Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Ympäristö, Rikos- ja prosessioikeus

3.8.2022 12.38 OTT, KTM, DI, vieraileva tutkija Eelis Paukku: Ympäristörikoksen eurooppalaistuminen – tapaustutkimus ympäristörikollisuudesta 2010–luvulla

OTT, KTM, DI, vieraileva tutkija Eelis Paukku: Ympäristörikoksen eurooppalaistuminen – tapaustutkimus ympäristörikollisuudesta 2010–luvulla

Edilexin Lakikirjastossa julkaistussa referee-artikkelissa tarkastellaan eurooppalaistumisen vaikutusta kansalliseen ympäristörikosoikeuteen. Tutkimuksessa selvitetään, miten EU on vaikuttanut ympäristörikossääntelyn muuttumiseen ja missä määrin nykyinen ympäristörikosoikeus perustuu EU-sääntelyyn. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ympäristörikossääntelyä on muutoin muutettu EU:n vaikutuksesta, ja onko ympäristörikosoikeuden eurooppalaistumisella ollut vaikutusta kansalliseen lainkäyttöön. Tutkimuskysymykseen, miten eurooppalaistuminen näkyy ympäristörikosoikeuden käytännön soveltamisessa, vastataan käymällä läpi ympäristörikostuomioita tapaustutkimuksen keinoin.

Yhteenveto

Ympäristörikokset ovat yksi, vaikkakin viimesijainen, keino ympäristöpolitiikan toteuttamiselle, ja ympäristörikossääntelyllä toteutetaankin ympäristöperusoikeuteen sisältyvää jokaiselle kuuluvaa vastuuta ympäristöstä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat ympäristörikokset, joiksi käsitetään rikoslain 48 luvussa tarkoitetut ympäristörikokset sekä 48 a luvussa tarkoitetut luonnonvararikokset.

Artikkelissa tunnistetaan eurooppalaistumisen määritelmän moniulotteisuus. Kirjoituksessa määritelmän ymmärretään liittyvän pääasiassa siihen, miten kansallinen lainsäädäntö muuttuu EU:n vaikutuksesta. Ympäristörikosoikeuden eurooppalaistuminen jaetaan tutkielmassa ensinnäkin suppeaan eurooppalaistumiseen, joka kattaa tilanteet, joissa EU-sääntely on vaikuttanut suoranaisesti rikosoikeuteen, ja tällöin keskiössä ovat vain rikoslaki ja sen muutokset. Lisäksi eurooppalaistuminen jaetaan laajaan eurooppalaistumiseen, jossa huomioidaan myös aineellinen ympäristösääntely. Laaja eurooppalaistuminen kattaa siis tilanteet, joissa EU-sääntely on vaikuttanut varsinaisten rikostekojen kuvaukseen.

Rikosoikeuden eurooppalaistumista on tapahtunut monella tavalla ja EU:n vaikutuksesta on tehty muutoksia aineelliseen ympäristösääntelyyn. Esimerkiksi rikoslain 48:1:ssä, joka käsittelee ympäristön turmelemista, on tunnusmerkistön tekstistä suurin osa EU-sääntelyyn viittaamista. Rikosoikeuden eurooppalaistumisen lähtökohtana on kuitenkin yleisesti pidetty EU-tuomioistuimen ratkaisua C-176/03, jossa katsottiin, että EU:lla on toimivalta määrätä jäsenvaltioita säätämään rikosoikeudellisia sanktioita sellaisille aloille, jotka ovat välttämättömiä perustamissopimuksiin sisältyvien tavoitteiden edistämiseksi. Ratkaisun jälkeen säädettiin ympäristörikosdirektiivi, jonka tarkoituksena oli pyrkiä jäsenvaltioiden ympäristörikossääntelyn yhtenäistämiseen sekä vähimmäistason asettamiseen. Nykyään ympäristösääntely kuuluu jaetun toimivallan alaan, mutta tosiasiallisesti keskeinen osa suomalaisesta ympäristösääntelystä perustuu EU-oikeuteen. Kirjoittaja toteaakin, että käytännössä puhtaasti kansallisen ympäristösääntelyä ei juurikaan enää ole, sillä lähes kaikessa ympäristösääntelyssä viitataan EU-sääntelyyn tai vaihtoehtoisesti toimeenpannaan EU-sääntelyä. EU:n erityisen vahva rooli näkyy ilmastonmuutoksen torjuntaan, jätteisiin ja kiertotalouteen liittyvässä sääntelyssä.

Artikkelissa katsotaan, että eurooppalaistumisen tarkastelu ainoastaan suppeasti osoittaisi, ettei se käytännössä näy mitenkään kotimaisessa rikosoikeuden käytössä. Vaikka EU-lainsäädäntö sisältää ympäristön kannalta erittäin merkittäviä säännöksiä, kuten otsonikerrosta tuhoaviin aineisiin liittyvää sääntelyä, on joissakin tapauksissa eurooppalaistuminen ollut epäselvempää. Aineellisen ympäristöoikeuden osalta eurooppalaistuminen on ollut vahvempaa, mikä näkyy välillisesti myös rikosoikeudessa, jossa viitataan aineelliseen ympäristösääntelyyn. Kirjoittaja huomauttaa, että tietyissä rikostapauksissa rikottu aineellinen ympäristösääntely perustui EU-normiin, vaikka itse rikoslain säännös oli kansallista alkuperää. Näidenkin määrä on kuitenkin yllättävän vähäinen, mikä todennäköisesti johtuu hallinnollisen menettelyn vahvasta asemasta. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaankin, että yleisissä tuomioistuimissa on annettu suhteellisen vähän sellaisiin kriminalisointeihin perustuvia tuomioita, joihin EU olisi vaikuttanut, ja näin ollen eurooppalaistuminen on näkynyt käytännössä suhteellisen vähän lainsoveltamisessa rikosoikeudessa. Suomalainen ympäristörikosoikeus ei ole radikaalisti muuttunut, vaikkakin EU-jäsenyys on lisännyt mahdollisuuksia joihinkin sellaisiin rikoksiin, jotka ennen jäsenyyttä olivat haastavia toteuttaa.

Keskeisenä ansiona tutkimuksessa on uuden tiedon tuottaminen siitä, miten ympäristörikollisuus jakautuu eri tekotapoihin, sillä aikaisemmin tekotapauskohtainen, useita rikosnimikkeitä kattava analyysi ympäristörikoksista on jäänyt tutkimuksen ulkopuolelle. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin tietoa siitä, ovatko EU:n vaikutuksesta muutetut rikoslain säännökset ja aineellinen ympäristöoikeus oikeastaan vaikuttaneet rikoslainkäyttöön. Tutkimuksessa myös systematisoitiin rikoslain ympäristörikossääntelyn historiaa ja taustaa aiemmasta tutkimuksesta poikkeavalla tavalla.

Artikkeli Lakikirjastossa

Paukku, Eelis: Ympäristörikoksen eurooppalaistuminen – tapaustutkimus ympäristörikollisuudesta 2010-luvulla


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Sonja Hukkanen (sonja.hukkanen@edita.fi) ja Jukka Savolainen (jukka.savolainen@edita.fi), Edilex-toimitus

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.