Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus, Julkisoikeus

20.4.2022 11.48 (päivitetty 27.4.2022 14.24) Vierashuoneessa OTT Riitta Ollila: Päivi Räsäsen syytteet hylättiin – tuomion keskeiset tulkintakysymykset

Vierashuoneessa OTT Riitta Ollila: Päivi Räsäsen syytteet hylättiin – tuomion keskeiset tulkintakysymykset

Helsingin käräjäoikeus antoi 30.3.2022 tuomion kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistetuista syytteistä kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Vaikka syyttäjä valittaa tuomiosta, OTT, dosentti Riitta Ollila käsittelee tässä tuomion keskeisiä tulkintakysymyksiä. Räsäselle ja Pohjolalle on vaadittu rangaistusta rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
​Kiihottaminen kansanryhmän syrjintään tuli rikoslakiin kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanon myötä 1970. Uskonnollinen kansanryhmä oli alkuperäisen kiihottamisrikoksen (rikoslaki 13 luku 5 § 1974/987) yksi kohderyhmä. Seksuaalinen suuntautuminen tuli mukaan rikoslain 2011 muutoksella. Uskonnollinen vakaumus voisi olla myös kiihottamisrikoksen kohde, mutta tässä tapauksessa syyte on perustunut uskontoon pohjautuvaan vihapuheeseen seksuaalisen suuntautumisen takia.

Perusoikeudet ratkaisussa

Tapauksen arvioinnissa on ollut keskeistä perustuslain 11 §:ssä turvatun uskonnonvapauden ja 12 §:n sananvapauden tulkinta rangaistussäännöksen soveltamisessa. Sananvapauteen puuttuminen ja sen rajoittaminen edellyttävät painavaa yhteiskunnallista syytä. Seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden turvaaminen voi käräjäoikeuden mukaan olla tällainen syy.

Näitä oikeuksia on punnittava perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden ja kaikkia perusoikeuksia koskevan 1.2 §:n ihmisarvon loukkaamattomuuden kannalta.  Syyttäjä esitti nämä perustuslain säännökset sekä 7 §:n oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen osana teonkuvaukseen sovellettavaa lakia. Ihmisarvon loukkaamattomuus liittyy kuitenkin kaikkiin perus- ja ihmisoikeuksiin eikä sitä Saraviidan mukaan voi käyttää ratkaisuperusteena eri perusoikeuksien välisessä punninnassa tai perusoikeuskollision ratkaisemisessa. [1] Oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja esittää siitä mielipiteitä on myös olennainen osa ihmisarvoa.

Sen sijaan perustuslain 7 §:n turvaamien oikeuksien esittäminen rangaistusvaatimuksen lainkohtien perusteluissa ihmetyttää, miten se liittyy yksittäisen rikosasian käsittelyyn. Oikeus 7 §:n turvallisuuteen on herättänyt keskustelua siitä, kuinka laajan lainsäätäjään ja julkiseen valtaan kohdistuvan toimintavelvoitteen se aiheuttaa. [2] Yksittäisen rikosasian käsittelyssä on kuitenkin vaikea arvioida, mikä merkitys rikostunnusmerkistön toteutumisen mahdollisesti laajentavalla tulkinnalla olisi yhteiskunnan jäseniin kohdistuviin rikosten tai oikeudenloukkausten toteutumiseen.

Käräjäoikeus ei lähtenyt mukaan syyttäjän pääkäsittelyssä tarjoamiin syrjimättömyyden tai sitä koskevan oikeuden arviointiin. Syrjimättömyysperiaate perustuu EU-oikeudelliseen Amsterdamin sopimukseen pohjautuvaan SEUT 19 artiklan syrjintäkieltoon. Se kieltää sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Syrjimättömyysperiaatteesta on tullut yleinen EU:n perusoikeus. [3] Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden tulkinta voi johtaa erilaisiin tulkintoihin kuin EU-oikeudellinen syrjimättömyysperiaate, joten näitä ei voi käyttää synonyymeina.

Suomi teki Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan 3, 5 ja 6 artiklan kriminalisointivelvoitteisiin varaumia ”sananvapauden korkean suojan säilymiseksi” (näin LaVM 39/2010 vp, s. 3). 3 artiklan 3 kappaleeseen (kiihottaminen syrjintään, johon ei liity väkivaltaa tai vihaa) tehdyn varauman taustalla on ”näkemys, jonka mukaan syrjinnän tuominen mukaan tunnusmerkistöön voisi olla seurauksiltaan arvaamaton ja merkitsisi joka tapauksessa joissakin tapauksissa liian laajalle menevää kiihottamisrikoksen soveltamisalan muutosta vähäisten tekojen suuntaan. Kiihottamisrikos soveltuu jo nyt sellaiseen syrjintään kiihottamiseen, joka on loukkaavaa ja uhkaavaa.” [4]

Joka tapauksessa perustuslain 6.2 §:n eriarvoiseen asemaan asettaminen tarkoittaa tekoja ja mahdollisuutta kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Rikoslain 11 luvun 11 §:n syrjintä edellyttää syrjivää tekoa. Syyttäjä esitti syytekohdan 3 twitter-viestiä koskevan teonkuvauksen perusteluna, että tällainen mielipide on syrjintäkiellon vastainen ja ylittää siten sanan- ja uskonnonvapauden rajat. Jos puheen tai mielipiteen tasolla asettaa toiset eriarvoiseen asemaan, se ei vielä ole solvaavaa tai halventavaa kiihottamista kansanryhmää kohtaan. Pitää olla myös ryhmää halventava ilmaisu. Rikoslain kiihottamisrikoksen osalta arvioitavaksi tuleekin, solvaako, panetteleeko tai uhkaako tietty ilmaisu omassa kontekstissaan rikoslaissa tarkoitettua kansanryhmää.

Kuten käräjäoikeus yleisissä perusteluissa totesi, uskonnonvapaus ja sananvapaus eivät ole rajoittamattomia. Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevan säännöksen esitöiden (HE 317/2010 vp. s. 42) mukaan mikä tahansa pykälässä tarkoitettua ryhmää väheksyvä julkinen lausuma ei ole kiihottamisrikoksena rangaistava. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että levitettävässä viestissä uhataan, panetellaan tai solvataan pykälässä tarkoitettua ryhmää. Ollakseen rangaistavaa kiihottamisen kansanryhmää vastaan on oltava tahallista.

Räsäsen ilmaisujen tulkinta

Käräjäoikeus on arvioinut tarkkaan vain sitä, mitä Räsänen on itse ilmaisuissaan sanonut eikä ole lähtenyt arvioimaan mielikuvia ja tulkintoja, joita lausumista voi tehdä. Syytekohdan 1) Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi vihkosen osalta:

Käräjäoikeus katsoo, ettei Räsäsen kirjoituksen siteeratuista kohdista voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että Räsänen leimaisi homoseksuaalit lasten hyväksikäyttöön taipuvaisiksi. Räsänen ei myöskään ole kirjoituksessaan väittänyt, että homoseksuaalisuus seksuaalisena suuntautumisena olisi tuomittava ominaisuus tai identiteetti tai että kaikki homoseksuaalit ovat ja heitä tulee pitää muita ihmisiä alempiarvoisempina. Räsäsen kirjoitusta ei voi tulkita laajentavasti hänen vahingokseen.

Ottaen huomioon Räsäsen kirjoituksen tausta ja asiayhteys, syytteessä siteerattujen kohtien tekstikonteksti, kirjoitus kokonaisuudessaan sekä siitä ilmenevä kirjoituksen tarkoitus käräjäoikeus katsoo, ettei Räsäsen kirjoituksessaan esittämissä syytteessä siteeratuissa mielipiteissä ja väitteissä niiden loukkaavuudesta huolimatta ole kysymys vakavuudeltaan sellaisesta sananvapauden suojan ulkopuolella olevasta vihapuheesta, joka olisi syytteessä väitetyin tavoin loukannut homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa ja ollut omiaan herättämään halveksuntaa, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa homoseksuaaleja kohtaan.

Vuonna 2003 julkaistun vihkosen osalta lain soveltamiseen liittyy kysymys rikoslain taannehtivasta soveltamisesta. Seksuaalinen suuntaus rangaistavana kiihottamisrikoksena tuli voimaan 1.6.2011/511 rikoslain muutoksella. Käräjäoikeuden tuomiossa hylätyn syytteen alaisen teon katsotaan alkaneen 1.6.2011. Jos internetissä saatavilla olevia julkaisuja tulkitaan rikoslain 8 luvun 2 §:n mukaisesti lainvastaisen asiaintilan ylläpitämisenä, syyteoikeus niistä ei vanhene. Käräjäoikeus on kuitenkin ottanut huomioon kirjoituksen taustan ja asiayhteyden, syytteessä siteerattujen kohtien tekstikontekstin, kokonaisuuden sekä siitä ilmenevän tarkoituksen. Tällä perusteella asiaa on arvioitu tekoajankohdan kontekstin mukaan. Jos vanhat internetissä saatavilla olevat julkaisut loukkaavat joitakin vuosia myöhemmin, tekijän tahallisuus ja loukkaamistarkoitus ei voi ulottua muuttuneisiin arvoihin. Lakien muutokset eivät voi johtaa aktiiviseen velvollisuuteen poistaa vanhoja muuttuneiden arvojen vastaisia julkaisuja.

Räsäsen syntiä koskevaa tviittiä arvioidessa käräjäoikeus hyödynsi EIT:n käyttämää jaottelua faktoista ja arvoasetelmista. Käräjäoikeuden tehtävänä ei sen mukaan ole tulkita Raamatun käsitteitä. Käräjäoikeus totesi kuitenkin, että sanoilla on yleiskielinen sävyltään kielteinen merkitys, mutta niissä on kysymys arvoarvostelmista, joiden totuudenmukaisuus ei ole toteennäytettävissä.

Räsäsen tviitin osalta käräjäoikeus katsoi käytetyn ilmaisun, tviitin tarkoituksen ja liitynnän yhteiskunnallisen keskusteluun, että keskusteluun osallistuessaan ja kirkkoa kritisoidessaan Räsäsen kansanedustajana ja kirkkovaltuutettuna julkaisema tviitti ei ole ylittänyt sananvapauden rajoja eikä Räsänen siten ole tviitillään solvannut homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella

Rikoksen tunnusmerkistö ei täyty vielä sillä, että Räsäsen esittämistä lausumista mahdollisesti tehtävät johtopäätökset voisivat olla homoseksuaaleja loukkaavia.

Radio-ohjelman osalta 4-kohdan syytteessä väitetään, että Räsäsen uskonnolliseen näkemykseen sisältyisi ajatus, jonka mukaan homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit. Myöskään tällaista väitettä ei radio-ohjelmasta ilmene. Käräjäoikeus katsoo, ettei Räsäsen uskonnollinen näkemys homoseksuaalisten tekojen synnillisyydestä tarkoita samaa kuin syytteen väite siitä, että homoseksuaalit eivät olisi Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit. Kun käräjäoikeus on todennut syyttäjän teonkuvauksen poikkeavan Räsäsen sanomisista, media on vertaillut teonkuvauksessa väitettyjä ja julkaisuissa olleita sanomisia. Yle totesi kolmen kohdan osalta, että Räsänen oli sanonut toisin kuin syytteessä oli esitetty. [5] Valtakunnansyyttäjä on vastannut, että pitää erottaa Räsäsen lausumien suorat siteeraukset ja syyttäjän käsitys lausumien merkityssisällöstä. [6] JSN:n puheenjohtaja Eero Huovinen arvioi myös, että jos radio-ohjelmaa koskeva poistovaatimus hyväksyttäisiin, ohjelmaan tulevat yksittäiset reiät heikentävät mahdollisuuksia arvioida tuomiota ja sen hyväksyttävyyttä. [7]

Kun itse olen tutkinut useita kunnian tai yksityiselämän loukkaamista koskevia tuomioita, havaintoni on, että tuomioissa ei useinkaan kerrota, mitä vastaaja oli sanonut. Tämä heikentää tuomioiden läpinäkyvyyttä ja mahdollisuutta arvioida tuomion oikeellisuutta. Tätä varten pitäisi erikseen tutustua poliisitutkintapöytäkirjaan ja jutun muihin asiakirjoihin. Voidaan toki ajatella, että ei haluta toistaa asianomistajalle kiusallisia tietoja. Jos kyse ei ole suoranaisesti salassa pidettävästä arkaluontoisesta tiedosta, vastaajan itsensä esittämien lausumien jättäminen pois heikentää arviointia sananvapauden ja muiden oikeuksien toteutumisesta. Syytteessä ja tuomiossa pitäisi erottaa teko ja sen arviointi rikostunnusmerkistön vastaavuuden kanssa. EIT:n tuomioista yleensä käy ilmi, mitä sananvapautensa rajoittamiseen vetoava valittaja on sanonut.

EIT:n uskontoa ja moraalia koskeva käytäntö

Käräjäoikeus on huomioinut kiitettävästi EIT:n 10 art. sananvapautta ja 11 artiklan uskonnonvapautta koskevan käytännön. Näistä ilmenee, että loukkaava ja keskusteluohjelmassa jopa äärimmäisiä mielipiteitä sisältävä puhe ei välttämättä ole hyväksyttävä peruste rankaisemiselle. EIT on tämän lisäksi käsitellyt useita seksuaalista suuntautumista koskevia tapauksia, joita löytyy tuomioistuimen Factsheets-sivustolta. [8] Oliari ja muut v. Italia tapauksessa 21.7.2015 tuomioistuin korosti, että 24 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota 47:stä oli hyväksynyt samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin. Italia oli rikkonut EIS 8 artiklan yksityiselämää, kun se ei ollut toteuttanut samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeutta turvata ja rekisteröidä parisuhteensa.

EIT:n käytännössä on hyväksytty, että moraalia ja uskontoa koskevat käsitykset kehittyvät jäsenvaltioissa eri tahtiin. Vasta kun jostakin oikeudesta tulee yleinen eurooppalainen käytäntö, oikeuden toteuttamatta jättäminen voi tarkoittaa ihmisoikeusloukkausta. Esim. homoseksuaalisen käyttäytymisen kriminalisointi Pohjois-Irlannissa rikkoi oikeutta EIS 8 artiklan yksityiselämään Dudgeon v. Yhdistynyt kuningaskunta 22.10.1981 tapauksessa ja Norris v. Irlanti tapauksessa 22.11.1988. Samaa sukupuolta olevien parisuhteen tunnustamisen osalta oli ennen mainittua Oliari tapausta vuodelta 2015 useita tapauksia, joissa asian katsottiin kuuluvan jäsenvaltion harkintavaltaan.

Uskontoa ja moraalia koskevien käsitysten eriytymistä voi tapahtua myös jäsenvaltion sisällä. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä näyttävät liberaalien ja konservatiivien käsitykset erityisesti samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä eriytyneen. Kun parisuhdelaki vuodelta 2003 muuttui yhtenäiseksi avioliittolaiksi vuonna 2017, uskonnollisille yhdyskunnille jäi mahdollisuus päättää vihkimisen edellytyksistä käsitystensä mukaisesti. [9] Päivi Räsäsen syytteissä on kysymys siitä, ovatko Raamatun pohjalta esitetyt väitteet mieheksi ja naiseksi luomisesta sekä homoseksuaalisuudesta syntinä rangaistavaa kiihottamista kansanryhmää kohtaan. Tutkintapyynnön tekemiseen liittyvistä tiedoista saa käsityksen, että kirkon liberaalit ovat halunneet saattaa asian rikostutkintaan.

Jutun etenemisen osalta herää kysymys, haluavatko kirkon liberaalit käyttää rikosoikeutta konservatiivien vaientamiseen. Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan on alun perin perustunut rotusyrjinnän torjuntaan ja haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjen suojelemiseen vihapuheelta. Suomi on ollut yhtenäiskulttuurin maa eikä täällä ole ollut rotuun tai uskontoryhmien syrjintään pohjautuvia jakolinjoja. Jos jossain asioissa on aidosti eriäviä käsityksiä, onko rikosoikeus oikea keino nopeuttaa moraalin ja arvojen muuttumista.

 

[1] Saraviita, Ilkka: Perustuslaki 2011 s. 52.

[2] Tuori, Kaarlo: Yleinen järjestys ja turvallisuus – perusoikeusko? Lakimies 6-7/1999.

[3] Raitio, Juha: Euroopan unionin oikeus 2016 s. 270.

[4] Ilari Hannula: Vihapuhe ja sananvapaus rikoslakiin vuonna 2011 tehtyjen muutosten valmistelussa, s. 175, teoksessa Riku Neuvonen (toim.): Vihapuhe Suomessa, 2015).

[9] KHO 2020:97 tapauksessa tuomiokapitulin harkintavaltaan kuului määrätä papille kurinpitoseuraamus samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä.

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Lue myös


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.