Suomessa lainsäädäntö ei tunne elintarvikepetos-nimistä rikosta. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi elintarvikerikkomus, terveysrikos, markkinointirikos, petos eri törkeysasteineen tai salakuljetus. Elintarvikepetosten kohteena on  Suomessa useimmiten liha, lihatuotteet ja kalatuotteet. Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty, että elintarvikepetoksista nostetaan Suomessa vain harvoin syytteitä ja valvontaviranomaisten määräyksiin suhtaudutaan usein välinpitämättömästi, mikä johtaa toistuviin rikkomuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida em. havaintoa tarkemmin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2008–2018 poliisissa tehtyjä ratkaisuja esitutkinnan lopettamisesta (n=27) ja syyttäjän tekemiä päätöksiä esitutkinnan rajoittamisesta, syyttämättäjättämisestä tai asian käsittelystä summaarisessa sakkomenettelyssä (n=57) sekä vuosina 2008–2019 tuomioistuimissa tehtyjä ratkaisuja (n=43).

Esitutkinta oli poliisissa lopetettu viidessä tapauksessa vähäisyysperusteella. Syyttäjä oli puolestaan rajoittanut esitutkintaa vähäisyysperusteella kolmessa tapauksessa ja  kolmessa tapauksessa kustannusperusteella. Syyttämättäjättämispäätöksiä oli tehty vähäisyysperusteella neljässä tapauksessa, kohtuuttomuusperusteella yhdessä tapauksessa ja konkurrenssiperusteella yhdessä tapauksessa. Osa ratkaisuista oli kritiikille alttiita. Esimerkiksi vähäisyysperusteella oli poliisissa lopetettu esitutkinta tapauksissa, joissa herkästi pilaantuvia elintarvikkeita oli käsitelty hygienialtaan puutteellisissa olosuhteissa tai kuljetettu pitkän matkan ilman kylmälaitteita. Myös syyttämättäjättämispäätöksistä jotkin olivat kritiikille alttiita: osa syyttämättä jätetyistä teoista oli omiaan vaarantamaan ihmisen terveyttä, jolloin tekojen moitittavuus puhuisi pikemminkin syytteen nostamisen puolesta ja osa päätöksistä oli niin puutteellisia, ettei niistä saanut käsitystä mistä asiassa oli ollut kyse.

Useimmiten rangaistukseen johtaneessa teossa oli kyse elintarvikkeiden valmistamisesta, käsittelystä tai säilyttämisestä. Tämä ryhmä sisälsi laajan kirjon erilaisia tekoja, joissa rangaistus vaihteli 10 päiväsakon sakkorangaistuksesta kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen 50 päiväsakon oheissakkoineen. Useimmiten teot liittyivät kylmäsäilytystä vaativien elintarvikkeiden säilyttämiseen liian lämpimässä, hygienian puutteisiin elintarvikkeiden käsittelyssä tai pilaantuneisiin elintarvikkeisiin. Sekä elintarvikkeiden kuljetukseen että myyntiin liittyvien tekojen rangaistukset vaihtelivat 10 ja 60 päiväsakon välillä. Harhaanjohtavien tietojen antamisesta puolestaan lievin rangaistus oli kuusi päiväsakkoa ja ankarin rangaistus 65 päiväsakkoa.

Syyttäjä vaati rikoksella saadun taloudellisen hyödyn menettämisseuraamusta vain harvoissa tapauksissa, vaikka teonkuvausten perusteella monissa tapauksissa tekijä oli todennäköisesti hyötynyt rikoksestaan taloudellisesti. Rikoshyödyn tunnistamiseen ja arviointiin olisi jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota elintarvikepetosten esitutkinnassa ja syyteharkinnassa. Vaikka menettämisseuraamus ei ole rangaistus, sillä voi tosiasiassa olla rangaistusta suurempi merkitys menettämisseuraamukseen tuomitulle ja näin se voi toimia myös erityispreventiivisenä keinona.

Tutkimusaineiston perusteella havaittiin, että elintarvikepetosten tosiseikaston arviointi on haasteellista ja oikeuskäytäntö vaihtelevaa. Näytti siltä, että samantyyppiset teot saattoivat päättyä esitutkintavaiheessa tai syyteharkintavaiheessa taikka edetä tuomioistuimeen käsiteltäviksi. Tällaista tilannetta ei voi pitää ongelmattomana.

Tarja Koskela
OTT, rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori 
Itä-Suomen yliopisto

Referee-artikkeli Edilexin Lakikirjastossa

Koskela, Tarja – Joenperä, Jasmin – Lundén, Janne: Elintarvikepetosten tosiseikaston arvioinnin haasteet

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...