3.1.2022 11.50 Vierashuoneessa työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen: Käräjäoikeus peruutti AKT:n tukityötaistelua koskevan väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen
Asiassa Keitele Forest Oy, Keitele Wood Products Oy, Keitele Timber Oy ja Keitele Energy Oy (jäljempänä hakijat) olivat vaatineet, että käräjäoikeus: 1. velvoittaa 1.000.000,00 euron sakon uhalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (jäljempänä AKT) lopettamaan tai olemaan ryhtymättä 21.12.2021 alkavaksi ilmoitettuun tukitoimenpiteeseen, jossa AKT:n jäsenet pidättäytyvät käsittelemästä hakijoiden tuotteita Suomen satamissa; ja 2. myöntää mainitun turvaamistoimen väliaikaisena AKT:ta kuulematta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin perusteella. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry oli vuorostaan vaatinut, että käräjäoikeus peruuttaa 21.12.2021 asettamansa väliaikaisen turvaamistoimen ja sakon uhan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin ja 8 §:n 1 momentin perusteella hakijaa kuulematta välittömästi ja ilmoittaa ulosottoviranomaiselle 21.12.2021 asetetun väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpanon kiellosta. Käräjäoikeus 31.12.2021 antamallaan päätöksellä ratkaisunumero 1001 2861 peruutti 21.12.2021 tässä asiassa antamansa väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen.
Aikaisempi päätös lyhyesti
Käräjäoikeus oli antanut väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen 21.12.2021 varaamatta vastaajalle tilaisuutta tulla kuulluksi, koska turvaamistoimen tarkoitus olisi saattanut muutoin vaarantua. Käräjäoikeus oli mainitussa päätöksessä katsonut hakijoiden saattaneen todennäköiseksi, että saarrolla tavoiteltu sopimus olisi pätemätön, koska se olisi saatu aikaan sopimusvapauden vastaisesti pakottamalla tavalla, jota voidaan pitää hyvän tavan vastaisena. Käräjäoikeus oli katsonut, että hakijat olivat siten saattaneet todennäköiseksi, että niillä on vastaajaa vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastaaja ryhtymällä kysymyksessä olevaan saartoon estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.
Päätökseen saatu vastaus
Vastaaja antoi sittemmin asiassa vastauksen. Vastaaja oli vastauksessa muun ohella vaatinut 21.12.2021 annetun väliaikaisen turvaamistoimen peruuttamista. Käräjäoikeus oli 23.12.2021 antamallaan päätöksellä hylännyt tämän vaatimuksen väliaikaisen turvaamistoimen peruuttamisesta.
Vastaaja oli 27.12.2021 esittänyt uuden vaatimuksen väliaikaisen turvaamistoimen peruuttamisesta ja toimittanut 29.12.2021 siihen liittyvän täydennyksen.
Vastaaja oli muun ohella katsonut, että kieltokanne vastaajaa vastaan ei todennäköisesti menestyisi, koska mitään väitettyä oikeustoimilaissa tarkoitettua sopimuksen pätemättömyyteen johtavaa pakottamista ei ollut ollut. Joka tapauksessa Teollisuusliitto ry ei ollut ainakaan enää 28.12.2021 jälkeen pakottanut eikä voinutkaan pakottaa hakijoita työehtosopimusneuvotteluissa, koska hakijat itse ovat kieltäytyneet kaikesta neuvottelusta Teollisuusliitto ry:n kanssa, mukaan lukien valtakunnansovittelijan toimiston niin sanottu omaehtoinen eli vapaaehtoinen sovittelu.
Vastaaja oli lisäksi katsonut, että ainakaan enää 29.12.2021 lukien ei ole edes teoriassa mahdollista, että Teollisuusliitto ry pakottaisi tai uhkaisi pakottaa hakijoita pätemättömään sopimukseen. Teollisuusliitto ry oli toimittanut 29.12.2021 hakijayhtiöille ja valtakunnansovittelijan toimistolle työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n mukaisen ilmoituksen jäsentensä työnseisauksesta hakijayhtiöissä 13.1.2022 ja 30.1.2022 välisenä aikana. Työriitojen sovittelusta annetun lain 9 §:n mukaan jo tuosta ilmoituksesta lukien alkoi valtakunnansovittelijan virkavelvollisuus ryhtyä toimiin työriidan sovittelemiseksi. Kyse on vapaaehtoisen sovittelun sijasta niin sanotusti pakkosovittelusta, eli perinteisestä työriitalain mukaisesta sovittelusta. Teollisuusliitto ry:n ja hakijoiden välinen työriita-asia ei siis enää 29.12.2021 lukien ollut Teollisuusliitto ry:n ja hakijoiden välisen vapaamuotoisen ja keskinäisen neuvottelun asia vaan virkamiehen virkatyönä vetämän ja lakiin perustuvan sovittelutoiminnan alaista toimintaa.
Tukitoimella ei siis tuettu mitään lain, oikeuden tai hyvän tavan vastaista Teollisuusliiton toimenpidettä. Vastaaja oli vielä vastauksessaan katsonut, että tukitoimena saarto ei ollut hyvän tavan vastainen tai oikeudeton myöskään siksi, että se ei ollut suhteeton tavoiteltuun päämäärään nähden.
Käräjäoikeuden arviointi ja johtopäätökset tässä asiassa
”Turvaamistoimiasiassa ei voida ratkaista saarron väitettyä oikeudenvastaisuutta, vaan arvioitavana on ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset turvaamistoimen myöntämisen edellytykset. Työtaistelutoimen väitettyä oikeudenvastaisuutta ja sen todennäköisyyttä voidaankin turvaamistoimimenettelyssä tutkia vain summaarisesti. Jollei kysymys ole kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa kielletystä menettelystä, saarto on turvaamistoimella kiellettävissä oikeudenvastaisena vain, jos saarto toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi. (KKO 2018:61 kohta 18.)
Käräjäoikeus toteaa, että turvaamistoimea hakeneiden yhtiöiden asiana on näyttää, että turvaamistoimen edellytykset asiassa täyttyvät. Koska hakemuksella on pyritty edellä tarkoitettuun etukäteisnautintaan, tukityötaistelutoimenpiteen väitetty oikeudenvastaisuus on tullut saattaa huomattavasti todennäköisemmäksi kuin mitä esimerkiksi saamisen todennäköisyydeltä takavarikkoasiassa edellytetään.
Vastaaja on esittänyt näyttöä Teollisuusliitto ry:n pyrkimyksistä aloittaa neuvottelut hakijoiden kanssa ja Teollisuusliitto ry:n tekemistä esityksistä, sekä valtakunnansovittelijan toimista riidassa. Käräjäoikeus katsoo, että vastaajan väitteidensä tueksi esittämä näyttö on horjuttanut hakijoiden väitettä yksipuolisesti laadittuun sopimukseen pakottamisesta siinä määrin, ettei tässä vaiheessa voida pitää todennäköisenä, että kanne tukityötaistelutoimenpiteen kieltämiseksi sillä perusteella menestyisi.
Oikeuskäytännön mukaan saarron luonteeseen kuuluu vastapuolen taloudelliseen asemaan vaikuttaminen (KKO 1999:39), eivätkä saarron osapuolille tai kolmannellekaan aiheutuvat taloudelliset menetykset sellaisinaan ole riittävä peruste rajoittaa perusoikeuksia (KKO 2018:61 kohta 21). Näin ollen saartoa ei voida pitää oikeuskäytännössä vakiintunein perustein hyvän tavan vastaisena ja kohtuuttomana yksinomaan sen vuoksi, että hakijayhtiöille, sen työntekijöille tai kolmansille tahoille aiheutuisi saarrosta taloudellisia tappioita. Siten väliaikaiselle turvaamistoimelle ei tälläkään perusteella ole perustetta.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan, jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta on päätetty, ei enää ole, turvaamistoimi on määrättävä peruutettavaksi. Koska väliaikainen turvaamistoimi on vastaajan esittämän näytön perusteella käynyt perusteettomaksi, käräjäoikeus määrää väliaikaisen turvaamistoimen peruutettavaksi.
Käräjäoikeus ottaa turvaamistoimiasiaan lopullisen kannan antaessaan turvaamistoimiasiassa varsinaisen ratkaisun.”
Kommentointia
Käräjäoikeuden lopullinen kanta asiassa on siis vielä tulematta. Myös käytännön tasolla on monta neuvotteluihin liittyvää kysymystä käynnissä. Työnantajan asiassa ilmoittamat uudet työsuhteen ehdot oli tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. Työriitojen sovittelu alkaa.
Se on kuitenkin sanottavissa jo nyt, että ei ole helppoa edes järjestäytymättömän työnantajan siirtyä paikalliseen henkilöstön kanssa tapahtuvaan sopimiseen. Nähtäväksi jää, onko se liiton sitä vastustaessa, ylipäätään käytännössä mahdollista.
Lue myös
Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)