Oikeudellisten sääntelyjärjestelmien reagointia koronapandemian aiheuttamaan kriisiin tutkitaan maailmalla useasta eri näkökulmasta. Pandemia on ollut ja on edelleen ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia empiirisin keinoin reaalimaailman tapahtumia siinä toivossa, että tulokset auttaisivat vahvistamaan yhteiskunnan varautumista seuraaviin suuriin häiriötilanteisiin.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella on tutkittu korona-ajan lainvalmistelua erityisesti valmistelun tietopohjan näkökulmasta. Lainvalmistelun tietopohja koostuu siitä tiedosta, jonka valmistelijat itse tuovat hallituksen esityksen valmisteluun sekä tiedosta, joka kerätään esityskohtaisesti. Hallituksen esitykseen kerätään tietoa mm. avoimilla lausuntokierroksilla sekä kohdennettujen lausuntopyyntöjen kautta. Mitä laajempaan ja laadukkaampaan tietopohjaan hallituksen esitys perustuu, sitä paremmin se toteuttaa eduskunnan perustuslakiin perustuvan tiedonsaantioikeuden ja mahdollistaa paremmin asiasta käytävän kansalaiskeskustelun.

Koronakriisin aikana yhteiskunnassa korostui tarve tehdä nopeita päätöksiä viruksen vaikutusten hillitsemiseksi sekä tiedollinen epävarmuus siitä, mistä oikeastaan oli kyse ja miten suunnitellut toimet vaikuttaisivat vai vaikuttaisivatko ollenkaan. Lainsäädäntötutkimuksen näkökulmasta ongelmaksi muodostui se, miten valtioneuvostossa koostetaan riittävän laaja ja laadukas tietopohja eduskunnan tarpeisiin ennen näkemättömässä kiireessä ja epävarmuudessa.

Kiireen takia koronaan liittyvissä hallituksen esityksissä poikettiin kuulemista koskevista ohjeista joko supistamalla lausuntokierrosta tai jättämällä se kokonaan toteuttamatta. Myös tieteellisen tiedon ja asiantuntijatiedon hyödyntäminen oli vähäisempää koronaan liittyvissä hallituksen esityksissä kuin muissa esityksissä. Nämä vaikuttavat yhtäältä säädösehdotuksen tietopohjan rakenteeseen sekä toisaalta kansalaisten ja sidosryhmien osallistumismahdollisuuksiin ja tietojen saantiin viranomaisten asiakirjojen valmistelusta. Koronaperusteisen lainvalmistelun heikompi tietopohja heijastuu myös eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja siten osaltaan eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumiseen. Lisäksi valiokunnissa hallitusten esitysten käsitteleminen toteutettiin normaalia nopeammin, mikä osaltaan heikentää eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumista. Kriisiajan nopeutetun päätöksenteon mallit ja sääntely ovat aiheuttaneet keskustelua ja pohdintaa niiden oikeutuksesta tutkijoiden kesken myös kansainvälisesti.  Eniten kritiikkiä maailmalla on saanut  demokraattisen päätöksenteon heikentyminen ja vallan keskittyminen hallituksille.

Kriisejä tulee varmasti jatkossakin, joten mitä voimme oppia pandemian aikaisesta lainvalmistelusta tulevaisuutta varten? Nykyinen säädösvalmistelun ohjaus (mm. HELO-ohjeet) perustuu yhteiskunnan normaalitila-oletukselle ja siihen, että valmistelijoilla on aikaa koostaa olemassa olevasta tiedosta tarvitsemansa tietopohja hallituksen esitykseen. Demokraattisen oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että päätökset ja sääntely tehdään hyvän tietopohjan perusteella tarkkaan harkiten. Päätöksentekomalli on vaikeuksissa koronapandemian kaltaisessa tilanteessa, kun haasteita on niin tiedon hankinnassa kuin käyttämisessäkin. Uudesta ja tuntemattomasta viruksesta ei ollut relevanttia tietoa saatavilla, ja vähäisenkin tiedon optimaalista käyttöä ja välittämistä rajoitti kiire tehdä nopeita päätöksiä.

Lainsäädäntöä pitäisi kehittää jo ennakolta paremmin huomioimaan erilaisia kriisitilanteita niin, ettei säädösvalmisteluun kriisin aikana olisi enää niin suurta tarvetta. Suomessa voitaisiin pohtia, miten lainsäädäntöprosessia kokonaisuudessaan olisi mahdollista nopeuttaa loukkaamatta liiaksi hyvän lainvalmistelun periaatteita ja mahdollisesti siten luoda lainvalmisteluprosessiin malli häiriötilanteessa tehtävää säädösvalmistelua varten.

Voitaisiinko esimerkiksi kansainvälinen vertailu, säädösehdotuksen kääntäminen tai laintarkastaminen jättää tekemättä akuutissa kriisitilanteessa? Tai voitaisiinko hallituksen esitykset lähettää eduskunnan valiokuntiin ilman lähetekeskustelua tai käsitellä valiokunnan mietintö yhdessä käsittelyssä eduskunnassa? Onko nykyisten ohjeiden mukainen kuuden viikon lausuntoaika liian pitkä kriisiaikana? Kuulemisaikaa lyhentämällä ja toisaalta erilaisia sähköisiä menetelmiä hyödyntämällä voitaisiin turvata sidosryhmien osallistaminen myös kriisin aikana. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että lakihankkeet ovat erilaisia, jolloin tiedon tarve ja käyttökin poikkeavat toisistaan. Silloin olisi tärkeää erottaa resursseja vaativat kompleksiset hankkeen yksinkertaisemmista hankkeista ja siirtää resursseja niitä enemmän vaativiin hankkeisiin.

Näitä mahdollisuuksia on syytä arvioida, kun Suomessa on palattu normaaliin aikaan ja opit koronaperusteisesta säädösvalmistelusta on tunnistettu.

Kirjoitus Edilexin Lakikirjastossa

Jukka, Leena – Keinänen, Anssi – Keskinen, Lisa-Maaria, Tietopohja ja asiantuntijoiden kuuleminen koronaperusteisessa lainvalmistelussa – jyrääkö kiire alleen hyvän lainvalmistelun periaatteet? Edilex 2022/24. Referee-artikkeli. Julkaistu 29.6.2022 www.edilex.fi/artikkelit/27487.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Information Resilience in a Wicked Environment (IRWIN) -hanketta. IRWIN on kolmevuotinen (2021–2023) ja poikkitieteellinen hanke, jonka toteuttajina ovat Vaasan ja Itä-Suomen yliopistot, Laurea-ammattikorkeakoulu sekä Maanpuolustuskorkeakoulu. IRWIN-hankkeessa tutkitaan tiedon huoltovarmuutta kompleksisessa ympäristössä. Hankkeessa kehitetään osallistavaa kansallisen varautumisen mallia, jossa päätöksentekijät, kansalaisyhteiskunta sekä elinkeinoelämä tuottavat tilannetietoisuutta ja toimivat yhteistyössä kriisivalmiuden edistämiseksi.

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...