Melkein 50 vuotta kestänyt uudistusprojekti

Yhtenäistä eurooppalaista patenttijärjestelmää ehdotettiin jo vuonna 1975, kun yhteisön patenttisopimus (”CPC”) allekirjoitettiin Luxemburgissa. Vaikka kyseistä sopimusta ei allekirjoitettu kaikissa sopimusvaltioissa, useita sopimuksen sääntöjä sisällytettiin kansalliseen lainsäädäntöön eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 1989 allekirjoitettiin yhteisöpatentteja koskeva sopimus, joka oli jälleen pyrkimys kohti yhtenäistä, eurooppalaista patenttijärjestelmää. Edelleen vuonna 2004 valmisteltiin eurooppapatenttien oikeudenkäyntijärjestelmää koskeva sopimus (”EPLA”) ja vuonna 2009 valmisteltiin vielä luonnos sopimukseksi eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuimesta (”EEUPCA”). Lukuisista ponnistuksista huolimatta eurooppalainen yhteisö ei kuitenkaan onnistunut luomaan sellaista yhtenäistä patenttijärjestelmää, jossa oikeudenkäyntejä ei tarvitsisi käydä jokaisessa maassa erikseen.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja Eurooppa on tällä hetkellä lähempänä yhdistettyä patenttituomioistuinta ja yhtenäispatenttia kuin koskaan aikaisemmin. Astuessaan voimaan, uusi yhtenäinen patenttijärjestelmä tuo mukanaan laajoja muutoksia, jotka liittyvät niin patenttien rekisteröintiin kuin patenttiriitoihin. Uusi patenttijärjestelmä voidaan jakaa kahteen osaan: (1) vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin (”yhtenäispatentti”), jota sääntelee EU:n yhtenäispatenttiasetukset (1257/2012 ja 1260/2012) sekä (2) yhdistettyyn patenttituomioistuimeen (”UPC”), joka perustuu  sopimukseen yhdistetystä patenttituomioistuimesta (”UPC-sopimus”). UPC-sopimuksen lisäksi menettelyä sääntelee omat prosessisäännöt (Rules of Procedure, jäljempänä ”RoP-säännöt”). Lopullinen versio RoP-säännöistä hyväksyttiin UPC:n hallintokomitean (Administrative Committee) tapaamisessa 8.7.2022.

Myös uusi yhtenäispatenttijärjestelmä on kohdannut huomattavan määrän vastatuulta. Esimerkkeinä voidaan mainita Espanjan tekemä valitus Euroopan unionin tuomioistuimeen ja Iso-Britannian ”Brexit” vuonna 2020, minkä myötä Iso-Britannia jättäytyi käytännössä kokonaan pois uudesta järjestelmästä. On myös huomionarvoista, etteivät kaikki EU-maat ole mukana UPC-sopimuksessa; pois ovat (ainakin tässä vaiheessa) jättäytyneet Espanja, Puola ja Kroatia.

Käytännössä on katsottu, että yllä mainitut haasteet eivät enää ole esteenä uudelle järjestelmälle, ja tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että uudistus halutaan viedä järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden kesken loppuun. Tämänhetkisten arvioiden mukaan uusi järjestelmä tulisi voimaan 1.6.2023.

Uusi yhtenäispatentti tulee antamaan haltijalle maantieteellisesti laajan suojan kaikissa UPC-sopimuksen jäsenvaltioissa. Tämä on merkittävä muutos nykytilaan, sillä tällä hetkellä eurooppapatentti muodostaa ”nipun” kansallisia patentteja (”bundle of national patents”), joten myös niitä koskevat oikeudenkäynnit on käytävä jokaisessa maassa erikseen. Nykyisessä järjestelmässä ongelmaksi voi muodostua niin kustannukset, tehokkuus, täytäntöönpano kuin ristiriitaiset kansalliset tuomiot. Yhtenäispatentteja koskevat loukkaus- ja mitätöintikanteet tulevat koskemaan huomattavasti laajempaa maantieteellistä aluetta. Tässä yhteydessä tulisi huomata, että uusien yhtenäispatenttien lisäksi muutos koskee lähtökohtaisesti myös eurooppapatentteja ja lisäsuojatodistuksia (ellei patentin haltija/hakija käytä nk. opt-out mahdollisuutta).

UPC:n toimivalta ja sovellettava laki

Uudistuksen myötä patenttiriitojen toimintaympäristöön on tulossa merkittävä muutos, joka keskittää toimivallan yhtenäispatenttien, eurooppapatenttien ja lisäsuojatodistusten osalta uudelle yhdistetylle tuomioistuimelle. Tulisi kuitenkin huomata, että UPC-sopimuksessa on sovittu, että sopimuksen voimaantulosta alkaa seitsemän vuoden siirtymäkausi, jonka aikana eurooppapatentteja ja lisäsuojatodistuksia koskevia kanteita on mahdollista nostaa myös kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa toimivaltaisissa viranomaisissa, minkä lisäksi UPC:n toimivalta on mahdollista sulkea pois (nk. ”opt-out”).

Uudella tuomioistuimella tulee olemaan toimivalta käsitellä patentin loukkaus- ja mitätöintiasioita, mutta myös esimerkiksi turvaamistoimia, todistelun turvaamista sekä katselmusta koskevia vaatimuksia. Lisäksi tuomioistuimella on luonnollisesti toimivalta käsitellä korvausvaatimuksia.

Uuden tuomioistuinjärjestelmän rakenne määritellään UPC-sopimuksessa. Yhdistetty patenttituomioistuin koostuu ensimmäisen asteen tuomioistuimesta, joka on jaettu keskus-, paikallis- ja aluejaostoihin. Keskusjaostot oli alun perin tarkoitus perustaa Müncheniin, Pariisiin ja Lontooseen. Iso-Britannian EU-eron myötä keskusjaostoa ei kuitenkaan tule Lontooseen. On arvuuteltu, että kyseinen kolmas keskusjaosto perustettaisiin Milanoon, mutta asiasta ei ole vielä sovittu. Paikallisjaostot perustetaan sopimukseen osallistuviin jäsenvaltioihin, kuten esimerkiksi Suomeen. Paikallisjaostojen vaihtoehtona voidaan UPC-sopimuksen perustaa aluejaosto sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joissa ei ole tarkoitus perustaa omaa paikallisjaostoa. Aluejaosto tullaan perustamaan Tukholmaan, ja se kattaa maantieteellisesti Ruotsin lisäksi Viron, Latvian sekä Liettuan.

UPC-sopimuksessa viitataan kansainvälisen toimivallan osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (nk. Bryssel I-asetus).  Bryssel I -asetus uudistettiin vuonna 2015 siten, että yhdistetty patenttituomioistuin on asetuksessa tarkoitettu yhteinen tuomioistuin.

UPC:n toimivalta tuomioistuimen jaostojen kesken määritellään UPC-sopimuksessa. UPC-sopimuksessa lähdetään siitä, että paikallisjaostot ja aluejaostot ratkaisevat muun muassa loukkausasiat, turvaamistoimiasiat sekä korvauksia koskevat asiat. Keskusjaostolla on toimivalta käsitellä negatiiviset vahvistuskanteet sekä mitättömyyttä koskevat asiat. Mikäli patenttia koskeva loukkausasia on jo aikaisemmin laitettu vireille paikallis- tai aluejaostossa, samaa asiaa koskeva vastakanne tulisi nostaa samassa paikallis- tai aluejaostossa. Keskusjaostossa voidaan UPC-sopimuksen mukaan käsitellä asiat, jotka käsiteltäisiin vastaajan kotipaikan tai päätoimipaikan mukaisessa paikallis- tai aluejaostossa sekä asiat, joissa vastaajan kotipaikka tai päätoimipaikka on jäsenvaltioiden ulkopuolella tai sellaista ei ole lainkaan olemassa. Keskusjaostolla on myös toimivalta, mikäli sopimusjäsenvaltiolla ei ole paikallisjaostoa tai se ei osallistu mihinkään aluejaostoon. Lisäksi UPC-sopimus antaa riidan osapuolille mahdollisuuden sopia siitä, missä kanne tulisi nostaa – vaihtoehtoihin lukeutuvat kaikki paikallis- ja aluejaostot sekä keskusjaosto.

UPC-sopimuksen alueellista toimivaltaa koskevien sääntöjen mukaan paikallisjaostojen ja aluejaoston toimivalta määräytyy loukkaukseen liittyvien asioiden osalta sen mukaan, missä loukkaus on tapahtunut tai saattaa tapahtua. Vaihtoehtoisesti kanne voidaan nostaa siinä sopimusvaltiossa sijaitsevassa paikallisjaostossa, jossa sijaitsee vastaajan tai, jos vastaajia on useita, yhden vastaajan kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee. Jos kotipaikkaa tai päätoimipaikkaa ei ole, toimivalta määräytyy vastaajan toimipaikan mukaan.

Mitättömäksi julistamista koskevat kanteet nostetaan lähtökohtaisesti keskusjaostossa. Jos samojen osapuolten välillä on kuitenkin nostettu samaa patenttia koskeva loukkauskanne paikallis- tai aluejaostossa, nämä kanteet nostetaan samassa paikallis- tai aluejaostossa.

Muutoksenhakutuomioistuin tullaan perustamaan Luxemburgiin, ja tuomioistuimeen on mahdollista valittaa ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä. Muutoksenhakutuomioistuimen yhteyteen perustetaan myös kirjaamo.

UPC-sopimuksen nojalla perustetaan myös patentteja koskeva sovittelu- ja välityskeskus, jonka toimipisteet sijaitsevat Ljubljanassa ja Lissabonissa. Keskus mahdollistaa UPC-sopimuksen piiriin kuuluvien patenttiriitojen sovittelu- ja välimiesmenettelyn. Patenttia ei kuitenkaan voida sovittelu- ja välitysmenettelyssä kumota, julistaa mitättömäksi eikä rajoittaa.

UPC-sopimus asettaa tuomioistuimelle velvollisuuden noudattaa ja soveltaa Euroopan unionin oikeutta. EU-oikeudella on etusija tuomioistuimen toiminnassa. EU-oikeuden lisäksi tuomioistuimen päätösten on perustuttava UPC-sopimukseen, Euroopan patenttisopimukseen, muihin kansainvälisiin sopimuksiin, joita sovelletaan patentteihin ja jotka sitovat jäsenvaltioita sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset sitovat tuomioistuinta ja UPC-sopimus mahdollistaa ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisen Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Opt-out ja siirtymäkausi

UPC-sopimus antaa patentin haltijalle tai hakijalle niin kutsutun ”opt out” -mahdollisuuden. Patentin haltija tai hakija voi sulkea eurooppapatenttinsa tai lisäsuojatodistuksensa yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan ulkopuolelle. Opt-out on tehtävä seitsemän vuoden siirtymäkauden aikana, ja viimeistään kuukausi ennen siirtymäkauden päättymistä.

On tärkeää huomata, että mikäli patenttia tai lisäsuojatodistusta vastaan nostetaan kanne yhdistetyssä patenttituomioistuimessa, ei kyseistä patenttia voida UPC-sopimuksen nojalla enää sulkea yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan piirin ulkopuolelle.

Opt-out mahdollisuus on todennäköisesti mahdollista käyttää jo ennen UPC-sopimuksen virallista voimaantuloa. Oikeudenhaltijoilla tulee olemaan 3–4 kuukauden pituinen niin kutsuttu ”sunrise”-jakso, jonka aikana patenttien ja lisäsuojatodistusten haltijat voivat tehdä opt-outin ennakkoon.

Huomionarvoista on myös, että patentin haltijoilla ja hakijoilla, jotka ovat käyttäneet opt-out-mahdollisuuden, voivat perua tekemänsä opt-outin ja tuoda näin patenttinsa tai lisäsuojatodistuksensa takaisin UPC:n toimivallan piiriin. Mikäli kyseistä patenttia vastaan on nostettu kanne kansallisessa tuomioistuimessa, mahdollisuutta opt-out:in perumiseen ei ole.

UPC-sopimuksen sopimuksen voimaantulopäivää seuraavan seitsemän vuoden siirtymäkauden aikana eurooppapatentin loukkausta tai sen mitättömäksi julistamista koskeva kanne voidaan myös edelleen nostaa kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa toimivaltaisissa kansallisissa viranomaisissa.

Voimaantulo

UPC:n valmisteluvaihe (Provisional Application Phase, ”PAP”) ilmoitettiin alkaneen 19.1.2022, kun Itävalta ratifioi väliaikaisen soveltamisen protokollan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että on voitu tehdä tarpeellisia valmistelevia toimia ja soveltaa UPC-sopimuksen tiettyjä artikloja (jotka eivät koske tuomioistuimen varsinaista lainkäyttötoimintaa), jotta tuomioistuin voisi aloittaa toimintansa, kun UPC-sopimus virallisesti tulee voimaan. Lisäksi UPC tuomarit nimitettiin 19.10.2022.

UPC-sopimus ei voi tulla voimaan ennen kuin Saksa tallettaa ratifiointi-instrumenttinsa. Viimeisen talletuksen jälkeen alkaa kulumaan 3–4 kuukauden sunrise-jakso, minkä jälkeen UPC-sopimus astuu voimaan. Tällä hetkellä arvioidaan, että Saksa tallettaisi ratifiointi-instrumenttinsa helmikuussa 2023, ja UPC-sopimus astuisi voimaan 1.6.2023. Yhtenäispatenttiasetukset tulevat sovellettaviksi samalla kun UPC-sopimus astuu voimaan.

Vilhelm Schröder

OTM, LL.M., Vilhelm Schröder on asianajaja ja varatuomari, joka työskentelee immateriaalioikeusriitojen parissa Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy:ssä. Hän on myös väitellyt liikesalaisuuksien suojasta eurooppalaisissa patenttioikeudenkäynneissä.

Lue myös

• Vilhelm Schröderin väitös liikesalaisuuksien suojasta patenttioikeudenkäynneissä: Trade Secrets in European Patent Litigation (Edilex-uutiset 30.11.2022)
  
   

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...