Alueellinen ja poliittinen suhteellisuus

Vaalijärjestelmissä esiintyy kahdenlaista suhteellisuutta: alueellista ja poliittista. Alueellisella suhteellisuudella tarkoitetaan sitä, että alue so. vaalipiiri saa niin monta edustajanpaikkaa täytettävänä olevista paikoista kuin alueen/vaalipiirin asukasluku on suhteessa koko maan asukaslukuun. Alueellista suhteellisuutta tai ainakin alueellista edustusta toteutetaan useimmissa vaalijärjestelmissä. Meillä se on toteutettu perustuslain 25 §:n mukaisesti jakamalla maa eduskuntavaaleja varten vähintään kahteentoista ja enintään kahdeksaantoista vaalipiiriin. Tällä hetkellä vaalipiirejä on 12. Tämän lisäksi Ahvenanmaan maakunta muodostaa oman vaalipiirinsä, josta valitaan aina yksi kansanedustaja.

Poliittisessa suhteellisuudessa puolueet ja muut vastaavat äänestäjäryhmät saavat niin monta edustajanpaikkaa kuin niiden saama äänimäärä vaaleissa on kaikista annetuista äänistä. Puhuttaessa vaalien suhteellisuudesta tarkoitetaankin yleensä poliittista suhteellisuutta, jolloin noudatettavana on suhteellinen vaalitapa. Sen vastakohtana on Iso-Britanniassa, useimmissa Kansanyhteisön maissa ja USA:ssa noudatettava enemmistövaalitapa, jossa vaalipiirejä on yhtä monta kuin valittaviakin ja jossa edustajanpaikka tai -paikat annetaan vaalipiirin äänten enemmistön saaneelle ehdokkaalle tai puolueelle. Poliittista suhteellisuutta ei siis ole lainkaan.

Suomessa vuoden 1906 valtiopäiväjärjestystä ja vaalilakia laadittaessa oli pohdittavana molemmat vaalitavat, mutta yksimielinen valinta oli suhteellinen vaalitapa, koska eduskunnan haluttiin edustavan mahdollisimman kokonaisesti Suomen kansaa. Tuloksen laskentamenetelmäksi valittiin d’Hondtin menetelmä.

Miten suhteellinen vaalitapa toimii?

Suhteellisen vaalitavan toimivuus on vuoden 1906 jälkeen ollut harkinnassa ja esillä enemmän kuin mikään muu vaalilainsäädännön yksityiskohta. Se on johtunut siitä, että vaaleissamme suhteellinen vaalitapa kyllä toteutuu, mutta vain kussakin vaalipiirissä erikseen, ei koko maassa. Kussakin vaalipiirissä vaaditaan puolueilta ja vastaavilta ääniryhmiltä tietty prosentuaalinen osuus annetuista äänistä ensimmäisen edustajanpaikan saamiseen. Tämä on ns. piilevä äänikynnys. Mitä suurempi on valittavien lukumäärä, sitä pienempi on piilevä äänikynnys ja päinvastoin.

Siten Uudenmaan 36 edustajan vaalipiirissä laskennallinen kynnys puolueelle ensimmäisen edustajanpaikan saamiseen oli vuoden 2019 eduskuntavaaleissa noin 2,7 % ja Lapin 7 edustajan vaalipiirissä vastaavasti noin 14,3 %. Käytännössä äänien jakaantumisen ja vaaleihin osallistuvien puolueiden lukumäärän vuoksi lopullinen piilevä äänikynnys on yleensä jonkin verran pienempi.  

Ongelmaksi onkin muodostunut se, että poliittinen suhteellisuus toteutuu eri tavalla eri kokoisissa vaalipiireissä: pienissä vaalipiireissä heikommin suuria puolueita suosien, suuremmissa vaalipiireissä paremmin ja kaikkein suurimmassa eli Uudenmaan vaalipiirissä ehkä jopa niin hyvin, että sillä saattaa olla eduskunnan kokoonpanoa pirstaloittavaa vaikutusta. Eri vaalipiirien äänestäjät ovatkin eriarvoisessa asemassa: pienessä vaalipiirissä pienen puolueen äänestäminen saattaa vaikuttaa turhalta, koska läpimenomahdollisuudet ovat heikot. Puolueilla on toki mahdollisuus solmia keskenään vaaliliittoja, mutta äänestäjän kuluttajansuojan kannalta niitä voidaan pitää ongelmallisina.

Pienimmillään piilevän äänikynnyksen erot olivat 1950-luvun vaaleissa, jolloin suurimmassa vaalipiirissä eli Helsingin kaupungin vaalipiirissä valittiin 19 ja pienimmässä eli Vaasan läänin pohjoisessa vaalipiirissä 8 edustajaa. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ero suurimman (Uusimaa) ja pienimmän (Lappi) vaalipiirin ero tullee olemaan 37-7 ja seuraavissa eduskuntavaaleissa todennäköisesti jo 38-6. Uudenmaan vaalipiirin paikkamäärä jatkaa siis vakaata kasvuaan kohti 40 edustajanpaikkaa.

Vaalitapa ja sen toimivuus ei ole pelkästään periaatekysymys: eduskuntavaalien tulos vaikuttaa ratkaisevasti hallituksen muodostamiseen. Eniten edustajanpaikkoja saanut puolue saa aloittaa hallitusneuvottelut ja sen johtajasta tulee todennäköisimmin pääministeri. Vaalien tulos voi joskus mennä hyvin täpärälle: esimerkiksi vuoden 2019 vaaleissa eniten kansanedustajia saanut puolue ratkesi yhden paikan erolla.

Tähänastiset kehittämisyritykset

Poliittista suhteellisuutta on pohdittu jo 1930-luvulta alkaen useissa eri komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Varsinaisia ehdotuksia ei kuitenkaan päästy tekemään, koska uudistusten suunnasta ei saavutettu riittävää sopua.

Poikkeuksena tästä oli vaalikaudella 2007–2011 ns. vaalialuetoimikunnassa laadittu ehdotus vaalialuejärjestelmästä, jossa koko maa olisi, silloisen vaalipiirijaon pohjalta, yhtenä vaalipiirinä (vaalialueena) vaalien tulosta laskettaessa. Kunkin puolueen kaikissa vaalipiireissä saamat äänet olisi laskettu yhteen ja edustajanpaikat jaettu näiden koko maassa saatujen äänimäärien perusteella. Kyseessä olisi ollut täydellinen poliittinen suhteellisuus. Puolueiden näin saamat edustajanpaikat olisi kuitenkin jaettu eri vaalipiireihin samassa suhteessa kuin puolue oli saanut kussakin vaalipiirissä ääniä, mistä aiheutui vaikeaselkoisia laskentasäännöksiä. Vaaliliitot olisi tarpeettomina kielletty ja valtakunnalliseksi äänikynnykseksi olisi asetettu 3 % koko maassa annetuista äänistä. 

Eduskunta hyväksyi vuoden 2010 valtiopäivillä tämän uudistuksen, mutta kun se sisälsi perustuslain 25 §:n muuttamisen, oli se käsiteltävä myös vaalien jälkeisillä vuoden 2011 valtiopäivillä. Poliittisen kädenväännön jälkeen ja hallituspohjan muututtua eduskunta nyt hylkäsi uudistuksen. Tuloksen laskentamenettelyjä pidettiin liian vaikeaselkoisina ja lisäksi kolmen prosentin valtakunnallinen äänikynnys olisi aiheuttanut pienimmille puolueille uuden ongelman.

Seuraavalla vaalikaudella 2011–2015 hallitus teki puolestaan esityksen perustuslain 25 §:n muuttamisesta siten, että vaalipiirien määrä olisi vähintään 9 ja enintään 12. Tämänkin esityksen eduskunta ensin hyväksyi, mutta vaalien jälkeinen eduskunta hylkäsi. Samalla eduskunta kuitenkin antoi ponnen, jonka mukaan ratkaisun hakemista ongelmaan tulee edelleen jatkaa. Viimeksi parlamentaarinen vaalityöryhmä käsitteli pontta vuosina 2020-2022, mutta ei tehnyt ehdotuksia, vaan esitti, että sen tarkastelemista vaihtoehdoista koottaisiin vertailu seuraavan hallituksen hallitusohjelmaa varten.

Näkökohtia jatkotyötä varten

Jatkotyötä varten esitämme seuraavassa eräitä näkemyksiä siitä, miten eduskuntavaalien vaalijärjestelmän toimivuutta voitaisiin parantaa.

1. Vaalipiirien, oli niiden lukumäärä mikä tahansa, tulisi keskenään olla mahdollisimman samankokoisia. Nyt tästä ollaan kaukana, kun suurimmasta vaalipiiristä valitaan 37 edustajaa ja pienimmästä 7. Pienimpiä vaalipiirejä ei tällä hetkellä ole mahdollista yhdistää toisiin vaalipiireihin, koska vaalipiirejä tulee olla perustuslain mukaan vähintään 12. Suurin vaalipiiri Uusimaa olisi kuitenkin mahdollista jakaa kahtia esimerkiksi hyvinvointialueiden rajoja seuraten läntiseen ja itäiseen vaalipiiriin, jolloin syntyisi kaksi suurin piirtein samankokoista vaalipiiriä kuin mitä esimerkiksi Pirkanmaan ja Oulun vaalipiirit nyt ovat. Äänikynnys toki silloin nousisi näissä uusissa vaalipiireissä, mutta asettuisi kuitenkin samalle tasolle kuin muissakin vaalipiireissä. On syytä todeta, että samaa äänikynnyksen tasoa kuin mitä Uudellamaalla nyt on (noin 2,7 %) ei ole mahdollista saavuttaa muissa vaalipiireissä, koska se edellyttäisi, että vaalipiirejä olisi koko maassa vain kuusi.

2. Jos pienimpiä vaalipiirejä (Lappi 7, Satakunta 8 ja Keski-Suomi 10 edustajaa) ei joko voida (nykytilanne) tai haluta (jos suurimpia vaalipiirejä jaettaisiin) yhdistää muihin vaalipiireihin, joudutaan pohtimaan keinoja suhteellisuuden parantamiseksi kunkin vaalipiirin sisällä. Yksi keino voisi olla se, että näissä vaalipiireissä (enintään 10 edustajaa) käytettäisiin d’Hondtin laskentamenetelmän sijasta jotain muuta menetelmää, esimerkiksi St. Lagüesin lukusarjamenetelmää tai vaikkapa Haren kvoottimenetelmää. Ne parantaisivat pienten ja keskisuurten puolueiden mahdollisuuksia piilevän äänikynnyksen ylittämiseen. Koska eduskuntavaalit toimitetaan jokaisessa vaalipiirissä erikseen ja koska vaalipiirit ovat kokonsa puolesta keskenään erilaisia, myös tuloksen laskentatavat voisivat olla erilaisia, kunhan ne vain toteuttavat suhteellista vaalitapaa.

3a. Vaalialuemalli, jossa koko maa olisi vaalien tulosta laskettaessa yhtenä vaalipiirinä ratkaisisi kyllä poliittisen suhteellisuuden ongelman kokonaan, mutta mikäli puolueiden saamat edustajanpaikat tulisi edelleen jakaa vaalipiireihin niiden asukaslukujen mukaisessa suhteessa, joudutaan jälleen kehittelemään vaikeita matemaattisia laskentamenetelmiä. Toistaiseksi ainoa toimiva malli tällaiseen tilanteeseen on ollut ns. Balinski-Pukelsheimin menetelmä, joka perustuu matriisilaskentaan. Tämän tyyppisten laskentamenetelmien käyttöönotto kuitenkin saattaisi tehdä vaalijärjestelmästämme nykyistä huomattavasti vaikeaselkoisemman. Mielestämme vaalijärjestelmän selkeys ja ymmärrettävyys ovat tärkeitä arvoja kansalaisten vaaleja kohtaan tunteman luottamuksen näkökulmasta. Koko maan vaalialuemallissa jouduttaisiin lisäksi asettamaan valtakunnallinen äänikynnys, koska ilman sitä eduskuntaan voisi saada paikan jopa noin puolen prosentin valtakunnallisella ääniosuudella. Ja vielä lienee todettava, että eduskunta on siis jo kerran hylännyt tämäntyyppisen ehdotuksen.          

3b. Voitaisiin myös harkita vaalialuemallin osittaista käyttöönottoa, esimerkiksi niin, että kaksi vierekkäistä vaalipiiriä (esimerkiksi Oulu ja Lappi) muodostaisi vaalien tulosta laskettaessa yhden vaalialueen ja poliittinen suhteellisuus toteutuisi vaalialueen tasolla. Matemaattisesti osittainenkin vaalialuemalli voi kuitenkin johtaa samoihin hankaluuksiin kuin koko maan vaalialuemallikin, jos täytyy varmistaa, että vaalialueen muodostavissa vaalipiireissä toteutuu sekä alueellinen että poliittinen suhteellisuus.      

Lauri Tarasti
Ministeri

Arto Jääskeläinen
Vaalijohtaja, oikeusministeriö  

                                                                                                                                                                                                                                                                                              

 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...