Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

25.4.2023 11.54 Vierashuoneessa professori Minna Kimpimäki: Miksi aiempi tuomio vaikuttaa rangaistusta alentavasti?

Vierashuoneessa professori Minna Kimpimäki: Miksi aiempi tuomio vaikuttaa rangaistusta alentavasti?

Julkisessa ja kriminaalipoliittisessa keskustelussa nousevat ajoittain esiin Suomen rangaistusjärjestelmään sisältyvät niin sanotut paljousalennukset eli se, että henkilön tullessa tuomituksi useista rikoksista samalla kertaa, yksittäisestä rikoksesta tuomittava rangaistus muodostuu alemmaksi kuin se olisi kyseisestä rikoksesta yksinään tuomittaessa. Erityisesti hämmennystä aiheuttaa tuomiolauselmiin otettu lausuma, jonka mukaan tietty aiemmassa tuomiossa määrätty rangaistus on uutta rangaistusta määrättäessä otettu huomioon rangaistusta alentavana seikkana. Järjestelmää tuntemattomalle tämä näyttäytyy helposti epäjohdonmukaisena: eikö aiemmin tuomitun rangaistuksen pitäisi pikemminkin koventaa uutta rangaistusta kuin alentaa sitä? Asiasta kirjoittaa OTT, VT, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Edilexin Vierashuoneessa ja Lakikirjastossa avoimena julkaistussa referee-artikkelissa "Rangaistusjärjestelmän paljousalennukset – vika vai ominaisuus?"

Yhtenäisrangaistusjärjestelmä

Edellä mainittujen ilmiöiden, paljousalennusten ja aiemmin tuomitun rangaistuksen huomioonottamisen, taustalla on Suomessa omaksuttu yhtenäisrangaistusjärjestelmä. Yhtenäisrangaistusjärjestelmä määrittää sen, miten rangaistus määrätään tapauksessa, jossa tuomittavana on samalla kertaa useita rikoksia.

Samalla kertaa tuomittavista rikoksista tuomitaan yksi yhteinen rangaistus, eikä tuomiolauselmalomakkeella eritellä sitä, mikä osuus tuomitusta rangaistuksesta on määrätty mistäkin rikoksesta. Tuomiolauselmassa vain todetaan, mitkä rikokset on luettu syyksi ja mikä on niistä tuomittu yhteinen rangaistus. Yhteistä rangaistusta mitattaessa vakavin teko otetaan rangaistuksen määräämisen pohjaksi. Ensin siis arvioidaan, mikä rikoksista on törkein ja mikä olisi siitä tuomittava rangaistus. Sen jälkeen tästä vakavimmasta rikoksesta määrättävään rangaistukseen lisätään oikeudenmukaiseksi arvioitu rangaistus muista samalla kertaa tuomittavana olevista rikoksista.

Käytössä oleva rangaistuksen mittaamiskäytäntö johtaa siihen, että tuomittaessa rangaistusta useammasta rikoksesta samalla kertaa, lisätään ankarimpaan rangaistukseen vain osa muista tuomittavana olevien rikosten ajatuksellisista yksikkörangaistuksista. Näin siksi, että yksikkörangaistusten yksinkertainen yhteenlaskeminen johtaisi helposti suhteettomaan lopputulokseen etenkin silloin, kun tuomittavana on suuri määrä vähemmän vakavia rikoksia.

Aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioonottaminen

Käytössä oleva yhteisen rangaistuksen mittaamismalli johtaa ongelmiin silloin, jos kaikki samoihin aikoihin tehdyt rikokset eivät tule samalla kertaa tuomittavaksi. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että rikokset tulevat ilmi tai niiden esitutkinta valmistuu eri aikoihin taikka siitä, että rikokset on tehty eri paikkakunnilla ja tulevat tuomittavaksi eri tuomioistuimissa. Henkilön tekemät rikokset voivat päätyä eri oikeudenkäynneissä käsiteltäväksi myös siksi, että rikoksia on tehty osana erilaisia rikoskokonaisuuksia ja erilaisilla tekijäkokoonpanoilla, jolloin niitä voi jo tapausten hallittavuuden vuoksi ja muista käytännön syistä olla perusteltua käsitellä erillisissä oikeudenkäynneissä.

Koska tapaukset voivat päätyä eri oikeudenkäynneissä käsiteltäväksi osin sattumanvaraisista ja ainakin osin myös vastaajasta riippumattomista syistä, olisi ongelmallista, jos tällaiset seikat vaikuttaisivat kokonaisrangaistuksen ankaruuteen. Yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohtien vuoksi näin voisi kuitenkin käydä silloin, jos sellainen rikos, joka olisi ajallisesti tarkastellen voitu tuomita osana isompaa rikoskokonaisuutta, tulee syystä tai toisesta erillisenä tuomittavaksi.

Siksi sääntelyn lähtökohtana on, että aikaisemmin tuomittu ehdoton vankeusrangaistus, yhdistelmärangaistus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus tai nuorisorangaistus otetaan uutta rangaistusta määrätessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana, jos tuomittavana oleva rikos on tehty ennen aikaisemman tuomion tuomitsemista. Sääntelyn tavoitteena on, että rikoksentekijälle tuomittu kokonaisrangaistus muodostuisi samanlaiseksi riippumatta siitä, päätyvätkö rikokset, jotka periaatteessa ajallisesti tarkastellen olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, käsiteltäväksi yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä.

Jotta aikaisemmin määrätyn rangaistuksen huomioon ottamista on mahdollista kontrolloida esimerkiksi asian myöhemmissä tuomioistuinkäsittelyissä, tuomioistuimen on tuomiolauselmassa mainittava mikä aikaisempi tuomio tai mitkä aikaisemmat tuomiot rangaistusta määrättäessä on otettu huomioon. Tämä on johtanut siihen, että tuomiolauselmiin otetaan lausuma siitä, mitkä tuomiot on otettu rangaistusta määrättäessä huomioon: ”Rangaistusta alentavana on otettu huomioon seuraava aikaisempi rangaistus…”.

Tarpeellisuus, haasteet ja soveltamisen rajat

Niin kauan kuin käytössä on nykyisen kaltainen yhteisen rangaistuksen mittaamismalli, pitää olla myös keino huolehtia siitä, ettei rangaistus muodostu erilaiseksi riippuen siitä, päätyvätkö rikokset eri oikeudenkäynneissä käsiteltäväksi silloin, kun ne olisi periaatteessa voitu käsitellä yhdessä. Nyt käytössä oleva aiemman tuomion huomioon ottaminen on varsin joustava ja yksinkertainen tapa toteuttaa tätä tavoitetta. Sääntelyyn liittyy kuitenkin viestinnällinen ongelma. Tuomiolauselmassa oleva lausuma siitä, että aiempi tuomio on otettu huomioon rangaistusta alentavana seikkana, on epäilemättä hyödyllinen toisille tuomioistuimille ja muille järjestelmää tunteville, mutta sääntelykokonaisuutta tuntemattoman silmin se kieltämättä näyttää kummalliselta.

On kuitenkin syytä huomata, että sekä lievenevä lisäämisperiaate että siitä johtuva aikaisemmin annetun tuomion huomioon ottaminen tulevat sovellettavaksi vain silloin, kun kyse on rikoksista, joita käsitellään tai olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Muutoin rangaistusjärjestelmämme on luonteeltaan asteittain ankaroituva. Aikaisempi rikollisuus voi vaikuttaa rangaistuksen mittaamisen ankaroittavasti koventamisperusteena ja aiemmat rangaistukset vaikuttavat myös lajinvalintaa ankaroittavasti esimerkiksi, kun pohditaan sitä, voidaanko uusi vankeusrangaistus tuomita ehdollisena.

Vaikka käytössä oleva yhteisen rangaistuksen mittaamiskäytäntö johtaa tietynlaisiin paljousalennuksiin yksittäisiä tuomioita annettaessa, johtaa tuomioiden muodossa saaduista varoituksista huolimatta jatkuva rikosten tekeminen lopulta kuitenkin asteittain ankaroituvaan linjaan sekä rangaistuksen mittaamisessa että lajinvalinnassa.

Minna Kimpimäki
OTT, VT, professori, Lapin yliopisto

Avoin referee-artikkeli Edilexin Lakikirjastossa



 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.