Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

22.3.2022 11.50 Vierashuoneessa professori Minna Kimpimäki: Rikoksen uhri oikeuksien ja palvelujen labyrintissa

Vierashuoneessa professori Minna Kimpimäki: Rikoksen uhri oikeuksien ja palvelujen labyrintissa

Rikosoikeudellisen vastuun ja uhrin oikeuksien toteutumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että rikosprosessi aina esitutkinnasta alkaen hoidetaan asianmukaisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi väkivalta-, seksuaali- ja ihmiskaupparikosten kohdalla ongelmia on paitsi prosessin kestossa myös esitutkinnan laadussa, kirjoittaa OTT, VT, professori Minna Kimpimäki Edilexin Vierashuoneessa ja Lakikirjaston avoimessa referee-artikkelissa.

Asianomistajan asema ja oikeudenkäynnin kesto

Rikoksen uhriksi joutuneen henkilön oikeusasema muodostuu monista osatekijöistä. Suomessa asianomistajan asema rikosprosessissa on perinteisesti ollut varsin vahva. Asianomistaja on rikosprosessin asianosainen, hänellä on toissijainen syyteoikeus ja oikeus saada yksityisoikeudellinen vaatimuksensa käsitellyksi rikosasian käsittelyn yhteydessä – usein syyttäjän ajamana.

Viime aikoina on kansainvälisten velvoitteiden seurauksena alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota asianomistajan muodollisen aseman ohella myös siihen, miten asianomistajaa kohdellaan rikosprosessin eri vaiheissa – esimerkiksi siihen, miten erityisen suojelun tarpeessa olevia uhreja kuullaan oikeudenkäynnissä. Erilaisilla kuulemisjärjestelyillä uhria voidaan prosessin aikana suojella esimerkiksi tarpeettomalta kohtaamiselta tai näköyhteydeltä vastaajan kanssa. Keskeistä on myös se, että esitutkintaviranomaisen tulee ilmoittaa asianomistajalle tämän oikeuksista rikosprosessin eri vaiheissa, käytettävissä olevista tukipalveluista ja käytettävissä olevista keinoista asianomistajan suojelemiseksi terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalta uhalta.

Pelkät laissa määritellyt oikeudet eivät kuitenkaan riitä, vaan merkittävää on myös se, millä tavalla oikeudet käytännössä toteutuvat. Etenkin henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvien tekojen ollessa kyseessä, käsittelyn viivytyksettömyys on uhrin toipumisen ja elämässä eteenpäin pääsemisen kannalta olennainen asia. Suomessa oikeusprosessien kesto esitutkinnan alusta lopulliseen tuomioon on liian pitkä. Aiemmin tämä todettiin toistuvasti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Nyttemmin tällaisia langettavia tuomioita tulee vähemmän, mutta se ei johdu siitä, että ongelma itsessään olisi poistunut vaan siitä, että Suomeen luotiin järjestelmä oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämiseksi. Viivästyksen rahallinen hyvittäminen ei kuitenkaan poista itse ongelmaa ja sen seurauksia.

Rikosoikeudellisen vastuun ja uhrin oikeuksien toteutumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että rikosprosessi aina esitutkinnasta alkaen hoidetaan asianmukaisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi väkivalta-, seksuaali- ja ihmiskaupparikosten kohdalla ongelmia on paitsi prosessin kestossa myös esitutkinnan laadussa.

Tukipalvelut

Vaikka rikoksen uhrin muodollinen ja tosiasiallinen asema ja kohtelu rikosoikeudenkäynnissä ja rikosprosessin toimivuus yleisemminkin ovat keskeisiä asioita uhrin oikeuksien kannalta, ne eivät yksinään riittävässä määrin täytä rikoksen uhrin tarpeita. Rikoksen uhrin tuen tarve usein alkaa jo ennen oikeusprosessia tai siitä riippumatta ja jatkuu vielä sen päätyttyä. Rikosuhridirektiivin nojalla valtioilla onkin velvollisuus järjestää uhreille tukipalveluja, jotka tarjoavat ainakin tietoa ja neuvontaa sekä emotionaalista ja, jos sitä on saatavilla, myös psykologista tukea.

Suomessa yleisiä, kaikille rikoksen uhreille tarjolla olevia palveluita tarjoaa esimerkiksi Rikosuhripäivystys. Rikosuhripäivystys tarjoaa matalalla kynnyksellä neuvoja ja tukea rikoksen uhreille, uhrien läheisille ja rikosasian todistajille. Rikosuhripäivystyksen kautta uhrin on mahdollista saada tukihenkilö, joka antaa keskusteluapua ja käytännön neuvoja ja joka voi myös tulla uhrin tueksi mukaan poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin. Tukipalveluja rikoksen uhreille tuottavat myös kunnat ja järjestöt. Kunnat, tai vuoden 2023 alusta lähtien hyvinvointialueet, kantavatkin päävastuun peruspalveluiden tarjoamisesta myös rikoksen uhreille. Kyse voi olla esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluista taikka sosiaali- ja kriisipäivystyksen tai lastensuojelun toimenpiteistä.

Yleiset terveys- ja sosiaalipalvelut ovat alueellisesti tarkastellen laajasti tavoitettavissa kautta maan, mutta niissä ei välttämättä ole riittävästi resursseja, asiantuntemusta tai kokemusta rikoksen uhrin auttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Yleisen palvelujärjestelmän kautta annettava palvelu usein myös siiloutuu eri toimijoiden kesken ja tarvittavien palvelujen löytäminen ja hankkiminen voi siksi vaatia uhrilta sellaista aktiivisuutta ja omatoimisuutta, jota traumaattisen kokemuksen kokeneella henkilöllä ei välttämättä ole. Näitä palveluja tarkasteltaessa rikoksen uhrien kohdalla korostuvat esimerkiksi ongelmat, joita yleisemminkin liittyy mielenterveyspalvelujen saatavuuteen. Mielenterveyspalveluja tarjotaan niin perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa kuin Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapianakin, mutta avun ja hoidon saaminen ei useinkaan ole helppoa, varmaa tai nopeaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei uhri saa tarvitsemiaan psykoterapiapalveluita julkisena palveluna itselleen sopivalta palveluntarjoajalta, riittävän nopeasti tai riittävän pitkäkestoisesti.

Erityisistä, tietyille uhriryhmille tarjotuista palveluista voidaan esimerkkeinä mainita turvakotipalvelut ja Nollalinja-puhelinpalvelu naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä sekä SERI-seksuaaliväkivallan uhrin tukikeskukset, jotka tarjoavat keskitetysti oikeuslääketieteellistä tutkimusta, traumatukea, psykologista neuvontaa ja terapiaa seksuaalisen väkivallan uhreille. Syytä on mainita myös moniammatillisen riskinarvioinnin menetelmä (MARAK), jonka tavoitteena on tunnistaa ne parisuhdeväkivallan uhrit, joilla on korkea riski joutua uudelleen väkivallan uhreiksi, ehkäistä vakavan väkivallan uusiutumista parisuhteissa ja vähentää parisuhdeväkivallan seurauksia.

Rikosuhripalveluiden nykytila ja haasteet

Nykymuodossaan uhrille tarjotut palvelut muodostavat jatkumon, jonka toisessa ääripäässä ovat kuntien peruspalvelut, joita tarjotaan hajautetusti ja jotka eivät huomioi rikoksen uhrin erityisasemaa, ja toisessa ääripäässä taas erikoistuneet ihmiskaupan uhrien auttamispalveluiden kaltaiset palvelut, jotka on suunnattu rajoitetulle ja tarkoin määritellylle uhriryhmälle ja jotka organisoidaan keskitetysti. Näiden kahden ääripään väliin sijoittuu erilaisia nimenomaan rikoksen uhreille suunnattuja palveluja, jotka tarjoavat palveluja joko matalalla kynnyksellä kaikille rikoksen uhreille, kuten Rikosuhripäivystyksen palvelut, tai valikoivammin tietyille uhriryhmille, kuten turvakotipalvelut tai SERI-tukikeskukset.

Rikoksen uhrin asemassa on siis kyse moniulotteisesta säännösten, toimijoiden, oikeuksien ja palvelujen verkostosta. Rikoksen uhrin näkökulmasta palvelujen tarjonta ja rahoitus on hajanainen kokonaisuus. Osan palveluista rikoksen uhri saa tavanomaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kautta. Osa palveluista – kuten Rikosuhripäivystyksen palvelut ja lähisuhdeväkivaltaa tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kokeneille suunnattu Nollalinja-puhelinpalvelu – ovat järjestöjen tarjoamia palveluja, jotka rikosuhrimaksulla rahoitettujen valtionavustusten turvin ovat käyttäjälleen maksuttomia. Lisäksi eräiden rikosten uhreille on luotu omia palvelumuotojaan. Näitäkin palveluja tarjoavat niin kunnat, osin valtiorahoitteisesti, kuin järjestötkin. Käytännössä uhri voi saada korvausta hankkimistaan palveluista myös sitä kautta, että hän saa vahingonkorvauksia rikoksentekijältä, rikosvahinkokorvauksia Valtiokonttorilta tai vakuutuskorvauksia vakuutusyhtiöltä. Kaikille näille on omat sääntönsä ja käytäntönsä, mikä tekee järjestelmästä uhrin kannalta haastavan.

Se, kuinka hyvin rikoksen uhrin oikeudet käytännössä toteutuvat riippuu siis monista asioista, mm. siitä, missä hän asuu, minkä rikoksen uhriksi hän on joutunut, kattaako hänen vakuutusturvansa aiheutuneen vahingon ja tunnistetaanko hänet rikoksen uhriksi. Osin kyse on myös sattumasta: esimerkiksi siitä, onko niillä oikeudellisilla toimijoilla, jotka rikosasiaa käsittelevät, taito, tahto ja riittävät resurssit asian asianmukaiseen ja viivytyksettömään käsittelyyn.

Artikkeli Lakikirjastossa

Minna Kimpimäki: Rikosuhripalvelut – Erityinen oikeus vai palvelu muiden joukossa?
 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.