Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

18.11.2022 11.51 Vierashuoneessa OTT, tutkijatohtori Jaakko Markus: Oikeudenkäynnin viivästyminen ja sen hyvittäminen

Vierashuoneessa OTT, tutkijatohtori Jaakko Markus: Oikeudenkäynnin viivästyminen ja sen hyvittäminen

Oikeudenkäyntien hitaus kuuluu tunnetusti suomalaisen oikeusvaltion ongelmakohtiin. Ääritapauksessa prosessin kesto merkitsee ihmisoikeusloukkausta, jonka johdosta valtion tulee maksaa asianosaiselle hyvitystä. OTT Jaakko Markuksen Edilexin Lakikirjastossa avoimesti julkaistussa tutkimusartikkelissa käsitellään oikeuskäytännön valossa, missä olosuhteissa hyvitysvelvollisuus syntyy.

Prosessien hitaus rasittaa asianosaisina olevia ihmisiä, aiheuttaa epävarmuutta yrityksille ja heikentää luottamusta oikeuslaitokseen. Ongelma esiintyy monissa Euroopan maissa, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on vuosikymmenien ajan joutunut tuomioissaan toteamaan, että valtio on rikkonut yksilön oikeutta saada asia käsitellyksi kohtuullisessa ajassa. Rikkomuksen toteamisen yhteydessä EIT pääsääntöisesti määrää valtiota maksamaan asianosaiselle rahallisen hyvityksen.

Oikeudenkäynnin kohtuuton kesto tulee mahdollisuuksien mukaan hyvittää kansallisella tasolla, koska EIT ei millään kykene käsittelemään jokaista väitettyä rikkomusta. Siksi Suomessa säädettiin vuonna 2009 laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (hyvityslaki). Jos siviili-, rikos- tai hallintoasiassa oikeudenkäynti viivästyy, yksityinen asianosainen voi vaatia valtiolta hyvitystä saman oikeudenkäynnin yhteydessä. Hyvityksen määrä on pääsääntöisesti 1500 euroa per viivästynyt vuosi. Hyvityslain mukainen vaatimus on ensisijainen oikeussuojakeino; toisin sanoen EIT jättää viivästymistä koskevan valituksen tutkimatta, jos asianosainen ei ole vaatinut hyvitystä kansallisella tasolla tai jos hän on jo saanut kohtuullisen hyvityksen hyvityslain nojalla.

Hyvityslaissa hyvityksen edellytykset on kytketty EIT:n vakiintuneisiin linjauksiin: suomalaisten tuomioistuinten on tarkoitus määrätä hyvitystä samoissa tapauksissa ja vastaava määrä kuin EIT:n oikeuskäytännössä. Artikkelissa olen hieman tarkastellut tätä käytäntöä ja siten tarjonnut tietoa hyvityslain soveltajille.

Hyvityslain avainkäsite on viivästyminen, jonka synonyyminä voidaan pitää käsitettä kohtuuton kesto. Tässä yhteydessä käsitteillä on juridinen erityismerkitys; esimerkiksi rikosprosessin neljän vuoden kesto voi olla hyvityslain järjestelmässä kohtuullinen, vaikka moni sanoisi sellaista arkikielisesti kohtuuttomaksi. Viivästyminen on joustava käsite, jonka merkitys riippuu tapauksen ominaispiirteistä. EIT ei siis ole lähtenyt linjaamaan, että tietyn aikarajan alittava kesto olisi automaattisesti kohtuullinen tai tietyn aikarajan ylittävä kesto kategorisesti kohtuuton.

Viivästymisen arvioinnissa EIT käyttää tyypillisesti neljää kriteeriä. Ensinnäkin jos asia on erityisen monimutkainen näytön tai juridiikan kannalta, pitkäkin kesto voi olla kohtuullinen. Toinen kriteeri on hyvitystä vaativan asianosaisen oma toiminta: erittäinkin pitkä kesto katsotaan kohtuulliseksi, jos kesto on johtunut asianosaisen suoranaisesta viivytystaktiikasta, huolimattomasta menettelystä tai heikosta terveydentilasta. Kolmas kriteeri on tuomioistuimen ja muiden relevanttien viranomaisten toiminta (tai toimettomuus): keston kohtuuttomuutta puoltavat etenkin pitkät passiiviset ajanjaksot, joita valtio ei selitä tyydyttävästi. Tämän kriteerin soveltaminen ei edellytä, että yksittäisen tuomarin havaitaan toimineen huolimattomasti. Neljäntenä kriteerinä toimii asian merkitys asianosaiselle. Esimerkiksi asianosaisen toimeentuloa koskevat asiat luokitellaan erityisen tärkeiksi, jolloin kohtuuttoman keston raja on tavallista alempana.

Artikkelissa olen tarkastellut etenkin asianosaisen toiminnan merkitystä. Poikkeuksellinenkin kesto on kohtuullinen, jos siihen on kyllin poikkeuksellisia asianosaisesta johtuvia syitä. Tämä kuitenkin edellyttää, että viranomaiset ovat tehneet kaikkensa prosessin jouduttamiseksi; EIT on katsonut keston kohtuuttomaksi, kun valtaosa hidastumisesta on johtunut asianosaisesta mutta pieni osa viranomaisten toiminnasta. Tosin tällaisissa tilanteissa asianosaisen toiminta voi johtaa hyvityksen määrän alentamiseen.

Artikkelissa olen käsitellyt myös koronapandemiaan liittyviä viiveitä. Pandemia on aiheuttanut ensinnäkin suoraa viivettä, kun istuntoja on peruutettu keväällä 2020 sulkutilan ja myöhemminkin sairastumisten vuoksi. Peruutukset ovat myös epäsuorasti viivyttäneet muiden asioiden käsittelyä. EIT ei ole vielä antanut täsmällistä ohjausta siitä, kuinka koronapandemia vaikuttaa keston kohtuullisuuden arviointiin. Aiempi jutturuuhkia koskeva oikeuskäytäntö antaa suuntaa: Kesto katsottaneen kohtuulliseksi, jos taustalla on väliaikainen ruuhka, johon valtio reagoi ripeästi ja asianmukaisesti. Sen sijaan krooninen ruuhkautuminen ei ole kelvollinen selitys.

Jaakko Markus
OTT, tutkijatohtori, Lapin yliopisto

Avoin referee-artikkeli Edilexin Lakikirjastossa

Markus, Jaakko: Oikeudenkäynnin viivästyminen ja sen hyvittäminen


 


 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Lue myös 


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.