Takaa-ajot riskialttiita ja vaarallisia tilanteita

Poliisin takaa-ajotilanteet ja pakkopysäyttämiset nousevat usein esiin poliisin tiedotteissa ja ne saavat runsaasti huomiota myös mediassa. Liikenneturvallisuuden näkökulmasta pyrkiminen poliisia pakoon ja jopa vielä päihtyneenä lienee vaarallisinta mitä tieliikenteessä voi tehdä. Sivullisten kansalaisten näkökulmasta kovavauhtiset takaa-ajotilanteet ovat kaikkein vaarallisimpia poliisitoimia. Poliisin odotetaan näyttävän esimerkkiä kansalaisille omalla toiminnallaan, mikä vaikuttaa myös siihen, että poliisin ei tulisi toiminnallaan myöskään aiheuttaa tarpeetonta vaaraa liikenneturvallisuudelle tai takaa-ajo-operaatioon osallistuville. Takaa-ajotilanteissa kohdehenkilön ja ulkopuolisten sekä poliisin oma työturvallisuus on erityisesti otettava huomioon.

Pakkopysäytyksessä on kyse vaarallisesta taktisesta ja rajoitetusti soveltuvasta toimenpiteestä. Pakeneva kulkuneuvo on pysäytettävä tehokkaalla ja kaikkien osapuolien turvallisuuden takaavalla sekä samalla pakoriskin estävällä tavalla. Käyttäessään voimakeinoja poliisin tulee kontrolloida koko tapahtumakulkua ja kyettävä ottamaan huomioon toimenpiteeseen liittyvät riskit. Poliisin tulee arvioida sekä voimankäytön suorat että epäsuorat riskit ja seuraukset, jotka liittyvät voimakeinojen käyttöön niiden kohteeksi joutuvalle ja erityisesti sivullisille. Riskien ja seurausten arvioinnin tulee olla jatkuvaa.

Sääntelyaukko voimankäyttöä koskevassa lainsäädännössä

Tutkimuksessamme havaitsimme, että poliisin voimankäyttösääntely on ongelmallista. Poliisin voimankäyttö on erityisen perus- ja ihmisoikeusherkkää toimintaa ja tästä syystä poliisin voimankäyttö perustuukin oikeusvaltiolliseen oikeusnormiin, joka mahdollistaa puuttumisen yksilön vapauspiiriin. Esimerkiksi laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) voimankäytön välinetyypit on määritelty tyhjentävästi ja alemman asteinen sääntely ei mahdollista välinetyyppien laajentamista. Poliisissa käytäntö on muodostunut toiseksi.

Poliisin voimankäyttöasetuksen (245/2015) 16 §:n mukaan Poliisihallitus antaa tarvittaessa tarkempia tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevia poliisihallinnon sisäisiä määräyksiä. Voimankäyttöasetusta hierakisesti korkeamassa poliisiasetuksessa (1080/2013) ei delegointisäännöstä ole lainkaan. Poliisiasetuksen 10 §:n 1 momentin viimeiseen lauseeseen on kirjattu, että henkilöön kohdistuvassa voimankäytössä saadaan käyttää vain Poliisihallituksen hyväksymiä voimankäyttövälineitä. Tästä kirjauksesta ei ole mahdollista muodostaa Poliisihallitukselle toimivaltaa määritellä voimankäyttövälineiden alaa, toisin sanoen välinetyyppejä.

Sananmukaista tulkintaa noudattaen Poliisihallitus voi ainoastaan arvioida yksittäisen välineen sopivuutta suhteessa voimankäyttövälinetyyppiin. Poliisihallituksen voima- ja suojavälinemääräys on laajentunut alueelle, jota voidaan pitää ongelmallisena. Mainittakoon, että poliisiautolla toteuttava pakkopysäytys on poliisin voimankäyttöä, mutta sitä ei tehdä hyväksytyllä voimankäyttövälineellä. Pakenevan ajoneuvon tieltä suistamisen tarve on kiistaton, mutta sen tulisi perustua sääntelyyn.

Päätöksenteko takaa-ajoista altistettava poliisipäällystölle

Kansainvälisellä tasolla poliisi on tietoisesti nostanut kynnystä takaa-ajamiseen ryhtymiselle, pyrkinyt laskemaan kynnystä käynnistetyn takaa-ajon keskeyttämiselle ja aktiivisesti hakenut muita taktisia vaihtoehtoja. Myös suomessa on poliisin takaa-ajotilanteita analysoitava uudessa kontekstissa, poliisin alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Poliisiauton käyttö ja tarkoitus muuttuu, ja niin tekee myös takaa-ajojen luonne ja seuraukset. Poliisiasetuksen 4 §:n mukaan tilanne- tai johtokeskuksessa on päällystöön kuuluva yleisjohtaja, joka vastaa operatiivisen kenttätoiminnan johtamisesta. Yleisjohtajalla on inkvisitorinen velvollisuus ottaa selvää olosuhteista, jotka hänen tietämyksensä ja kokemuksensa mukaan voivat olla relevantteja. Ottaen huomioon pakkopysäytykseen liittyvät seikat, päätös takaa-ajon jatkamisesta ja pakkopysäytykseen ryhtymisestä tulisi de lege feranda altistaa päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista.

Liikenneturvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää valvontaa ja tutkimustietoa

Liikenneturvallisuus on osa sisäistä turvallisuutta ja koskettaa koko yhteiskuntaa. Sisäministeriön viime kesänä julkaisemassa ”Poliisin liikennevalvonnan ja -turvallisuuden ohjelmassa vuosille 2021–2030” todetaan, että poliisin liikennevalvonnan ja liikenneturvallisuustyön yhteiskunnallisena vaikuttavuustavoitteena on mm. liikennekuolemien, vakavien loukkaantumisten ja liikennerikosten ja muiden liikenteessä ilmenevien rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen sekä liikenneturvallisuuden ylläpitäminen.

Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu uutta liikenneturvallisuusstrategiaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Strategian tavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen kokonaisvaltaisesti. Tärkeässä roolissa ovat liikennevalvonta sekä tieteellisen tiedon tuottaminen ja hyödyntäminen. Yksi tiedon tuottamisen avaintekijöistä on tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, ministeriöissä ja Poliisiammattikorkeakoulussa tehtävä, osin yhteistyössäkin toteutettava liikenneturvallisuuteen liittyvä tutkimus.

Viimeisen noin puolen vuosisadan aikana, pakenevan ajoneuvon pysäyttämisestä, on keskusteltu maailmanlaajuisesti monien muiden voimankäyttömuotojen ohella suhteellisen paljon. Tutkimukset ovat tuottaneet kompleksisia, usein toistensa suhteen ristiriitaisiakin tuloksia. Toisten tutkimusten mukaan takaa-ajot ovat erittäin vaarallisia ja tarvitsevat paljon parempaa ohjausta ja hallinnollista kontrollia, mutta toiset tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, etteivät takaa-ajotilanteet ole niin vaarallisia kuin on aiemmin uskottu ja siksi ovat välttämätön ja olennainen osa poliisin tehtäväkenttää.

Tutkimuksemme tavoitteena oli tunnistaa muun muassa pakkopysäytykseen liittyvän riskienarvioinnin merkitys ja tarjota työkaluja arvioinnin tekemiseen. Tutkimus osaltaan täydentää yhtäältä liikenneturvallisuuteen sekä toisaalta poliisin voimankäyttöön liittyvää suomalaista tutkimusta ja tuottaa hyödyllistä tietoa sekä poliisihallinnon toimijoille että laillisuusvalvonnassa ja oikeudenkäytön parissa työskenteleville. Analyysi- ja tutkimustietoa tulisi käyttää yhä enemmän päätöksenteossa, ja tulevaisuudessa olisikin kiinnostavaa analysoida empiirisen aineiston perusteella takaa-ajojen luonnetta ja eri tekijöiden yhteyksiä tilanteiden päättymiseen.

Henri Rikander
Mika Sutela

Artikkeli Lakikirjastossa

• Rikander, Henri – Sutela, Mika: Poliisi kulkuneuvon kintereillä? – Pakkopysäyttämisen harkinnassa ja käytössä huomioon otettavat tekijät

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...