28.2.2022 13.00 Mieshenkilö yritti raahata Kaisaniemessä ja Pitkäsillalla yöllä kävelleitä asianomistajia syrjempään – erimielinen hovioikeus arvioi oliko vastaja toisin kuin syytteet hylännyt käräjäoikeus oikea vastaaja asiassa ja oliko vastaaja syyllistynyt seksuaaliseen tekoon pakottamisen yritykseen vai pahoinpitelyyn

Näyttöä kokonaisuutena arvioiden HO katsoi toisin kuin KO, ettei asiassa ollut jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että vastaaja oli ollut se henkilö, joka oli menetellyt syytteen kohdan 1 (Seksuaaliseen tekoon pakottamisen yritys) toisessa kappaleessa ja niin ikään kohdan 2 (Seksuaaliseen tekoon pakottamisen yritys) toisessa kappaleessa kuvatusti. HO totesi, että ensisijaisesta syytteestä puuttui sekä kohdassa 1 että kohdassa 2 teon tunnusmerkistön täyttymisen kannalta keskeinen osa oikeustosiseikastoa. Kiinnitarttuminen, käden suun eteen laittaminen ja raahaaminen kohdassa 1 sekä kiinnitarttuminen ja raahaaminen kohdassa 2 olivat tunnusmerkistön mukaista väkivaltaa. Tämän jälkeisiä tosielämän tapahtumia, toisin sanoen sitä seksuaalisesti olennaista tekoa, johon asianomistajia olisi tällä väkivallalla yritetty pakottaa tai alistaa, ei ollut esitetty eikä yksilöity. Vastaaja oli menettelyllään syyllistynyt molemmissa syytekohdissa toissijaisen syytteen mukaiseen pahoinpitelyyn. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi tunnistamisen luotettavuuden puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan ja huomioiden asiassa mainitut epävarmuustekijät ja toteutetun tunnistamismenettelyn vaikutuksen tunnistuksen luotettavuuteen kokonaisuutena arvioiden, kuten KO, että vastaajan syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily. Mainitsemillaan ja KO:n tuomiosta ilmenevillä perusteilla eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos hylkäsi syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset. (Vailla lainvoimaa 28.2.2022)