Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

2.8.2022 11.45 Vierashuoneessa OTM Hilla Haajanen ja OTT Anssi Kärki: Saneeraushakemus konkurssin viivyttämisen keinona – ehdotettujen puuttumiskeinojen kriittinen analyysi

Vierashuoneessa OTM Hilla Haajanen ja OTT Anssi Kärki: Saneeraushakemus konkurssin viivyttämisen keinona – ehdotettujen puuttumiskeinojen kriittinen analyysi

Viime vuosina on konkreettisesti tartuttu huoleen siitä, että yrityssaneerausmenettelyä käytetään sen tarkoituksien vastaisesti konkurssiin asettamisen viivyttämiseksi tai jopa sen estämiseksi. Yrityssaneeraustyöryhmän mietinnössä (OM 2022:18) esitetään viivyttelyyn puuttumista neljällä yrityssaneerauslain muutoksella. Edilex-sarjan artikkelissamme analysoimme ehdotettuja puuttumiskeinoja laajan empiirisen aineiston avulla ja tarjoamme tutkimustietoa lainvalmistelun tueksi. Tarkastelu paljasti mietinnön kannanottojen olleen osin osuvia, mutta myös menneen paikoin ohi maalin.

Yrityssaneerausmenettely on keskeinen instrumentti, jolla velallisyritykset voivat pyrkiä pelastamaan toimintansa. Menettelyä voidaan myös kansantalouden edun kannalta pitää tarpeellisena, sillä on aina hyödyllisempää säästää kertyneet resurssit toiminnallisina kokonaisuuksina tarpeettomien konkurssien sijaan. Kuitenkin yrityssaneerausmenettely sen velalliselle edullisten ominaisuuksien vuoksi on valitettavan altis väärinkäytöksille – tämän kirjoituksen kannalta keskeisimmän ollessa konkurssiin asettamisen viivyttäminen. Konkurssihakemusta ei näet saa ratkaista ennen saneeraushakemuksen ratkaisua (laki yrityksen saneerauksesta 47/1993, YSL) ja toisin kuin konkurssissa, velallinen ei menetä määräysvaltaansa yrityssaneerauksessa (YSL 29.1 §). Tällaisella viivyttelyllä velallinen voi siis pyrkiä saavuttamaan YSL:n tavoitteille vieraita etuja.

Tätä taustaa vasten eri viranomaistahot ovat viime vuosina panostaneet ilmiön laadun ja laajuuden kartoittamiseen ja puuttumiskeinojen luomiseen. Viimeisin lenkki tässä ketjussa on yrityssaneeraustyöryhmän loppumietinnön yrityssaneerauslain kehittämisestä. Siinä ehdotettiin neljää lainmuutosta viivyttelyyn puuttumiseksi. Mietinnössä esitetyt viivyttelyn karsimiskeinot perustuvat pitkälti käytännössä havaituille ongelmille. Suoranaista tutkimustietoa näiden ongelmien luonteesta ja laajuudesta ei kuitenkaan ollut valmistelun tukena. Kirjoituksessamme on osaltaan vastattu tähän puutteeseen.

Tämän vierashuonekirjoituksen kanssa samoihin aikoihin Edilex-sarjassa julkaistavassa artikkelissamme tarkastellaan kvantitatiivisen aineistoanalyysin avulla yrityssaneeraustyöryhmän mietinnössä ehdotettuja puuttumiskeinoja sekä pohditaan asiakirja-aineiston analysoinnin aikana huomattua viivyttelyyn ja keinotteluun yhdistettävissä olevaa tekijää – jätetyn saneeraushakemuksen puutteellisuutta ja täydennyspyyntöjen määräajan pidennyksiä. Tarkastelu pohjautuu vuonna 2021 Haajasen keräämään asiakirja-aineistoon, joka kattaa yhteensä 319 vuonna 2019 käräjäoikeudessa vireille pantua ratkaistua hakemusta saneerausmenettelyn aloittamiseksi sekä niihin liittyviä asiakirjoja.

Mietinnössä ehdotetaan ensinnäkin konkurssihakemuksen ja yrityssaneeraushakemuksen käsittelyä samanaikaisesti ratkaisukypsäksi siten, että konkurssihakemus voidaan ratkaista ilman viivettä saneeraushakemuksen käsittelyn valmistuttua.

Analyysimme mukaan muutos olisi järkevää toteuttaa. Aineistosta kuitenkin huomataan, että muutoksen mukainen käsittelytapa on jo laajalti käytössä. Konkurssihakemuksen ratkaisu tapahtuu jo nykyisin hyvin lyhyen ajan – keskimäärin noin 9–10 päivän – sisällä saneeraushakemuksen ratkaisemisesta. Muutoksen aiheuttamat oppimiskustannukset ja resurssitarpeet tuomioistuimille ovat kuitenkin niin pienet, että pienenkin hyödyn saavuttaminen muutoksella on tavoittelemisen arvoista.

Toiseksi mietinnössä ehdotettiin myös olennaisesti muuttumattomien uusien hakemusten perusteettomana hylkäämisen helpottamista. Saneerauskäytännössä kun ongelmallisiksi on katsottu useat peräkkäiset hakemukset samalta velalliselta. Tarkoitus on estää peräkkäiset tai toistuvat hakemukset tai ainakin antaa konkreettisemmat ohjeet niiden käsittelylle.

Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi uusi YSL 70 a §, jonka mukaan hakemus olisi hylättävä kirjallisessa menettelyssä, jos hakemuksen, sen johdosta mahdollisesti annetun kirjallisen lausuman ja tuomioistuimen aikaisemman ratkaisun perusteella on ilmeistä, että edellytyksiä saneerausmenettelyn aloittamiselle ei ole. Toki toistuviin hakemuksiin on voitu periaatteessa puuttua aiemminkin oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 5:6 nojalla. Puuttumista ei kuitenkaan ole tehty. Aineistossa ei havaittu yhtäkään tapausta, jossa OK 5:6:n mukainen perusteettomana hylkääminen olisi tehty toistuvien hakemusten takia. Toistuvia hakemuksia havaittiin tehtävän ylipäätään vain vähän (vuonna 2019 15 kappaletta).

Uudella pykälällä ei luoda uusia työkaluja tuomioistuimille, vaan selkiytetään ja osittain helpotetaan aiemmin OK 5:6 perusteella mahdollista menettelyä. Keskeisin ero on ehdotetun 70 a §:n sisältämä viittaus tuomioistuimen aikaisempaan ratkaisuun. Muutoksen käytännön merkitystä kuitenkin vähentäisi se, että aineiston tarkastelussa havaittiin, että toistuvissa hakemuksissa on harvoin taustalla aiempi tuomioistuimen antama ratkaisu tai asian aineellinen tutkinta. Ehdotetun sääntelyn riippuvuutta aiemmin annetusta ratkaisusta voisi siis olla syytä keventää.

Mietinnössä esitetään melko huolestunut kannanotto ns. saalistusluonteisesta saneerauspalvelujen markkinoinnista velallisille, joita velkoja on hakenut konkurssiin. Tästä lähtökohdasta mietinnössä suunnitellaan velallisen avustajan kelpoisuusvaatimusten ja korvausvastuun tiukentamista. Aineiston pohjalta saneerauskonsulttien eli näiden ”saalistavien” palveluntarjoajien palvelut eivät vaikuta niin epäedullisilta kuin mietinnössä on todettu. Näiden palveluntarjoajien toiminnalla on aineistossa havaittavissa oleva positiivinen yhteys saneeraushakemusten hyväksymiseen, saneerausohjelmien vahvistamiseen sekä konkurssien välttämiseen.

Saneerauspalveluja koskeva huoli on mietinnössä esitetty osaltaan perusteena asiamiehelle asetettavasta korvausvelvollisuudesta perusteettoman hakemuksen aiheuttamasta vahingosta (YSL 93 §). Aineistoa tarkasteltaessa löydettiin vain kaksi tapausta, joissa on vaadittu korvausta YSL 93 §:n nojalla ja seitsemän tapausta, joissa sitä olisi mahdollisesti voitu soveltaa. Saneerauskonsulttien osuus näistä yhdeksästä perusteettomiksi katsotuista tapauksista oli merkittävä, joten voidaan todeta, että saneerauskonsulttien tarjoaman palvelun hyödyistä huolimatta myös selkeimmät ylilyönnit tapahtuivat heidän kohdallaan. Vahingonkorvausvelvollisuuden laajentaminen voisikin olla sopiva keino näiden ylilyöntien karsimiseksi. Korvattavan vahingon laajuus kaipaisi kuitenkin tarkempaa linjausta, sillä nykyisten kannanottojen valossa korvausvelvollisuus voisi muodostua liialliseksi.

Kenties keskeisin puute mietinnössä oli se, ettei siinä arvioitu ollenkaan puutteellisten saneeraushakemusten täydennyspyyntöjen määräajoille esitettäviä pidennyspyyntöjä. Käytännössä ne nähdään keskeisenä mahdollistajana viivyttelylle. Aineistosta huomataan, että lisäaikapyynnöillä konkurssin viivyttäminen on todellinen toimintamalli. Jo hakemuksen yhteydessä jätetty lisäaikapyyntökin näyttäisi jossain määrin viittaavan viivyttelyyn, joskaan lisäaikapyynnöt eivät lisää asian käsittelyaikaa verrattuna niihin tapauksiin, joissa lisäaikapyyntöä ei esitetä. Vaikka siis lisäaikapyynnöillä ei varsinaisesti saada pidennettyä menettelyn kestoa, niillä kuitenkin saadaan pidettyä vireillä sellainen saneeraushakemus, jolla ei ole realistisia tervehdyttämismahdollisuuksia. Tällöin menettelyn kesto on lyhyempi, mutta täydennyksien odotteluun menee suhteellisesti suurempi osuus menettelyn kestosta. Nämä havainnot tukevat sitä näkemystä, että lisäaikapyyntöihin tulisi suhtautua nykyistä ankarammin tai ainakin niiden tueksi esitettyjä perusteita tulisi arvioida tarkemmin.

Hilla Haajanen
OTM

Anssi Kärki
OTT, insolvenssioikeuden yliopistonlehtori, Lapin yliopisto

Kirjoitus Edilexin Lakikirjastossa

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.