Päivän kirjoituksia ja tiedotteita

Kansalaisilta on evätty pääsy omiin oikeustietoihinsa

Suomea pidetään kansainvälisestikin digitalisaation kärkimaana, mutta oikeudenhoidossa väite ei päde. Kansalaisella ei ole käytännössä mahdollisuutta asioida sähköisesti oikeudellisissa asioissa tai nähdä oman asiansa etenemistä oikeudenhoidon digitaalisissa järjestelmissä. Suomeen tulisi perustaa ”Oikeudenhoidon Omakanta”, jonne jokaisella olisi pääsy.

Asianajajaliitto on vakavasti huolissaan oikeudenhoidon digitalisaation hitaudesta. Suomalainen oikeudenhoito on tunnetusti jo nyt jonoutunut, kuormittunut, kallis ja jopa kansalaisen oikeusturvaa vaarantava. Oikeudenhoidon resursseja vievät turhaa paperisotaa aiheuttavat yleiset perusasiat, kuten testamentin toimeenpanoon liittyvät järjestelyt tai avioeron vireille saattaminen.

Asianajajaliiton pääsihteeri Niko Jakobsson ihmettelee, miksei esimerkiksi joitakin yleisimpiä oikeudellisia asioita voi vieläkään hoitaa sähköisellä asioinnilla, vaikka erityistä tietosuojaa vaativat terveys- ja pankkiasiat ovat olleet lähes jokaisen kansalaisen käytössä jo vuosikausia.

– Verkkosivuilla oikeus.fi tulisi lähtökohtaisesti olla kansalaisen paikka asioida sähköisesti omissa oikeudellisissa asioissaan. Sivustolla vieraillessa huomaa kuitenkin nopeasti, että ainoa asia, jonka voi aidosti hoitaa sähköisesti, on riidattoman velkomusasian yksipuolinen vireillepano. Kaikki muu sähköinen asiointi, vaikka oman avioeron vireillepano, tapahtuu täytettävällä pdf-lomakkeella, joka henkilön tulee erikseen tulostaa, skannata ja lähettää allekirjoitettuna viranomaiselle. Lomakkeen lähettämisen jälkeen hän ei kuitenkaan näe, miten asia etenee tai mikä on päätös. Tätä näkymää ei ole myöskään mahdollisella oikeudellisella avustajalla, joten kirjelmöinti tuomioistuimiin hoidetaan sähköpostitse, Jakobsson huokaa.

Jakobssonin mukaan oikeudenhoitoon tarvitaan rahaa henkilöresurssien lisäksi myös turhaa paperisotaa aiheuttavien oikeusjuttujen digitalisointiin: saapuneiden dokumenttien tallentaminen tuomioistuimen sisäisiin AIPA- ja HAIPA-järjestelmiin ja niiden toimittaminen asianosaisille ja oikeusavustajille on manuaalista ja hidasta. Kansalaisilla ja heidän avustajillaan ei ole pääsyä järjestelmiin, vaan prosessien etenemisestä pitää erikseen tiedustella tuomioistuimista. Oikeudenhoidon määrärahoja, joiden puute on esitetty oikeusministeriön laatimalla oikeudenhoidon selonteolla, tulee osoittaa myös lainkäytön digitalisaatioon. Tuomioistuinvirasto on esittänyt lisämäärärahoja kehitykseen aiemminkin.

– Tilastokeskuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista hoitaa pankkiasioitaan digitaalisesti. Oikeudenhoidon digitalisaatio on sen sijaan valitettavasti jämähtänyt ja siiloutunut, vaikka tarvetta kansalaisen omalle oikeusportaalille on. Suomea pidetään digitaalisuuden esimerkkimaana, mutta digioikeudenhoidossa olemme kehitysmaan asteella, Jakobsson naulaa.

Kiireellisiin huoltajuuskiistoihin tarvitaan päivystysjärjestelmä

Huoltajuuskiistoissa lapsen etu jää monesti huomioimatta, mikäli lapsi on erotilanteessa määrätty vanhemmalle, joka muuttaakin yllättäen toiselle paikkakunnalle. Asianajajaliitto peräänkuuluttaa kiireellisiin lapsiasioihin päivystysjärjestelmää, jossa lapsen etu otettaisiin huomioon nykyistä paremmin.

Vanhempien ero vaikuttaa aina myös lapsiin. Kun yhteiselämä päättyy, nousevat keskeiseksi kysymykset lapsen huollosta, asumisesta ja toisen vanhemman tapaamisesta. Erotilanteessa on ensisijaisesti vanhempien tehtävä päättää, valitaanko yhteisille lapsille yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus ja miten lapset ovat kummankin vanhemman luona. Entistä useampi perhe valitsee nykyisin vuoroasumisen.

Perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut asianajaja Hanna Räihä-Mäntyharju on huomannut, että erityisesti vuonna 2019 tulleen niin sanotun vuoroasumista helpottavan lainsäädäntömuutoksen jälkeen myös tuomioistuimet ovat määränneet vuoroasumista aiempia vuosia rohkeammin. Sitä ennen laki ei vuoroasumista tuntenut, jolloin asumismuoto oli oikeuskäytännössä mahdollista vain tilanteissa, joissa vanhemmat siitä yhteisesti sopivat.

– Vaikka vuoroasuminen on yleistynyt, ongelmia voi tulla toisen vanhemman vaihtaessa asuinpaikkakuntaa. Edellä mainitussa 2019 lakimuutoksessa säädettiin myös, että lapsen vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle muutostaan vähintään kolme kuukautta aiemmin, mikäli muutolla on vaikutusta toisen vanhemman tapaamisoikeuteen. Käytännössä lapsi kuitenkin monesti muuttaa saman tien lähivanhemman mukana ja ehtii jo vakiintua uuteen paikkaan, ennen kuin asiaa päästään edes käsittelemään. Lapsen totuttua uuteen ympäristöönsä on lapsen etu pompottelun välttäminen, jolloin hän jää uuteen ympäristöönsä ilman, että toista vanhempaa on kuultu ollenkaan. Eli kiitos jutturuuhkien, tämä tasapuolisuutta edistävä lain henki jää kokonaan toteutumatta, Räihä-Mäntyharju kertoo.

Hanna Räihä-Mäntyharjun mukaan ei ole oikeudenmukaista, että paikkakunnalta pois muuttava lähivanhempi saa pitkittyneistä oikeuskäsittelyistä johtuen automaattisesti lapsen mukaansa.

– Kiireellisiä muuttotilanteita varten tuomioistuimissa pitäisi olla lapsiasioiden päivystysjärjestelmä, jolloin ne saataisiin nopeasti käsittelyyn, Räihä-Mäntyharju alleviivaa.

Huoltajuuskiistat koskevat valtavaa osaa suomalaisista perheistä. THL:n tilaston mukaan 2021 lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin kuntien sosiaalitoimessa 7 278 sopimusta. Niistä 77 prosentissa sovittiin yhteishuollosta, joista erillään asui kolme neljästä. Valtaosa (81 %) asumissopimuksista tehtiin äidin luona asumisesta eli lapsen virallinen osoite on äidin luona. Vuoroasumisten osuus oli kolmannes asumissopimusten määrästä.

• Asianajajapäivä 2023
• Twitter: #Asianajajapäivä

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...