Hanna Savolaisen artikkelissa Sähköinen allekirjoitus ja muotomääräys – tarkastelussa maakaaren säännös valtakirjasta tarkastellaan yleisimmin käytössä olevien kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutuksia. Lainsäädännössä sähköisille allekirjoituksille ei ole annettu erityistä oikeudellista asemaa. Tämä lainsäädännön tulkinnanvaraisuus aiheuttaa epävarmuutta sähköisen allekirjoituksen hyväksyttävyydestä, jonka määrittelee viime kädessä allekirjoituksen vaatija. Määrämuotoisissa oikeustoimissa, joissa allekirjoitettu asiakirja on oikeusvaikutusten voimaansaattamiseksi esitettävä viranomaiselle, jää tulkintavalta viranomaiselle.

Artikkeli rakentuu siten, että 2 luvussa esitellään sähköisen allekirjoituksen määritelmät. Luvussa 3 tarkastellaan lainsäädäntöä sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutuksista ja siihen liittyviä tulkintaongelmia. Luvussa 4 puolestaan pohditaan esimerkin valossa edellytyksiä kirjallisen muodon ja allekirjoituksen täyttämisestä sähköisesti. Luku 5 päättää artikkelin.

Artikkelin johtopäätöksissä todetaan, että sähköistä muotoa voidaan hyödyntää myös tiukkoja muotovaatimuksia edellyttävissä oikeustoimissa, kuten artikkelissa tarkasteltu esimerkki maakaaren valtakirjaa koskevien säännösten tulkinnasta osoittaa. Sähköinen muoto sallitaan oikeustoimessa niiltä osin kuin se on mahdollista ja muutoin pitäydytään perinteisessä muodossa. Sähköisen muodon salliminen voi tuoda merkittäviä ajan- ja kustannusten säästöjä.

Lue koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa:

• Savolainen, Hanna: Sähköinen allekirjoitus ja muotomääräys – tarkastelussa maakaaren säännös valtakirjasta (Lakimies 1/2022 s. 96-117)

• Kaikki Lakimies 1/2022 -artikkelit