Vaasan hovioikeus 30.11.2022

Tuomio Nro 439
Diaarinumero S 21/1108
Ratkaisu, josta on valitettu Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 15.10.2021 nro 1303
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja A
Vastapuoli Blue Finance Oy

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Blue Finance Oy:n kanne kokonaisuudessaan hylätään ja se velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 5.183,20 eurolla ja hovioikeudesta 1.260,20 (750,20 + oikeudenkäyntimaksu 510) eurolla.

Perusteet

Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että A:n nostaman luoton todellista vuosikorkoa ei voida katsoa lainvastaiseksi tai kohtuuttomaksi sen vuoksi, että luotto ei ole kuulunut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkokattosäännöksen piiriin. Blue Finance Oy:n luoton todelliseksi vuosikoroksi ilmoittama 255,40 prosenttia on kohtuuton, kun sitä arvioidaan kuluttajansuojalain ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (jäljempänä sopimusehtodirektiivi) perusteella.

Vaikka A:n nostama luotto ei sen 5.000 euron enimmäismäärän vuoksi ole kuulunut edellä mainitun korkokattosäännöksen piiriin, säännöksellä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa luottokustannusten kohtuuttomuutta. Blue Finance Oy:n ilmoittama todellinen korko on korkokaton viisinkertaisesti ylittäessään kuluttajan kannalta kohtuuton. Lisäksi muut luoton kulut, joita ei ole huomioitu todellisen vuosikoron laskennassa, ovat vielä nostaneet luotosta maksettavien kokonaiskulujen määrää ja ehdoissa sovitut luottokustannukset ovat kohtuuttomat.

Blue Finance Oy on laiminlyönyt todellisen vuosikoron ilmoittamisen, kun luottoa koskevissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa todellinen vuosikorko on ilmoitettu 5.000 euron luoton sijasta 2.000 eurolle ilman, että oletusarvona on huomioitu yleisissä ehdoissa ilmoitettua 5 euron laskutuslisää laskua kohden ja ilmoitettu suurimmaksi erääntyväksi eräksi 496,80 euroa. Varsinaisessa luottosopimuksessa mikään ei myöskään ole viitannut siihen, että nimelliskorkoa tulisi maksaa luoton pääoman lisäksi myös nostoprovisiolle ja kertyneelle luottokorolle, vaan tämä on ilmennyt vasta yleisistä sopimusehdoista. Luottosopimuksen ehdot ovat siten olleet epäselvät ja vaikeasti ymmärrettävät eikä Blue Finance Oy:llä ole sen vuoksi oikeutta periä korkoa luottokustannuksille ja nostoprovisiolle eli korkoa korolle. Epäselväksi on myös jäänyt, onko todellisen nimelliskoron kertyminen luottokustannuksille edes otettu huomioon todellisen vuosikoron laskennassa. Todellisen vuosikoron laskennassa olisi myös tullut käyttää kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta annetun oikeusministeriön asetuksen (1123/2016) liitteen II mukaisia lisäoletuksia.

Blue Finance Oy:n ilman A:n kanssa erikseen käymää neuvottelua laatimat sopimusehdot tulee niiden kohtuuttomuuden vuoksi jättää kokonaan huomiotta ja A:n jo tekemät suoritukset on kohdistettava luoton pääomaan. Blue Finance Oy:llä ei ole lainakoron, todellisen vuosikoron ja maksettavan kokonaismäärän virheellisen ilmoittamisen perusteella oikeutta periä luotosta vaatimiaan käsittelymaksuja, luottoaikaista korkoa eikä luottoaikaiseen korkoon perustuvaa viivästyskorkoa tai perintäkuluja. A on 25.5.2019 – 29.6.2020 nostanut luottoa 9.400 euroa ja maksanut sitä 16.7.2019 – 26.8.2020 takaisin 10.638,03 euroa eli nostamaansa luottoa enemmän, eikä hänen ole katsottava olevan enää velkaa Blue Finance Oy:lle.

Vastaus

Vaatimukset

Blue Finance Suomi Oy, jolle Blue Finance Oy on siirtänyt kuluttajaluottoliiketoimintansa, on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A:n ottaman luoton sopimuksen ehdot ovat olleet selkeät ja ymmärrettävät, kuten käräjäoikeus on katsonut. Luoton vuotuinen luottokorko, nostopalkkio, laskutuspalkkio sekä viivästyneelle erälle perittävä viivästyskorko on ilmoitettu selkeästi, ymmärrettävästi ja johdonmukaisesti kaikissa luottoasiakirjoissa. Ehdoissa on myös kerrottu vuosittainen nimelliskorko sekä se, mille määrälle korko lasketaan. Luotosta aiheutuvia kustannuksia on myös havainnollistettu esimerkkilaskelman avulla. Blue Finance Oy ei ole laiminlyönyt todellisen vuosikoron ilmoittamista, vaikka sen laskennassa ei ole käytetty asetuksen (1123/2016) liitteen II mukaisia lisäoletuksia, koska kyseessä on ollut jatkuva luotto, jolloin luotonantajan tiedossa ei ole etukäteen ollut, milloin ja minkälaisissa erissä luotonsaaja nostaa luottoa tai maksaa sitä takaisin. Alla on ollut mahdollisuus perehtyä sopimuksen perusteella määräytyviin luottokustannuksiin eikä niitä voida pitää kohtuuttomina.

Luoton takaisin maksettavan määrän kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkokattosääntely ei ole lainan myöntämishetkellä sitä koskenut. Blue Finance Oy:n perimä nimelliskorko tai todellinen vuosikorkokaan ei ole myöskään poikennut muiden vastaavien vakuudettomien luottojen korkoja kulutasosta, minkä lisäksi pienissä ja lyhytaikaisissa luotoissa luottoyhtiön kustannukset ovat pidempiaikaisia luottoja suuremmat. Kyseessä olevaan luottomuotoon liittyy tavallista suurempi luottoriski.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

Blue Finance Oy on 25.5.2019 myöntänyt A:lle 5.000 euron suuruisen kulutusluoton. A on vastustanut kannetta ja katsonut, että luottosopimuksen ehdot ovat olleet epäselviä ja luottokustannukset kohtuuttomia.

Sopimusehtodirektiivi koskee sellaisia elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiä sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu. Sopimusehtodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan tällaista sopimusehtoa pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Direktiivin 8 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla perustamissopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason.

Sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan soveltamisrajoituksen mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastikkeena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:60 mukaan luottokorko kuuluu direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksen olennaisiin ehtoihin. Esimerkiksi luottokorkoa koskevien vakioehtojen kohtuuttomuuden arviointi tuomioistuimen omasta aloitteesta edellyttää, että vakioehtoja ei ole laadittu riittävän selvästi ja ymmärrettävästi. Kuten käräjäoikeus on todennut, A:n vastustettua kannetta ehtojen kohtuuttomuuteen vedoten kysymys viran puolesta tutkimisesta ei ajankohtaistu eikä tätä lisäedellytystä silloin vaadita (KKO 2015:60, kohta 43).

Tässä asiassa on kysymys elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisistä vakiosopimusehdoista. Hovioikeuden tutkittavana on kysymys siitä, onko sopimusehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi ja soveltuvatko sopimusehtodirektiivin määräykset nyt käsiteltävänä olevaan vakiosopimukseen. Koska A on vastustanut Blue Finance Oy:n kannetta viittaamalla luottokustannusten kohtuuttomuuteen, hovioikeudella on velvollisuus tutkia mahdollista kohtuuttomuutta siinäkin tapauksessa, että kysymyksessä olevat vakioehdot rajautuvat sopimusehtodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Sopimusehtojen selkeys ja ymmärrettävyys

A:n ja Blue Finance Oy:n välisen luottosopimuksen keskeiset luoton todellista vuosikorkoa ja kokonaiskustannuksia koskevat ehdot ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivuilta 10-12.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 3 momentissa mainitulla todellisella vuosikorolla tarkoitetaan kaikkien luotosta johtuvien luottokustannusten määrää luoton pääomaan suhteutettuna. Todellisen vuosikoron tarkoituksena on muodostaa yhdenmukainen laskentatapa luotosta johtuvien luottokustannusten arvioimiseksi ja vertailemiseksi. Tarkemmat määräykset todellisen vuosikoron laskemisesta on annettu oikeusministeriön asetuksella kuluttajaluoton todellisesta viivästyskorosta (asetus 1123/2016).

Luoton nostamisen yhteydessä A:lle on toimitettu luottoa koskeva luottosopimus, vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot sekä luoton yleiset sopimusehdot. Luoton korko on sopimusasiakirjoissa ilmoitettu kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (jäljempänä kulutusluottodirektiivi) 3 artiklan j-kohdan tarkoittamalla tavalla vuotuisena korkona. Korkoa on myös yleisissä sopimusehdoissa ilmoitettu perittävän luoton avoimelle saldolle ottamatta lukuun aiemmin laskutettua juoksevaa viivästyskorkoa.

Asiakirjakokonaisuuteen kuuluvista vakiomuotoisista eurooppalaisista kuluttajaluottotiedoista ja yleisistä sopimusehdoista ilmenee, että luotonhakijalla on tosiasiallinen mahdollisuus nostaa luotoltaan vähintään 2.001 euroa ja luotonantaja voi rajoittaa nostorajaa 2.001 ja 5.000 euron välillä. Mainittu asiakirja sisältää oikeusministeriön asetuksen mukaisesti lasketun todellisen vuosikoron 2.000 euron lainasummalle ja siinä on myös esitetty 2.000 euron suuruiselle luotolle vuoden maksuajalla laadittu esimerkkilaskelma.

Osapuolten välisen luottosopimuksen mukaan luottosopimuksen muodostavat sähköisesti tehty luottohakemus, vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot, tämä sopimus sekä yleiset sopimusehdot. Kulutusluottodirektiivi ei edellytä, että luottosopimus laaditaan yhdelle asiakirjalle (ks. tuomio 9.11.2016 Home Credit Slovakia a.s., C-42/15, EU:C:2016:842, kohta 45). Myöskään kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n sanamuodosta ei voida päätellä, että luottosopimuksen tulisi muodostua yhdestä ainoasta asiakirjasta.

Useampaan asiakirjaan koottuja sopimusehtoja ei siten sellaisenaan ole pidettävä A:n väittämällä tavalla epäselvinä ja vaikeasti ymmärrettävinä. Sopimuksen muodostavat asiakirjat on luottosopimuksessa selvästi yksilöity ja keskeiset luottokustannuksia koskevat sopimusehdot ilmenevät sopimuksen muodostavista asiakirjoista. Edellä mainituin lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätöksen siitä, että luottosopimus on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi ja että nimelliskorko ja todellinen vuosikorko on ilmoitettu A:lle riittävän selvästi huolimatta siitä, että todellista vuosikorkoa laskettaessa ei ole käytetty asetuksen 1123/2016 liitteen II mukaisia lisäoletuksia.

Luottokustannusten kohtuuttomuusarviointi

Vaikka sopimusehtojen on edellä todettu olleen selkeitä ja ymmärrettäviä, hovioikeuden on vielä arvioitava, onko luottokustannuksia tästä huolimatta pidettävä kohtuuttomina.

Voimassa olevan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (596/2019) mukaan, kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia 20 prosenttia suuremmaksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos luotonantaja tai luotonvälittäjä rikkoo, mitä kyseisessä pykälässä säädetään, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan. Koska mainittu pykälä on tullut voimaan 1.9.2019, sitä ei voida soveltaa nyt kysymyksessä olevaan luottoon, sillä Blue Finance Oy:n ja A:n välinen luottosopimus on tehty ennen säännöksen voimaantuloa.

Aiemmin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (207/2013) mukaan, jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2.000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko sai olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.

Aiemmin voimassa ollutta korkokattosäännöstä sovellettiin vain alle 2.000 euron luottoihin, minkä vuoksi se ei sovellu A:lle myönnettyyn 5.000 euron suuruiseen luottoon. Vaikka sanottua lainkohtaa ei voida suoraan soveltaa nyt kysymyksessä olevaan luottoon, säännöksestä on saatavissa johtoa kohtuusarviointiin myös tässä tapauksessa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2015:60 mukaan kyseisellä pakottavalla korkokattosäännöksellä on merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta myös 2.000 euroa ylittävissä kuluttajaluotoissa. Kyseisessä tapauksessa jo luotonaikainen nimelliskorko oli yli kaksinkertainen säännöksessä mainittavaan enimmäiskorkoon nähden (kohta 62). Korkein oikeus katsoi, että ehdossa sovittu suuri luottokorko, yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, oli kuluttajan kannalta kohtuuton. Kyseisessä tapauksessa sopimusehtojen epäselvyys lisäsi osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta (kohta 63).

Luottosopimuksen ehtojen mukaan kysymys on ollut jatkuvasta luotosta (joustoluotto). Nostettavan luoton summasta on maksettava 15 prosentin nostopalkkio. Tämän lisäksi avoimelle saldolle, joka käsittää nostetun luoton pääoman lisäksi nostopalkkion ja jokaisen laskun laskutuslisän, on maksettava luottosopimuksen mukaista korkoa, joka vuositasolle laskettuna on 96 prosenttia. Luoton todelliseksi vuosikoroksi on muodostunut Blue Finance Oy:n ilmoittamalla tavalla 255,40 prosenttia.

Luoton vuotuinen nimelliskorko on jo yksin ollut lähes kaksinkertainen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitettuun korkokattosäännöksen sallimaan enimmäiskorkoon verrattuna. Luoton todellinen vuosikorko on sen sijaan ollut noin viisinkertainen korkokattosäännöksen enimmäiskorkoon nähden. Tässä asiassa luottokustannukset muodostuvat kuluttajan kannalta suhteettoman suuriksi ja kohtuuttomiksi. Koska kysymys on ollut lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevasta kuluttajasta ja elinkeinonharjoittajan laatimista vakioehdoista, luotonaikaista todellista vuosikorkoa on siihen sisältyvine kuluineen pidettävä kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

Kohtuuttomuuden seuraus

Sopimusehtodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisten lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja. Sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan soveltamisrajoituksesta kuitenkin seuraa, ettei ehdon kohtuuttomuutta voida arvioida direktiivin perusteella silloin, kun sopimusehto koskee pääkohteen määrittelyä ja sopimus on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Koska luottokustannuksia koskevien sopimusehtojen on edellä todettu olleen selkeästi ja ymmärrettävästi laadittu, tulee kohtuuttomuuden seuraukset tässä tapauksessa arvioitavaksi kuluttajansuojalain säännösten perusteella.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin (596/2019) mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

Tässä asiassa sovellettavan, aiemmin voimassa olleen kuluttajasuojalain 4 luvun 2 §:n (1259/1994) mukaan, jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on 1 §:ää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia. Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa ei saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista. Jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.

Kuluttajansuojalaki mahdollistaa sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelun silloin, kun kysymys ei ole sopimusehtodirektiivin perusteella arvioitavasta kohtuuttomasta sopimusehdosta. Sopimusehtodirektiivissä omaksutun ankaran seuraamuksen tarkoituksena on kuitenkin estää elinkeinonharjoittajia käyttämästä vakiosopimuksissa kuluttajien kannalta kohtuuttomia ehtoja. Tämän tavoitteen kannalta hovioikeus katsoo, että yksin kuluttajansuojalain sovittelusäännöstä soveltamalla ei ole perusteltua antaa kuluttajalle heikompaa suojaa kuin sopimusehtodirektiivillä on annettu. Näin ollen tehokkaan kuluttajansuojan ja kuluttajien yhdenvertaisen kohtelun perusteella kohtuuton vakioehto on syytä jättää kuluttajansuojalain perusteella huomioon ottamatta myös silloin, kun sopimusehto on selkeästi ja ymmärrettävästi laadittu. Todellisen vuosikoron kohtuuttomuudesta siten seuraa, että kaikki erät, joista todellinen vuosikorko on muodostunut jätetään huomioon ottamatta. Näin ollen Blue Finance Oy:llä ei ole oikeutta periä A:lta mitään luottokustannuksia. Tällaiset kannevaatimukset on edellä mainituin perustein hylättävä.

Luoton tilihistoriatietojen mukaan A on nostanut luottoa noin vuoden aikana yhteensä 9.400 euroa ja maksanut Blue Finance Oy:lle takaisin yhteensä noin 10.600 euroa. Koska A on edellä todetuin tavoin maksanut luoton takaisin yhtiölle, on myös luoton pääomaa koskeva kannevaatimus hylättävä.

Koska luotto on edellä mainituin perustein katsottu kokonaan takaisin maksetuksi, A vapautetaan myös velvollisuudesta korvata Blue Finance Oy:lle luoton perinnästä aiheutuneet kustannukset.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä Blue Finance Oy on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:ien nojalla velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudesta. Blue Finance Oy ei vastauksessaan valitukseen ole lausunut siinä vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määristä. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy A:n vaatimat oikeudenkäyntikulut määriltään kohtuullisiksi.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A vapautetaan suoritusvelvollisuudesta Blue Finance Oy:lle tuomiolauselman kohdissa 1-9.

Blue Finance Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 5.183,20 eurolla ja hovioikeudesta 1.260,20 eurolla eli yhteensä 6.443,40 eurolla.

• Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.1.2023.

---

Tule kirjailijaksi tai kouluttajaksi Edita Lakitietoon tai kirjoita Edilexiin

• Lue lisää

29.11.2022 järjestetyn Edilex-käyttökoulutuksen tallenne