Johtopäätökset

Kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto kuuluu oikeusjärjestykseemme lain esitöiden, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden niukkasanaisten kannanottojen perusteella. Kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto suojaa tuomittua suhteettomalta rangaistukselta, ja sitä kautta kiellolla on normipohja rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen ilmaisevassa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä.

Kaksinkertaisen kvalifioinnin kiellon tarkoituksena on ehkäistä yksittäistä seikkaa, niin kuin erityisen suunnitelmallista rikoksen tekemistä, tulemasta huomioon otetuksi useassa rikostuomion osaratkaisussa sillä tavoin, että rangaistusseuraamuksesta kehkeytyy liian ankara ja siten suhteellisuusperiaatteen vastainen. Rangaistuksen lieventäminen kaksinkertaisen kvalifioinnin kiellon perusteella estää suhteettoman ankaria rangaistusseuraamuksia näissä tapauksissa. Kaksinkertaisen kvalifioinnin käsite kattaa siten myös jäännösrangaistuksen ja ehdollisen vankeuden täytäntöönpanoa koskevat tilanteet, joiden yhteydessä on tavattu puhua sanktiokumulaatiosta: näissä tapauksissa useassa eri osaratkaisussa huomioon otettava seikka on tekijän aikaisempi rikollisuus. Saarinen pitää perusteltuna keskustella kaksinkertaisen kvalifioinnin yhteydessä myös aikaisemman rikollisuuden moninkertaisesta huomioimisesta, vaikka sanktiokumulaatio lukeutuukin kohtuullistamisperusteisiin. Käytettiinpä kumpaa termiä hyvänsä, kokonaisseuraamuksen muodostumista suhteettomaksi voidaan tehokkaasti välttää määräämällä jäännösrangaistus tai ehdollinen vankeus tarvittaessa vain osaksi täytäntöön pantavaksi.

Dikotomialuonteisten tunnusmerkkien huomioon ottaminen rangaistuksen mittaamisessa on oikeussäännöllä kielletty. Muissa tilanteissa kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto vaikuttaa oikeusperiaatteena: sama moitearviota korottava seikka saadaan ottaa huomioon useassa osaratkaisussa, jos ja vain jos kyseinen seikka toteutuu tavallista voimaperäisemmin ja tuomittava rangaistusseuraamus on joka tapauksessa rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen mukainen. Tällöin ”kielto” tai oikeammin kaksinkertaisen kvalifioinnin välttämisen periaate ei ole täysin tarkkarajainen, mikä on osa oikeusperiaatteiden luonnetta.

Yhtenäisrangaistusjärjestelmään kuuluu, että vaikka rangaistusseuraamuksesta päättäminen jakautuu useisiin osaratkaisuihin, on lopuksi varmistuttava siitä, että rangaistusseuraamus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen tai rikosten kokonaisuuteen. Tuomioistuimen on kyettävä siihen niissäkin rikosasioissa, joita koskevaa rangaistuskäytäntöä ei vielä ole tai rangaistuskäytäntö itsessään on muodostunut epäsuhtaiseksi rikostyypin vakavuuteen nähden. Rangaistuskäytännön uusintamiseen oppinut tekoäly ei moiseen pystyisi, mutta ihminen jotenkin kykenee siihen samantyyppisesti kuin ihminen osaa todistusharkinnassa päättää, onko hän vakuuttunut näyttökynnyksen ylittymisestä. Kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto toimii yhtenä suhteellisuusperiaatetta konkretisoivana linssinä, jonka läpi eri osaratkaisujen lopputuloksena määritetty rangaistusseuraamus tarkistetaan.

Erityisesti silloin kun oikeuskäytäntöä on niukasti käytettävissä, ratkaisija voisi eräänä keinona verrata eri osaratkaisujen jälkeen muodostumassa olevaa seuraamusta rikoksen uusimisen tapauksessa siihen, joka teosta ceteris paribus tuomittaisiin ensikertaiselle rikoksentekijälle. Ainakin jos rangaistusankaruus on poikkeamassa hypoteettisesta ensikertalaisen rangaistuksesta massiivisesti sen johdosta, että aikaisempi rikos on usean osaratkaisun kautta ollut ankaroittamassa lopputulosta, rangaistusseuraamuksesta on tulossa kaksinkertaisen kvalifioinnin kiellon vastainen. Perustelen tätä sillä, että tuollaisessa tilanteessa tuomioistuin on mitoittamassa rangaistusta tekijän rikoshistorian tai syyllisyyden mukaiseksi ja liiaksi irtautumassa rikoksen vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta. Tällöin kaksinkertainen kvalifiointi tulee ottaa mittaamisessa huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana, viimeistään yhteisen rangaistuksen mittaamisen vaiheessa. Esimerkiksi suunnitelmallisuus tosin yleensä päätellään teonpiirteistä sillä tavoin, että samanlaisen ajatusleikin toteuttaminen on vaikeampaa.

Artikkelissa on käsitelty kattavuuden nimissä joitakin suhteellisen selviä kaksinkertaisen kvalifioinnin tilanteita mutta myös tulkinnanvaraisia tilanteita, jotka asettavat vaatimuksia tuomion perustelemiselle. Silloin kun kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto otetaan näissä tulkinnanvaraisissa yhteyksissä tavalla tai toisella huomioon rangaistuksen määräämisessä, se tulee huomioida myös rangaistuksen määräämisen perustelemisessa. Varsinkin jos kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto on oikeusperiaatteena rajoittanut jonkin mittaamisperusteen vaikutusta rangaistukseen, asian pitäisi ilmetä rangaistusseuraamuksen perusteluista. Tällainen vaikutus ehdottomasti ei ole niin hyvin tunnettu, että se olisi ilman nimenomaista mainintaa selvä asia edes tuomion valistuneille lukijoille, puhumattakaan muista lukijoista. Tapauskohtaisesti voi olla tarpeen myös muun muassa perustella, miksi sama seikka on voinut ankaroittaa rangaistusseuraamusta usean osaratkaisun kautta eli miksi kaksinkertainen kvalifiointi on ollut asiassa sallittua.

Artikkeli Lakikirjastossa

Ville A. Saarinen: Kaksinkertaisen kvalifioinnin kiellon vaikutus rangaistuksen määräämiseen

Lakitiedon kirjat ja koulutukset -20 % 16.1.2022 asti!

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...