Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Työ- ja sosiaalioikeus, Julkisoikeus

13.1.2022 11.45 HTT Matti Muukkonen: Koronapassi, perustuslaki ja yhdenvertaisuustarkasteluasetelman kritiikki

HTT Matti Muukkonen: Koronapassi, perustuslaki ja yhdenvertaisuustarkasteluasetelman kritiikki

HTT, YTM, ÕTM, julkisoikeuden yliopistonlehtorin ja julkisoikeuden dosentin Matti Muukkosen avoimessa Edilex-artikkelissa tarkastellaan koronapassin perustuslainmukaisuutta. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti siihen, millä argumenteilla perustuslakivaliokunta päätyi näkemykseensä, jonka mukaan lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä ja millaisen tulkinta-asetelman kautta valiokunta ja sen kuulemat asiantuntijat asiaa hahmottivat. Tutkimuskysymykseksi muotoiltuna artikkeli vastaa kysymykseen siitä, miksi koronapassi katsottiin perustuslainmukaiseksi. Osana tutkimusta näitä argumentteja tarkastellaan myös kriittisesti.

Koronapassi oli kesällä 2021 aktiivisen poliittisen keskustelun kohteena, ja julkisuudessa keskusteltiin myös sen perusoikeuksia rajoittavasta vaikutuksesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johtopäätös oli, että lakiehdotus voitiin käsitellä Suomen perustuslain 72 §:n mukaisesti ns. tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä. Koronapassia koskevien säännösten oli tarkoitus olla alkujaan voimassa vain vuoden 2021 loppuun saakka. Marraskuussa annetun hallituksen esityksen myötä tartuntatautilain väliaikaista sääntelyä esitettiin jatkettavaksi kesäkuun 2022 loppuun saakka. Eduskunta hyväksyikin säännösten voimassaolon jatkamista koskevan lain hieman ennen joulua.

Johtopäätökset ja muutama ajatus

Artikkelin tarkoituksena on ollut etsiä vastausta siihen, miksi koronapassi katsottiin perustuslainmukaiseksi. Kun tartuntatautilain väliaikaisesti voimassaolleiden säännösten jatkoa esitettiin, totesi perustuslakivaliokunta yksiselitteisesti, kuinka ”[k]oronapassin esittämisvelvollisuutta koskeva voimassa oleva lainsäädäntö ei siten edellä sanotun johdosta ole perustuslainvastaista”. Tämä oli jossain määrin toteamus. Yksinkertaisimmillaan voidaan sanoa syyn olleen siinä, että elinkeinovapaus ja rokotettujen perusoikeudet ”mennä ja tulla” haluamallaan tavalla (lähes normaalisti) katsottiin sellaiseksi perusoikeudeksi, jonka turvaaminen edellytti rokottamattomien vastaavien oikeuksien rajoittamista. Tätä asetelmaa ei kuitenkaan hallituksen esityksessä tai perustuslakivaliokunnan lausunnossa taikka asiantuntijoidenkaan lausunnoissa kunnolla tarkasteltu (pl. Lehtosen vastuuttomuusteesi). Esimerkiksi asetelmaa, jossa rokotetut – olipa nämä terveitä tai ei – ja terveet rokottamattomat asetettiin eriarvoiseen asemaan, ei käsitelty. Tällaisen asetelman hahmottaminen olisi voinut aiheuttaa hallituksen esitykselle sellaisia vaikeuksia, joista ei ainakaan ilman rokottamattomien testauksen muuttamista maksuttomaksi olisi selvinnyt. Tämä olisi ymmärrettävää rokotuskattavuuden kasvua koskevan toiveen valossa, mutta tähän ei suoraan missään vaiheessa vedottu. Lopputulokseksi näyttää siten jääneen se, että koska poliittisesti (ja mahdollisesti oikeudellisestikin) olisi vaikeaa rokottaa rokotushaluttomia pakolla, luotiin järjestelty, jossa edullisimpana vaihtoehtona yksilölle olisi rokottautua. Näennäisesti tarjolla toki on muitakin vaihtoehtoja, mutta niiden käyttäminen on joko vaarallista (sairastuminen) tai kallista (testaus) taikka niitä pitäisi käyttää antaen virheellistä informaatiota terveysviranomaisille (vailla terveysperustetta testiin hakeutuminen).

Koronapandemia on monessa kohtaa osoittanut oikeusvaltion haavoittuvuuden. Tämänkin lakiehdotuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta huomautti siitä, kuinka sille oli varattu mitä ilmeisemmin liian vähän aikaa asian käsittelemiseksi. Lainvalmistelua on useaan otteeseen tehty kiireellä. Ongelmia on ollut sekä peruslainsäädännön laadussa että kasuistisessa tavassa reagoida esiin tulleisiin kysymyksiin. Perusoikeusloukkauksia, jopa vakavia sellaisia, on havaittu viimeisen kahden vuoden aikana useita. Pandemia on opettanut, että oikeusvaltio ei ole vielä valmis, vaan se tarvitsee paljon ennakollista työtä. Perustuslakivaliokunta on monin kohdin onnistunut työssään puolustaa Kaarlo Tuorin mainitsemaa oikeudellista ratiota poliittiselta voluntakselta, mutta myös joissain tilanteissa epäonnistunut poliittisen paineen alla. Ehdotus koronapassista oli alkujaan opposition, eikä hallitus ollut siitä kovin kiinnostunut. Lopulta kun se lähti asiaa viemään, olisi ollut täydellinen poliittinen epäonnistuminen, mikäli passia ei olisi saatu aikaan. Se, onko se lopulta tehokas keino torjua koronavirusepidemiaa, jää nähtäväksi. Tällä hetkellä se on kuitenkin tilapäisesti asetettuna off-asentoon tartuntatautilain 58 i.5 §:n tarkoittamalla tavalla (valtioneuvoston asetus tilapäisistä poikkeuksista EU:n digitaalisen koronatodistuksen kansallisesta käytöstä, 1297/2021).

Artikkeli Lakikirjastossa

Matti Muukkonen: Koronapassi, perustuslaki ja yhdenvertaisuustarkasteluasetelman kritiikki


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.