Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta, Verotus

26.1.2022 11.50 (päivitetty 17.2.2022 12.58) Vierashuoneessa OTT, KTM Ossi Haapaniemi: Onko scrip dividendillä tulevaisuutta ratkaisun KHO:2020:116 jälkeen?

Vierashuoneessa OTT, KTM Ossi Haapaniemi: Onko scrip dividendillä tulevaisuutta ratkaisun KHO:2020:116 jälkeen?

Kiinnostaisiko osakkeenomistajana, jos voisit valita saada osingon sijaan yhtiön uusia osakkeita ja lykätä verotusta siihen saakka, kunnes myyt osakkeet? Ns. scrip dividend -järjestelyä koskevassa ratkaisussaan KHO:2020:116 korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisen valintaoikeuden käyttö voidaan verotuksessa rinnastaa osinkoon. Entä jos scrip-kupongit olisivat luovutuskelpoisia? Tämä voisi tarjota etenkin ulkomaisille sijoittajille mielenkiintoisia arbitraasin mahdollisuuksia. Kirjoituksessa analysoidaan KHO:n päätöstä ja vielä ratkaisemattomia vaihtoehtoja järjestelyjen toteuttamiseksi.






1. Scrip dividend – mistä on kyse?

Muualla Euroopassa erityisesti pörssinoteeratut kiinteistösijoitusalan yhtiöt tai jopa pankit ovat toteuttaneet ns. scrip dividend -järjestelyjä, joissa osakkeenomistajat saavat käytännössä päättää, ottavatko he yhtiön uusia osakkeita vai yhtiön tarjoamaa käteistä. Scrip dividendin toteutustavat eri maissa vaihtelevat ja joidenkin maiden lainsäädännössä voi myös olla sitä koskevia erityisiä yhtiöoikeudellisia määräyksiä.

Suomen osakeyhtiölaissa (OYL) tai verolainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä scrip dividend -järjestelyistä, mutta Suomessa järjestely voitaisiin esimerkiksi toteuttaa käyttämällä maksutonta osakeantia antamalla osakkeenomistajille "ilmaisosakkeita" ja toisaalta jakamalla suunnattua varojenjakoa niille, jotka eivät ota ko. ilmaisosakkeita. Osakkeisiin oikeuttava ns. scrip-kuponki voisi olla myös OYL 3:12 ja 3:13:ssa tarkoitettu siirtokelpoinen arvopaperi (arvo-osuus).

2. Scrip dividend oikeuskäytännössä

Keskusverolautakunta totesi 16.6.2020 antamassaan scrip dividend -järjestelyä koskevassa ennakkoratkaisussa KVL 21/2020, että hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä, jossa scrip-kupongit olivat siirtokelvottomia, A Oyj:n osakkeenomistajille ei siirtynyt yhtiön varoja siinä vaiheessa, kun yhtiö luovutti scrip-kupongit osakkeenomistajilleen. Tapauksessa scrip-kupongeista oli nimenomaisesti pyritty tekemään siirtokelvottomia järjestelyyn liittyvien verokysymysten yksinkertaistamiseksi. Siten keskusverolautakunta katsoi, että scrip-kupongin saaminen ei realisoinut hakijan verotuksessa luovutusvoittoa tai muuta veronalaista tuloa.

Vastaavasti tilanteessa, jossa hakija päätti hankkia scrip-kupongin perusteella osakkeita yhtiön järjestämässä suunnatussa maksuttomassa osakeannissa, keskusverolautakunta katsoi, että aiemman osakeomistuksen perusteella ja vastikkeetta merkityt osakkeet eivät hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa realisoineet hakijan verotuksessa veronalaista tuloa. Tällöin hakijan aikaisemmin omistamien A Oyj:n osakkeiden hankintameno jaettiin hakijan aikaisemmin omistamien sekä niiden perusteella merkitsemien osakkeiden hankintamenoiksi TVL 47 §:n 3 momentin mukaisesti.

Mikäli hakija ei päättänyt ottaa A Oyj:ltä saamansa scrip-kupongin perusteella osakkeita ja yhtiö päätti jakaa hänelle osinkoa tai muuta varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta osakeyhtiölain säännösten mukaisesti, keskusverolautakunta katsoi, että varojenjako oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa TVL 33a §:n 1 momentin mukaista osinkotuloa hakijan verotuksessa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin valitti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatien muun muassa, että jo scrip-kuponkien saaminen realisoi veronalaista osinkotuloa ja että ainakin scrip-kuponkien käyttöä osakkeiden merkintään tulee verottaa osinkotulona.

Korkein hallinto-oikeus julkaisi 6.11.2020 kyseisestä scrip dividend -järjestelystä antamansa vuosikirjaratkaisun KHO:2020:116:

A omisti julkisesti noteeratun B Oyj:n osakkeita. B Oyj:n tarkoituksena oli toteuttaa niin sanottu scrip dividend -menettely, jossa kukin osakkeenomistaja voisi päättää osallistumisesta yhtiön maksuttomaan osakeantiin vaihtoehtona rahana maksettavalle varojenjaolle. Scrip dividend -menettelyssä A:lle ja B Oyj:n muille osakkeenomistajille jaettaisiin merkintäasiakirjoja, jotka olisivat kyselylomakkeen kaltaisia asiakirjoja tai vaihtoehtoisesti osakeyhtiölain 3 luvun 12 §:n mukaisia todistuksia. Merkitsemisasiakirjojen perusteella saatujen vastausten mukaisesti toteutettavassa osakeannissa osakkeenomistajille annettaisiin B Oyj:n uusia liikkeelle laskettavia osakkeita. Uusien osakkeiden määrä vastaisi merkintäajankohtaa lähinnä olevan ajanjakson painotetun keskikurssin mukaan laskettuna rahana maksettavan osingon määrää. Mikäli osakkeenomistaja jättäisi merkintäasiakirjansa käyttämättä, yhtiö maksaisi osakekohtaisen varojenjaon rahana. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lle kertyy tuloverolain 33a §:ssä tarkoitettua osittain veronalaista osinkotuloa, kun hän merkitsee scrip-kuponkien perusteella B Oyj:n uusia osakkeita.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2020–2024.

Äänestys 4–1.

Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 33 a § 1 ja 3 momentti.

Korkein hallinto-oikeus siis muutti ratkaisevasti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisua siten, että A:lle kertyi tuloverolain 33a:ssa tarkoitettua osittain veronalaista osinkotuloa, kun hän merkitsi scrip-kuponkien perusteella B Oyj:n uusia osakkeita.

Korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö perusteli kantaansa ensinnäkin sillä, että tuloverolaissa ei ole tarkasti määritelty osingon käsitettä. TVL 33a.3 §:n nojalla tuloverotuksessa osinkona ei pidetä vain OYL 13:1.1:n 1 kohdassa tarkoitettua voitonjakoa vaan myös samassa lainkohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta, jos varoja jakava yhtiö on julkisesti noteerattu yhtiö. Enemmistö viittasi perusteluissaan myös siihen, että korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO:2015:84 katsonut voitonjaon luonteiseksi eräksi varainsiirtoveron, jonka osinkoa in natura jakava yhtiö maksaa osakkaidensa puolesta, kun yhtiö maksaa osingon luovuttamalla osakkailleen tytäryhtiönsä osakkeita. Ratkaisu tosin syntyi äänin 3-2 vähemmistön pidettyä varainsiirtoveroa vähennyskelpoisena menona. Selvää toki on, että enemmistön toteamasti sanottuja osingon maksussa käytettyjä tytäryhtiön osakkeita (ts. in natura -osingonjako) on verotuskäytännössä pidetty osakkeenomistajien saamana osinkona.

Enemmistön kannan mukaan tuloverotuksessa osinkoja koskevia tuloverolain säännöksiä voitiin soveltaa myös muihin voitonjaon luonteisiin eriin kuin vain osingonjakopäätöksen nojalla rahana maksettavaan osinkoon. Kun enemmistön mukaan otettiin huomioon, että esillä olevassa tilanteessa suunnatussa osakeannissa osakkeita merkitsevä osakas luopui hänelle kuuluvasta rahassa maksettavasta osingosta ja että merkittävien uusien osakkeiden määrä vastaisi sitä rahassa maksettavaa osinkoa, josta kyseessä oleva osakkeenomistaja luopui, scrip-kuponkien perusteella tapahtuvaa osakemerkintää ei ollut enemmistön mukaan pidettävä TVL 47.3 §:ssä tarkoitettuna osakeantina vaan osakemerkinnässä osakkeenomistajalle kertyi TVL 33a §:ssä tarkoitettua osittain veronalaista osinkotuloa. Erityistä merkitystä annettiin siis sille, että osakkeenomistaja käytännössä luopui hänelle muuten tulevasta osingosta. Tämä on keskeinen huomio ajatellen jäljempänä käsiteltävää ns. Espanjan mallia.

Korkeimman hallinto-oikeuden vähemmistö puolestaan olisi seuraavin perusteluin hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen eikä olisi muuttanut keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta:

Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa järjestelyssä osakkeenomistajalla on mahdollisuus joko osallistua maksuttomaan osakeantiin ja saada siinä yhtiön osakkeita taikka saada rahana maksettava voitonjako (osinko) tai varoja vapaan oman pääoman rahastosta. Kun osakkeenomistajien valinnat ovat ennakkoratkaisuhakemuksessa kerrotulla tavalla selvillä, yhtiössä tehdään osakeyhtiölain vaatimat yhtiöoikeudelliset päätökset eli päätökset osakeannista ja varojenjaosta.

Osakeannin ja varojenjaon veroseuraamuksista on verolainsäädännössä säädetty toisistaan poikkeavalla tavalla. Vaikka osakkeenomistajalla on edellä kerrottu valintamahdollisuus, sen perusteella osingon veroseuraamuksia ei voida ulottaa maksuttomaan osakeantiin.

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 § ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja keskusverolautakunnan soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Tältä osin vähemmistö siis tukeutui selvästi yhtiöoikeuteen ja oli perinteisemmällä yhtiöoikeutta kunnioittavalla linjalla. 

Korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön kanta on yllätyksellinen arvioitaessa yhtiöoikeudellisen sääntelyn merkitystä verotuksessa erityisesti silloin, kun käsitteitä, kuten osinko, ei ole erikseen tarkasti määritelty verotuksessa. Tällöin normaalisti lähtökohtana on pidetty yksityisoikeudellista osingon käsitettä. Esimerkkinä yhdenmukaisesta tulkinnasta tuloverotuksen ja yhtiöoikeuden välillä voidaan mainita myöhempi ratkaisu KHO:2021:25 henkilöstöantisäännöksen soveltamiseen liittyen. Ratkaisussa KHO:2020:116 enemmistö sen sijaan näyttää poikenneen yhtiöoikeudellisesta osingon määrittelystä todeten, ettei tuloverolaissa ole tarkasti määritelty osingon käsitettä ja että osinkona voidaan verotuksessa pitää myös varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta, mikä kuitenkin perustuu nimenomaisiin tuloverolain säännöksiin muun muassa TVL 33a.3 §:ssä. [1]

Kantaansa enemmistö perusteli edellä mainitusti myös viittaamalla siihen, että ratkaisussa KHO:2015:84 korkein hallinto-oikeus on katsonut voitonjaon luonteiseksi eräksi varainsiirtoveron, jonka osinkoa in natura jakava yhtiö maksaa osakkaidensa puolesta, kun yhtiö maksaa osingon luovuttamalla osakkailleen tytäryhtiönsä osakkeita ja että myös sanottuja osingon maksussa käytettyjä tytäryhtiön osakkeita on verotuskäytännössä pidetty osakkeenomistajien saamana osinkona. Yhtiöoikeudellisesti osingonjako in natura eli yhtiön muun omaisuuden kuin rahan luovuttaminen osinkona on kuitenkin epäilyksettä osingonjakoa, mutta tämä on kuitenkin varsin eri asia kuin vaikkapa maksuton osakeanti eli yhtiön omien uusien osakkeiden antaminen osakkeenomistajille vastikkeetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisemassa tapauksessa scrip dividend -järjestely oli suunniteltu toteutettavaksi niin, että hallitus olisi vasta valintaperiodin jälkeen valtuutuksen nojalla tehnyt osingonjakopäätöksen suunnatusta osingonjaosta niille scrip-kupongin haltijoille, jotka eivät valintaperiodin aikana olleet kuponkien perusteella valinneet osakkeita. Mitään osingonjakosaamista ja toisaalta osingonjakovelkaa ei ollut syntynyt vielä valintaperiodin aikana. Tästä huolimatta osakkeita valitsevia voitiin enemmistön kannan mukaan verottaa osinkotulosta.

Edellä jo mainitusti ratkaisevaa lienee ollut se, että uusia osakkeita valitseva käytännössä luopui hänelle muuten tulevasta osingosta. Yllättävää kuitenkin on, että tällainen "uudelleenluonnehdinta" voitiin tehdä, vaikka kysymys ei ollut veronkiertotilanteesta eikä veronkiertosäännös soveltunut. Itse asiassa hakijan osalta osinkoverotus oli jopa edullisempi ja ainoa verohyöty olisi hänelle ollut vain verotuksen lykkääntyminen.

3. Scrip-kupongit kaupankäynnin kohteena

Scrip dividend -järjestelyjen verotusta pohdittaessa saattaa esille tulla kysymys verokohtelusta muissa maissa. Tällöin on kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota eroihin toteutustavoissa. Joissain muissa maissa scrip dividend -järjestelyjä toteutetaan niin, että varsinainen osingonjakopäätös tehdään jo ennen valintaperiodia. Osakkeenomistajaa saatetaan verottaa osingosta ja hän tekee ikään kuin takaisinsijoituksen yhtiöön osakkeita valitessaan. Kupongit ovat kuitenkin yleensä luovutuskelpoisia ja tällöin voi olla eroja sen suhteen verotetaanko osingosta alkuperäistä saajaa vai sitä, joka saa osingon kupongin perusteella.

Jos myös Suomessa järjestely toteutettaisiin niin, että scrip-kupongit olisivat luovutuskelpoisia, esiin nousee kysymys pidettäisiinkö jo scrip-kupongin saamista veronalaisen osinkotulon realisoivana tapahtumana. Näin ei pitäisi olla, koska merkintäoikeuden saaminenkaan ei realisoi verotusta (ks. myös ns. myyntioikeuksia koskeva ratkaisu KVL 7/2005). Tästä ei kuitenkaan ole olemassa ratkaisua. Pelkästä saadusta kupongista ei kuitenkaan missään tapauksessa voida tehdä ennakonpidätystä tai lähdeveron pidätystä. Jos scrip-kupongit olisivat tavallisten merkintäoikeuksien tavoin kaupankäynnin kohteena pörssissä, tämä voisi puolestaan johtaa siihen, että kuponkien perusteella osakkeita merkitsevä tai osinkoa saava taho olisi aivan joku muu kuin alkuperäinen osakkeenomistaja.

Kuponkien luovuttamiseen liittyen Suomessa on lähipiiriluovutusten osalta veronkiertoon viittaavissa tilanteissa vanhastaan katsottu, että osinkolippujen luovutuksesta huolimatta alkuperäistä osakkeenomistajaa voidaan verottaa osingosta ja osinkolipun hankkineen tahon osalta kyse on velkakirjan luonteisesta instrumentista eli hankkijaa puolestaan ei veroteta osingosta. Tilanne voi kuitenkin olla eri, jos kysymys on kaupankäynnistä pörssissä riippumattomien osapuolten välillä (vrt. veronkiertoon liittyen esim. tappionrealisointikauppoja koskeva oikeuskäytäntö).

Ainakin verosopimustilanteessa on epäselvää, voidaanko scrip-kupongin eli käytännössä merkintäoikeuden saajaa lähdeverottaa osingosta, jos hän on myynyt kuponkinsa edelleen (tai edes, jos hän käyttää scrip-kuponkeja osakemerkintään). Yhtiöhän ei tällöin maksa kuponginhaltijalle mitään. Alankomaiden korkein oikeus Hoge Raad on verosopimusten tulkintaan liittyvässä laajasti tunnetussa tapauksessa BNB 1994/217 (Royal Dutch) pitänyt osinkolippujen luovutuksensaajaa osingon oikeana omistajana (beneficial ownerina).

4. Ns. Espanjan malli

Espanjassa scrip dividend -järjestelyiksi on kutsuttu myös erityisesti pankkien toteuttamia järjestelyjä, joissa osinkoa ei ole jaettu lainkaan, mutta yhtiö on tarjoutunut ostamaan takaisin osakkeenomistajilleen antamiaan merkintäoikeuksia. Tällaiset järjestelyt ovat olleet yleisiä espanjalaisissa pankeissa finanssikriisin jälkeen.

Osakkeenomistajille jaetut merkintäoikeudet ovat myös normaalisti pörssissä kaupankäynnin kohteena. Siten alkuperäinen saaja voi joko myydä kupongit pörssissä, käyttää ne uusien osakkeiden saamiseen tai myydä ne takaisin yhtiölle itselleen tämän tekemässä ostotarjouksessa.

Tällaisen järjestelyn verokohtelu on vielä Suomessa varmistamatta. KHO:n päätöksen mukainen verokohtelu ei sellaisenaan soveltune, koska Espanjan mallissa osinko ei ole edes vaihtoehto ja kupongit ovat luovutuskelpoisia sekä kaupankäynnin kohteena pörssissä. Eroa voi kuitenkin olla siinä onko kuponkien ostajana yhtiö itse vai anonyymi vastapuoli pörssissä (ks. KVL 19/1997). Toivottavasti joskus saamme selvyyden tähän, sillä erilaiset scrip dividend -järjestelyt voisivat olla mielenkiintoisia sekä yhtiöiden että niiden osakkeenomistajien ja muiden sijoittajien kannalta.

Ossi Haapaniemi
asianajaja, osakas, OTT, KTM
Roschier Asianajotoimisto Oy
ossi.haapaniemi@roschier.com

 

Kirjoittaja OTT, KTM Ossi Haapaniemi on Roschier Asianajotoimisto Oy:n osakas ja on toiminut asiamiehenä useissa edellä mainituissa tapauksissa.

 
 

[1] TVL 33b §:n 3 momentissa on puolestaan nimenomaisesti säädetty, että siinä määriteltyä työpanososinkoa pidetään ansiotulona.

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.