Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten koulu- ja katuväkivalta nousee säännöllisesti esiin julkisessa keskustelussa. Samalla monesti etsitään nopeita ratkaisuja tilanteeseen, esimerkiksi lakimuutoksia. Vuonna 2021 tehdyssä kansalaisaloitteessa haettiin rikosvastuuiän laskemista 14 ikävuoteen, jotta nuori saisi konkreettisen seuraamuksen teostaan ja oppisi tätä kautta tekojen seuraukset. Vuonna 2022 käsiteltiin eduskunnassa kansalaisaloitetta kouluväkivallan kriminalisoinniksi.

Suomessa alle 15-vuotias määritellään lapseksi. Väkivaltaan puuttumisen haasteena lasten kohdalla on, ettei lasten tekemiä väkivallantekoja huomioida tai tunnisteta yhtä vakavina tekoina, kuin aikuisten vastaavat teot. Kouluissa tapahtuvista väkivallanteoista puhutaan usein kiusaamisena tai häiriökäyttäytymisenä, lasten kokemuksia ei välttämättä oteta tosissaan tai tilanteita jopa vähätellään. Väkivalta satuttaa niin uhria kuin tekijäänsä. Poistuuko väkivaltakäyttäytyminen rikosvastuu ikärajan alentamisella tai kouluväkivallan erilliskriminalisoinnilla?

Nykyiset puuttumiskeinot alle 15-vuotiaiden lasten rikosoirehdintaan on poliisin puhuttaminen, lastensuojelun tuki tilanteeseen sekä sovittelu. Muuttuvassa nykymaailmassa poliisin keinot puuttua rikoksiin rikosvastuuiän ulkopuolella ovat siis melko vähäiset, eikä sosiaalityökään toimi tilanteissa useinkaan ketterästi. Miksi lapset käyttävät väkivaltaa? Miten näihin juurisyihin voitaisiin puuttua?

Yhteiskunnan hektisyyden lisääntyminen ja lasten paineet pärjätä johtavat monenlaisiin haasteisiin. Nuorten pahoinvointi, ulkopuolisuuden, epäreiluuden ja huonommuuden tunteet lisäävät riskiä nuoruusajan oirehdintaan niin väkivallalla itseä kuin muita kohtaan. Samalla tutkimukset kertovat ongelmien kasautumisesta osalle perheistä, polarisaatiosta. Turvattomuus lisää itsensä ilmaisun, ajatusten, tunteiden ja muiden asemaan asettumisen vaikeutta ja voi kärjistyä väkivallaksi. Tunteiden käsittelemättömyys näyttäytyy konkreettisesti, kun taapero heittäytyy kaupan lattialle huutamaan. Hänellä ei ole keinoa sanoittaa tai käsitellä tunteitaan, joka aiheuttaa hallitsemattoman tunteen ja näyttäytyy ulospäin huutoraivarina. Teini-iässä aivojen kehitys puolestaan sekoittaa kykyä nähdä syy-seuraussuhteita ja asettua toisen asemaan empaattisesti.

Usein kuulee puhuttavan, ettei lapselle tule mitään seuraamuksia vakavasta rikoksesta ja ratkaisuksi ehdotetaan rangaistuksia. Luullaanko, ettei seuraamuksia tule silloin, kun seuraamusta ei ole langetettu oikeudessa? Jos seuraamuksia ei todella tule, se on lapsen kaltoinkohtelua. Lapselle syntyy oikeuden ulkopuolella paljonkin seuraamuksia. Lapsi saattaa kokea häpeää teostaan, kun sen seuraukset konkretisoituvat. Tapahtumat vaikuttavat koko perheeseen sekä lähiyhteisöön. Lapsi voi ohjautua poliisin ja lastensuojelun kanssa erilaisiin puhutteluihin, keskusteluihin ja tuen piiriin. Lapsi saatetaan sijoittaa paikkakuntansa ulkopuolelle, jolloin hänen kotinsa, perheensä, koulunsa ja kaverinsa jäävät etäiseksi arjesta. Seuraamuksia teosta siis tulee, mutta ei oikeuden edessä. Tuleeko lasta rangaista vai tukea kasvussa?

Väkivallan kierteissä aikuiset ovat jo usein myöhässä. Kukaan ei synny pahaksi ja siksi pahojen tekojen taakse tulee nähdä. Mitä tälle lapselle ja perheelle on tapahtunut? Tehokas ennaltaehkäisevätyö on merkittävä keino vähentää väkivaltaa. Varhaiskasvatuksen sekä koulujen opetussuunnitelmassa tulisi olla yhä enemmän tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä konfliktin ratkaisutaitojen opettelua. Ennen koulupolkua olisi pitänyt tukea perheitä jo neuvolasta lähtien konfliktien ratkaisuun ja tunteiden käsittelyyn.

Ennalta ehkäisevän työn lisäksi Suomessa tulee kehittää riskiehkäisevää työtä, jolla puututaan monialaisesti myös alle 15-vuotiaiden rikolliseen käyttäytymiseen. Lastensuojelun ja poliisin toimien rinnalla orastavia rikoskierteitä voidaan käsitellä sovittelun ja sen sovellusten, kuten katusovittelun ja K-0:n, keinoin. Sovittelu tulisi nähdä yhä useammin systeemisenä prosessina, jossa eri alojen ammattilaiset toimivat saumattomasti yhteen perheiden kanssa. Keskeistä ei ole kiirehtiä yhteiseen pöytään keskustelemaan, vaan kuulla eri osapuolten näkökulmia ja tarpeita herkästi. Sovittelu ei ole pakkokeino eikä rangaistus ja siksi se soveltuu myös alle 15-vuotiaiden tekoihin rikosvastuuiästä huolimatta. Sovittelussa tehtävää yhteistoimintaa edistää laajennetut conferencing-sovittelut. Näissä lasten ja perheiden arjessa tärkeät ammattilaiset esimerkiksi koulusta, tai läheiset ihmiset voisivat olla mukana sovittelussa, mikä vahvistaisi sosiaalista tukea ja kontrollia yksittäisten sovittelutapaamisten lisäksi.

Julia Saarholm
Tutkimuskoordinaattori, sovittelija

Heikki Turkka
Tiimipäällikkö

Anne Toivonen
Sovittelija, kouluttaja

Lue myös

• Vierashuoneessa hankejohtaja, sovittelija Miriam Attias: Sovittelu, väestösuhteet ja sisäinen turvallisuus (Edilex-uutiset 28.4.2022)

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...