25.4.2022 11.50 Vierashuoneessa OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja: Työsuhde ja kokonaisarviointi
- Tarkastelen asiantuntija-artikkelissa aiemman tutkimus-, selvitys- ja kirjoitustyöni pohjalta työntekijäaseman määrittämisessä tarvittaessa käytettävää kokonaisarviointia tai -harkintaa. Mitä kokonaisarviointi tarkoittaa työsopimuslain soveltamisalaa ratkaistaessa ja missä vaiheessa ratkaisua se ylipäänsä voi olla käytettävissä? Lisäksi selvitän, millaisissa rajanvetotapauksissa kokonaisarvioinnilla voi olla käyttöalaa. Tuon tarkastelun lomassa esille myös eräitä työneuvoston lausuntoja ja vakuutusoikeuden ratkaisuja. Artikkelin lopussa pohdin lyhyesti lainsäädännön muutostarpeita.
- Artikkelin alussa selvennän sitä, että työoikeudessa aikoinaan luotua niin sanottua perussuhdeteoriaa ei enää tarvita arvioitaessa työlakien soveltamisaloja. Yleistävän teorian käyttö ei itse asiassa ole edes mahdollista, koska kunkin työlain soveltamisalasäännös on pakottava.
Rajanvetotapauksista puhuttaessa on tärkeää huomata, että epäselvyyttä ei synny ainoastaan työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön välisestä rajasta. Työsuhde on kyettävä erottamaan myös muusta työstä kuin itsenäisestä yrittäjätyöstä. Tässä tarkoitettuun ei-työsuhde -kategoriaan kuuluu laaja joukko erilaista työntekoa. Kysymys voi olla muun muassa harrastuksesta, vapaaehtois- tai talkootyöstä sekä erilaisista työtoiminnoista.
- Kokonaisarviointi ei ole eikä voi olla säännönmukainen tai jokaisessa epäselvässä tai kiistanalaisessa tapauksessa käytössä oleva ratkaisutapa. Tämä johtuu siitä, että työsuhteella on laissa säädetyt yksittäiset tunnusmerkit. Kokonaisarviointi on vain eräissä rajanvetotilanteissa käytössä oleva ja poikkeuksellinen oikeussuhteen luonteen ratkaisutapa.
- Kokonaisarvioinnin käyttöä tulee aina edeltää päätelmä sen välttämättömyydestä eli siitä, että oikeussuhteen luonne ei ole ratkaistavissa lopullisesti yksittäisillä säädännäisillä tunnusmerkeillä. Työtä koskevan oikeussuhteen luonne on siis lähtökohtaisesti kyettävä arvioimaan työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tunnusmerkkien avulla. Näin ollen kokonaisarviointi voi ajoittua vasta yksittäisten tunnusmerkkien täyttymistä koskevan tarkastelun jälkeen.
- Kokonaisarvioinnista ja sen tarpeesta puhuttaessa on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että työsuhteelta vaadittavat yksittäiset tunnusmerkit täyttyvät yleensä myös tehtäessä työtä itsenäisenä yrittäjänä. Kokonaisarviointia voidaan tarvita silloin, kun yksittäisessä oikeussuhteessa kaikki työsuhteelta vaadittavat työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä säädetyt tunnusmerkit ovat täyttyneet, mutta asiassa on syntynyt varteenotettava epävarmuus suojan oikeasta kohdistumisesta. Tämän epävarmuuden ovat synnyttäneet asiassa esille tulleet tosiseikat, jotka ’puhuvat’ vahvasti työsuhdetta vastaan ja viittaavat itsenäiseen yrittäjätyöhön.
Selvennän artikkelissa sitä, että kokonaisarvioinnissa on kysymys työtä koskevaan sopimussuhteeseen liittyvien – muiden kuin yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisessä huomioon otettavien – tosiseikkojen tarkastelusta ja lopullisen päätelmän tekemistä oikeussuhteen luonteesta niiden perusteella. Tässä arvioinnissa voidaan työsuhteen vaihtoehtona päätyä siihen, että työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisestä huolimatta kysymys onkin itsenäisen yrittäjän työstä, johon työsopimuslaki ei sovellu. Mikäli kokonaisarviointiin päädytään, tapahtuu oikeussuhteen luonteen ratkaiseminen kaksivaiheisesti.
- Rajanveto työsuhteen ja muun työtä koskevan oikeussuhteen välillä on aina yhtä tärkeä riippumatta siitä, onko kysymys työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön vai työsuhteen ja ei-työsuhteen välisestä epäselvyydestä. Erona on kuitenkin se, että yleensä työsuhteen erottaminen muusta työtä koskevasta oikeussuhteesta kuin itsenäisen yrittäjän työstä, onnistuu jo sen perusteella, että jokin yksittäisistä tunnusmerkeistä jää täyttymättä. Tällöin kysymys ei voi olla työsopimuslaissa tarkoitetusta työsuhteesta, sillä sen syntyminen edellyttää kaikkien yksittäisten tunnusmerkkien täyttymistä.
Tässä tarkoitettuun kokonaisarviointiin ei voida turvautua, jos jokin yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä, esimerkiksi sitova sopimus osapuolten välillä, puuttuu. Kokonaisarvioinnilla ei voida myöskään synnyttää puuttuvia yksittäisiä tunnusmerkkejä, saati päätyä siihen, että yksittäisten ja säädännäisten tunnusmerkkien täyttyminen jollain tavoin kumoutuisi.
- Artikkelin lopussa pohdin lyhyesti sitä, tulisiko työsopimuslaissa säätää kokonaisarvioinnista. Käytännössä epäselvyydet oikeussuhteen luonteesta eivät koske ainoastaan työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön välistä rajaa, vaan kysymys voi olla myös laajasta ei-työsuhteisen työn joukon ja työsuhteen välisestä rajankäynnistä. Jos työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttiin lisättäisiin maininta kokonaisarvioinnista, tulisi se luultavimmin rajata vain työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön välisiin epäselvyyksiin. Jos näin tehtäisiin, muuttuisi työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin luonne kuitenkin yleisenä soveltamisalasäännöksenä. Myös säännöksen tekninen toteutus voisi olla haastavaa. Mikäli työsopimuslaissa säädettäisiin kokonaisarvioinnista, olisi tärkeää samalla määritellä kokonaisarvioinnin sisältö, samoin kuin säätää siitä, milloin, miten ja missä vaiheessa päätöksentekoa kokonaisarviointi olisi ylipäänsä käytettävissä.
Jaana Paanetoja
oikeustieteen tohtori, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti
Asiantuntija-artikkeli 25.4.2022
Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.
- Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
Lue lisää...
Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)