Lauri Luoto (OTT, VT, tutkijatohtori, Turun yliopisto) on kirjoittanut artikkelin Itsestään ajavat autot ja rikosoikeudellinen vastuu. Artikkelissa käsitellään, miten tulisi rikosoikeudellisesti lähestyä tilanteita, joissa itsestään ajava auto aiheuttaa liikenneonnettomuuden. Oletuksena tällöin on, ettei vastuuta voida kohdistaa itsestään ajavassa autossa matkustavaan tai sen omistajaan.

Liikenneonnettomuuksissa alkoi uusi aikakausi vuonna 2018, kun Elaine Herzbergistä tuli ensimmäinen jalankulkija, joka kuoli jäätyään itsestään ajavan auton alle. Uber oli saanut luvan testata itsestään ajavaa autoaan julkisilla teillä. Onnettomuushetkellä Herzberg oli ollut ylittämässä tietä sellaisessa paikassa, jossa ei ollut suojatietä. Auton sensorit olivat huomanneet Herzbergin noin kuusi sekuntia ennen törmäystä, mutta ne eivät olleet tunnistaneet häntä ihmiseksi. Lopulta auto oli törmännyt Herzbergiin, koska järjestelmää ei ollut myöskään ohjelmoitu tekemään äkkijarrutusta pelkkänä varotoimenpiteenä. Tässä tapauksessa rikosoikeudellinen vastuu kohdistui apukuljettajaan Uberin sijaan.

Itsestään ajavien autojen toimintamekanismi on monimutkainen, eikä sen kaikista yksityiskohdista ole tarkkaa tietoa. Yksinkertaistetusti näissä autoissa on aina järjestelmä, joka kerää tietoa auton ympäristöstä. Lisäksi niissä hyödynnetään jo olemassa olevaa dataa, kuten digitaalisia karttoja. Tämän ohella itsestään ajavissa autoissa on aina järjestelmä, joka ohjaa auton kulkua edellisen järjestelmän keräämän tiedon perusteella. Kyse on tietokoneohjelmasta, jonka algoritmit tekevät auton kulkusuunnitelman, päivittävät sitä sekä ohjaavat konkreettisesti auton kulkua. Algoritmisista toimijoista puhuttaessa avainsana onkin koneoppiminen, ja mitä pidemmälle koneoppiminen kehittyy, sitä paremmin itsestään ajavat autot osaavat tunnistaa liikenteen eri tilanteet. Itsestään ajavat autot tulevat kuitenkin muuttamaan liikenneonnettomuuksien luonnetta, sillä onnettomuuden välitön syy ei olekaan enää ihmisen toiminnassa vaan auton algoritmien tekemässä päätöksessä.

Itsestään ajavia autoja, niiden suunnittelua, kehittämistä ja testaamista on säänneltävä. Artikkelissa lähdetään siitä, että vaatimukset läpinäkyvyydestä ja ymmärrettävyydestä ovat keskeisiä keinoja kontrolloida itsestään ajavien autojen toimintaa ohjaavia algoritmeja ja niiden suunnittelua. Rikosoikeudellinen interventio ei olekaan ensisijainen keino säännellä itsestään ajavia autoja. Ensimmäinen vaihtoehto olisi kuitenkin asettaa itsestään ajavat autot vastuuseen aiheuttamistaan liikenneonnettomuuksista. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan olisi realistinen, sillä se asettuisi niin kauas tulevaisuuteen. Vaikutuspintaa on vielä toistaiseksi haettava ihmistoimijoista niiden takana. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuu muodostuu keskeiseksi, sillä ei olisi tehokasta kohdistaa vastuuta suurissa, monikansallisissa yrityksissä toimiviin yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin.

Lue koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa:

• Luoto, Lauri: Itsestään ajavat autot ja rikosoikeudellinen vastuu
• Kaikki Lakimies 6/2022 -artikkelit

Lakimies on Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisema oikeustieteellinen aikakausjulkaisu. Lakimies-lehti Edilexissä sisältää lehdet kokonaisuudessaan numerosta 1/2004 alkaen ja suurimman osan artikkeleista vuoden 1996 alusta lähtien. Uudet numerot ilmestyvät Edilexissä samaan aikaan lehden paperiversion kanssa.