Defensor Legis 2/2022

Mika Savola: Asianajosta välimiesmenettelyn suullisessa käsittelyssä – välimiehen näkökulma, Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä
Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty asianajotekniikkaa ja -taktiikkaa erityisesti välimiesmenettelyssä. Kyse on kuitenkin aivan olennaisesta asiasta: jutun voittamisesta tai häviämisestä. Tässä artikkelissa käsitellään sitä, mitä on tehokas asianajo nimenomaan välimiesmenettelyn suullisessa käsittelyssä (hearing). Artikkelissa käydään läpi muun muassa tehokasta asianajoa edistäviä yleisiä käyttäytymisohjeita, sekä hyvän asianajon ominaispiirteitä välimiesmenettelyn elinkaaren mukaisesti. Artikkeli perustuu kirjoittajan ammattivälimiehenä kartuttamaan henkilökohtaiseen kokemukseen noin 200:sta kotimaisesta ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä.

Marko Forss: Alle 15-vuotiaan rikollisen teon esitutkinta ja vapauteen kohdistuvat pakkokeinot, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Alle 15-vuotiaiden epäillyksi tekemien rikollisten tekojen tutkinta on tietynlaista pseudo-esitutkintaa, jossa pääsääntönä on, ettei esitutkintaa suoriteta. Suhteellisen vähälle huomiolle on jäänyt, että päävastuu alle 15-vuotiaisiin kohdistettavista viranomaistoimenpiteistä teon rikollisesta luonteesta huolimatta on sosiaaliviranomaisella. Käytännössä poliisi hoitaa usein alle 15-vuotiaiden rikollisia tekoja, joissa ei ole tosiasiallista tarvetta esitutkinnalle. Oikeusjärjestyksessämme on hyväksytty tilanne, jossa syyntakeisuusikäraja ei muodosta suoraa estettä pakkokeinojen käyttämiselle, mutta samaan aikaan on säädetty lapsen oikeudellisen erityisaseman huomioivia säännöksiä ja erikseen kielletty ankarimpia vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja. Tällä hetkellä voimassa oleva sääntely mahdollistaa alle 15-vuotiaan kiinnioton ja noutamisen, joihin liittyen lasta voi erityisen painavin syin pitää läsnä poliisiasemalla 24 tuntia. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ota suoraan kantaa miten kyseinen jopa vuorokauden säilytys tulisi käytännössä toteuttaa ja voiko alle 15-vuotiaan lapsen sijoittaa lukittuun tilaan. Lisäksi on olemassa yksittäisiä tilanteita, joissa myös alle 15-vuotiaisiin olisi tarve kohdistaa ankarampia pakkokeinoja. Artikkelissa systematisoidaan ja tulkitaan alle 15-vuotiaan rikollisen teon esitutkinnan edellytyksiä, sekä lapsen vapauteen kohdistuvia rikosprosessuaalisia pakkokeinoja. Lisäksi kirjoittaja esittää lainsäädäntökritiikkiä ja antaa de lege ferenda -suosituksia.

Lauri Luoto: Lainkonkurrenssin ratkaisukriteerit KKO:n tuoreen oikeuskäytännön ja oikeustieteen valossa, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Rikosoikeudessa lainkonkurrenssilla viitataan tapauksiin, joissa tekijän menettely täyttää useamman eri rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin on ratkaistava, onko tarpeellista soveltaa kaikkia tapaukseen soveltuvia tunnusmerkistöjä vai syrjäyttääkö jokin tunnusmerkistö toisen tehden syrjäytyvän tunnusmerkistön soveltamisesta tarpeetonta. Rikoslakiin ei sisälly yleisiä säännöksiä lainkonkurrenssista, vaan sen ratkaisua ohjaavat ennen kaikkea oikeuskäytännössä ja -tieteessä kehittyneet säännöt. Artikkelissa analysoidaan lainkonkurrenssin ratkaisua ohjaavia sääntöjä KKO:n viimeaikaisen ratkaisukäytännön sekä oikeustieteen valossa. Artikkelissa esitetään, että abstraktien tunnusmerkistöjen, niihin mahdollisesti sisältyvien toissijaisuuslausekkeiden sekä tunnusmerkistöjen keskinäisen systematiikan perusteella on mahdollista muodostaa ainoastaan esiymmärrys siitä, miten lainkonkurrenssi tapauksessa ratkeaa. Lopullisesti lainkonkurrenssi on mahdollista ratkaista vasta, kun myös tapauksen konkreettiset tosiseikat on otettu huomioon: ne joko vahvistavat esiymmärryksen oikeaksi tai kumoavat sen. Lainkonkurrenssin ratkaisua ohjaavia sääntöjä on useita, ja niitä on vaikea asettaa yleisellä tasolla keskinäiseen etusijajärjestykseen. Viime kädessä lainkonkurrenssin ratkaisu kiteytyykin lainsoveltajan tapauskohtaiseen arvioon siitä, tuleeko menettelyn ilmentämä vääryys katetuksi ilman, että kaikkia tapaukseen soveltuvia tunnusmerkistöjä on tarpeellista soveltaa. Lainkonkurrenssia ratkaistaessa on keskeistä välttää ylirankaisemista, mihin viittaa myös KKO:n viimeaikainen ratkaisukäytäntö.

Terhi Halonen: Kun metsästä tulee kaivosaluetta – kiinteistöverohaitan korvattavuus kaivosoikeudessa, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Kaivosalueita sijoitetaan pääsääntöisesti kiinteistöverosta vapautetulle metsämaalle. Kaivosalueeksi muuttuessaan kiinteistön omistajalle voidaan määrätä maksettavaksi kiinteistövero. Tutkimuksessa on selvitetty aiheuttaako käyttötarkoituksen muutos kaivosoikeudellisen korvaamisen näkökulmasta kiinteistöverohaittaa ja toteutuuko täyden korvauksen periaate. Täyden korvauksen periaatteen tavoitteena on, ettei kaivostoiminta heikennä omistajan taloudellista asemaa. Metsän muuttuessa kaivosalueeksi kiinteistövero määrätään omistajalle, vaikka kiinteistön käyttöoikeus lunastetaan pois. Mikäli lunastettu kiinteistö arvostetaan kiinteistöverotuksessa kaivosalueena eikä louhintakorvausalueena, tulisi arvostusten eroista aiheutuva menetys korvata kaivosoikeudellisessa korvausmenettelyssä, jotta täyden korvauksen periaate ei vaarannu. Artikkelissa on pohdittu myös kiinteistöarviointia käyttötarkoituksen muutostilanteessa ja mahdollisuutta kohdentaa kiinteistövero omistajan sijasta kaivosyhtiölle. Artikkelin tavoitteena on selventää ja systematisoida kaivosoikeudellisen korvaamisen ja kiinteistöverotuksen keskinäistä suhdetta.

Jesse Vainio ja Jyri Paasonen: Turvallisuustiedonhallinta Rikosseuraamuslaitoksessa, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Vankeusaikaisen rikollisuuden estäminen ja laitosturvallisuuden ylläpitäminen on nähty yhä tärkeimmiksi tavoitteiksi vankeuden täytäntöönpanolle. Lainsäätäjä on huomioinut nämä tavoitteet lainsäädäntöpaketilla, joka tuli voimaan 1.5.2021. Lainsäädäntöpaketti osoittaa, että vankeusaikaisen rikollisuuden estäminen ja laitosturvallisuuden ylläpitäminen perustuu ratkaisevasti turvallisuustietoon. Artikkelissa tarkastellaan Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustiedonhallinnan prosessin vaiheisiin liittyvää sääntelyä, jossa on huomioitu lakipaketin keskeiset muutokset. Rikosseuraamuslaitoksella on sinänsä hyvät keinot pyrkiä estämään erityisesti rikosten suunnittelua valvomalla esimerkiksi vankien yhteydenpitoa vankilan ulkopuolelle, mutta keinojen tosiasiallista tehokasta käyttöä vaikeuttavat tietyt muotovaatimukset. Vaikka tietojen rekisteröintimahdollisuuksia on laajennettu, on sääntelyssä edelleen puutteita, jotka estävät tiettyjen turvallisuustietojen rekisteröimisen. Sen sijaan mahdollisuus hankitun tiedon oma-aloitteiseen jakamiseen muille viranomaisille on hyvä muutos laajemminkin rikostorjunnan näkökulmasta. Rikosseuraamuslaitoksella on tehtäväkenttänsä vuoksi kaiken kaikkiaan hyvät mahdollisuudet hankkia tietoa erityisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustiedonhallinnalla on merkittävä rooli vakavan ja ammattimaisen rikollisuuden torjunnassa.

Valtteri Laukkanen, Jussi Mutikainen ja Kaisa Myller: Rakennuksen vikojen korjauksista aiheutuva tasonparannus ja kiinteistön laatuvirheestä seuraavan hinnanalennuksen määrä, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Virheen korjauskustannuksia voidaan hyödyntää hinnanalennuksen määrän arvioinnin apuvälineenä kiinteistön kaupassa. Korjauskustannukset voivat osoittaa sopimuksen mukaisen kaupan kohteen arvon ja virheellisen kaupan kohteen arvon eron. Korjauskustannusten hyödyntäminen hinnanalennuksen määrän laskemisen apuvälineenä edellyttää kuitenkin tiettyjen asioiden huomioimista. Yksi niistä on korjauksista aiheutuvan tasonparannuksen ja ylimääräisen arvonnousun eliminoiminen hinnanalennuksen laskentaperusteista. Artikkelissa tarkastellaan, milloin kiinteistön laatuvirheen perusteena olevien rakennuksen vikojen korjauksista aiheutuu sellaista tasonparannusta ja ylimääräistä arvonnousua, joka pitää huomioida hinnanalennuksen määrän arvioinnissa, sekä, miten korjauksista aiheutuva ylimääräinen arvonnousu tulee määrittää. Tarkoituksena on erityisesti hahmotella ja kehitellä ylimääräisen arvonnousun arvioinnissa hyödynnettäviä harkintamalleja sekä jäsentää arvioinnin osia. Rakennuksen vikojen korjauksista aiheutuvan ylimääräisen arvonnousun määrittämiseksi tulee verrata korjausten jälkeistä rakennuksen tasoa siihen, mitä ostaja on voinut ennen kauppaa rakennuksen tasolta perustellusti odottaa. Ostajan perusteltuja odotuksia vastaava laatutaso määritetään kauppasopimuksen, ostajan ennen kauppaa saamien tietojen ja kaupan kohteen ennakkotarkastuksessa havaittavissa olevien seikkojen perusteella sekä sen perusteella, mitä ostajalla yleensä on kyseessä olevan tyyppisessä kaupassa oikeus odottaa kaupan kohteen laatutasolta. Jos taso on parantunut, korjauskustannuksista tulee vähentää tason parantumisen arvo. Tyypillisesti tason parantumista voi ilmetä korjatun rakennusosan teknisen käyttöiän pidentymisenä, rakenteiden ulkonäön ja rakennuksen käyttömukavuuden parantumisena sekä rakennuksen laskennallisten käyttökustannusten pienentymisenä. Artikkelissa tarkastellaan tarkemmin ylimääräistä arvonnousua kunkin edellä mainitun tyyppitapauksen näkökulmasta.

Eelis Paukku: Ympäristörikollisuus – taloudellista rikollisuutta vai puhdasta välinpitämättömyyttä?, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Sekä lainsäätäjä että oikeuskirjallisuus ovat olettaneet, että ympäristörikollisuus on taloudellista rikollisuutta. Tätä ei kuitenkaan ole perusteltu empiirisellä tutkimuksella. Tässä tutkimuksessa käydään läpi ympäristörikostuomioita vuosilta 2013–2020 ja tarkastellaan sitä, miksi ympäristörikoksia tehdään. Tämän perusteella kirjoittaja muodostaa analyysin siitä, ovatko ympäristörikokset taloudellista rikollisuutta, ketkä niitä tekevät ja miksi. Tutkimuksen tulosten perusteella merkittävä osa ympäristörikoksista on yritystoiminnassa tai muutoin taloudellisen toiminnan yhteydessä tehtävää rikollisuutta. Näissä rikoksissa motiivina on joko ansainta tai säästö. Loppuosa rikollisuudesta on tyypillisesti yksityishenkilöiden tekemiä, jolloin syynä rikokseen on ollut huolimattomuus tai välinpitämättömyys. Tutkimus laajentaa merkittävästi aikaisempaa oikeustieteellistä tutkimusta ympäristörikosten ja talousrikosten osalta.

Heidi Härkönen, Jenni Hokka, Henni Parviainen, Annamari Vänskä ja Anne Alvesalo-Kuusi: Puettava teknologia ja yksityisyydensuoja työelämässä, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Puettavaan teknologiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan asusteina käytettäviä elektronisia laitteita tai vaatteita, joihin on upotettu teknologiaa. Sitä on teknisesti mahdollista hyödyntää mm. työhyvinvoinnin ja -terveyden edistämisessä, työturvallisuuden parantamisessa ja työnantajan omaisuuden hallinnan välineenä. Dataistuneen kulttuurin myötä puettava teknologia kasvattaa suosiotaan työelämässä, mutta sen lainmukainen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Puettavan teknologian avulla suoritettava työntekijän kehon toimintojen analysointi, seuraaminen ja valvonta tarkoittavat sitä, että tällainen teknologia kerää käytännössä lähes aina työntekijän henkilötietoja. Sekä EU-oikeus, kuten yleinen tietosuoja-asetus, että kansallinen lainsäädäntö, etenkin työelämän tietosuojalaki, asettavat siten merkittäviä rajoituksia mahdollisuuksille hyödyntää puettavaa teknologiaa työpaikoilla. Artikkeli systematisoi työelämässä käytettävän puettavan teknologian lainsäädännöllistä viitekehystä. Tarkastelu painottuu työntekijän henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön. Artikkeli katsoo, että mahdollisuudet hyödyntää puettavaa teknologiaa laillisesti riippuvat hyvin pitkälti esim. työntekijän työtehtävistä. Lisäksi haasteita lainmukaiselle käytölle voi aiheuttaa puettavan teknologian tekninen joustamattomuus, joka saattaa mahdollistaa sen, että työnantajalle päätyy työntekijästä muita kuin työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Artikkeli toteaa, että puettavaa teknologiaa säätelevä normisto on varsin hajanainen sekä paikoin epäselvä. Tämä on omiaan aiheuttamaan haasteita sekä puettavaa teknologiaa kehittäville, että sitä käyttäville yrityksille. Ottaen huomioon puettavaa teknologiaa koskevan tutkimuksen harvalukuisuuden, artikkelin tavoite on myös toimia lainopillisena keskustelunavauksena.

Matti Turtiainen: Mitä on sisäpiiritieto?, Referee-artikkeli

Tiivistelmä
Sisäpiiritiedon määritelmästä säännellään nykyisin EU:n Markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa (MAR). Suomessa aiemmin voimassa olleeseen arvopaperimarkkinalakiin perustuva oikeuskäytäntö ja -kirjallisuudessa esitetyt kannanotot eivät ole enää välttämättä tulkinnalle kurantteja. Voimassa olevaa sisäpiiritiedon määritelmää on siis tarkasteltava MAR:a vasten ja suhteessa EU-oikeuden tulkintaan. Sisäpiiritiedon määritelmä on merkityksellinen kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin sisäpiiritiedon määritelmää hyödynnetään sisäpiiritiedon käyttökiellossa. Toiseksi sisäpiiritiedon määritelmä on merkityksellinen liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä. Näillä säätelyillä on omat tavoitteensa. Yhtenäinen sisäpiiritiedon määritelmä aiheuttaa jossain määrin ongelmia näiden tavoitteiden yhteensovittamisessa. Artikkelissa tarkastellaan sisäpiiritiedon määritelmää ja sitä, millä tavalla MAR on muuttanut määritelmää ja sen tulkintaa.

Pekka Aalto ja Niilo Jääskinen: Euroopan unionin tuomioistuin vuonna 2022

Tiivistelmä
Euroopan unionin tuomioistuin huolehtii siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Euroopan unionin tuomioistuin, joka nykymuodossaan koostuu unionin tuomioistuimesta (EUT) ja unionin yleisestä tuomioistuimesta (EYT), on Euroopan unionin lainkäyttöelin. Tuomioistuimen toiminnan aloittamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta tänä vuonna. Tuomioistuimen monikulttuurisuus, monikielisyys ja ylikansallisuus leimaavat sen toimintaa niin toimielimenä kuin lainkäyttöelimenäkin. Covid-19-pandemia vaikutti tuomioistuimen toimintaan, mutta nopeasti kehitetyt ratkaisut, muun muassa mahdollisuus osallistua etänä suullisiin käsittelyihin, osoittautuivat pandemia-aikana toimiviksi. Unionin tuomioistuimen tuoreessa oikeuskäytännössä on korostunut oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen mm. Puolaa koskevissa asioissa. Tuomioistuin on myös tarkentanut eräitä ennakkoratkaisumenettelyyn liittyviä kysymyksiä Cilfit-oikeuskäytännön jatkoksi. Yhteistyö suomalaisten tuomioistuinten kanssa on ollut aktiivista niiden esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen kautta. Tuomioistuin on kehittänyt edelleen ratkaisujen laajaa ja nopeaa sähköistä saatavuutta myös suomeksi ja ruotsiksi. Tiedonhakumahdollisuuksia ja tiedottamista parannettu muun muassa uuden oikeuskäytännön kuukausikatsauksen kautta ja asiamiesten käyttöön tuomioistuimen kanssa asiointiin tarkoitettua eCuria-sovellusta on kehitetty. Tuomioistuin on myös aloittanut kokeilun, joka mahdollistaa tiettyjen suullisten käsittelyjen seuraamisen verkossa. Artikkelissa tarkastellaan Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa, sen 70-vuotista historiaa, tuoretta oikeuskäytäntöä, sekä tulevaisuuden näkymiä.

Henriikka Leppo: Suomen osallistumisesta EU-tuomioistuimen asioihin

Tiivistelmä
EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöllä on suuri merkitys EU:n oikeusjärjestelmässä. Sen lisäksi, että EU-tuomioistuin ratkoo yksittäisiä oikeusriitoja, se kehittää jatkuvasti unionin oikeusjärjestelmää ratkaisutoimintansa kautta tulkitsemalla unionin oikeutta dynaamisesti. Se myös täsmentää EU:n sekundäärilainsäädännön normeja linjaten oikein tulkinnan niissä tapauksissa, joissa siitä on epäselvyyttä. Jäsenvaltioilla on oikeus osallistua kaikkien EU-tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyyn. Suomi käyttää tätä mahdollisuutta aktiivisesti, osallistuen vuosittain 30–40 asian käsittelyyn. Vain pienessä osassa niitä asioita, joihin Suomi vuosittain osallistuu, se itse on varsinaisena osapuolena; osallistuminen on Suomelle ennen kaikkea EU-vaikuttamisen keino. Esittämällä kirjelmiä ja osallistumalla suullisiin käsittelyihin pyritään vaikuttamaan siihen, että EU:n oikeusjärjestelmä kehittyisi Suomen toivomaan suuntaan ja ettei EU-tuomioistuin antaisi sellaisia tuomioita, joilla olisi meille epätoivottuja vaikutuksia. Se, mitä aihepiirejä koskeviin asioihin Suomi osallistuu, vaihtelee vuodesta toiseen. Useimmiten osallistumisintressi liittyy niihin vaikutuksiin, joita tuomiolla olisi Suomelle. Vuosien varrella muun muassa tietosuojaa, verotusta, kuluttajansuojaa, vedonlyöntimonopoleja ja rajatylittävää sosiaaliturvaa koskevat asiat ovat olleet Suomen kiinnostuksen kohteena. Lisäksi Suomi on johdonmukaisesti osallistunut asiakirjajulkisuutta koskevien asioiden käsittelyyn pyrkimyksenään lisätä unionin toiminnan avoimuutta, ja viime vuosina uudeksi painopisteeksi on noussut unionin oikeusvaltiokehitys. Artikkelissa tarkastellaan sitä, miksi Suomi osallistuu EU-tuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin, miten tämä käytännössä tapahtuu ja millä perusteella asiat valikoituvat.

Olli Norros: ”Tähän sopimukseen ei sovelleta kauppalakia” -ehdon tulkintaa

Tiivistelmä
Yrityskauppa voidaan toteuttaa yrityksen osakkeiden kauppana tai itse liiketoiminnan ja sen osien kauppana. Valittiinpa kumpi toteutustapa tahansa, oikeusjärjestyksemme mukaan kauppaa arvioidaan lähtökohtaisesti kauppalain (27.3.1987/355, jäljempänä ”KL”) mukaan. Tavallista kuitenkin on, että KL:n soveltaminen suljetaan kauppasopimuksessa nimenomaisesti pois. KL:n täydellinen poissulkeminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen asia, koska KL ei ole mikä tahansa erityislaki, vaan vakiintuneen käsityksen mukaan KL:n kuvastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita laajemmin kuin vain omalla muodollisella soveltamisalallaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten kauppalain poissulkevaa vakiomuotoista sopimusehtoa on tulkittava. Artikkelissa hahmotellaan poissulkevan ehdon eri tulkintavaihtoehtoja ja tarkastellaan kysymystä KL:n poissulkevan ehdon vaikutuksesta tiettyjen KL:n säännösten osalta. Pohdittavana on ollut erityisesti se, missä määrin sopimusehto estää soveltamasta KL:n kanssa yhdensuuntaisia lakiin kirjaamattomia sääntöjä ja periaatteita. Aihetta tarkastellaan yrityskaupan näkökulmasta.

Kalle Isotalo: Salassa pidettävän verotustiedon pyytäminen Verohallinnosta

Tiivistelmä
Verohallinnolla on luonnollisia henkilöitä ja yrityksiä koskevia tietoja verotusta varten. Verotustiedoilla tarkoitetaan kaikkia niitä tietoja, joita käsitellään verotuksessa ja jotka voidaan tunnistaa verovelvollista koskeviksi. Verotustiedot ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta salassa pidettäviä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (verotietolaki, 30.12.1999/1346) 4 §:ssä säädetysti. Verotustietojen luovuttaminen muuta kuin verotuksellista tarkoitusta varten edellyttää nimenomaista säännöstä. Verotusasiakirjat sisältävät paljon tietoa kansalaisten ja yritysten taloudellisesta tilanteesta, ja verotustiedot ovat tarpeellisia myös monissa muissa tarkoituksissa. Siksi laissa on säädetty tiedonsaantioikeuksia. Artikkelissa käsitellään salassa pidettävän verotustiedon pyytämistä Verohallinnosta, sekä tällaisten verotietojen luovutusprosessia. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan muun muassa näkökohtia asianajajien tietopyynnöistä, joihin on liittynyt lisäselvitystarpeita tai epäselvyyksiä.

Julkaisu

• Defensor Legis 2/2022