Sekä Suomen hallintotuomioistuimissa sovellettava laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) että Ruotsin hallintotuomioistuimissa vastaavasti sovellettava hallintoprosessilaki ”förvaltningsprocesslagen (1971:291)”, sisältävät viittauksia oikeudenkäymiskaaren säännöksiin, joita sovelletaan tavallisesti oikeudenkäynteihin yleisissä tuomioistuimissa. Esimerkiksi Ruotsin hallintoprosessilaissa on viittaus Ruotsin oikeudenkäymiskaaren ”rättegångsbalken (1942:740)” säännökseen, jonka mukaan asianosainen voi osallistua hallintotuomioistuimen suulliseen käsittelyyn puhelimitse tai videopuhelun välityksellä samoin edellytyksin kuin mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään. Toinen vastaavanlainen esimerkki löytyy Suomen hallintoprosessilaista, jossa viitataan soveltamaan oikeudenkäymiskaaren (4/1734) säännöksiä esteellisyyttä arvioidessa.

Olennainen kysymys on, miksi sekä Suomen että Ruotsin hallintoprosessilaeissa on päädytty käyttämään viittauksia oikeudenkäymiskaareen säännöksiin sen sijaan, että säännökset löytyisivät suoraan hallintoprosessilaeista? Yleisesti ottaen voidaan todeta, että lukuisat viittaukset lakien välillä, hankaloittavat usein kokonaiskuvan muodostamista lainsäädännöstä. Toisaalta voidaan kysyä, toteutuvatko hyvän sääntelyn periaatteet, kuten sääntelyn selkeys ja ymmärrettävyys, Suomen ja Ruotsin hallintoprosessilaeissa? Ribbingin artikkelissa tutkitaan perusteluja sille, miksi Suomen ja Ruotsin hallintoprosessilakeja säädettäessä on päädytty käyttämään useita viittauksia oikeudenkäymiskaareen säännöksiin.

Artikkeli rakentuu seuraavasti. Luvussa 2 tarkastellaan ensin metodologisia huomioita tutkimukseen liittyen. Luvussa 3 käsitellään Ruotsin ja Suomen hallintoprosessilakien syntyä sekä niiden kehitystä. Luvussa 4 tutkitaan lakien yleistä rakennetta. Luvussa 5 tarkastellaan syitä sille, miksi sekä Suomen että Ruotsin hallintoprosessilaeissa on päädytty käyttämään viittauksia oikeudenkäymiskaaren säännöksiin. Luvussa 6 tutkitaan, mitkä prosessioikeudelliset tilanteet sisältyvät viittauksiin ja syitä näiden tilanteiden valikoitumiseen. Luvussa 7 tarkastellaan, viimeisenä näkökulmana viittausten käyttöön liittyen, edellisen luvun viittausten muotoilua. Artikkelin viimeisessä luvussa (8) esitetään tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset viittauksien käyttöön liittyen Ruotsin ja Suomen hallintoprosessilaeissa.

Lue koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa:

• Ribbing, Michaela: Hänvisningar i förvaltningsprocessuell lagstiftning – en svensk-finsk jämförelse 
• Kaikki JFT 2/2022 artikkelit