Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

7.12.2021 13.13 Hovioikeuden ratkaisu turvaamistoimesta ohjelmistolisenssiasiassa

Hovioikeuden ratkaisu turvaamistoimesta ohjelmistolisenssiasiassa

Turvaamistoimella Y oli oikeutettu yksin tai yhdessä ulosottomiehen kanssa poistamaan tai muulla teknisellä tavalla kiertämään Y:n tai sen loppuasiakkaiden käytössä olevien ohjelmistojen ja X-sovelluskehittimestä johtuvan lisenssiavaintarkistuksen sekä tekemään muut tarvittavat toimenpiteet siten, että sanottujen ohjelmistojen käyttö on mahdollista. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltua aihetta olettaa, että turvaamistoimesta aiheutuisi X:n liiketoiminnalle sellaista välitöntä haittaa, jolla olisi kyseessä olevassa hyöty-haitta -intressivertailussa olennaista merkitystä. (Vailla lainvoimaa 7.12.2021)

Helsingin hovioikeus 7.12.2021

Päätös Nro 1528
Diaarinumero S 21/361
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 21.1.2021 nro 2754
Asia Turvaamistoimi
Valittaja X B.V.
Vastapuoli Y Suomi Oy

Selostus asiasta

Asia liittyy C Finland Oy:n ja W Oy:n (sittemmin Y Suomi Oy) välillä 3.12.2007 solmittuun lisenssisopimukseen “Value Added Reseller Agreement for the X Software product” (VAR-Sopimus). C Finland Oy on siirtänyt VAR-Sopimukseen perustuvat oikeutensa X B.V:lle 19.5.2014.

Y Suomi Oy (jäljempänä myös Y) on käräjäoikeudessa X B.V:tä (jäljempänä myös X) vastaan vireille saattamassaan turvaamistoimihakemuksessa vaatinut, että käräjäoikeus oikeuttaa Y:n yksin tai yhdessä ulosottomiehen kanssa poistamaan tai muulla teknisellä tavalla kiertämään Y:n ja sen loppuasiakkaiden käytössä olevien ohjelmistojen ja X-sovelluskehittimisestä johtuvan lisenssiavaintarkistuksen sekä tekemään muut tarvittavat toimenpiteet siten, että sanottujen ohjelmistojen käyttö on mahdollista. Y:n mukaan sillä oli VAR-sopimuksen mukaan oikeus käyttää X-sovelluskehitintä täysimääräisesti sopimuksen voimassaolon päättymiseen 2.12.2020 asti ja sopimuksen kohdan 13.5 edellytysten mukaisesti vielä kuusi kuukautta sen jälkeenkin 2.6.2021 saakka. Y:llä oli myös rajoittamaton oikeus käyttää Application Softwarea eli tekemiään - - - Palkkaohjelmistoja. Y:n mukaan X oli kuitenkin rajoittanut näiden ohjelmistojen toiminta-aikaa 1.10.2020 saakka eikä ollut toimittanut lisenssiavainta. Toiminnan lakkaamisen vuoksi Y:n asiakkaat jäisivät ilman ohjelmistoihin tallennettua kriittistä tietoa, jolloin potilasturvallisuus voisi vaarantua.

X on Y:n hakemuksesta käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa katsonut ensisijaisesti, että asia olisi tullut jättää tutkimatta käräjäoikeuden puuttuvan toimivallan vuoksi. X:n mukaan kysymys oli tekijänoikeuslakiin perustuvasta asiasta, jolloin yksinomainen toimivalta oli markkinaoikeudella. Toissijaisesti X on katsonut, että hakemus oli hylättävä. X:n mukaan vaatimuksella ei ollut oikeusperustaa eikä sitä voitu vahvistaa turvaamistoimen edellytyksenä olevalla ratkaisulla. X ei ollut rikkonut asianosaisten välistä sopimusta eikä ollut estänyt tai rajoittanut Y:n tai sen asiakkaiden pääsyä sovellusohjelmistoon. X ei myöskään ollut kieltäytynyt toimittamasta ajanpidennystä loppukäyttäjien sovellusohjelmiston käytön mahdollistamaan avaimeen. Edelleen X:n mukaan hakemuksen hylkääminen ja kiertämistoimenpiteiden poistaminen eivät vaarantaneet loppukäyttäjien pääsyä X-Ohjelmistoon. Sen sijaan hakemuksen hyväksyminen voisi aiheuttaa merkittävää vahinkoa X:lle, koska ohjelmisto oli täysin suojaamaton ja sitä voitaisiin siten jakaa vapaasti X:n tietämättä.

Käräjäoikeus on katsonut päätöksessään, että se oli toimivaltainen asiassa, koska Y:n vaatimus ei perustunut tekijänoikeuslakiin vaan asianosaisten väliseen sopimukseen. Käräjäoikeus on myöntänyt Y:lle sen vaatiman turvaamistoimen. Käräjäoikeus on katsonut, että Y:n vaatimukset vastasivat X:n VAR-sopimuksen mukaisia velvoitteita ja ne voitiin vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Y oli saattanut todennäköiseksi, että sillä oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus. Hakemukseen perustuva oikeus oli perustunut sopimukseen, eikä sitä voitu lähtökohtaisesti pitää laittomana. Lisenssiavaintarkistusten poistaminen tai kiertäminen voisi mahdollistaa laittomien kopioiden valmistamisen X-Ohjelmistosta, mutta sen kaltainen teoriassa mahdollinen tahallinen laiton toiminta ei voinut olla sopimukseen perustuvan oikeuden toteuttamisen esteenä. Asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, joiden perusteella olisi edes syytä epäillä Y:n toimivan tahallaan laittomasti. Vaade-edellytyksen kannalta ei ollut merkitystä sillä, oliko X rikkonut osapuolten välistä sopimusta tai loukannut Y:lle sopimuksen mukaan kuuluvia oikeuksia. Käräjäoikeus on katsonut edelleen, että turvaamistoimen edellytyksenä oleva vaaraedellytys täyttyi, sillä X ei ollut horjuttanut vaaraolettamaa, eikä turvaamistoimi myöskään voinut aiheuttaa turvattavaan etuuteen nähden X:lle kohtuutonta haittaa. Turvaamistoimen edellytykset eivät olleet päättyneet, koska X ei ollut luovuttanut lisenssiavaimen ajanpidennystä ennen väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpanoa.

Hovioikeuden ratkaisu

Pääasiaratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

C Finland Oy:n ja W Oy:n (sittemmin Y Suomi Oy) ovat 3.12.2007 tehneet lisenssisopimuksen “Value Added Reseller Agreement for the X Software product” (VAR-Sopimus). C Finland Oy on siirtänyt VAR-Sopimukseen perustuvat oikeutensa X  B.V:lle 19.5.2014.

VAR-Sopimuksessa on luovutettu “X”-niminen ohjelmointikieli- ja ohjelmistokehitysalusta (”X-Ohjelmisto”), jonka avulla niin sanotut lisäarvoa tuottavat jälleenmyyjät (Value Added Reseller, “VAR”) voivat kehittää uusia ohjelmistosovelluksia käyttämällä malli- ja komponenttilähtöisiä koodausratkaisuja. Y on VAR-Sopimuksen mukaisesti saanut lisenssin kehittää edelleen ohjelmistoa tai tietokantatuotetta X-Ohjelmiston avulla. Y on myynyt näitä edelleen kehittämiään ohjelmistoja.

VAR-Sopimuksen kohdassa 3.3 on sovittu, että jokainen kopio Y:n sovellusohjelmistosta, joka on lisensoitu loppukäyttäjälle, edellyttää ohjelmiston aktivoimisavainta, jonka X antaa. Tämän lisenssiavaimen avulla voidaan kontrolloida X-Ohjelmiston käyttöä ja estää Y:tä ja/tai loppukäyttäjiä jakamasta ja valmistamasta luvattomia kopioita kyseisestä ohjelmistosta. Tämä lisenssiavain on ollut aikarajoitteinen ja sen voimassaoloaika on umpeutunut 1.10.2020. Y on esittänyt voimassaolon pidennyspyynnön heinä-elokuussa 2020. Y:n mukaan X ei ollut Y:n esittämästä pyynnöstä huolimatta pidentänyt lisenssiavaimen voimassaoloaikaa ajoissa, minkä vuoksi Y oli olettanut, ettei X aikonut tehdä sitä lainkaan.

Y on turvaamistoimihakemuksessaan vaatinut, että käräjäoikeus oikeuttaa Y:n yksin tai yhdessä ulosottomiehen kanssa poistamaan tai muulla teknisellä tavalla kiertämään Y:n tai sen loppuasiakkaiden käytössä olevien ohjelmistojen ja X-sovelluskehittimisestä johtuvan lisenssiavaintarkistuksen sekä tekemään muut tarvittavat toimenpiteet siten, että sanottujen ohjelmistojen käyttö oli mahdollista.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin saman luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä, tuomioistuin voi:

  1. sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin;
  2. määrätä vastapuolen sakon uhalla tekemään jotakin;
  3. oikeuttaa hakijan tekemään tai teettämään jotakin;
  4. määrätä vastapuolen omaisuutta pantavaksi toimitsijan haltuun ja hoitoon; tai
  5. määrätä jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan päättäessään 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Siten tässä tapauksessa Y:n on ensinnäkin tullut saattaa todennäköiseksi, että sillä ja sen loppuasiakkailla on ollut X:n ja Y:n väliseen sopimukseen perustuva oikeus käyttää X-Ohjelmistoa ja että X on VAR-Sopimuksen mukaan velvollinen pidentämään lisenssiavaimen käyttöaikaa (niin sanottu vaade-edellytys). Tällaisen oikeuden tulee olla sellainen, että se voidaan vahvistaa edellä selostetussa lainkohdassa tarkoitetusti ulosottokaaressa tarkoitetulla ratkaisulla eli yleisen tuomioistuimen riita-asiassa antamalla tuomiolla. Toiseksi turvaamistoimen myöntäminen on edellyttänyt, että on ollut olemassa vaara, että X ei pidentäisi ohjelmiston käyttämisen edellyttämän lisenssiavaimen voimassaoloaikaa (vaaraedellytys). Jos nämä edellytykset täyttyvät, asiassa on arvioitava sitä, koituisiko turvaamistoimesta X:lle turvattavaan etuun nähden kohtuutonta haittaa (intressivertailu).

Hovioikeus toteaa, että X:llä on oikeudellinen intressi saada ratkaisu siitä, onko myönnetty turvaamistoimi ollut lainmukainen, vaikka sopimuksen päättymisen jälkeinen kuuden kuukauden määräaika, jolloin Y:llä on väittäminsä tavoin ollut oikeus käyttää X-kehitysympäristöä, on päättynyt.

Oikeuspaikkaväite

Asiassa on ensinnä otettava kantaa siihen, onko yleinen tuomioistuin toimivaltainen asiassa. X:n mukaan yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen asiassa, koska kysymys oli tekijänoikeuslakiin perustuvasta asiasta, jollaiset kuuluivat markkinaoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan.

Tekijänoikeuslain 61 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeuslakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa. Tätä lainkohtaa koskevissa esitöissä todetaan, että käytettävällä ilmaisulla ”tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat” tarkoitettaisiin viitata kaikkiin asioihin, joissa vaaditaan tekijänoikeuslakiin perustuvaa seuraamusta tai joissa muutoin on kysymys mainittuun lakiin perustuvasta asiasta. Sen sijaan säännös ei tarkoittaisi esimerkiksi asioita, joissa on kysymys puhtaasti sopimusoikeudellisesta riidasta, jossa ei edes väitetä loukatun tekijänoikeuslain säännöksiä (HE 124/2012 vp s. 120).

X:n mukaan Y:n pyytämä oikeus kiertää lisenssiavaintarkistus ei perustunut VAR-Sopimukseen, koska se nimenomaan edellyttää lisenssiavaimen käyttämistä.

Tuomioistuimen toimivalta arvioidaan niiden seikkojen perusteella, joihin osapuolet vetoavat asiassa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, mihin seikkoihin Y on perustanut väittämänsä oikeuden saada lisenssiavaimen ajanpidennyksen, ja toisaalta, millä perusteella X on katsonut, ettei Y:llä ole tällaista oikeutta. Hovioikeus toteaa, että Y on perustanut vaatimuksensa siihen, että sillä on lisenssinhaltijana asianosaisten välisen sopimuksen perusteella oikeus siihen, että se tai sen loppuasiakkaat voivat käyttää Y:n sopimuksessa tarkoitetun ohjelmistoalustan avulla kehittämiä ohjelmistoja ja että X on velvollinen luovuttamaan käyttämisen edellyttämän lisenssiavaimen ajanpidennyksen. Näin ollen Y:n vaatimukset perustuvat yksinomaan sen väittämiin osapuolten väliseen sopimukseen perustuviin oikeuksiin. X ei sinänsä ole kiistänyt näitä väitteitä, eikä ole väittänyt, että tällainen vaatimus rikkoisi sen tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia vaan ainoastaan, että Y oli käräjäoikeuden myöntämän turvaamistoimen avulla loukannut X:n tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia tai että turvaamistoimi ainakin mahdollisti tällaisen loukkauksen.

Toimivaltaa arvioitaessa merkitystä ei ole näillä seikoilla ja sillä, että X-Sovellutusalusta nauttii tekijänoikeussuojaa, vaan ratkaisevaa on, että esittämällään vaatimuksella Y pyrkii toteuttamaan väittämäänsä sopimukseen perustuvaa oikeuttaan käyttää ohjelmistoja. Näin ollen yleinen tuomioistuin on toimivaltainen asiassa.

Vaade-edellytys

Turvaamistoimen myöntäminen edellyttää edellä ilmenevästi ensinnäkin sitä, että hakija saattaa todennäköiseksi, että hakijalla on vastapuolta vastaan muu kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla. X:n mukaan Y:n vaatima oikeus ei ollut täytäntöönpantavissa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1-4 kohdissa tarkoitetulla ratkaisulla. Sanotun pykälän 1 kohdan mukaan ulosottoperuste on muun muassa tuomioistuimen riita-asiassa antama tuomio.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan turvaamistoimella voidaan määrätä muustakin kuin 1-4 kohdissa tarkoitetusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi.

Edellä mainittua lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan pykälässä tarkoitettujen toimenpiteiden tarkoitus ei välttämättä ole ainoastaan turvata hakijan oikeuden toteutuminen myöhemmässä oikeudenkäynnissä ja täytäntöönpanossa, vaan tavoitteena voi olla myös järjestellä jokin tilanne väliaikaisesti esimerkiksi oikeudenkäynnin aikana. Useimmiten turvaamistoimi merkitsee sitä, että hakijalle väliaikaisesti annetaan jokin korvaava muu etuus kuin mitä hänen varsinainen oikeutensa sisältää. Tämä muu etuus on tarkoitettu turvaamaan hakijan varsinaista oikeutta. Kuitenkin tässä pykälässä ehdotettu turvaamistoimi voi tarkoittaa myös sitä, että hakijalle annetaan jo etukäteen, siis jo ennen oikeudenkäyntiä ja tuomiota, oikeus ainakin jossakin laajuudessa nauttia kyseistä hänelle todennäköisesti kuuluvaa oikeutta. Silloin, kun tuomioistuin 5 kohdan mukaan määrää jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi, päätöksessä on oltava yksilöity määräys siitä, mitä toimenpidettä tarkoitetaan. (HE 179/1990 vp s. 14-15.)

Tässä asiassa Y on edellä todetusti perustanut vaatimuksensa siihen, että sillä on lisenssinhaltijana asianosaisten välisen sopimuksen perusteella oikeus siihen, että se tai sen loppuasiakkaat voivat käyttää Y:n sopimuksessa tarkoitetun ohjelmistoalustan avulla kehittämiä ohjelmistoja ja että X on velvollinen luovuttamaan käyttämisen edellyttämän lisenssiavaimen ajanpidennyksen. Y voi toteuttaa tämän väittämänsä oikeuden kanteella, jolla X velvoitettaisiin antamaan Y:lle ja sen loppuasiakkaille oikeuden käyttää ohjelmistoja. Tällainen velvoite voidaan panna täytäntöön ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Y:n hakemuksessaan esittämä vaatimus on siten sellainen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu muu toimenpide, jolla turvataan Y:n väittämän oikeuden toteutumista.

Seuraavaksi on arvioitava, onko Y saattanut väittämänsä oikeuden todennäköiseksi.

VAR-Sopimuksen kohdan 3.1.6 mukaan oikeudet Y:n X-sovelluskehittimellä kehittämiin sovellusohjelmistoihin (”Application Software”) kuuluvat Y:lle. Sopimuksen 3.3 mukaan loppukäyttäjille lisensoidut sovellusohjelmistot edellyttävät toimiakseen C Finland Oy:n (eli siirron johdosta X:n) toimittamaa lisenssiavainta.

X on vaade-edellytyksen osalta todennut valituksessaan, että Y:n tulisi osoittaa X:n rikkoneen VAR-sopimusta siten, ettei X ollut toimittanut lisenssiavainta pyydettäessä ja että Y:llä oli siten oikeus kiertää lisenssiavaintarkistus. Hovioikeus toteaa, että Y:n väittämä todennäköinen oikeus on se, että sillä on oikeus sovelluskehittimellä kehittämiin sovellusohjelmistoihin ja niiden käyttö puolestaan edellyttää X:n toimittamia lisenssiavaimia. X:n esittämällä väitteellä, että Y:n tulisi osoittaa X:n rikkoneen sopimusta, ei ole vaade-edellytystä arvioitaessa merkitystä. Tältä osin kyse on pikemmin sen arvioinnista, onko olemassa vaara, ettei X sopimuksen edellyttämin tavoin toimita lisenssiavainta Y:lle. Hovioikeus katsoo, että VAR-sopimuksen kohtien 3.1.6 ja 3.3 perusteella Y on saattanut todennäköiseksi, että sillä on väittämänsä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun mukainen oikeus.

Vaaraedellytys

Vaaraedellytyksellä tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että on ollut olemassa vaara, että X tulisi menettelemään Y:n oikeutta vaarantavalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa vaaraa siitä, että X ei luovuttaisi Y:lle lisenssiavainta ajoissa ennen sen voimassaoloajan päättymistä.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hukkaamisvaaran voidaan katsoa olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Riittävänä ei kuitenkaan voida pitää pelkän väitteen esittämistä hukkaamisvaaran olemassaolosta, vaan hakijan pitää yksilöidä hukkaamisvaaraa koskevan väitteensä tueksi sellaisia asian olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joista hukkaamisvaaran voidaan päätellä olevan olemassa. Vastaavasti hakijan vastapuolella on tilaisuus esittää seikkoja ja selvitystä hukkaamisvaaran olemassaoloa vastaan. Hakemus on hylättävä, jos tuomioistuin kaiken asiassa esitetyn perusteella päätyy siihen, että hukkaamisvaara on varsin epätodennäköinen. (KKO 2019:32 kohdat 15-16.)

X oli toimittanut lisenssiavaimen väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon jälkeen.

X:n vastauksesta käy ilmi, että se oli alkanut toimittaa tietokonekohtaisia lisenssiavaintiedostoja. X oli myöntänyt ajanpidennystä 2.1.2020 saakka, sitten 30.6.2020 saakka ja vielä 1.10.2020 saakka. Näistä toinen pidennys on myönnetty 30 päivää ja kolmas 47 päivää ennen voimassaolon umpeutumista. X on selittänyt, että se oli siirtynyt isäntäriippumattomista avaimista pysyviin avaimiin ja oli 3.8.2020 pyytänyt Y:n ajanpidennyspyyntöön liittyen selvitystä tästä siirtymäprosessista. Koska Y ei ollut toimittanut tällaista selvitystä, X oli vastannut, että pidennyspyyntöä käsiteltäisiin vasta, kun tällainen selvitys olisi esitetty.

Y:n mukaan X oli yllättäen alkanut vaatia siirtymistä tietokonekohtaisiin lisenssiavaintiedostoihin, mikä olisi tarkoittanut, että Y:n olisi tullut asentaa erillinen lisenssiavaintiedosto jokaiseen loppukäyttäjän tietokoneeseen, jotta X-ohjelmistokomponentit ja Y:n kehittämä sovellusohjelmisto olisivat toimineet. Y:n mukaan tietokonekohtaisten lisenssiavaintiedostojen laatiminen X-sovelluskehittimellä olisi edellyttänyt sitä, että Y olisi ensin selvittänyt ja kerännyt kaikilta asiakkailtaan heidän yksittäisiä tietokoneitaan koskeneet tunnistetiedot. Y on katsonut, että tietokonekohtaisiin lisenssiavaintiedostoihin siirtyminen olisi samalla tarkoittanut X:n vahvempaa otetta Y:stä ja sen asiakkaista X:n voidessa kontrolloida lisenssiavaintiedostolla jokaisen loppuasiakkaan tietokoneiden käyttöä.

Asiassa on riidatonta, ettei X ollut Y:n pyynnöstä huolimatta toimittanut lisenssiavaimen ajanpidennystä. Vaaraedellytystä arvioitaessa merkitystä ei ole X:n esittämillä niin sanottua hätäavainta koskevilla väitteillä. Hovioikeus katsoo, että edellä kerrotuissa olosuhteissa on ollut olemassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoittamin tavoin vaara Y:n väittämän oikeuden toteutumatta jäämisestä.

Intressipunninta

Asiassa on vielä arvioitava sitä, aiheutuuko X:lle turvaamistoimesta turvattavaan etuun nähden kohtuutonta haittaa. Tällöin pitää vertailla keskenään hakijalle muutoin aiheutuvaa vahinkoa, hänelle toimesta aiheutuvaa hyötyä ja vastapuolelle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa (HE 179/1990 vp s. 15).

Turvaamistoimella Y on oikeutettu yksin tai yhdessä ulosottomiehen kanssa poistamaan tai muulla teknisellä tavalla kiertämään Y:n tai sen loppuasiakkaiden käytössä olevien ohjelmistojen ja X-sovelluskehittimestä johtuvan lisenssiavaintarkistuksen sekä tekemään muut tarvittavat toimenpiteet siten, että sanottujen ohjelmistojen käyttö on mahdollista. Hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltua aihetta olettaa, että turvaamistoimesta aiheutuisi X:n liiketoiminnalle sellaista välitöntä haittaa, jolla olisi kyseessä olevassa vertailussa olennaista merkitystä.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.2.2022.

Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.