Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 30.5 §:n siirtymäsäännös edellyttää, että viranomaisten on toteutettava tietojärjestelmissään lain vaatimukset sähköisistä tiedonsiirtotavoista eli teknisistä rajapinnoista ja katseluyhteyksistä vuoden 2024 alkuun mennessä. Poliisilain (872/2011) 4:2 §:n ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, poliisin henkilötietolaki) 16.1 §:n tietojensaantioikeussäännösten välinen keskeisin ero perustuu tietojen saantitapaan teknisen käyttöyhteyden avulla. Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999, julkisuuslaki) ja tiedonhallintalaissa säädetään kattavasti tietojen antamistavoista. Teknisten käyttöyhteyksien sääntelystä tulisi tiedonhallintalain sääntelyn vuoksi luopua. Näin ollen poliisin tiedonsaantioikeussäännöksiä ei olisi enää tarpeen jakaa eri säädöksiin.

Artikkelissani tutkin myös poliisin henkilötietolain 16 §:ään kytkeytyvien muita viranomaisia koskevien erityislakien tiedon luovuttamista koskevia säännöksiä, jotka kuuluvat poliisin tiedonsaantioikeuksien kokonaisuuteen (ks. artikkelini luku 4). Niiden osalta kävi ilmi, että vain osa luovutussäännöksistä on tarpeellisia. Sääntely on monin osin päällekkäistä, koska perustuslakivaliokunnan aiemman käytännön mukaisesti edellytettiin, että sekä oikeudesta saada salassa pidettävää tietoa että sen luovuttamisesta oli säädettävä nimenomaisesti (Ks. esim. PeVL 12/2002 vp; PeVL 71/2014 vp). Enää viime vuosina valiokunta ei ole tätä edellyttänyt (Ks. esim. PeVL 31/2017 vp; PeVL 2/2018 vp; PeVL 14/2018 vp). Julkisuuslain 29 § edellyttää salassa pidettävän tiedon osalta ainoastaan joko säännöstä tiedonsaantioikeudesta tai säännöstä oikeudesta luovuttaa tällaista tietoa, ei molempia.

Luovutusta koskevissa erityislaeissa käyttötarkoitussääntely on monin osin päällekkäistä poliisin henkilötietolain 16 §:n tiedonsaantioikeussääntelyn kanssa. Tällainen moninkertainen sääntely on tarpeetonta. Tiedonsaantioikeus riittää, ellei luovutussäännöksessä säädetä sellaisia erityisiä edellytyksiä, jotka ovat tarpeellisia perusoikeuksien suojan kannalta. Tällaisia erityisiä edellytyksiä voivat olla esimerkiksi säännökset, jotka koskevat arkaluonteisten tietojen luovuttamista, koska tällaisen sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista. Myös oma-aloitteisen luovuttamisen mahdollisuudesta on säädettävä erikseen, koska tiedonsaantioikeus merkitsee oikeutta saada tieto pyynnöstä. Ellei luovutussääntely sisällä tällaisia erityisiä edellytyksiä, tiedon vastaanottavalle viranomaiselle säädetty tiedonsaantioikeus riittää turvaamaan henkilötietojen suojan, kun sääntely noudattaa valtiosääntöisiä vaatimuksia.

Artikkelissani esitän, että säännökset poliisin oikeudesta saada tietoa muilta viranomaisilta keskitettäisi poliisilain 4:2 §:ään. Tiedon saantitavoista ei tulisi säädellä lainkaan tiedonsaantioikeussäännöksen yhteydessä, koska niistä säädellään kattavasti yleislaissa. Tiedonsaantioikeus ei sellaisenaan ole henkilötietojen käsittelyä, joten sen paikka ei ole systemaattisesti poliisin henkilötietolaissa. Poliisilain 4:2 §:ssä tulisi lisäksi säätää välttämättömyysedellytys, jotta se vastaisi valtiosääntöisiä vaatimuksia. Tietyistä tiedonsaantitilanteista tulisi edelleen säätää nimenomaisesti, esimerkiksi kun sääntelyltä edellytetään tarkkarajaisuutta. Osa nykyisen poliisin henkilötietolain 16 §:n tiedonsaantisäännöksistä ei kuitenkaan vaadi nimenomaista säännöstä, vaan niiden osalta riittäisi poliisille säädetty oikeus saada salassa pidettävää tietoa, kun se on välttämätöntä poliisin laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Uusi systematiikka ei heikentäisi eikä laajentaisi poliisin mahdollisuuksia saada tietoa muilta viranomaisilta, vaan selventäisi lain tulkintaa ja karsisi tarpeetonta sääntelyä sekä jatkuvan säädöshuollon tarvetta. Hyvä systematiikka edesauttaa myös viime kädessä perusoikeuksien toteutumista, koska tulkinnanvaraisuus vähenee.

Artikkelillani otan kantaa myös laajempaan keskusteluun siitä, että viranomaisten välisen tiedonvaihdon sääntelyä tulisi viimeistään nyt uudistaa, kun tiedonhallintalaki ja julkisuuslaki nykyisellään mahdollistavat tarpeettoman sääntelyn karsimisen. Viranomaisten tiedonvaihtosääntelyn uudistus tulisi toteuttaa laajempana kokonaisuutena sen sijaan, että sitä tehdään pistemäisesti muiden sääntelyuudistusten sivutuotteena hallinnonalakohtaisesti.

Artikkeli Edilexissä

• Poliisin oikeus saada henkilötietoja muiden viranomaisten rekistereistä – tiedonsaantioikeuksien uusi systematiikka (DL 1/2023)

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...