Keväällä 2019 A oli huutanut asunnossaan tappouhkauksia poliisiksi tietämälleen naapurilleen B:lle. Tämän jälkeen A oli mennyt B:n asunnon ovelle, jolloin B oli avannut oven ja ottanut A:n hallintaotteeseen ja lähtenyt kuljettamaan tätä pois. A oli rimpuillut vastaan, ja B oli saanut vammoja. Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko poliisimiehen vapaa-ajallaan tekemien toimenpiteiden kohteena ollut A syyllistynyt rikoslain (39/1889) 16 luvun 1:n (563/1998) mukaiseen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Tähän liittyen arvioinnin kohteena on ollut myös se, oliko vapaa-ajalla ollut poliisimies B suorittanut tilanteessa virkatehtävää. Korkeimman oikeuden mukaan kyseisessä tilanteessa ei ole ollut kyse julkisen vallan käyttöä sisältävästä virkatoimesta ja näin ollen ei myöskään ole ollut kyse virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. (Ks. Edilex-uutinen)

Poliisin vapaa-ajalla tapahtuvaa toimintaa ei ole juurikaan arvioitu oikeuskäytännössä (KKO 1975 II 71). Nyt annettu ratkaisu on monella tapaa mielenkiintoinen, koska poliisi käyttää merkittävää ja näkyvää julkista valtaa käyttäessään voimakeinoja. Tällöin puututaan toiminnan kohteena olevan henkilön perusoikeuksien ytimeen eli henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

Julkisen vallan käyttö ja sen kivijalka syntyy perustuslaista (731/1999) ja erityisesti sen 2 §:n 3 momentista, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Poliisin tehtävä ilmaistaan poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:ssä, jonka ensimmäisen momentin mukaan poliisin tehtävänä on mm. oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen. Säännös ilmentää poliisin tehtäväalaa muodostamatta itsenäistä toimivaltanormia.

Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 15 a §:n (873/2011) ensimmäisen momentin mukaan poliisimiehellä on tehtäväänsä suorittaessaan koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Poliisimiehen toimialue ja toimimisvelvollisuus ilmenevät puolestaan säädöksen 15 c §:stä, jonka ensimmäisen momentin mukaan poliisimies on velvollinen toimimaan sen poliisiyksikön toimialueella, johon hänet on sijoitettu.  Säännöksen kolmannen momentin mukaan poliisimies on ilman eri määräystä velvollinen ryhtymään kiireellisiin toimiin koko maassa myös toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi taikka jos se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen. Kolmas momentti siten laajentaa poliisin alueellista toimivaltaa suhteessa säännöksen ensimmäiseen momenttiin. On huomattava, että poliisihallinnosta annetun lain 15c § määrittelee poliisin toimintavelvollisuuden synnyttävät kriteerit, mutta poliisimiehen oikeudesta ryhtyä vapaa-ajalla virkatehtäviin on jätetty sääntelemättä. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisulla olisi ollut mahdollisuus selkeyttää oikeustilaa ja täyttää oikeusjärjestyksen aukkoa. Nyt tämä mahdollisuus jätettiin käyttämättä.

Korkein oikeus perusti asiassa tarkastelunsa ainoastaan poliisin hallinnosta annetun lain 15 c §:n kolmanteen momenttiin ja kyseisen kohdan esitöihin sekä rikoslain 16 luvun 1 §:ään virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja kyseisen kohdan esitöihin. Laajempi tarkastelu olisi ollut perusteltua sillä kumotun poliisilain esitöistä voi havaita, että poliisin toimintavelvollisuus on suoraan kytketty poliisimiehen nauttimaan yleiseen luottamukseen, jota hän nauttii sekä virantoimituksessa että vapaa-ajalla. Kumotun poliisilain esitöissä on todettu poliisivaltuuksista, että poliisimiehellä on virka-asemansa mukaiset poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt toimivaltuudet koko maassa ja poliisimiehen työ- ja vapaa-ajasta tai vuosilomasta riippumatta koko sen ajan, jonka hän toimii poliisimiesvirassa. Poliisivaltuuksia käyttäessään poliisimies on mahdollisesta vapaa-ajastaan tai vuosilomastaan riippumatta virantoimituksessa. Virkatehtävät on tällöinkin suoritettava noudattaen tarkoin kaikkia niitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Poliisivaltuuksien käyttö tapahtuu aina virkavastuulla, eikä poliisimiehen vapaa-aikanaan tai vuosilomansa aikana suorittaman virkatoimen pätevyys myöskään riipu siitä, olisiko virkatoimen suorittamiseen ollut toimivaltuuksien lisäksi lailla säädetty velvollisuus. Harkinta poliisin toimintavelvollisuuden syntymisestä on siis poliisilla itsellään ja se perustuu käytännössä tapahtumasta tehtyihin havaintoihin.

Poliisin toimimisvelvollisuus liittyy virkatoimen käsitteeseen, joka on puolestaan yksi tunnusmerkistötekijä virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa. Rikoslain 16 luvun 1 §:n ensimmäisen momentin 1 kohdan mukaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta on tuomittava se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen, ja 2 kohdan mukaan se, joka muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan. Saman luvun 2 §:n mukaan, jos virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava virkamiehen vastustamisesta.

Virkavastuulla tapahtuvalle julkisen vallan käytölle on ominaista, että asianomaisella on paitsi oikeus käyttää julkista valtaa myös velvollisuus ryhtyä johonkin julkisen vallan käyttöä sisältävään toimeen. Pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 2 §:n mukainen yleinen kiinniotto-oikeus ei perusta tällaista velvollisuutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta välittyy käsitys, että poliisi rinnastetaan yleistä kiinniotto-oikeutta käyttäväksi tilanteissa, joissa hän ei työskentele työvuoronsa mukaisesti eikä kyse ole 15 c §:n mukaisesta tilanteesta. Korkeimman oikeuden näkemys on tältä osin varsin puutteellinen, koska vain poliisilla on velvollisuus toimia. Yleinen kiinniotto-oikeus antaa toki oikeuden, mutta siihen ei sisälly minkäänlaisia velvoitteita.

Tehty tulkinta johtaa siihen, että poliisimies ei olisi velvollinen puuttumaan tilanteeseen, jos tilanteisiin alettaisiin soveltamaan yleistä kiinniotto-oikeutta. Kun kyseessä ei ole velvoite, poliisi niin henkilönä kuin organisaationa joutuisi ristiriitaiseen tilanteeseen sekä epäluottamuksen kohteeksi, joka vaikuttaa kokonaisuudessaan poliisitoiminnan uskottavuuteen. Ristiriitatilanne syntyy helposti, jos kansalainen tunnistaa poliisimiehen ja havaitsee, ettei tämä esimerkiksi puutu selkeään näpistykseen taikka lievään pahoinpitelyyn. Luonnollisesti nämä olisivat tilanteita missä asiaan voisi puuttua, mutta velvoitetta yleiselle kiinniotto-oikeudella ei ole ja tilanteeseen puututtaessa poliisimies olisi myös oikeusturvan näkökulmasta heikossa asemassa suhteessa siihen, että toimittaisiin virkavastuulla.

Korkeimman oikeuden arvio, ettei kyseessä ollut poliisin virkatehtävä, voi johtaa monenlaisiin käytännön muutoksiin. Pahinta tässä tilanteessa on se, että poliisius muuttuu ja poliisi ei enää vapaa-ajallaan puuttuisi ammattitaidollaan erilaisiin tilanteisiin ja tämä taas lisää turvattomuutta ja lisää myös riskiä rikoksiin. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan, poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Kun tämä käyttäytymisvelvoite suhteutetaan korkeimman oikeuden ratkaisussa ilmeneviin seikkoihin ja sen seurauksiin yksittäisten poliisimiesten käyttäytymisessä, muodostuu vahva ristiriita. Oikeus ja velvollisuus puuttua tilanteisiin yhdessä käyttäytymisodotusten kanssa eivät ole enää tasapainossa. Nämä muutokset tuskin ovat olleet ratkaisun tavoitteena taikka edes tiedostettuja muutoksia. Poliisien oikeuksien näkökulmasta tilanne tullee kuitenkin muuttumaan sen osalta, milloin kyseessä olisi velvollisuus, koska velvollisuuteen tulee liittyä virkaan liittyvää oikeudellista suojaa.

Henri Rikander
Mika Koponen

Artikkeli Lakikirjastossa

Rikander, Henri – Koponen, Mika: KKO 2022:10 – Poliisin vapaa-ajalla tapahtuvan virkatoimen rajauksesta

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...