiin ei samanlaista vaikutusta kuitenkaan havaittu. Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2020–2025 tavoitteena on ehkäistä kansallisin ja kansainvälisin toimin suunnitelmallisesti ja monialaisesti 0–17 -vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä seksuaaliväkivaltaa eri kasvu- ja toimintaympäristöissä.

Puuttumalla matalalla kynnyksellä lasten riitoihin, häirintään ja kiusaamiseen aikuiset viestivät välittämisestä ja kunnioittamisesta sekä rohkeudestaan. Puuttuminen on vahva viestintäkeino, jolla ilmaistaan, missä kulloinkin menevät hyväksyttävän käytöksen rajat. Koska sosiaalinen turvallisuus rakentuu ryhmän kiinteydestä, sosiaalisista suhteista ja näistä syntyvästä luottamuksesta on tärkeää, että kouluissa ja oppilaitoksissa kiusaamisen vastaisista toimintamalleista käydään keskustelua säännöllisesti (Rikander 2021).

Kiusaamiseen puuttuminen on erityisen tärkeää sillä, kiusaajilla on suurempi riski päätyä rikollisuralle (Salmivalli 2016). Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että alle 13-vuotiaana rikoksia tekevillä lapsilla on muihin verrattuna kaksin- tai kolminkertainen riski kehittyä vakavia ja väkivaltaisia rikoksia kroonisesti tekeviksi aikuisiksi. Vakavia väkivaltarikoksia tehneiden lapsien kasvuolot ovat tyypillisesti olleet vahingollisia jo pitkään (Haapasalo 2017). Lapsilla, jotka kiusasivat toisia usein 8–9 vuoden iässä, on kohonnut väkivaltarikollisuuden riski 31 vuoden ikään mennessä. Vakavat väkivaltarikokset liittyivät vahvasti miesten toistuvaan kiusaamiseen. Miehet, jotka kiusasivat muita usein ollessaan 8-vuotiaita, liittyivät voimakkaammin väkivaltaisiin rikoksiin aikuisina verrattuna niihin, jotka kiusasivat vain toisinaan (Tiiri ym. 2022).

Lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ onnistuu vain, kun kaikki lasten ympärillä olevat henkilöt ja tahot kiinnittävät huomiota turvallisuuteen, vahvistavat sitä ja puuttuvat epäkohtiin.

Henri Rikander
OTT, dos.
Mika Sutela
OTT, dos.
Salla Rikander
PsL

Artikkeli Edilexin Lakikirjastossa

• Rikander, Henri – Sutela, Mika – Rikander, Salla: Alaikäisten rikollisuudesta ja katujengeistä

 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää